Tapasin poikaystäväni perheen, ensimmäiset sanat olivat

Vierailija kirjoitti:

Kiva anoppi..onnea seuraaviin vuosikymmeniin tollasen hirviön kanssa. Kai miehes edes pisti vastaan äidilleen?

samaa mieltä, että onnea tarvitaa. Itsellä 40 vuoden kokemus tuollaisesta anopista.

Seurusteluaikana puhui koko ajan, että paljon kauniimpia ja fiksumpia olisi poikansa ansainnut ja saanut. Panettelu ja piilovittuilu on hieman vähentynyt anopin dementoitumisen vuoksi, kun ei enää muista kuinka ruma ja tyhä olen ollut.

Osasi muuten vittuila pojaltaan salaa.

(Tein opiskelun ohessa mallin töitä, joten ehkä olin kuitenkin ihan siedettävän näköinen)

Työkaveri kertoi ihan samoja mitä oli tapahtunut. He olivat naimisissa yli 30 vuotta, saivat 3 lasta ja lapsenlapset olivat nyt ihaninta maailmassa.

Kun oma poika löysi uuden naisen ja jättä työkaverin, anoppi kuittasi tämän tätä on kaikki nämä vuodet odotettu. Kertoi tämän siis lapsenlapsilleen.

Mutta työkaveri pärjää hyvin elämässä ilman ex.ää ja hänen sukuaan.

Jotkut ihmiset vaan ovat mitä ovat ja sille asialle ei voi mitään.

toinen asia, täysin eri maailmasta. Edellisissä vaaleissa ystäväni appivanhemmat eivät voineet uskoa että Suomessa voi h o m o päästä noin pitkälle. Kun se ei ole luonnollista. Ja sana homohan pitää aina kuiskata. Ystäväni yritti sanoa kyllä homoja on aina ollut, he ovat vaan joutuneet salaamaan suuntautumisensa, koska heitä ei hyväksytty. Tästä seurasi se että sekä appi että anoppi suuttuivat hänelle. Mitä miniä tietää kun on noin nuorikin vielä ( n 40 v ).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiero huumoriko se oli alkusoittoa jostain aivojen sairaudesta? Tutkimuksiin!

Tällä asenteella ei ollut vain anoppi vaan koko perhe. ap.

Ehkä on hyvä ettet ala tuollaista sukua jatkamaan. Ei kai miehelläsi ole mitään periytyviä rasitteita, joista ei ole sinulle kertonut, tai voi olla että hänellekään ei ole kerrottu.

Tapasin ekan mieheni. Hän oli 18 ja ite 19. Kaikki oli hienosti appivanhempien kanssa, mutta kun aloimme vuoden sisällä seurustelemaan ja näimme seuraavan kerran niin olin kuin ilmaa heille. Paljastui että mieheni vuotta vanhempi veli joka osoittautuikin myöhemmin skitsofrenikoksi oli antanut ymmärtää että seurustelisin hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huumoriporukkaa. Kai kommentoit, että myöhäistä kun pitko on jo uunissa.

Ei ollut huumoria. Anoppi kuulemma sairastui tapaamisen johdosta vakavasti. ap.

Olisi saanut kuolla samantien. Kokemuksesta vaan tiedän, että pirukaan ei ota pahimpia anoppeja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mun anoppi on jo kuollut. Ei hyväksynyt mua poikansa puolisoksi ja vielä vähän ennen kuolemaansakin puhui kuinka poikansa olisi pitänyt valita vaimokseen joku ihana "Maria" kun on vielä opettajaksikin kouluttautunut. Itselläni, sekä myös miehelläni, on amk-tasoiset tutkinnot.

Valokuvatkin halusi ottaa siten että mut oli rajattu kuvista pois esim sukujuhlissa. Onneksi sentään kohteli lapsiamme hyvin vaikka eivät olleetkaan opettaja-äidin kullannuppuja.

Jos miehelläni olisi veli niin se olisi sinun miehesi.

Mun anoppi kanssa sanoi, kun halusi ottaa neljästä sukupolvesta kuvan ja kaikki asettuivat itselaukaisimella varustetun kameran eteen, että sinä M et kyllä kuulu tähän kuvaan.

Nyt vanhana ihmettelee, kun miniä käy niin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lause voi olla oman äitini suusta. Olen päätellyt, että käytös on jonkinlaista itsesuojelua tai uhmaa. Ehkä hän oikeasti toivoisi lapsenlapsia...

Mun äiti sanoi ,että hän ei sitten teidän lapsia ala hoitamaan, kun kuuli minun odottavan esikoistamme. Ei kyllä sitten pyynnöistä huolimatta saanut hoitaa.

Toisen veljen lapset hoiti, mutta ei toisen eikä minun.

Itse anoppina en voi kun hämmästellä, millasia ääliö anoppeja on olemassa. Onneks meillä on hyvät ja lämpimät välit lasten puolisoihin.

Aikooko ap tosiaan vakavaan suhteeseen henkilön kanssa, joka on perinyt geeninsä tuollaisilta ihmisiltä? Minä sanoisin että pakene kun vielä voit.

Minä näin anoppini vasta kun olin jo raskaana pitkän välimatkan vuoksi ja tätä ilouutista kun kerroimme niin anoppi sanoi ensimmäisenä että "onko poikani varmasti lapsen isä?" :D o.O

Minulla oli vähän sama tilanne kun näin avopuolisoni sukulaisia ekan kerran, kaikki sisaruksista vaariin olivat ja ovat sitä mieltä että olen liian tyhmä, köyhä ja lihavakin heidän prinsessalle. No nyt pari vuotta myöhemmin heitä harmittaa ettei meille ole asiaa kylään ja yrittäävät vieläkin kaikki tavallaan mustamaalata minua että se ero meille tulisi. Vähän ehkä häiriintynyttä minulta mutta heidän oma käytös saa minut ponnistelemaan ehkä vielä pikkuisen enemmän että tämä suhde kestää.

Sanot vain: "Hey ho! HO HO HO HO HO! Wow MOTHERFUCKER!!", sen jälkeen sitten näytät persettä ja väännät tortut olohuoneen pöydälle, samalla tokaisten: "Vähän löysää on, mutta menkööt tämän kerran."

Varmasti ei tarvitse tavata ihan hetkeen.

No näemme tässä että aikuisetkaan lapset eivät vanhemmilleen tasaverstiset, ei ole edes väliä sukupuolella ketkä ovat appivanvanempien suosikkilapsia, ja arvojärjestys seuraa ikänsä ja se vanhempien antama järjestys uhkaa romuttua, kun pahnanpohjimmainen opiskelija vielä tuo näytille viittä vaille tohtorin, niin ollaan hiljaaa tai erittäin mielenkiintoisia keskusteluista tutkimuksen mielen kiintoisuudesta.

Varoittiko miehesi lainkaan etukäteen, että vanhempansa ovat hieman erikoisia? Mitä muuta vierailulla tapahtui, mistä puhuitte?

Tuo ei ole lähimainkaan normaalia käytöstä anopilta (ei vaikka ap olisi joku pultsari kadulta, mitä hän ei tietenkään ole).

Vierailija kirjoitti:

Minä näin anoppini vasta kun olin jo raskaana pitkän välimatkan vuoksi ja tätä ilouutista kun kerroimme niin anoppi sanoi ensimmäisenä että "onko poikani varmasti lapsen isä?" :D o.O

Olisit sanonut "Jaa'a, en ole kyllä ihan varma... Saattaa sen isä olla naapurin Abdukin. Mutta jännitetään nyt ensin minkä värinen sieltä tulee ja katsotaan sitten"

MInunkin anoppini sanoi aikanaan, että "te ette kyllä sitten tarvitse enempää lapsia!", kun molemmilla oli edellisistä suhteista yksi lapsi. Emme siis hänen mielestään olisi saaneet koskaan hankkia yhteistä lasta. Hankimme kuitenkin, eikä anoppi erityisesti kyllä edes ole lapsen elämässä mukana. Muistaa toki juhlta ym ja käy joskus kahvilla, mutta siinä se sitten onkin. Ihanaa kun on haluttu lapsenlapsi...

Vierailija kirjoitti:

MInunkin anoppini sanoi aikanaan, että "te ette kyllä sitten tarvitse enempää lapsia!", kun molemmilla oli edellisistä suhteista yksi lapsi. Emme siis hänen mielestään olisi saaneet koskaan hankkia yhteistä lasta. Hankimme kuitenkin, eikä anoppi erityisesti kyllä edes ole lapsen elämässä mukana. Muistaa toki juhlta ym ja käy joskus kahvilla, mutta siinä se sitten onkin. Ihanaa kun on haluttu lapsenlapsi...

Lisäänpä vielä, että kun raskausuutinen hänelle kerrotiin, niin hän sanoi vain "No onnea. Toivottavasti on edes suunniteltu." Ihanaa..

Vierailija kirjoitti:

MInunkin anoppini sanoi aikanaan, että "te ette kyllä sitten tarvitse enempää lapsia!", kun molemmilla oli edellisistä suhteista yksi lapsi. Emme siis hänen mielestään olisi saaneet koskaan hankkia yhteistä lasta. Hankimme kuitenkin, eikä anoppi erityisesti kyllä edes ole lapsen elämässä mukana. Muistaa toki juhlta ym ja käy joskus kahvilla, mutta siinä se sitten onkin. Ihanaa kun on haluttu lapsenlapsi...

No tässä tapauksessa anoppi oli kerrankin aivan oikeassa. En ymmärrä miksi näihin uusperheisiin on aina väen vängällä pakko hommata se yhteinen "rakkauden hedelmä"?!? Vaikka toisella olisi kolme ja toisella kuusi lasta niin jopa tokkiinsa hommataan se yksi yhteinen vielä. Eikö liitto kestä ilman liimaa välissä???

liima :D :D Onko käynyt ikinä mielessä, että ihminen nyt vain saattaa haluta enemmän lapsia, tai esim ainokaiselleen sisaruksen.  Vai pitäisikö jäädä vanhaan paskaan suhteeseen tekemään niitä lapsia lisää. KUNHAN ON SAMA ISÄ! Voi hele sentään..

Vierailija kirjoitti:

Mihin se anoppi sairastu, sut nähtyään? Saiko se paskahalvauksen?

Taisi iskeä akuutti drama queenismus joka paranee vain hemmetinmoisella meuhkaamisella tai 20v mykkäkoululla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin anoppini vasta kun olin jo raskaana pitkän välimatkan vuoksi ja tätä ilouutista kun kerroimme niin anoppi sanoi ensimmäisenä että "onko poikani varmasti lapsen isä?" :D o.O

 

Olisit sanonut "Jaa'a, en ole kyllä ihan varma... Saattaa sen isä olla naapurin Abdukin. Mutta jännitetään nyt ensin minkä värinen sieltä tulee ja katsotaan sitten"

tai soveltaen että isäehdokkaita on 5 mutta se oikea isä varmistuu sitten kun nähdään että minkä värinen pikku piltti sieltä putkahtaa