Lue keskustelun säännöt.
Tapasin poikaystäväni perheen, ensimmäiset sanat olivat
12.11.2015 |
''Lapsia ette sitten ala tekemään!'' ja vihaista mulkoilua päälle. Olemme kolmekymppisiä.
Kommentit (56)
Entinen appiukkokokelas tokaisi kuultuaan, että aloitin vääntämään väitöskirjaa: "Ihan hienoa, mutta meidän poika sentään opiskelee diplomi-insinööriksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumoriporukkaa. Kai kommentoit, että myöhäistä kun pitko on jo uunissa.
Ei ollut huumoria. Anoppi kuulemma sairastui tapaamisen johdosta vakavasti. ap.
Tällaiset anopit tiedetään, eivät uskalla irrottaa otettaan omasta pojastaan. Eivät kestä ajatusta, että joku muu nainen olisi heitä tärkeämpi. Kuulostaa myös marttyyrilta, yrittää varmasti jatkossakin erottaa teitä sairauden ym. jonkun muun asian varjolla. Paska mäihä käynyt sulla anopin suhteen. Jos sun hermot kestää, niin voit pikkuhiljaa yrittää voittaa hänen luottamuksen puolellesi.
Olisit taivastellut että miten hänenlaisensa onkin saanut aikaiseksi niin hienon pojan, että jollakulla muullako se sen kasvatti kun osaa käyttäytyäkin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se anoppi sairastu, sut nähtyään? Saiko se paskahalvauksen?
Taisi iskeä akuutti drama queenismus joka paranee vain hemmetinmoisella meuhkaamisella tai 20v mykkäkoululla.
Ei vaan vittumainen anoppi-syndrooma. Niin yleinen että siitä väännetään vitsiäkin, vaikkei mieleltään sairaille saisi nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Itse anoppina en voi kun hämmästellä, millasia ääliö anoppeja on olemassa. Onneks meillä on hyvät ja lämpimät välit lasten puolisoihin.
Ihanaa! Kaikkea hyvää teille! Jos joskus itse pääsen anopiksi, toivoisin myös olevani mukava ja läheinen anoppi. Oma anoppini on myös mukava. Tämä on todella hyvä asia elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin nainen kinuaa päästä tapaamaan vanhempia, ja sitten kun mies sen vihdoin uskaltautuu tekemään, on sekin väärin.
Niille, jotka ehdottivat tortun vääntämistä olohuoneen pöydälle ym. sälää: yksi asia on ainakin varma: se mies ei ole valmistautunut katkaisemaan kaikkia suhteitaan vanhempiinsa sen ensimmäisen vierailun alkaessa.
Järkkyä. Tiedän vähän vastaavan tapauksen. Silloin oli kyllä tällä henkilöllä lähipiirissä muutamakin vaikea ero, lapsista riideltiin jne., vaikka eipä sekään oikeuta huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikooko ap tosiaan vakavaan suhteeseen henkilön kanssa, joka on perinyt geeninsä tuollaisilta ihmisiltä? Minä sanoisin että pakene kun vielä voit.
Samaa meinasin sanoa. Ehkä julmaa, mutta kyllä minua epäilyttäsi olla ihmisen kanssa, jonka vanhemmat on käytöstavattomia sekopäitä. Lapset kuitenkin oppii vanhemmiltaan ja yleensä vanhetessa alkavat muistuttaa vanhempiaan yhä enemmän. Puhumattakaan siitä, että nuo sekopäät ovat tulevaisuudessa mahdollisesti lapsesi isovanhempia. Ei lupaa hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInunkin anoppini sanoi aikanaan, että "te ette kyllä sitten tarvitse enempää lapsia!", kun molemmilla oli edellisistä suhteista yksi lapsi. Emme siis hänen mielestään olisi saaneet koskaan hankkia yhteistä lasta. Hankimme kuitenkin, eikä anoppi erityisesti kyllä edes ole lapsen elämässä mukana. Muistaa toki juhlta ym ja käy joskus kahvilla, mutta siinä se sitten onkin. Ihanaa kun on haluttu lapsenlapsi...
No tässä tapauksessa anoppi oli kerrankin aivan oikeassa. En ymmärrä miksi näihin uusperheisiin on aina väen vängällä pakko hommata se yhteinen "rakkauden hedelmä"?!? Vaikka toisella olisi kolme ja toisella kuusi lasta niin jopa tokkiinsa hommataan se yksi yhteinen vielä. Eikö liitto kestä ilman liimaa välissä???
Se on se ankkurilapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoin vastaavassa tilanteessa, ettei sun sitä hoitaa tarvitse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInunkin anoppini sanoi aikanaan, että "te ette kyllä sitten tarvitse enempää lapsia!", kun molemmilla oli edellisistä suhteista yksi lapsi. Emme siis hänen mielestään olisi saaneet koskaan hankkia yhteistä lasta. Hankimme kuitenkin, eikä anoppi erityisesti kyllä edes ole lapsen elämässä mukana. Muistaa toki juhlta ym ja käy joskus kahvilla, mutta siinä se sitten onkin. Ihanaa kun on haluttu lapsenlapsi...
No tässä tapauksessa anoppi oli kerrankin aivan oikeassa. En ymmärrä miksi näihin uusperheisiin on aina väen vängällä pakko hommata se yhteinen "rakkauden hedelmä"?!? Vaikka toisella olisi kolme ja toisella kuusi lasta niin jopa tokkiinsa hommataan se yksi yhteinen vielä. Eikö liitto kestä ilman liimaa välissä???
Se on se ankkurilapsi
Ihan mielenkiinnosta, mikä on sellainen aikaraja uudessa suhteessa että niitä lapsia voi hankki . Jos esim. ollut nuori yh niin saako hankkia uuden kanssa lapsen vaikka 20 vuoden naimisissa olon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaveemantran mukaan lapsihan sitoo enemmän, kuin avioliitto, joten kannattaa heti tehdä lapsi uuden ihastuksen kanssa. Näin ei mies pääse ikinä pakoon, kun on sidottu lapsen takia naiseen kiinni. Avioliitosta mies voi lähteä lompsimaan, eikä pidä ikinä yhteyttä. Mutta ankkurilapsi, mies on loppuelämänsä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikooko ap tosiaan vakavaan suhteeseen henkilön kanssa, joka on perinyt geeninsä tuollaisilta ihmisiltä? Minä sanoisin että pakene kun vielä voit.
Samaa meinasin sanoa. Ehkä julmaa, mutta kyllä minua epäilyttäsi olla ihmisen kanssa, jonka vanhemmat on käytöstavattomia sekopäitä. Lapset kuitenkin oppii vanhemmiltaan ja yleensä vanhetessa alkavat muistuttaa vanhempiaan yhä enemmän. Puhumattakaan siitä, että nuo sekopäät ovat tulevaisuudessa mahdollisesti lapsesi isovanhempia. Ei lupaa hyvää!
Nyt täytyy kyllä sanoa että ei se ihan noin yksinkertaisesti mene. Ihmiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain vanhemmat, eikä sekopää vanhempiin, appivanhempiin ja/tai isovanhempiin tarvitse olla missään yhteydessä. Jos lapsi muistuttaa sekopää vanhempiaan jo valmiiksi, niin sitten juokse.
T: sekopäiden täysjärkinen lapsi, jonka lapsella on vain tervejärkiset isovanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikooko ap tosiaan vakavaan suhteeseen henkilön kanssa, joka on perinyt geeninsä tuollaisilta ihmisiltä? Minä sanoisin että pakene kun vielä voit.
Samaa meinasin sanoa. Ehkä julmaa, mutta kyllä minua epäilyttäsi olla ihmisen kanssa, jonka vanhemmat on käytöstavattomia sekopäitä. Lapset kuitenkin oppii vanhemmiltaan ja yleensä vanhetessa alkavat muistuttaa vanhempiaan yhä enemmän. Puhumattakaan siitä, että nuo sekopäät ovat tulevaisuudessa mahdollisesti lapsesi isovanhempia. Ei lupaa hyvää!
Hei, jotkut meistä on käyneet terapiassa ja käsitelleet vanhempien jättämät traumat. Kannattaa ottaa riski! ;) Vanhempiaan ei voi valita. Yhtä pahoja voi olla nämä ns."normaalit" jotka saattaa olla kuolettavan tylsiä.
Kai se poikkaystävä puolusti ap:ta? Jos se peesaili äitiään, niin pakene.
t.mies
Minun anoppini kertoi muutama kuukausi häidemme jälkeen tavanneensa naapurin rouvan, joka oli iloisena kysynyt, joko vauva on tulossa. Anoppi kertoi koleasti vastanneensa: ei ole eikä kaivata.
Samalla katsoi minua merkitsevästi.
Teimme kuitenkin kaksi lasta. Kun kerroin toisen odotuksesta, appivanhemmat menivät kummallisen näköisiksi ja olivat ihan hiljaa. Appi siitä tokeni yskimään merkitsevästi ja lausahtamaan: eiköhän ne sitten jo riitä!
Todellakin melkein harmitti, että olimme päättäneet jättää lapset kahteen - olisi ollut hauskaa tehdä kolmas ihan vain näyttääkseni, että hehän eivät sitä päätä.
Kummallista tässä on se, että olivat kuitenkin rakastavat ja huolehtivat isovanhemmat kummallekin lapsellemme.