Mikä on sinun takaraja ikäsi vauvan teon suhteen?

30.v. eli hyvin on aikaa vielä tehdä se toinen lapsi. En halua tehdä tuon vanhempana koska olen vanhempi ja väsyneempi ja haluan olla nuorehko vanhempi, enkä jäädä eläkkeelle kun lapseni lähtee kotoa pois opiskelemaan/itsenäiseen elämään muuten. Ja myös ekasta synnytyksestä jääneiden vaurioiden korjaamisen jälkeen ei suositella enempää lapsia joten vaurioiden korjaus ja steri 30v sitten.

30 vuotta. Olen 45 ja sääliksi käy ikäiseni kaverit, joilla on vaippaikäisiä taaperoita.

Nyt ollaan miehen kanssa 35 ja meillä joulukuussa 5-vuotias tytär ja 3kk vanha poika. Viimeistään neljäkymppisenä vielä ehkä viimeistä yritetään, tulee jos on tullakseen. Sen jälkeen ei enää järkeä. 

Raja pitäisi iän sijaan olla se, että voiko itse elättää lapsensa. Vituttaa nämä vanhemmat, jotka ovat ikuisia yhteiskunnan peräkamarityttöjä- ja poikia, jotka tarvivat kelan ja sossun lastensa elättämiseen.

Kolmas lapseni syntyi ollessani 31 vuotias ja hyvin jaksoin silloin yövalvomiset. Noin 35-37 vuotta alkaa olla mielestäni takaraja vauvoille, iltatähtiä en ymmärrä ollenkaan vaan silloin pitäisi keksiä jo muuta puuhaa kuin lapsi.

Ajattelin jo nuorempana että en enää yli kolmekymppisenä tee lapsia. (Mieli olisi varmaan muuttunut jos en olisi saanut sitä ennen lapsia)

Sain kuitenkin lapset 20 ja 22 vuotiaana joten kuopuksen jälkeen päätin että se oli siinä.

Nyt 32- vuotiaana kun ystävät saa lapsia iskee joskus vauvan kaipuu, mutta menee kyllä ohi:) olen jonkun verran lapsenvahtina ystävieni vauvoille ja se riittää:)

25 vuotta, lisääntyminen ei ole elämäntehtäväni pitkin fertiiliä aikaa ja haluan olla keski-iässä jo omissa oloissani ilman kenenkään passaamista.

Kun 50-v tuli mittariin, ajattelin, että lapset on nyt sitten tehtynä.

Takarajaksi olen asettanut itselleni 38-39 vuotta. Yksi on jo.

Olen 36 ja odotan nyt viidettä lastani. Tämä on suunnitellusti viimeinen ja steriä mietitään täälläkin, ei vaan tiedetä kummalleko tehdään.

Syynä se, että lapsia on yksinkertaisesti tarpeeksi, raskaudet näillä lukumäärillä alkaa tuntua jo monella tapaa (mm. laskeumaa tullut), sekä oma halu tehdä jo jotain muuta kun pursuta tenavia yhtenään. Äippärahalla kituuttaminen tympii, ja tuntuu epäreilulle jättää tienausvastuu vain miehelle.

Siinäpä niitä. Järkisyitä jokainen. En usko että paremmalla rahatilanteellakaan tekisimme enempää vaikka ikäni olisi mikä: tämä paketti tuntuu sopivalle määrällä siinäkin mielessä, että tämän saamme pidettyä kasassa ja pystymme huomioimaan jokaisen lapsemme kunnolla.

Olin ajatellut, että 35. En kuitenkaan vastoin odotuksia kärsinyt lapsettomuudesta, keskenmenoista vain, ja viimeisen lapsen sain 22-vuotiaana.

42-45. Olen niin älyttömän nuorekas! ;)

30 on ollut aina raja.

Itse kohta 27 ja esikoinen pian 5. Toivon ettei jäisi viimeiseksi mutta en myöskään paljoa yli kolmenkymmenen ala lasta tekemään. Eihän sitä toki koskaan varmaksi tiedä mutta tuntuu hurjalta ajatukselta että olisi 40-vuotiaana pieni lapsi hoidettavana. Siinähän pian olis aika tulla isoäidiksi! 😃

Esikoinen syntyi, kun olin 38. Toisellekin riittäisi hyvin aikaa, varaa ja jaksamista, joten sanon takarajaksi 40v. Sen jälkeen kromosomihäiriöt lisääntyvät merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta 27 ja esikoinen pian 5. Toivon ettei jäisi viimeiseksi mutta en myöskään paljoa yli kolmenkymmenen ala lasta tekemään. Eihän sitä toki koskaan varmaksi tiedä mutta tuntuu hurjalta ajatukselta että olisi 40-vuotiaana pieni lapsi hoidettavana. Siinähän pian olis aika tulla isoäidiksi! 😃

Meitä naisia on niin monenlaisia. Itse olen saanut ensimmäisen 31 vuotiaana enkä kyllä voi kuvitellakaan että koskaan olisin voinut olla 40 vuotiaana isoäiti!!

30v. Kun miehellä tuli tuo  ikä ensin täyteen niin teetti vasektomian ja jätämme siis lapset tekemättä kokonaan kun emme siihen mennessäkään halunneet,

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen syntyi, kun olin 38. Toisellekin riittäisi hyvin aikaa, varaa ja jaksamista, joten sanon takarajaksi 40v. Sen jälkeen kromosomihäiriöt lisääntyvät merkittävästi.

No, merkittävästi on suhteellinen käsite. Kun parin geenipohja on mahdollisimman erilainen, niin ei niitä yleensä tule. Varsinkaan jos ei suvussa ole ollut aiemminkaan mitään kehitysvammoja.

Mä rakastan vauva-aikaa. Olen jo 38v ja kaksi lasta mutt a joskus miettii mitä jos vielä yksi. Niin ja elämä ei ole mennyt kuten Solsidanissa mutta kertaakaan en ole sossun rahoilla elänyt vaikka aika monessa liemessä keitetty ja sinnitelty.