Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuori pari ja taapero hampurilaisravintolassa
15.11.2015 |
Isä ja äiti molemmat selailivat älypuhelintaan ja taapero pyysi pöydän keskeltä ketsuppia "Saanko tuota" ja osoitti ketsuppia. Kumpikaan vanhemmista ei reagoinut lapsen pyyntöön. Hetken päästä lapsi pyysi ketsuppia hieman kuuluvammalla äänellä ja isä ojensi sitä hänelle sanaakaan sanomatta ja keskittyi jälleen älypuhelimeensa.
Kommentit (61)
Hei cmoon. Mietin, että mitähän sä olet siellä tehnyt, kun olet muiden syömistuokioon noin tarkasti ehtinyt keskittyä. Et voi tietää mitä vanhemmat tekivät puhelimilla, joten pliis älkää ruvetko taas jauhamaan täällä näistä nuorista vanhemmista, ja ylipäänsä nuorista, jotka ovat puhelimilla koko ajan koska se ei muuta sitä asiaa miksikään. Ihme jauhantaa taas kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voi elämä näitä puolusteluja. Lapselle ei voi antaa pyytämäänsä, koska on ainoa hetki kun kännykälle on päässyt? Se on nyt ihan mahdoton siitä kännykästä muutama sekunti irroittautua. En oikein usko, että kukaan mitään tärkeää asiaa hampurilaisravintolassa hoitaa...voitte olla vaikka kuukauden käymättä facebookissa ja takaan, että ette sen takia kuole, että ette siellä käy. Ettekä menetä mitään tärkeää tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei cmoon. Mietin, että mitähän sä olet siellä tehnyt, kun olet muiden syömistuokioon noin tarkasti ehtinyt keskittyä. Et voi tietää mitä vanhemmat tekivät puhelimilla, joten pliis älkää ruvetko taas jauhamaan täällä näistä nuorista vanhemmista, ja ylipäänsä nuorista, jotka ovat puhelimilla koko ajan koska se ei muuta sitä asiaa miksikään. Ihme jauhantaa taas kaikesta.
Minä olen havainnut myös hieman vanhempien vanhempien lankeavan tuohon "paikalla mutta ei läsnä" -touhuun. Tosin harvemmin, mikä johtunee kenties siitä, että nuoremmat ovat itse jo hyvin nuorista kasvaneet some-kulttuuriin ja riippuvuuteen.
Se, että asiasta ollaan huolestuneita ei ole huono asia. Lapsi, jota ei huomioida, ei kasva normaaliksi, vaan hänelle syntyy tunnepuolen ongelmia näiden muiden ongelmien lisäksi.
Tarkoitus ei varmasti ole väitää kaikkien nuorten vanhempien syllistyvän tuollaiseen toimintaa, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että heidän kohdallaan se on yleisempää, em. syistä kenties.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Minä olin lapsi 50-v sitten. Kyllä silloin ehkäistiin, harvalla oli 10 lasta. Tuo on totta, että isä ei ollut lastensa kanssa. Isä ei ollut juuri koskaan kotona, oli töissä tai omissa menoissaan. Äitiä inhotti vastata puhelimeen (juu, silloin oli jo puhelimia) kun ei hänkään koskaan tiennyt missä isä oli. Isä jäi vieraaksi, ja sitä on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se oli päivän ainut hetki kun vanhemmat ehtivät selailla puhelinta?!
Mitenköhän vanhemmat vielä 10 vuotta sitten edes selvisivät, kun ei ollut älypuhelimia selailtavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roskaruokaa tuon ikäiselle? Hyh hyh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Luulitko olevasi nokkela?
On aivan eri asia käyttää aikaa pakollisiin kotitöihin aikana, jolloin kotitöitä helpottavia koneita ei ollut kuin omaa mukavuuttaan ja riippuvuuttaan roikkua älykännyssä jatkuvasti.
Nokkeluudesta en tieda mutta laskutaitoisia ette ole kumpikaan. 50v. sitten oli vuosi 1965 ja kylla silloin oli ihan tarpeeksi kodinkoneita. Avaruudessa kaveltiin ja suihkukoneilla lennettiin. Sen vuoden James Bond oli "Thunderball".Taidatte ollakin ihan eilisen teeren poikasia :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roskaruokaa tuon ikäiselle? Hyh hyh..
Meillä lapsi alkoi 1-vuotiaana vaatia hampurilaispaikassa samaa ruokaa mitä muutkin söivät. Ei kelvannut enää ravintolan mikrossa lämmitetty sosepurkki. Puhua ei vielä osannut, mutta osasti tuoda tahtonsa julki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
Jännä juttu, jos puheterapeutti on oikeasti sanonut noin, sillä nykyään heille on niin pitkät jonot, että käytännössä hoitoon pääsevät vain kaikista hankalimmat tapaukset ja esim. "pelkän" r-vian takia ei edes saa lähetettä.
Siksihän ne jonot pitkät onkin kun sinne lähtetään aivan turhaan lapsia tsekattavaksi. Ja jotkut jopa useampaan kertaan, kun neuvola ei välttämättä kerrasta usko. Neuvolatäti ja vanhemmat tekee itse diagnoosin eikä usko asiantuntijaa. Terapeutin pitää sitten tehdä sama homma tuplasti ja vakuuttaa vanhemmat ja neuvola siitä että lapsi on normaali. Välillä kuulemma joutuu ihan soittamaan neuvolaan tai pitämään jopa palaveria. Päiväkoti on kuulemma toinen joka ei aina usko että lapsi ei tarvi terapiaa. Vanhemmista jopa uhataan tehdä lasuja jos lasta ei viedä terapiaan. Terapiaan jota lapsi ei tarvi. Ei niille aikaa jää hoitaa niitä oikeita tapauksia tuollaisten ylimääräisten hommien takia.
Ja joo, on hyvä että tarkistetaan, mutta siinäkin voi käyttää ihan sitä maalaisjärkeä. Pelkästään se että lapsi ei mene tasan keskivertokäyrää ei tarkoita että lapsessa on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
Ohhoh, olipa jännä näkökulma puheterapeutillanne. Tottahan tuo on, että neuvolasta lähetetyistä moni pääsee ei jatkoon -kansioon, mutta ei se mielestäni ole turhaa hoidon vaatimista tai ylihuolehtimista. Neuvolan ydintehtävä on seuloa ne, joilla kehitys poikkeaa keskimääräisestä ja lähettää ne lapset asiantuntijalle arvioon. Se asiantuntija sitten tekee ajan kanssa arvionsa (vertaa n. tunnin neuvolakäyntiin). Välillä tulee toki vastaan esim. ihan vaan ujoja lapsia, jotka eivät ole päässeet täyteen loistoonsa neuvolassa, mutta ei terveydenhoitaja pysty, eikä hänen tarvitsekaan siinä lyhyessä hetkessä tietää, johtuuko tehtävän epäonnistuminen ujoudesta vai osaamattomuudesta. Puheterapeutilla (ja toimintaterapeutilla, psykologilla) on mahdollisuus tutustua lapseen paremmin ja kaivaa syitä ja taitoja esiin.
Älylaitteisiin kommentoin sen verran, että niiden jatkuva käyttö voi toki vaikuttaa jonkin verran kielen kehitykseen, ja erityisesti myös itsetunnon ja minäkuvan muodostumiseen, jos lapsi jatkuvasti kokee, että hänen vuorovaikutusaloitteensa eivät ole tärkeitä. Jos lapsi ei 3-vuotiaana puhu vielä mitään, on taustalla kuitenkin aina jotain perinnöllistä tai neurologista, pelkkä facebookin jatkuva selailu ei johda tähän. Älkää siis turhaan ja tietämättä taustoista syyllistäkö tällaisten lasten vanhempia, heillä on tarpeeksi iso huoli muutenkin.
t. eräs puheterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
Minä olin lapsi 50-v sitten. Kyllä silloin ehkäistiin, harvalla oli 10 lasta. Tuo on totta, että isä ei ollut lastensa kanssa. Isä ei ollut juuri koskaan kotona, oli töissä tai omissa menoissaan. Äitiä inhotti vastata puhelimeen (juu, silloin oli jo puhelimia) kun ei hänkään koskaan tiennyt missä isä oli. Isä jäi vieraaksi, ja sitä on edelleen.
Isät olivat keskenään erilaisia jo silloin. Oma isäni käytti kaiken vapaa-aikansa perheen, varsinkin lasten, kanssa olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hui kauhia, varmana ne nyt aina sitten laiminlyö lastaan ja lapsi pitäisi huostaanottaa ja vanhemmat ruoskia julkisesti.
Oletko nyt ap tyytyväinen?
Samaa kyylä, joka raportoi "havaitsemistaan" epäkohdista ja outouksista milloin missäkin.
Bussissa, kassajonossa jne. Ei kovin suvaitsevainen Pirkko.
Mahtaisikohan auttaa maassa makaavaa vanhusta muuten kuin kyyläämällä, ei muuhun pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
Ohhoh, olipa jännä näkökulma puheterapeutillanne. Tottahan tuo on, että neuvolasta lähetetyistä moni pääsee ei jatkoon -kansioon, mutta ei se mielestäni ole turhaa hoidon vaatimista tai ylihuolehtimista. Neuvolan ydintehtävä on seuloa ne, joilla kehitys poikkeaa keskimääräisestä ja lähettää ne lapset asiantuntijalle arvioon. Se asiantuntija sitten tekee ajan kanssa arvionsa (vertaa n. tunnin neuvolakäyntiin). Välillä tulee toki vastaan esim. ihan vaan ujoja lapsia, jotka eivät ole päässeet täyteen loistoonsa neuvolassa, mutta ei terveydenhoitaja pysty, eikä hänen tarvitsekaan siinä lyhyessä hetkessä tietää, johtuuko tehtävän epäonnistuminen ujoudesta vai osaamattomuudesta. Puheterapeutilla (ja toimintaterapeutilla, psykologilla) on mahdollisuus tutustua lapseen paremmin ja kaivaa syitä ja taitoja esiin.
Älylaitteisiin kommentoin sen verran, että niiden jatkuva käyttö voi toki vaikuttaa jonkin verran kielen kehitykseen, ja erityisesti myös itsetunnon ja minäkuvan muodostumiseen, jos lapsi jatkuvasti kokee, että hänen vuorovaikutusaloitteensa eivät ole tärkeitä. Jos lapsi ei 3-vuotiaana puhu vielä mitään, on taustalla kuitenkin aina jotain perinnöllistä tai neurologista, pelkkä facebookin jatkuva selailu ei johda tähän. Älkää siis turhaan ja tietämättä taustoista syyllistäkö tällaisten lasten vanhempia, heillä on tarpeeksi iso huoli muutenkin.
t. eräs puheterapeutti
Mikä sitten selittää puhumattomien lasten määrän voimakkaan kasvun?
Kuitenkin tuossa artikkelissa sekä puheterapeutti että erityisopettaja käänsivät syyttävän sormensa älylaitteita kohti.
Toki on myös huomioitava, että puheenkehityksessäkin lapset ovat yksilöitä. Tunsin aikoinaan lapsen, joka vasta 4:n ikävuoden jälkeen alkoi puhua. Puhuikin sitten kokonaisia lauseita samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui kauhia, varmana ne nyt aina sitten laiminlyö lastaan ja lapsi pitäisi huostaanottaa ja vanhemmat ruoskia julkisesti.
Oletko nyt ap tyytyväinen?
Samaa kyylä, joka raportoi "havaitsemistaan" epäkohdista ja outouksista milloin missäkin.
Bussissa, kassajonossa jne. Ei kovin suvaitsevainen Pirkko.
Mahtaisikohan auttaa maassa makaavaa vanhusta muuten kuin kyyläämällä, ei muuhun pysty.
Jotenkin teistä saa sen vaikutelman, että kalikka kalahti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis ihan normaalia jättää lapsen yksinkertainen pyyntö huomioimatta ja pitää puhelinta tärkeämpänä kuin lapsi :O?
Opiskelkaa logopediaa. Puheterapeuteilla on töitä. Näkee kahdesta suht. samanikäisestä eri perheiden sukulaislapsesta, n. 3 v. Toinen on jo pitkään puhua papattanut kuin papupata. Toinen alkaa vasta nyt puhua lauseita ja ihan normilapsia molemmat. Jälkimmäisen vanhemmat vaan ovat koneella tai puhelimella koko ajan, kun taas tuon toisen kanssa tehdään ja touhutaan kaikkea. Sen koneella olon paljouden näkee esim. facebookista ja lasten ukin kertomuksista.
Tulipa paha mieli. Meidän lapsilla on kielellistä pulmaa ja ovat oppineet puhumaan myöhään. Kyse ei todellakaan ole siitä etteikö lapsille olisi puhuttu tai heidän kanssaan kommunikoitu.
Puheterapeuttien palveluita on käytetty paljonkin ja nyt kouluiässä kaikilla on laaja ja monipuolinen sanavarasto, sanan löytäminen ja ulos tuottaminen on vain joskus edelleen vaikeaa.
Älkää siis tuomitko jos ette oikeasti tiedä mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3-vuotias osaa vain pari sanaa” – Yle: Uusi ilmiö huolettaa lapsiperheissä
Tuttavani, joka on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut puheterapeuttina, kertoi, että hänen lapsiasiakkaistaan nykyään suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa puhua. Muutamia vuosia sitten lapsiasiakkaille opetettiin lähinnä r:n ja S:n ja L:n ääntämistä.
Minua ei huolestuta pelkästään se, että lapset eivät opi puhumaan. Myöskään heidän mielikuvituksensa ei kehity, jos heille ei lueta.
Mun lapsen puheteraputti taas sanoi, että hänen mielestään nykyisin lapsia terapoidaan aivan liikaa. Lapsille ei enää anneta oikeutta kehittyä omilla käyrillään vaan heti ollaan antamassa hoitoa jos lapsi poikkeaa siitä keskivertokäyrästä. Sanoi että hänenkin vastaanotolleen lähtetään lapsia joissa ei ole mitään vikaa, he vaan ovat hitaampia puhumaanoppimisessa. Neuvolassa ollaan vaan niin huolestuneita ja vaaditaan hoitoa. Aikuiset määrää lapsen kehityksen tahdin huomioimatta että lapset on yksilöitä ja jokaisella on se oma käyrä jonka mukaan mennään. Harva lapsi kuulemma lopulta jää asiakkaaksi, niillä sitten on yleensä jotain todellista vikaa mitä hoidetaan. Suurin osa käy kerran ja pari ja lapsi todetaan normaaliksi.
Ohhoh, olipa jännä näkökulma puheterapeutillanne. Tottahan tuo on, että neuvolasta lähetetyistä moni pääsee ei jatkoon -kansioon, mutta ei se mielestäni ole turhaa hoidon vaatimista tai ylihuolehtimista. Neuvolan ydintehtävä on seuloa ne, joilla kehitys poikkeaa keskimääräisestä ja lähettää ne lapset asiantuntijalle arvioon. Se asiantuntija sitten tekee ajan kanssa arvionsa (vertaa n. tunnin neuvolakäyntiin). Välillä tulee toki vastaan esim. ihan vaan ujoja lapsia, jotka eivät ole päässeet täyteen loistoonsa neuvolassa, mutta ei terveydenhoitaja pysty, eikä hänen tarvitsekaan siinä lyhyessä hetkessä tietää, johtuuko tehtävän epäonnistuminen ujoudesta vai osaamattomuudesta. Puheterapeutilla (ja toimintaterapeutilla, psykologilla) on mahdollisuus tutustua lapseen paremmin ja kaivaa syitä ja taitoja esiin.
Älylaitteisiin kommentoin sen verran, että niiden jatkuva käyttö voi toki vaikuttaa jonkin verran kielen kehitykseen, ja erityisesti myös itsetunnon ja minäkuvan muodostumiseen, jos lapsi jatkuvasti kokee, että hänen vuorovaikutusaloitteensa eivät ole tärkeitä. Jos lapsi ei 3-vuotiaana puhu vielä mitään, on taustalla kuitenkin aina jotain perinnöllistä tai neurologista, pelkkä facebookin jatkuva selailu ei johda tähän. Älkää siis turhaan ja tietämättä taustoista syyllistäkö tällaisten lasten vanhempia, heillä on tarpeeksi iso huoli muutenkin.
t. eräs puheterapeutti
Mikä sitten selittää puhumattomien lasten määrän voimakkaan kasvun?
Kuitenkin tuossa artikkelissa sekä puheterapeutti että erityisopettaja käänsivät syyttävän sormensa älylaitteita kohti.
Toki on myös huomioitava, että puheenkehityksessäkin lapset ovat yksilöitä. Tunsin aikoinaan lapsen, joka vasta 4:n ikävuoden jälkeen alkoi puhua. Puhuikin sitten kokonaisia lauseita samantien.
Nyt täytyy ottaa huomioon se, että tuo ylen artikkeli, jota monessa paikassa on siteerattu, on toimittajan kirjoittama, eikä em. asiantuntijoiden sanasta sanaan sanelu. Siinä on varmasti vedetty haastateltavien puheissa mutkat todella suoriksi. Tuo artikkeli herätti aika isoa keskustelua puheterapeuttien foorumeilla ja mielipide siitä, että älylaitteet ei todellakaan ole puhumattomuuden ensimmäinen ja ainoa syypää, oli melko yhtenäinen.
Se, että lasten kielelliset vaikeudet ja pienten puhumattomuus ovat lisääntyneet, ihmetyttää kyllä, mutta trendi on ollut tämä jo vuosikymmenen ennen ensimmäistäkään kännykkää. Syitä ei täysin tiedetä. Mutta kyllä ongelman tunnistaminen ja aikainen ohjautuminen tutkimuksiin on yksi syy. Lähes kaikkien puhumattomien pienten vanhemmat tuo esiin, että toinen vanhemmistä tai joku sukulainen on oppinut myöhään puhumaan, mutta asialle ei ole tehty mitään. Tällaisia "piilotapauksia" on siis ollut. Nykyisin tiedetään, että myöhään puhumaan oppiminen on riski esim. oppimisvaikeuksille, siksi kuntouttaminen ajoissa kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
No esim siten että
a) suomalaisten naisten lapsiluku on traagisen alhainen verrattuna 50v takaiseen.
b) miehet ja naiset tekee ~yhtä paljon kotitöitä, miehet itseasiassa ilmeisesti hieman enemmän.
c) viiveet lasten kehityksessä eivät liity miehiin vaan kuten uutinenkin kertoi, naiset räpeltävät mieluummin älypuhelinta ja läppäriä kuin ovat läsnä omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla nykytilanne poikkeaa 50v takaisesta, kun isät eivät olleet ollenkaan lastensa kanssa, ja äideillekään tuskin jäi aikaa jutustella ja ihmetellä 7-10-päisen lapsikatraan ja kotitöiden hoitamisen lomassa?
No esim siten että
a) suomalaisten naisten lapsiluku on traagisen alhainen verrattuna 50v takaiseen.
b) miehet ja naiset tekee ~yhtä paljon kotitöitä, miehet itseasiassa ilmeisesti hieman enemmän.
c) viiveet lasten kehityksessä eivät liity miehiin vaan kuten uutinenkin kertoi, naiset räpeltävät mieluummin älypuhelinta ja läppäriä kuin ovat läsnä omille lapsilleen.
Eivät muuten tee, naiset tekee edelleen enemmän kotitöitä kuin miehet.
http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/miehet-siivoavat-ahkerammin-…
Ja väittäisin kyllä, että enemmän ne miehet tietokonetta ja kännyä räplää. Ei tarvi kun katsoa kenelle tietokonepelit suurimmalta osaltaan on suunnattu, miehille. Mihet on niitä jotka pelaa iltakaudet koneella kuulematta ja näkemättä lapsiaan.
Minua tuossa ap:n kertomassa tapauksessa surettaa eniten se, että vanhemmat eivät huomioi lapsen pyyntöä. Itsekin plärään välillä liikaa puhelinta, mutta vastaan sentään lapselle. Nykyään kyllä aika vähän istun nenä kiinni puhelimessa, jos olen lapsen kanssa pl. lapsen nukkumaanlaiton, jolloin istun lapsen huoneessa ja surffaan puhelimella ajan kuluksi. Silloin lapsen kyllä kuuluukin alkaa nukkua. Oikeasti tuo jatkuva puhelimen tuijottaminen on huonoa käytöstä. Kiva tavata kavereitakin, jotka istuvat koko ajan nenä kiinni puhelimessa.
Alue: Aihe vapaa
Jännä juttu, jos puheterapeutti on oikeasti sanonut noin, sillä nykyään heille on niin pitkät jonot, että käytännössä hoitoon pääsevät vain kaikista hankalimmat tapaukset ja esim. "pelkän" r-vian takia ei edes saa lähetettä.