Lue keskustelun säännöt.
Vein miehen kitaran jätekatokseen
16.11.2015 |
Vituttaa sen jatkuva rämpytys, saatiin taas riita aikaiseksi. Mies lähti kaverin luo ja minä vein sen hemmetin vehkeen roskiin. Parin tunnin päästä olin sen verran rauhoittunut että olisin hakenut sen takaisin, mutta se olikin kadonnut!? Mies on yhä kaverillaan. Mitä hittoa teen?!
Kommentit (190)
Entinen vaimo teki vastaavat ja makaa nyt mullan alla, vapauduin itse vankilasta kuukausi sitten ja nyt on uusi nuorempi ja kauniimpi vaimo ja kaksi uutta kitaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kaljan juonti on paljon fiksumpaa puuhaa kuin joku turhanpäivänen rämpytys...ihme suvakkitoimintaa muutenkin koko musiikki
Kyllä se kaljan juonti on paljon fiksumpaa puuhaa kuin joku turhanpäivänen rämpytys...ihme suvakkitoimintaa muutenkin koko musiikki
Jos et tienny niin kaljan juonti ja kitaran rämpytys kulkee aika lailla käsi kädessä. M22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Nauroin itsekin makeasti kun näin taas tämän ketjun! Jos kiinnostaa miten tämä tapaus eteni niin jätin itse miehen. Piti mulle mykkäkoulua vielä pitkään tapauksen jälkeenkin vaikka sai kitaransa takaisin. En tee sellaisella ''miehellä'' mitään. Seurustelen jo uuden kanssa joka ei onneksi harrasta musiikkia! Ex on yhä sinkku... Ap
Ja olet vieläkin sitä mieltä että teit oikein viedessäsi kitaran jätekatokseen?
Tuskin tuo mikään oikea ap on ja toisaalta en oikein usko että kitaristeilla on vaikeuksia saada uutta paria jos vaan on halua. Eli trollolollooo vaan tällekin ap:lle.
Pakko kertoa julma totuus.
Se kitara voi auttaa uuden partnerin löytämisessä jos olet muutoinkin ulkonäöltäsi jne. kelvollinen etkä käyttäydy kuin aasi (eli kitara on vain pieni lisämauste, mutta saisit naisia ilmankin).
Jos olet aivan menetetty tapaus, niin siinä ei enää paljoa kitarat auta.
No jos on maailmanluokan kitaristi niin kyllä se pariutumista auttaa merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa sen jatkuva rämpytys, saatiin taas riita aikaiseksi. Mies lähti kaverin luo ja minä vein sen hemmetin vehkeen roskiin. Parin tunnin päästä olin sen verran rauhoittunut että olisin hakenut sen takaisin, mutta se olikin kadonnut!? Mies on yhä kaverillaan. Mitä hittoa teen?!
Pyydät nöyrästi anteeksi idioottimaisuuttasi ja ostat tilalle uuden vastaavan kitaran.Jatkossa hanki korvatulpat ja ehkä voisit yrittää keskustella siitä miten kitaransoitto ärsyttäää sinua,siis jutella ennen kuin homma menee riitelyksi.Varmaan kiva miehelle tulla kotiin,kun soin on hävinnyt,"joo mä kyllästyin siihen rämpytykseen enkä sitten saanut sanottua sitä joten heitin kitaran roskiin."
Miehelle ohjeeksi vanha kunnon JSSASAP,kohta on loputkin tärkeät tavarat roskiksessa kun vaimolla palaa käpy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi pahasti myöhässä näistä juhlista, mutta en voi olla ihmettelemättä. Miten ihmeessä keskustelu pyörii pelkästään hinnan arvuuttelun ympärillä? Ja vain pari kommentoijaa on maininnut peräti mahdollisen tunnearvonkin. Itselleni muusikkona kaikkein korvaamattomin ominaisuus soittimessani on sen käyttöarvo.
Minulla on vanha (50-luvun) soitin, joka näyttää kuluneelta romulta. Sen rahallinen arvo on muutama tonni. Käyttöarvo minulle on mittaamaton. Olen harjoitellut saman soittimen kanssa 10 vuotta ja hienomotoriikkani on punoutunut yhteen juuri tämän soittimen kanssa. Olen modannut soitinta, siirtänyt tukia ja oppinut tuntemaan sen virityksen niin, että se sopii täysin käyttööni.
Totta puhuen en usko, että tässä maassa on toista soitinta, jonka kanssa voisin kylmiltään suoriutua puhtaasti seuraavasta keikastani. Edes saman valmistajan soittimet samalta aikakaudelta eivät soi samalla tavalla, ja suurin osa niistä on romuna huollon puutteessa. Uudet vastaavat (esim. verkkokaupoista saatavat) vaativat ihan erilaisen soittotekniikan, joten hyppäisin tekniikassa sen 10 vuotta taaksepäin jos joutuisin aloittamaan alusta niillä.
Jos soittimelleni tapahtuisi jotain, se tarkoittaisi että pitkä, arvostuksen ja hellyyden täyttämä parisuhde tulisi surulliseen loppuunsa. Ei ole epäilystäkään, että myös lyhyempi, selvästikin inhon ja katkeruuden täyttämä ihmissuhde saisi loppunsa siinä samalla. Yrityskin olisi tuomittava. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa.
Mites, jos eukko vahingossa rikkoo kitaran? Lusikat silti vaan jakoon?
Miinuksista päätellen kyllä.
Ja siitä voikin lähteä miettimään, että mitä järkeä on edes hakeutua parisuhteeseen joka päättyy sillä hetkellä kun vaimo vahingossa rikkoo kitaran. Ainakin tuosta kannattaa mainita jo ensitreffeillä, voi treffikumppani perääntyä jo heti alkumetreillä.
Millä lailla vahingossa kitaran voi rikkoa korjauskelvottomaksi? Ajamalla yli katujyrällä vai? Meillä on kolhittu omia soittimia niin humalassa kuin selvänäkin, ja ainoa mikä on oikeasti vaurioitunut on parketti. Se ei jostain syystä kestänyt kitaratelineen ja kitaran kaatumista. Normaalisti kitarat säilytetään laukuissa, jotka kyllä kestävät kolhuja ja kaatumisiakin. Ja ei, tahallaan ei soittimia paiskota, mutta vahinkoja sattuu aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi pahasti myöhässä näistä juhlista, mutta en voi olla ihmettelemättä. Miten ihmeessä keskustelu pyörii pelkästään hinnan arvuuttelun ympärillä? Ja vain pari kommentoijaa on maininnut peräti mahdollisen tunnearvonkin. Itselleni muusikkona kaikkein korvaamattomin ominaisuus soittimessani on sen käyttöarvo.
Minulla on vanha (50-luvun) soitin, joka näyttää kuluneelta romulta. Sen rahallinen arvo on muutama tonni. Käyttöarvo minulle on mittaamaton. Olen harjoitellut saman soittimen kanssa 10 vuotta ja hienomotoriikkani on punoutunut yhteen juuri tämän soittimen kanssa. Olen modannut soitinta, siirtänyt tukia ja oppinut tuntemaan sen virityksen niin, että se sopii täysin käyttööni.
Totta puhuen en usko, että tässä maassa on toista soitinta, jonka kanssa voisin kylmiltään suoriutua puhtaasti seuraavasta keikastani. Edes saman valmistajan soittimet samalta aikakaudelta eivät soi samalla tavalla, ja suurin osa niistä on romuna huollon puutteessa. Uudet vastaavat (esim. verkkokaupoista saatavat) vaativat ihan erilaisen soittotekniikan, joten hyppäisin tekniikassa sen 10 vuotta taaksepäin jos joutuisin aloittamaan alusta niillä.
Jos soittimelleni tapahtuisi jotain, se tarkoittaisi että pitkä, arvostuksen ja hellyyden täyttämä parisuhde tulisi surulliseen loppuunsa. Ei ole epäilystäkään, että myös lyhyempi, selvästikin inhon ja katkeruuden täyttämä ihmissuhde saisi loppunsa siinä samalla. Yrityskin olisi tuomittava. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa.
Mites, jos eukko vahingossa rikkoo kitaran? Lusikat silti vaan jakoon?
Miinuksista päätellen kyllä.
Ja siitä voikin lähteä miettimään, että mitä järkeä on edes hakeutua parisuhteeseen joka päättyy sillä hetkellä kun vaimo vahingossa rikkoo kitaran. Ainakin tuosta kannattaa mainita jo ensitreffeillä, voi treffikumppani perääntyä jo heti alkumetreillä.
Millä lailla vahingossa kitaran voi rikkoa korjauskelvottomaksi? Ajamalla yli katujyrällä vai? Meillä on kolhittu omia soittimia niin humalassa kuin selvänäkin, ja ainoa mikä on oikeasti vaurioitunut on parketti. Se ei jostain syystä kestänyt kitaratelineen ja kitaran kaatumista. Normaalisti kitarat säilytetään laukuissa, jotka kyllä kestävät kolhuja ja kaatumisiakin. Ja ei, tahallaan ei soittimia paiskota, mutta vahinkoja sattuu aina.
No esim. sahaamalla rautasahalla niin kuin se yksi muija teki bassolle. Ja iät ja ajathan rokkarit on kitaroita paiskoneet keikoilla, Paul Stanley muun muassa. M22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi pahasti myöhässä näistä juhlista, mutta en voi olla ihmettelemättä. Miten ihmeessä keskustelu pyörii pelkästään hinnan arvuuttelun ympärillä? Ja vain pari kommentoijaa on maininnut peräti mahdollisen tunnearvonkin. Itselleni muusikkona kaikkein korvaamattomin ominaisuus soittimessani on sen käyttöarvo.
Minulla on vanha (50-luvun) soitin, joka näyttää kuluneelta romulta. Sen rahallinen arvo on muutama tonni. Käyttöarvo minulle on mittaamaton. Olen harjoitellut saman soittimen kanssa 10 vuotta ja hienomotoriikkani on punoutunut yhteen juuri tämän soittimen kanssa. Olen modannut soitinta, siirtänyt tukia ja oppinut tuntemaan sen virityksen niin, että se sopii täysin käyttööni.
Totta puhuen en usko, että tässä maassa on toista soitinta, jonka kanssa voisin kylmiltään suoriutua puhtaasti seuraavasta keikastani. Edes saman valmistajan soittimet samalta aikakaudelta eivät soi samalla tavalla, ja suurin osa niistä on romuna huollon puutteessa. Uudet vastaavat (esim. verkkokaupoista saatavat) vaativat ihan erilaisen soittotekniikan, joten hyppäisin tekniikassa sen 10 vuotta taaksepäin jos joutuisin aloittamaan alusta niillä.
Jos soittimelleni tapahtuisi jotain, se tarkoittaisi että pitkä, arvostuksen ja hellyyden täyttämä parisuhde tulisi surulliseen loppuunsa. Ei ole epäilystäkään, että myös lyhyempi, selvästikin inhon ja katkeruuden täyttämä ihmissuhde saisi loppunsa siinä samalla. Yrityskin olisi tuomittava. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa.
Mites, jos eukko vahingossa rikkoo kitaran? Lusikat silti vaan jakoon?
Miinuksista päätellen kyllä.
Ja siitä voikin lähteä miettimään, että mitä järkeä on edes hakeutua parisuhteeseen joka päättyy sillä hetkellä kun vaimo vahingossa rikkoo kitaran. Ainakin tuosta kannattaa mainita jo ensitreffeillä, voi treffikumppani perääntyä jo heti alkumetreillä.
Millä lailla vahingossa kitaran voi rikkoa korjauskelvottomaksi? Ajamalla yli katujyrällä vai? Meillä on kolhittu omia soittimia niin humalassa kuin selvänäkin, ja ainoa mikä on oikeasti vaurioitunut on parketti. Se ei jostain syystä kestänyt kitaratelineen ja kitaran kaatumista. Normaalisti kitarat säilytetään laukuissa, jotka kyllä kestävät kolhuja ja kaatumisiakin. Ja ei, tahallaan ei soittimia paiskota, mutta vahinkoja sattuu aina.
No esim. sahaamalla rautasahalla niin kuin se yksi muija teki bassolle. Ja iät ja ajathan rokkarit on kitaroita paiskoneet keikoilla, Paul Stanley muun muassa. M22
_Vahingossa_. Tarkoituksella kitaran/basson kyllä saa hajalle, mutta että se menisi vahingossa korjauskelvottomaksi, on aika epätodennäköistä.
Oli tuo bassonsahaus päätynyt feissarimokiin, itse fb:stä julkaisu poistunut. Tässä jos ette vielä ole nähneet:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt miten saan selville kuka sen on vienyt??
Ei sillä ole väliä. Roskikseen viety on hylätty. Ottaa, jos tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa sen jatkuva rämpytys, saatiin taas riita aikaiseksi. Mies lähti kaverin luo ja minä vein sen hemmetin vehkeen roskiin. Parin tunnin päästä olin sen verran rauhoittunut että olisin hakenut sen takaisin, mutta se olikin kadonnut!? Mies on yhä kaverillaan. Mitä hittoa teen?!
Pakkaa kamppeesi jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt miten saan selville kuka sen on vienyt?? Mies tulee varmaan iltapäivällä viimeistään kotiin!
No sinähän sen varastit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m,26 kirjoitti:
Tiedätkö edes oliko kyseessä oleva sähkökitara lankkumalli vai puoliakustinen, vai oliko sitten vain pelkkä akustinen ( =ei sähkövahvistinta) ?
Gibson Les Paul on lankkumallinen sähkökitara.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille vaikka huuliharppu tilalle,
Oolrait, hyvä meininki! Jos mä törmään sun autoon joskus niin haen sulle kierrätyskeskuksesta käytetyn ja ruosteisen fillarin tilalle, eks jee?
Naisilla on joku pakottava tarve hävittää ja tuhota miehen omaisuutta. Eräskin nainen heitti minun tavaroita roskiin kun ei pitänyt niistä niin olisitte nähnyt minkä raivarin se sai kun heitin hänen meikit ja osan vaatteista roskiin kun minä en pitänyt niistä
Joko ukkos on palaillut baari kierrokselta kaverinsa kanssa? Sano sille että muistat ihan hyvin että itse otti kitaran mukaan lähtiessään.
Vie vahvistin seuraavaksi ja piiloudu roskalaatikkoon todennäköisesti sama tulee noutamaan joka haki kitaran.
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt miten saan selville kuka sen on vienyt?? Mies tulee varmaan iltapäivällä viimeistään kotiin!
Onko teillä jo eilinen sänkyepisodi selvitetty?
Onko se ukkos niin huono vai mikä siinä ärsyttää? Minun mies on kitaristi ja sitä on kyllä ilo kuunnella. Itsekin soitan sähkökitaraa mutta en niin hyvin. Meillä on sääntö että toisen soittimiin ei kajota ja mielellään raivopäänä omiinkaan ei kajota.