Lue keskustelun säännöt.
Olen aina kuvitellut olevani mukava!Olenkin ihan kauhea!
13.11.2015 |
Olen 30-v nainen..olen aina kuvitellut olevani mukava ja tullut ihmisten kanssa toimeen.Olen asiakaspalvelualalla töissäkin!
Nyt olen huomannut kuitenkin että taidan olla ihan peräreikä.
Puhun tyhmiä ja mies joutuu mulkaisemaan minua aina välillä kun porukassa ollaan ja huomaan puhuneeni taas ihan tyhmiä.
Johtuuko tämä siitä että olen päivät lasten kanssa?
Millainen on mukava ihminen?
Poikani on siinä iässä että rupeaa saamaan kavereita ja en uskalla olla pojan kavereiden vanhempien kanssa missään tekemisissä etteivät ala vihaamaan poikaakin.
En uskalla olla enää kenenkään ihmisten seurassa kun pelkään että he vihaavat minua..
Ikinä en ole ollut ujo ja nyt ihmisten seura kauhistuttaa...
Kommentit (21)
:D :D Ehkä sä olet vaan vanhemmiten muuttumassa kärttyiseksi, niin kuin me muutkin keski-ikäiset.... :D
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisitko esimerkin millä tavalla puhut tyhmiä? Riippuu nimittäin ihan siitä.
Sellaisia suloisen höpsöjä puhuva ihminen voi olla - ja yleensä onkin - todella mukava ja hauska.
Jos taas puhut tyhmiä sillä tavalla, että kaakatat kovaan ääneen jyrkkiä ja kyseenalaisia mielipiteitäsi ja kieltäydyt kuuntelemasta mitä muilla on sanottavana niin todennäköisesti et ole mukava.
Tai jos vaikka töksäyttelet tyhmiä ja loukkaavia mielipiteitä ihmisten ulkonäöstä päin naamaa et myöskään ole mukava.
Mä kans tossa yks päivä tajusin että en meinaa tulla nykyään kenenkään kanssa toimeen, jos siis joutuu vaikka päivän olemaan yhdessä. Jotenkin onnistun olemaan jostain kovasti eri mieltä, ja nykyään en osaa tyylikkäästi sivuuttaa asioita. Tiedän että olin mukava aiemmin ja kaikki oli mielestäni kivoja ihmisiä. Uskon että mun muutokseen on ollut syynä stressaava elämäntilanne, jossa on joutunut pitämään omista oikeuksista jyrän lailla kiinni ettei tulisi törkeästi hyväksikäytetyksi (aiemmin en osannut ollenkaan niin nyt on sit kai kohtuu hakusessa) ja sit vähän toi fukin aspatyö jota itsekin teen. Ennen uskoin että muutkin on mukavia, no työ on osoittanut sen harhaluuloksi... Toivottavasti löydän jossain vaiheessa taas tasapainon tohveliuden ja jyräämisen väliltä.
No kun en mää ole kärttyisä vaan tunttuu että olen ruvannut puhumaan ihan hulluja porukassa ja sitten mies ilmeellään koittaa hiljentää mut..anoppikin joka on ennen pitänyt musta on nyt ruvennut olemaan sellainen kireä mun seurassa.
Ja kun hermostun porukassa ja koitan olla oikein kiva niin nauran esimerkiksi liian kovaa ja taas mies kysäisee että mitä sää hirnut ja hermostun vielä enemmän..
en ole koskaan ollut kai tälläinen joten mikä helvetti mua vaivaa...
Onneksi ei ole pakonomainen tarve puhua tuhmia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä kenenkään ulkonäköä haukkuisi ja olen aina koittanut välttää sitä mitä inhoan joissain ihmisissä että arvostelevat toisten elämää ja valintoja..
En koe olevani mikään päälle päsmäri..
esimerkiksi "lapsiasioissa" neuvon jos joku kysyy (kun siitä kokemusta 4.n kanssa) mutta en mielipiteitäni tai ohjeitani tuputa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten puhut hulluja ja tyhmiä?
Jotenkin tunttuu että ennen kun miehenkin kaveri tuli kylään niin istuin siihen kahvipöytään ja puhuin sujuvasti autoista ja muusta ja nyt kai tarttis koittaa siirtyä johonkin aikuinen nainen moodiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun en mää ole kärttyisä vaan tunttuu että olen ruvannut puhumaan ihan hulluja porukassa ja sitten mies ilmeellään koittaa hiljentää mut..anoppikin joka on ennen pitänyt musta on nyt ruvennut olemaan sellainen kireä mun seurassa.
Ja kun hermostun porukassa ja koitan olla oikein kiva niin nauran esimerkiksi liian kovaa ja taas mies kysäisee että mitä sää hirnut ja hermostun vielä enemmän..
en ole koskaan ollut kai tälläinen joten mikä helvetti mua vaivaa...
Minä olen samanlainen, hermostunut porukassa ja alan sitten hermostuksissani kaakattamaan ihan päättömiä, hihitän hermostuneesti liikaa tai röhötän isoon ääneen kitarisat liehuen. Eläydyn myös välillä selittämääni asiaan liian vahvasti, viimeksi silleen että koko hissi heilui, natisi ja pomppi kun minä selitin omia juttujani kovasti jaloilla ja käsillä huitoen :D :D
Nuorempana häpesin itseäni ja nykyään en jaksa enää välittää. Jos ei tykkää minusta omana itsenäni niin sitten ei voi mitään!
Minäkin kaipaisin vähän konkreettisempaa esimerkkiä että mitä olet sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten puhut hulluja ja tyhmiä?
No kun en mää itte sitä huomaa..siitä tiedän että mies mulkaisee tai huomauttaa että hirnun taas liikaa..ja sellaiset ihmiset joiden kanssa koitan tehdä tuttavuutta niin pysyvätkin mielummin kaukana..
En tiedä mitä teen väärin..
mietin johtuuko tää lapsista..
Emmää tiä.. mieheltä kun kysyin se sano että selitän liian pitkästi...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma ettei miehesi aiheuta sinulle tunnetta ettet ole mukava ja teet asiat aina väärin, hänen mielestään.....? Jos on aina mulkoilemassa ja arvostelemassa, etkä saa olla oma itsesi. Olet miehen mielestä tyhmä ja nolo? Vaikka oikeasti oletkin mukava ja herttainen, ja miehesi ei tykkää että muut tykkäävät?
Meillä käy usein näin. Muiden mielestä olen kiva ja hauska. Mies kaivaa kuoppaa selkäni takana ja yrittää mustamaalata. Sitten tyypit sanovat kun tapaavat minut; Hei, sinähän olet ihan erilainen kun luulin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten puhut hulluja ja tyhmiä?
No kun en mää itte sitä huomaa..siitä tiedän että mies mulkaisee tai huomauttaa että hirnun taas liikaa..ja sellaiset ihmiset joiden kanssa koitan tehdä tuttavuutta niin pysyvätkin mielummin kaukana..
En tiedä mitä teen väärin..
mietin johtuuko tää lapsista..
Luuletko kyseen olevan siitä mitä sanot vai miten sanot asiat? Eli oletko mielestäsi ehkä liian äänekäs tai jyyrävä, vai mitä ihmettä. Anteeksi, en saa ollenkaan kiinni nyt siitä mitä oikein tarkoitat?
Vähän käy nyt mielessä, että onko sulla ap samanlainen olo silloinkin kun mies ei ole osoittamassa "virheitä"? Kaikki me mokaillaan joskus, mulle ainakin mukavuus on vaan ystävällisyyttä, ei siinä outous haittaa. T toipuva jyrä nro 4
No on mulla vähän sellainen olo että ennen oli avoin ja hakeuduin ihmisten seuraan ja nyt tekee mieli juosta karkuun..
Esimerkiksi lapsen eskarikeskusteluissa huomaan että töksäytän jonkun asian ja en tarkoita sitä ollenkaan arvosteluksi ja kun toinen rupeaa selittelemään niin tajuan vasta mitä tuli sanottua..
Ja todella on outo olo..että olen toiselta planeetalta..muilla tän ikäisillä tuntuu olevan tyttökavereita ja multa ne on hävinnyt..
Ja jotenkin tuntuu vaikuttavan sekin että olen nyt 4 lapsen äiti..nuori mutta vanha samaan aikaan..ja näytän TODELLA nuorelta niin tuntuu että sitten vanhemmat ihmiset ei oikein ota mua tosissaan ja vaikutan jotenkin pikkuvanhalta...
Jospa ne kaikki toiset eivät olekaan kovin mukavia?
Miehesi ei vaikuta kovin mukavalta vaan kontrolloi sinua mulkaisuillaan. Miksi mietit noin paljon, mitä muut sinusta pitävät?
Voiko ihminen kuvitella olevansa näin vanhaksi ihan kiva ja sitten huomata olevansa..no sellainen josta ihmiset ei pidä?