Skitsofreenikkoja tai sellaisia läheisesti tuntevia palstalla?

Ensioire: Jenni-hulluus.

Vierailija kirjoitti:

Ensioire: Jenni-hulluus.

Tämä taitaa olla joku inside-juttu, en ihan ymmärrä :) t. ap

Ensimmäinen skitso oli työkaveri, jota suuresti arvostin. Kerran hän sitten tuli käymään kylässä ja alkoi puhella, että kaikilla joilla on pipo päässä, ovat vakoilijoita! Luulin, että on vitsi, mutta sitten hän osoitteli kadulle ja väitti pipopäisiä vakoilijoiksi. Sitten hän oli keksinyt Nicotinelliä paremman keinon päästä eroon tupakasta: korvavaikku! Hän kaiveli auton avaimella korvistaan ja söi sitä! Tämän jälkeen hän alkoi tehdä sen verran outoja juttuja, että oli pakko pyytää ambulanssi paikalle. He veivät hänet suljetulle ja siellä sai lääkityksen kuntoon.

Suomi24 sätissä olen törmännyt useaan skitsoon. He ikäänkuin elävät siinä maailmassa ja uskovat kaiken jota heille kirjoittaa. He myös jotenkin kuvittelevat muiden sättäreiden olevan kavereitaan. Erittäin epätasapainoisia ihmisiä. Jotkut käyttävät törkeästi heitä hyväkseen (käy panemassa ja vie rahat).

Ääk apua, muakin kiinnostaa. Mua välillä pelottaa että mulla olisi skitsofrenia. Mistä sen tietää onko?

Vierailija kirjoitti:

Ääk apua, muakin kiinnostaa. Mua välillä pelottaa että mulla olisi skitsofrenia. Mistä sen tietää onko?

Sairaudentunnottomuus on näissä yleistä, eli et välttämättä itse tiedä. Äänien kuuleminen ja harhaiset ajatelmat ovat tyypillisiä.

Tunnen yhden hyvin. Ihan ensimmäisistä oireista ei ole tietoa, mutta muiden huomiota herätti ensimmäisenä aggressiiviset sekavuus-/harhakohtaukset.

Mulla on skitsofrenia. Olin todella itsetuhoinen ja äärimmäisen vainoharhainen ennen kun pääsin hoitoon. Nyt lääkitys ja avohoito

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääk apua, muakin kiinnostaa. Mua välillä pelottaa että mulla olisi skitsofrenia. Mistä sen tietää onko?

Sairaudentunnottomuus on näissä yleistä, eli et välttämättä itse tiedä. Äänien kuuleminen ja harhaiset ajatelmat ovat tyypillisiä.

No musta tuntuu, että ihmiset pitää mua ihan outona... Tuijottavat ja joskus olen ihan varma, että tiedän mitä he ajattelevat oikeasti. Ihmiset muutenkin ahdistavat minua usein, olen jotenkin sosiaalisesti kömpelö, kotini näyttää myös usein mt-ongelmaisen kodilta... Jostain päälle 20-vuotiaasta olen tuntenut itseni jotenkin oudoksi ja erilaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääk apua, muakin kiinnostaa. Mua välillä pelottaa että mulla olisi skitsofrenia. Mistä sen tietää onko?

Sairaudentunnottomuus on näissä yleistä, eli et välttämättä itse tiedä. Äänien kuuleminen ja harhaiset ajatelmat ovat tyypillisiä.

No musta tuntuu, että ihmiset pitää mua ihan outona... Tuijottavat ja joskus olen ihan varma, että tiedän mitä he ajattelevat oikeasti. Ihmiset muutenkin ahdistavat minua usein, olen jotenkin sosiaalisesti kömpelö, kotini näyttää myös usein mt-ongelmaisen kodilta... Jostain päälle 20-vuotiaasta olen tuntenut itseni jotenkin oudoksi ja erilaiseksi.

Lisättäköön tähän vielä, että veljelläni on diagnosoitu skitsofrenia. Ja suvussa on muitakin.

Mun ex alkoi ihmetellä kun hymyilin. Luuli, että nauroin hänelle tahallaan, vaikka olin onnellinen hänet nähdessäni. sanoi, että hänellä on silmässään kamera ja alkoi vakoilla mua tallentimien kautta esim. töissä yms. Näki pahaa ja vakoilijoita kaikkialla ja pälyili ympäriinsä joka paikassa. Oli googlettanut myös omia oireitaan. No jätti mut kuitenkin, koska sanoi olevansa mielisairas. Nyt on uuden naisen kanssa onneksi, ettei tarvinnut kärsiä enää sitä ihmeellistä käytöstä. En tiedä, mikä diagnoosi, mutta ei todellakaan normaali ihminen!

7, miten pärjäilet nyt? Haluatko kertoa mitä kaikkea tapahtui ja mitä oot kokenut sairauden aikana? Oletko palautunut normaaliksi tai lähelle sitä, vai tuntuuko että jokin muuttui? En ole aloittaja, mutta kiinnostuin esittämään lisäkysymyksiä.

Mun kaverilla eka oire oli, että kertoi kuulevansa huohottavaa ääntä. Paljon myöhemmin kertoi puhelintaan salakuunneltavan, koska hänellä on (eräs ihan hullu) salainen tehtävä. Sitten jo oli kuuntelulaitteet asunnossakin. Paheni vaan. Oli osastojaksolla. Pääsi kotiin ja työhön. Vuosia menetteli, kunnes taas tuli oireet ja osastolle. Ei tullut paremmaksi ja silti kotiutettiin. Eleli sekavana 2 vuotta ja ollut taas osastolla kauan. Ei ole paremmassa mielentilassa vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääk apua, muakin kiinnostaa. Mua välillä pelottaa että mulla olisi skitsofrenia. Mistä sen tietää onko?

Sairaudentunnottomuus on näissä yleistä, eli et välttämättä itse tiedä. Äänien kuuleminen ja harhaiset ajatelmat ovat tyypillisiä.

No musta tuntuu, että ihmiset pitää mua ihan outona... Tuijottavat ja joskus olen ihan varma, että tiedän mitä he ajattelevat oikeasti. Ihmiset muutenkin ahdistavat minua usein, olen jotenkin sosiaalisesti kömpelö, kotini näyttää myös usein mt-ongelmaisen kodilta... Jostain päälle 20-vuotiaasta olen tuntenut itseni jotenkin oudoksi ja erilaiseksi.

Lisättäköön tähän vielä, että veljelläni on diagnosoitu skitsofrenia. Ja suvussa on muitakin.

Tyypillisesti aivot kehittyvät n. 25 ikävuoteen saakka jolloin myös mahdollinen skitsofrenia tulee ilmi. Et silti voi tehdä itse itsellesi diagnoosia ja vaikka sinulla olisikin skitsofrenia, niin tärkeintä on pohtia miten se haittaa elämääsi eikä itse diagnoosia. Keskity lahjakkuuksiisi jos sellaisia on ja elä mahdollisen ongelmasi kanssa. Kaikkea hyvää.

Onko skitsofreenistä, että pelkään joskus että joku näkee mitä vaikka teen netissä? Pelkään lähinnä, että linkkaan vahingossa Facebookiin jotain noloa mitä olen googlettanut tms. En siis usko että joku maagisesti näkee mitä teen puhelimella tai koneella. Mut joskus tuo vaivaa aika paljon ja en uskalla esim kirjautua sinne faceen viikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Onko skitsofreenistä, että pelkään joskus että joku näkee mitä vaikka teen netissä? Pelkään lähinnä, että linkkaan vahingossa Facebookiin jotain noloa mitä olen googlettanut tms. En siis usko että joku maagisesti näkee mitä teen puhelimella tai koneella. Mut joskus tuo vaivaa aika paljon ja en uskalla esim kirjautua sinne faceen viikkoihin.

Skitsofrenia on jotain paljon paljon pahempaa.

Veljeni eristäytyi ja laihtui valtavasti. Eräänä viikonloppuna romahti, soitti minulle ja jutut oli todella sekopäisiä (paranoiaa). Lähti siitä omasta halustaan suljetulle, koki sen turvalliseksi ratkaisuksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko skitsofreenistä, että pelkään joskus että joku näkee mitä vaikka teen netissä? Pelkään lähinnä, että linkkaan vahingossa Facebookiin jotain noloa mitä olen googlettanut tms. En siis usko että joku maagisesti näkee mitä teen puhelimella tai koneella. Mut joskus tuo vaivaa aika paljon ja en uskalla esim kirjautua sinne faceen viikkoihin.

no ei. Tuohan on vaan sitä, ettet ole varma, mitä siellä näkyy ja kenellekin. Älä ole huolissasi.:)

Olen itsekin ollut monasti suljetulla ja ne psykoosissa olevat skitsot olivat rasittavia. Itse en ole skitso pyskooseja on kyllä joskus ollut. Veljelläni oli nuorempana skitsodiagnoosi, nyt vaihdettu johonkin muihun.

Tyypillistä on että kuvittelevat että radiossa tai telkussa puhutaan suoraan heistä.

Paranoidinen skitsofrenia on juuri tällaista ja juuri nämä skitsot ovat niitä jotka saattavat tehdä murhia.

Kaikki skitsot eivät ole sellaisia. Puolisoni on toipunut skitso, joka lähinnä vaan istui paikallaan päivästä toiseen.

Nuorena sairastuneella skitsolla on hyvät parantumisen mahdollisuudet, mutta toipuminen vie vähintään 20 vuotta.

Itse sarastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mielisairautta, josta toipuminen on mahdotonta, ellei ole saanut diagnoosia väärin perustein.

Psykoosissa olen kuullut ääniä ja kokenut kaikenlaista yli luonnollista tavannut humanoideja. Kerran pelkäsin ja keräsin asunnosta kaikki veitset ja vein verkkokellariin, kerran petin kaikki verhot.

Skitsot voivat tehdä samantapaisia juttuja kuin me bipot.

Mun veljellä oli just noita harhoja, että luulee että joku telkkarissa puhuu hänelle, tai tarkkailee häntä jotenkin. Luuli myös että on tyyliin joku suuri messias, jolla tärkeä tehtävä maan päällä. Kaikkialla näki ja kuuli viestejä liittyen tähän suureen tehtävään...

Hullujahan noi jutut oli. Harmittaa veljen puolesta, kun hän on ollut sairaseläkkeellä nuoresta lähtien. Ei ole kovin kummoista hänen elämänsä, joutuu lukuisia lääkkeitä syömään päivittäin, eikä mikään oikein auta kunnolla. Milloin vaivaa unettomuus, milloin nukkuisi vaan jne...

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin ollut monasti suljetulla ja ne psykoosissa olevat skitsot olivat rasittavia. Itse en ole skitso pyskooseja on kyllä joskus ollut. Veljelläni oli nuorempana skitsodiagnoosi, nyt vaihdettu johonkin muihun.

Tyypillistä on että kuvittelevat että radiossa tai telkussa puhutaan suoraan heistä.

Paranoidinen skitsofrenia on juuri tällaista ja juuri nämä skitsot ovat niitä jotka saattavat tehdä murhia.

Kaikki skitsot eivät ole sellaisia. Puolisoni on toipunut skitso, joka lähinnä vaan istui paikallaan päivästä toiseen.

Nuorena sairastuneella skitsolla on hyvät parantumisen mahdollisuudet, mutta toipuminen vie vähintään 20 vuotta.

Itse sarastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mielisairautta, josta toipuminen on mahdotonta, ellei ole saanut diagnoosia väärin perustein.

Psykoosissa olen kuullut ääniä ja kokenut kaikenlaista yli luonnollista tavannut humanoideja. Kerran pelkäsin ja keräsin asunnosta kaikki veitset ja vein verkkokellariin, kerran petin kaikki verhot.

Skitsot voivat tehdä samantapaisia juttuja kuin me bipot.

Tosi monet paranoidit ei ole yhtään väkivaltaisia, vaan arkoja raukkoja jotka etsii turvaa vaikka numeroiden piirtämisestä seiniin tai jonkin laulun sanojen hillittömästä toistelusta.

Paranoidi skitsofrenia on vain yksi skitsofrenian muoto.