Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuori pari ja taapero hampurilaisravintolassa
15.11.2015 |
Isä ja äiti molemmat selailivat älypuhelintaan ja taapero pyysi pöydän keskeltä ketsuppia "Saanko tuota" ja osoitti ketsuppia. Kumpikaan vanhemmista ei reagoinut lapsen pyyntöön. Hetken päästä lapsi pyysi ketsuppia hieman kuuluvammalla äänellä ja isä ojensi sitä hänelle sanaakaan sanomatta ja keskittyi jälleen älypuhelimeensa.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, että puhelimen seura olisi erityisen mielenkiintoista, vaan siitä, että lasten seura on todella tylsää ja ärsyttävää.
Vittuako niitä lapsia sitten tekemään jos ei edes oma lapsi kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, että puhelimen seura olisi erityisen mielenkiintoista, vaan siitä, että lasten seura on todella tylsää ja ärsyttävää.
Vittuako niitä lapsia sitten tekemään jos ei edes oma lapsi kiinnosta.
Se on kuulemma eri asia, kun on oma lapsi kyseessä.
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mitenkään puolustelematta näitä kännykän tuijottajia ihmettelen. Tuo muutama vuosi on kuitenkin muutama vuosikymmen. Omalla lapsella on dysfasia, mihin syynä voi olla vaikea synnytys. Kyllä se oli jo silloin 90-luvulla niin, että ei r- ja l-vikaiset ainakaan kunnalliselle puheterapeutile päässeet, kuten ei nuorempikaan lapseni, koska puhumattomat tai puheekehityksen viivästymästä kärsivät lapset ja afasiapotilaat olivat ensisijaisesti jonossa. Koulussa erityisopettaja tuon sitten korjasi muutamassa tunnissa.
Tuohon aikaan, kun ystäväsi valmistui, alettiin juuri erityislapsia paremmin tutkia ja hoitaa ja antaa puheterapiaa kehitysvammaisillekin. Sitä ennen tilanne oli erilainen. Heitä ei vain kuntoutettu. Tämä meidän dysfaatikkomme on nyt opiskelija tavallisessa amk:ssa.
Mutta älypuhelin on kyllä vaarallinen ilmiö, se on verrattavissa viinaan. Lapset jää heitteille, liikenneonnettomuuksia sattuu yms.
Juuri tänään näin nuorehkon perheen jossa lapsi n.5 vuotta istui rattaissa tutti suussa. Tutti tuon ikäisellä! Äitinsä näpytti kännykkää toisella kädellä. Yhtään en ihmettele jos ei nykylapset opikaan mitään. Rattaissa tutti suussa että äiti saa olla rauhassa facessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Lapset otettiin mukaan töihin jo pienenä ja heille oli seuraa sekä toisistaan, että naapurin lapsista. Meilläkin leikittiin aina isossa porukassa naapurustossa. Oma äitini oli tosin kotiäitinä siihen asti kun menin kouluun. Sekin oli aika yleistä silloin. Meillä ei mitään maalaistaloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, että puhelimen seura olisi erityisen mielenkiintoista, vaan siitä, että lasten seura on todella tylsää ja ärsyttävää.
No tätä kannattaa miettiä ennenkun rupeaa niitä kakaroita puskemaan maailmaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se oli päivän ainut hetki kun vanhemmat ehtivät selailla puhelinta?!
Mietitäänpä tätä. Pitkien yöunien lisäksi taaperot nukkuvat yleensä pari tuntia päivälläkin. Tässä aikuisiakin on kaksi, joten voisivat vaikka joka ilta vuorotella niin, että toinen on lapsen kanssa jotta toinen saa räplätä kännykkää rauhassa. Mutta oikeasti muka päivän ainoa hetki selailla sitä puhelintaan on juuri silloin, kun ollaan tultu perheenä ulos syömään?? Just joo ja lehmät lentää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis ihan normaalia jättää lapsen yksinkertainen pyyntö huomioimatta ja pitää puhelinta tärkeämpänä kuin lapsi :O?
Opiskelkaa logopediaa. Puheterapeuteilla on töitä. Näkee kahdesta suht. samanikäisestä eri perheiden sukulaislapsesta, n. 3 v. Toinen on jo pitkään puhua papattanut kuin papupata. Toinen alkaa vasta nyt puhua lauseita ja ihan normilapsia molemmat. Jälkimmäisen vanhemmat vaan ovat koneella tai puhelimella koko ajan, kun taas tuon toisen kanssa tehdään ja touhutaan kaikkea. Sen koneella olon paljouden näkee esim. facebookista ja lasten ukin kertomuksista.
Mua aina huvittaa sun kaltaisesi amatöörilekurit joilta tulee diagnoosia facen tai jonkun ukin kertomaan perustuen. Eikö ihmiset yhtään tajua kuinka vajaalta tuollainen huhujen perusteella tehty muiden elämän päivittely vaikuttaa. Et ilmeisesti perhettä edes muuten tunne kuin facessa ja ukin kautta. Juu, tosi luotettavaltahan tuo kuulostaa. Kannattaa varmaan tehdä lasu.
Muuten, ihan normilapsi voi oppia puhumaan vasta päälle 3v. Toiset nyt vaan puhuu myöhemmin kuin toiset. Eikä siinä auta edes se että lapselle puhuu ja lukee. Mun kaksi ekaa lasta oppi puhumaan heti pian 1v. synttäreiden jälkeen. Kolmas vasta päälle 3v. Ei saanut terapiaa, kun puheteraputin mielestä ei ollut mitään vikaa. Ja nykyisin poika puhuu kuin papupata. Ihmiset vois vähän hillitä tuota hysteriaansa ja antaa lasten kehittyä omilla käyrillään. Ja varsikin vois hillitä sitä intoaan diagnosoida lapsia facen ja juorujen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saan sanoa miehelle 10 kertaa päivässä että nyt se puhelin pois ja ole lasten kanssa..
koukuttaa nähtävästi todella kaiken turhan paskan selailu netistä..
niinkuin esim. mv-lehden..
Nää on niin surullisia. Perkele tätä älypuhelimien ja pelien aikaa. Pistää kiukuttamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä saan sanoa miehelle 10 kertaa päivässä että nyt se puhelin pois ja ole lasten kanssa..
koukuttaa nähtävästi todella kaiken turhan paskan selailu netistä..
niinkuin esim. mv-lehden..
Mun miehellä on alkanut oleen ongelmia koneella ja tv:n katselussa. Siis nykyään nukahtaakin telkkari päällä kun on pakko tapittaa yömyöhään asti. :( jos lähden kauppaan tms. itse niin eipä se ole lapsen kanssa leikkinyt yhtään vaan istunut perse homeessa joko sohvalla tv:n ääressä tai koneen äärellä! Joskus taannoinhan tuli se ohjelma jossa perheuitä valittiin viettämään kokonainen viikko elektroniikatonta elämää, saisi pistää saman pyörimään jälleen kerran ja pakottaa tällaiset "ongelmakäyttäjät" perheineen sinne! Olisi hyvin avartava kokemus takuulla! Olla läsnä.
Surullista ja ankeaa. Tästä älypuhelinten, tablettien ja ties minkä somen maailmasta jos joskus havahdutaan, niin kyllä vaan ihmetellään että miten ne viime vuodet nyt oikein menivätkään ("niin mitä häh, ai mitä oli ja tapahtui, en oikein kiinnittänyt huomiota").
Vaikka itse olenkin tietoisesti jättäytynyt "kehityksestä jälkeen", olen silti tietokoneella ihan liikaa. Mitä kaikkea tekisinkään jos ei olisi nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Tuon ajan lapsilla oli sentään sisaruksia, isovanhempia ja serkkuja sekä naapurit ja kylän muu porukka kavereinaan. Nykyään perheet elää eristyksissä, ystävät valikoidaan huolella, välit katkaistaan vielä enemmän huolella jos tulee erimielisyyksiä, isovanhemmat viis veisaa kun keskittyvät harrastuksiin ja matkailuun.
Ikävä kyllä se näkyy myös lastensuojelussa, kun jopa lapsen perustarpeet jää hoitamatta, kun vanhemmat ovat netti- ja peliriippuvaisia, tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta. Ennen oli alkoholi ja huumeet. nyt netti ja puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Luulitko olevasi nokkela?
On aivan eri asia käyttää aikaa pakollisiin kotitöihin aikana, jolloin kotitöitä helpottavia koneita ei ollut kuin omaa mukavuuttaan ja riippuvuuttaan roikkua älykännyssä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
No eihän se turhaa ole, jos sitten asiantuntijan taholta todetaan normaaliksi. On ainakin saatu vastaus huolenaiheeseen ja asia voidaan siirtää sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Tuolloin sentään edes ruokapöydässä keskityttiin ruokailuun ja keskusteluun perheenjäsenten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.