Tyttöjen kasvatus yltiönaisellisiksi olennoiksi

Itsepä valitset noin? Moni lisäisi tuohon kliseiseen harrastuslistaan tytöille kirjallisuutta, teatteria ja musiikkia sekä partiota tai ratsastusta, ja hyvä tulee.

Poikienkin harrastuksia kannattaa toki miettiä tulevaisuuden kannalta. Millä välttää kiusatuksi joutuminen ja mistä on apua mm. intissä ja myöhemmin liike-elämässä. Mahtaako kaikki roudaa pikkumiehiä esim. lätkän pariin vain rakkaudesta lajiin, vai olisiko silläkin vähän merkitystä millainen johtajatyyppien hautomo se maailma on...

Olipas outo aloitus. Mun lapseni kun käyvät molemmat baletissa, toinen tyttö, toinen poika. Jos mun poikaa ei kiinnosta lätkä, niin miksi hänen pitäisi sitä pelata?

On kyllä kauhistuttanut joidenkin tuttujen tyyli tehdä tyttäristään prinsessoja,oikein tukea sellaista hömppäidentiteetin kehitystä.Meillä asuu kotona kaksi toiminnan tyttöä.Toinenkin tie on siis mahdollinen.

Itsehän leikin prinsessaleikkejä, rakastin vaaleanpunaista väriä, ja silti jääräpäisesti toitotin miten minusta tulee isona "palonainen".

Älkää jaksako ajatella noin mustavalkoisesti miten aloituksessa ;)

Ap, et vain näe muita kuin reippaat pojat ja prinsessatytöt. Et huomaa sitä suurta osaa pojista, joka ei ole lätkä- ja fudisjunnuja. Et huomaa sitä suurta osaa tytöistä, jotka on ihan muuta kuin keijukaisprinsessat.

Täällä on useammankin kerran kirjoiteltu parisuhdeväittelyissä siitä, miten naiset eivät usein huomaa muuta kuin kiinnostavat tai creepyt miehet. Siellä siitä toki alapeukkuja satelee. Mutta eikö ap ole ihan ilmiselvä esimerkki ihmisestä joka ei huomaa muuta kuin 50-lukulaista elämänkatsomustaan tukevat asiat? Kyllä minä ainakin tiedän valtavasti muottiin sopimattomia poikia (miehiä) ja tyttöjä (naisia). Toisaalta tiedän myös näitä urheilutaustaisia bisnesjäbiä kliseisine naisineen. Eivät he ole mikään enemmistö. Näkyvä ryhmä ehkä tietyissä piireissä, kyllä. Mutta suurin osa ei elä siinä hyväosaisten kuplassa.

Meillä tyttö rakastaa prinsessa rooliasuja ja prinsessa ohjelmia enkä ole yhtään painostanut siihen suuntaan. Nukkeleikit eivät ole häntä koskaan kiinnostaneet. Barbeilla saattaa leikkiä joskus. Poika on ollut alusta saakka ihan intopinkeänä kaikkiin teknisiin vekottimiin ja autoihin. Molemmat leikkivät sujuvasti toistensa leluilla.

Harrastuksista molemmat käyvät tällä hetkellä satujumpassa ja ensi syksynä saavat mennä telinevoimisteluun ja kunhan ikä riittää niin itsepuolustuslajeihin. Minun kanssa pääsevät melomaan ja isän kanssa lentämään pienlentokoneella. Heillä on mahdollisuus tulla miksi vaan. Tyttö haluaa päästä kuuhun ja poika silittämään kissoja kunhan kasvavat isoksi. Minulle sopii molemmat.

Kannattaa lukea vaikka psykologiaa, niin ymmärrät, että nuo roolileikit ovat hyvin tyypillisiä ja tarpeellisia tietyssä kehitysvaiheessa, kun sitä omaa sukupuoli-identiteettiä pyritään muodostamaan. Se, miten kukakin lapsi sen tekee, se vaihtelee yksilön mukaan. Usein tytöt kuitenkin valitsevat ne prinsessaleikit ja pojat tahtovat jotain rämäpäisempää. Turhaa ja jopa vanhingollista on niitä vastaan on kapinoida. Tärkeämpää on mahdollistaa eri vaihtoehtoja lapsille että saavat itse valita ja kokeilla, kuten täällä onkin jo sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vain näe muita kuin reippaat pojat ja prinsessatytöt. Et huomaa sitä suurta osaa pojista, joka ei ole lätkä- ja fudisjunnuja. Et huomaa sitä suurta osaa tytöistä, jotka on ihan muuta kuin keijukaisprinsessat.

Täällä on useammankin kerran kirjoiteltu parisuhdeväittelyissä siitä, miten naiset eivät usein huomaa muuta kuin kiinnostavat tai creepyt miehet. Siellä siitä toki alapeukkuja satelee. Mutta eikö ap ole ihan ilmiselvä esimerkki ihmisestä joka ei huomaa muuta kuin 50-lukulaista elämänkatsomustaan tukevat asiat? Kyllä minä ainakin tiedän valtavasti muottiin sopimattomia poikia (miehiä) ja tyttöjä (naisia). Toisaalta tiedän myös näitä urheilutaustaisia bisnesjäbiä kliseisine naisineen. Eivät he ole mikään enemmistö. Näkyvä ryhmä ehkä tietyissä piireissä, kyllä. Mutta suurin osa ei elä siinä hyväosaisten kuplassa.

Ja mikäs vika noissa ryhmissä on? Nykyään on kauhistus jos lapsi valitsee oman sukupuoleensa liitettyjen asioiden joukosta. Mitä enemmän vastaa stereotypiaa omasta sukupuolestaan, sitä pahempi. Miksi ihminen ei saa olla mitä on? Moni vanhempi sortuu ohjaamaan lapsiaan sitten sinne toiseen suuntaan ja se ei ole lasta kohtaan oikein.

Mitä tarkoittaa toimiva yksilö? mainitsevissasi esimerkeissä, juuri tytöthän leikkivät tai harrastavat yksilölajeja. Silloinhan he oppivat olemaan yksilöitä. Minitsemasi lajit pijille, ei oikein opeta olemaan yksilönä, vaan massana, ja siinäkin vain parhaat voittavat. Nuo tyttöjen prinsessaleikit yms, mahdollistavat sen, että jokaisen tytön vahvuudet voivat tulla esiin: esim. juuri tuo prinsessaleikki, jos sitä ohjaa kunnolla: Mistä kehität vaatteet, niin että ei tarvitse ostaa uutta? Miten prinsessat asuvat? Rakentaakaapa linna kodin materiaaleista ( arkkitehtuurin alkeet),  Nykypäivänähän tavallisilla prinsessoilla on ammattinssa, joten sitä voi aikuinen kysellä, että mitä ammatteja prinsessoilla on. Mielikuvitus kehittyy leikkiessä, ja tutkimusten mukaan aivojen kehitykselle on hyvin tärkeää leikkiminen, ja varsikin roolileikit. Näihin verrattuna lätkän peluu ei todennäköisesti yllä samaan.

yhtään tyttöä minulla ei ole, mutta perheen pojatkin ovat saaneet valita niin lelunsa kuin harrastuksensa mieltymyksensä mukaan. Yksikään ei pelaa lätkää, rassaa autoja yms.

Onneksi tulevaisuudessa saadaan keijuja rosvojen oheen. Lotat ja Martat oli niin uuvuttavia.

Ps: Teemu Selänteitä ja Kimi Räikkösiä ei voi olla montaa.

Mitä tarkoitat yltiönaisellisella? Suomalainen naiseetos on päinvastoin globaalisti hyvin miehekäs.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa toimiva yksilö? mainitsevissasi esimerkeissä, juuri tytöthän leikkivät tai harrastavat yksilölajeja. Silloinhan he oppivat olemaan yksilöitä. Minitsemasi lajit pijille, ei oikein opeta olemaan yksilönä, vaan massana, ja siinäkin vain parhaat voittavat. Nuo tyttöjen prinsessaleikit yms, mahdollistavat sen, että jokaisen tytön vahvuudet voivat tulla esiin: esim. juuri tuo prinsessaleikki, jos sitä ohjaa kunnolla: Mistä kehität vaatteet, niin että ei tarvitse ostaa uutta? Miten prinsessat asuvat? Rakentaakaapa linna kodin materiaaleista ( arkkitehtuurin alkeet),  Nykypäivänähän tavallisilla prinsessoilla on ammattinssa, joten sitä voi aikuinen kysellä, että mitä ammatteja prinsessoilla on. Mielikuvitus kehittyy leikkiessä, ja tutkimusten mukaan aivojen kehitykselle on hyvin tärkeää leikkiminen, ja varsikin roolileikit. Näihin verrattuna lätkän peluu ei todennäköisesti yllä samaan.

yhtään tyttöä minulla ei ole, mutta perheen pojatkin ovat saaneet valita niin lelunsa kuin harrastuksensa mieltymyksensä mukaan. Yksikään ei pelaa lätkää, rassaa autoja yms.

Kyllä lätkäkin on hyödyllistä ja siinä oppii paljon. Tosin erilaisia taitoja, mutta kuitenkin elämässä tärkeitä taitoja. Motoriikkaa, yhteistyötaitoja, koordinaatiokykyä, sinnikkyyttä (kun lajia usein harrastetaan intensiivisesti), kuuntelemaan ja noudattamaan auktoriteetin ohjeita...

Miksi vanhemmat eivät osaa koskaan tuoda asioita positiivisella tavalla ilman ettei lyttää sitä toista puolta?

Ja en ole lätkämutsi, ärsyttää muuten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa toimiva yksilö? mainitsevissasi esimerkeissä, juuri tytöthän leikkivät tai harrastavat yksilölajeja. Silloinhan he oppivat olemaan yksilöitä. Minitsemasi lajit pijille, ei oikein opeta olemaan yksilönä, vaan massana, ja siinäkin vain parhaat voittavat. Nuo tyttöjen prinsessaleikit yms, mahdollistavat sen, että jokaisen tytön vahvuudet voivat tulla esiin: esim. juuri tuo prinsessaleikki, jos sitä ohjaa kunnolla: Mistä kehität vaatteet, niin että ei tarvitse ostaa uutta? Miten prinsessat asuvat? Rakentaakaapa linna kodin materiaaleista ( arkkitehtuurin alkeet),  Nykypäivänähän tavallisilla prinsessoilla on ammattinssa, joten sitä voi aikuinen kysellä, että mitä ammatteja prinsessoilla on. Mielikuvitus kehittyy leikkiessä, ja tutkimusten mukaan aivojen kehitykselle on hyvin tärkeää leikkiminen, ja varsikin roolileikit. Näihin verrattuna lätkän peluu ei todennäköisesti yllä samaan.

yhtään tyttöä minulla ei ole, mutta perheen pojatkin ovat saaneet valita niin lelunsa kuin harrastuksensa mieltymyksensä mukaan. Yksikään ei pelaa lätkää, rassaa autoja yms.

Kyllä lätkäkin on hyödyllistä ja siinä oppii paljon. Tosin erilaisia taitoja, mutta kuitenkin elämässä tärkeitä taitoja. Motoriikkaa, yhteistyötaitoja, koordinaatiokykyä, sinnikkyyttä (kun lajia usein harrastetaan intensiivisesti), kuuntelemaan ja noudattamaan auktoriteetin ohjeita...

Miksi vanhemmat eivät osaa koskaan tuoda asioita positiivisella tavalla ilman ettei lyttää sitä toista puolta?

Ja en ole lätkämutsi, ärsyttää muuten vaan.

Ihmettelyysi: yksinkertaisemmat ihmiset saavat keskimäärin enemmän lapsia. Pariutumisessa aivojen käyttö on vaan tiellä.

Kyllähän se näin menee edelleenkin. Sanonnat kuten meidän prinsessa ja pikku neiti kertoo paljon. Jääkiekosta puheen ollen, naisten lätkä on tavallaan eri laji kuin miesten. Eri säännöt, taklaukset kielletty jne. Hidastaa peliä huomattavasti ja tekee siitä tylsää katsottavaa. Mutta se lienee tarkoituskin ;)

Missä moiseen olet törmännyt?

Edes omassa lapsuudessani 70-luvulla ei ollut tuollaista tyyliä.

Meillä tyttö tykkää myös prinsessa-asuista yms. mutta sujuvasti leikeissä silti tapetaan lohikäärmeitä ja pelastetaan prinssejä. Eli päällä voi hyvin olla se prinsessa-asu mutta kädestä löytyy miekka ja kilpi ja päässä on kypärä.

Poika on taasen enemmän sellainen stereotyyppinen poika mutta olen huomannut, että hän on niin sanotusti muuttunut tuollaiseksi koulun aloituksen myötä. Eli ehkä ulkopuolinen paine on pakottanut muuttumaan  tai ainakin piilottamaan todelliset kiinnostuksen kohteet.

Vierailija kirjoitti:

Pojat kasvatetaan toimiviksi yksilöiksi. Urheilua; lätkää, autoja, seikkailua, poliisi & rosvo leikkejä ym. Tytöille jää sitten prinsessa- ja keijuleikit, satubaletti ym. Onko kaikissa perheissä sama meininki? Muodostuuko tytön tulevaksi ammatiksi prinsessa tai peräti keijukainen?

Kahden jo teini-ikäisen tytön äitinä ja kolmen nyt leikki-ikäisen tytön kummitätinä voin sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikille tytöille tulee tämä pinkki-hörhelö-prinsessa-keijukainen-barbie -vaihe. Ja melkolailla samoin poikkeuksetta se menee ohi, eikä ennustä yhtään millään tavalla sitä, millainen nainen tuosta pikkutytöstä kasvaa.

Kun meille syntyi poikalapsi, talosta löytyi tasan yksi leikkiauto. Eipä ollut kovin vanha, kun kaikenlaiset koneet alkoivat kiinnostaa, liikenteessä ja kotona ja "ajoi" autoa. Ihan siis tyttöhörhelön keskelle syntyneenä. Samoin yksi kummityttöni on perheen kuopus, kaksi oikein poikamaisuuden perikuvaa isoveljinä. Silti tuntee nyt 3,3 vuotiaana vetoa kaikkeen pinkkiin ja kimaltavaan, prinsessoihin ja keijuihin, vaikka tätä mallia ei varmasti kotona kovin hevillä ainakaan automaattisesti tullut.

Juu, vielä keski-iässä nämä prinsessat pelkäävät hämähäkkejä ja sorsia. Ja sanovat kimeällä äänellä "yääääk" jos pitäis tehdä joku oikea työ. Valitettavasti kokemusta on.

Leikin itse prinsessaa 70-luvulla, mutta ero nykymeininkiin on  se, että äidit nykyisin todella menevät usein liikaa mukaan tuohon leikkiin. Ostetaan vain tuohon kaavaan sopivaa, vaatteita ja leluja. Eli juuri tuo ylimääräinen hössötys ja nimittely "prinsessaksi" ja "pikkuneidiksi". Se tuntuu lokeroivalta ja infantiililta. Aika aikaa kutakin, tyttö kasvaa ja saa muitakin ajatuksia, jos tätä lapsuusiän vaihetta ei liikaa pönkitetä.

Mielenkiintoinen aihe. Olen monesti ihmetellyt, onko prinsessamaisuus jotenkin synnynnäistä, vai mistä se tulee. Olen itse 70-luvun lapsi, ja tietysti joskus tykkäsin pukeutua kauniisiin mekkoihin, mutta en ollut mikään prinsessa, joka laittautui tarhaankin. Semmoisiakin oli, joilla oli kaulaketjut ja ranneketjut ja hameet joka ikinen päivä tarhassa. Mulla on tarhakuvat tallella, nämä prinsessatytöt hymyilevät joka kuvassa aina vienosti ja istuivat jo alle viisivuotiaina naisellisessa asennossa jalat sievästi ristissä nilkat ojennettuina. Onko se siis opittua vai luontaista?

Myöhemmin aikuisiällä olen tuttavaperheissa nähnyt lisää prinsessoita, jotka ovat kietoneet isänsä pikkusormen ympärille. Nämä tytöt haluavat ihailua joskus hyvin määrätietoisesti, ja rakastavat keimailua ja keikistelyä. Ilmeisesti kyse on persoonasta. Ehkä samat ihmiset ovat sitten isompina niitä, jotka laittavat kuviaan someen odottaen peukutuksia? Se ei ole paha asia, jos siitä oikeasti nauttii.

Itse vaan en lapsena halunnut aikuisten huomiota, edes ihailua ulkomuodolleni ja vaatteilleni, vaan olisin kokenut sen kiusalliseksi. Ja samoin edelleen, koen jotenkin että yksityisyyteni alueelle tullaan, jos pyytämättä kommentoidaan vaatteitani tai ulkonäköni, vaikka kuinka kehuttaisiin.