2 aikuista ja 3 lasta kerrostalokolmiossa, oikeasti?

Mitä ihmeen aatelisia tämä maailma on nykyään täynnä?

Meitäkin oli 6 (vanhemmat + 4 lasta) ja asuttiin neliössä. En kyllä voi sanoa, että oltaisiin sisarusten kanssa mitenkään kärsitty. Mukavampihan siellä huoneessa on olla, kun ei tarvitse olla yksin tai siivota sitä yksin.. Vasta teini-iässä alkoi kaipaamaan sitä omaa tilaa enemmän.

Meitä on kuusi henkeä ja 69m3 kerrostalo kolmio. Lapset pieniä, joten pari vuotta pärjätään vielä tässä.

Järkeväähän tuo on. Varmaan ajattelivat jälleenmyyntiarvoakin.

Itse ostin eron jälkeen kymmenen vuotta sitten 4h ja keittiö, keskikokoisen kaupungin torille on matkaa 700 metriä, eli käytännössä keskustassa.  Ajattelin silloin, että on järkevää ostaa, että molemmilla lapsilla on omat huoneet jne jne. No, nyt ovat muuttaneet jo omiin kämppiinsä. 

Olen nyt yrittänyt myydä tätä, en vielä julkisesti, mutta monille sijoittajatutuilleni. "Liian iso, liian iso" on kommentti heti.

Isot kerrostaloasunnot eivät mene kaupaksi, elleivät ole huipputasoa, jos sittenkään. Nykyisin on kysyntää nimenomaan kaksioista ja yksiöistä. 

Samassa taloyhtiössä on ollut jo kauan välittäjällä myynnissä samankokoinen asunto. No, ei taida kauppa käydä.

Iso kerrostaloasunto on paska sijoitus. Ihan paska.

Minun mielestäni tila on ihan riittävä tuolle perheelle. Heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan et voi tietää. 

Ja hyvänen aika, kolmas huone on lastenhuone. Nykyisi ei sellaista käsitettä varmaan ole :) 

Itse tein suuren virheen ostaessani näin ison asunnon. Jos olisin ostanut kaksion, huutaen menisi. Varmaan katuisin kolmiotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kuusi henkeä ja 69m3 kerrostalo kolmio. Lapset pieniä, joten pari vuotta pärjätään vielä tässä.

Siis 69m2! :D

Meitä oli neljä lasta kahdessa tilavassa makuuhuoneessa (kerrossängyt). Vanhemmat nukkui olohuoneen nurkassa. Tupakeittiössä oli tilaa istuksia. Pihaa riitti.

Vanhin oli jo yläasteella ja nuorin ala-asteen alkutaipaleella, kun muutettiin taloon jossa oli kaikille tilaa, omat huoneet ja 1 ylimääräinenkin. Ei ole koskaan mikään tuntunut niin kolkolta ja yksinäiseltä, kun se talo jossa eteiset ja aulat (ylä- ja alasisäänkäynnit) oli entisen kodin kokoisia itsessään. Kyllä siihen tottui, siellä jopa alkoi viihtyä, mutta koko perhe muistelee kaiholla ja lämmöllä niitä aikoja, kun asuttiin pienemmässä kodissa.

Itse en aio koskaan hankkia mitään aulahelvettiä, jossa siivoamisen saa aloittaa alusta kun on valmiiksi tullut ja jossa ei voi millään tietää, että kun on itse toisessa päässä kotia, että onko toisessa päässä joku. Pienet ja kompaktit kodit on mukavia ja kodikkaita :)

Ehkäpä ovat siitä erikoisia, että elävät varojensa mukaan...

Meitä on 4 46 neliön kämpässä, hyvin mahdutaan, on kaunista ja siistiä:) panostetaan ihan kaikessa laatuun, emme määrään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin mahtuvat ainakin vielä. Kahdella lapsella yhteinen huone ja vauva menee ainakin 4 vuotta vanhempien makkarissa.
Myöhemmin huomaavat kyllä että asunto on pieni. Tilan tarve kasvaa, kun lapset on koululaisia. Viimeistään, kun lapset on teinejä niin silloin vasta sitä tilaa tarvitaankin.

Me asuttiin kahden lapsen kanssa kolmiossa ja muutettiin neliöön, kun nuorin täytti 5 v. ja vanhin oli 7v.

Pienet lapset ei tarvitse omaa huonetta sillä ei ne siellä yksin viihdy.

Me lapset, 3kpl,  asuttiin aikuisikään asti kotona, jonka koko oli 75 neliötä (3h, k, wc/suihku). Hyvin sovittiin, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tällälailla asuivat lähes kaikki meidän kaveritkin, ei kenelläkään ollut isoja asuntoja saati omia huoneita. Ollaan siis 70-luvulla syntyneitä. En nyt ymmärrä mihin sitä tilaa niin kauheasti nykyajan ihmiset tarvitsee, hamstraajia vai? 

Nyt itse asun kaksistaan jo täysi-ikäisen lapseni kanssa 58 neliöisessä kaksiossa. Minä nukun olkkarissa ja lapsella oma huone. Edelleen ei tee tiukkaa asua "näin ahtaasti". Sopu sijaa antaa.

Meitä asui vähän yli 80neliön kolmiossa enimmillään yhtäaikaa 2 aikuista ja 5 lasta. Järjestelyt vähän vaihtelivat vuosien varrella, mutta pitkään vanhimmalla sisaruksellani oli oma huone, minulla oli parvisänky olohuoneessa, ja vanhemmat ja kolme nuorinta nukkuivat isossa makkarissa. Hyvin mahduttiin, kun siihen oli pienestä asti tottunut. Joskus tietysti kaipasin hieman omaa tilaa, mikä lienee tuttua kaikille isosisaruksille.

Anna toisten olla onnellisia, ja huolehdi omista asioistasi.

Tilaa tarvitaan kun lapset alkaa tuoda kavereita kotiin. Meillä 11 v tyttö ja 8 v poika. Molemmilla on omat huoneet. Ei puhettakaan et tavarat mahtuisi samaan huoneeseen. Saati sitten et kaverit tulis kylään. Johan noilla on ihan eri jututkin! Pojat leikkii ihan eri juttuja ja tytöillä on isompien jutut. Lisäksi meillä on 2 v tyttö. Pieni huone on varattuna hänelle kun kasvaa. On niin eri ikäinen kuin isommat ettei voi olla samassa huoneessa nyt eikä myöhemmin. Ikäeroa tytöillä on 8-9 vuotta. 16 v kanssa 8 v... Voin vaan kuvitella mikä show!! Meillä siis 95 neliötä, seiniä muuttamalla tehty 5hk.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin mahtuvat ainakin vielä. Kahdella lapsella yhteinen huone ja vauva menee ainakin 4 vuotta vanhempien makkarissa.

Myöhemmin huomaavat kyllä että asunto on pieni. Tilan tarve kasvaa, kun lapset on koululaisia. Viimeistään, kun lapset on teinejä niin silloin vasta sitä tilaa tarvitaankin.

Me asuttiin kahden lapsen kanssa kolmiossa ja muutettiin neliöön, kun nuorin täytti 5 v. ja vanhin oli 7v.

Pienet lapset ei tarvitse omaa huonetta sillä ei ne siellä yksin viihdy.

Jaa, että vauva 4 vuotta vanhempien makkarissa??!! En ole ikinä kuullut tai nähnyt moista. Meillä vauvat on siirtyneet omaan huoneeseen 6 kk iässä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava onnellinen, ostivat kolmion.

Heillä on 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva.

En pysty ymmärtämään miten mahtuu, neliöitä oli kai joku 80.

Minulla ja miehelläni on 2 alle kouluikäistä ja emme kyllä voisi kolmiossa asua!

Kuten jo sanoin, en ymmärrä että ostaa noin.pientä.. mutta ehkä minun ei tarvitsekaan, kai he huomaavat kohta että mokasivat.

Huh onpa ahdasta! No eiköhän ne tosiaan mokansa hoksaa kun lapset kasvaa ja saahan asunnon sitten onneks myytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin mahtuvat ainakin vielä. Kahdella lapsella yhteinen huone ja vauva menee ainakin 4 vuotta vanhempien makkarissa.

Myöhemmin huomaavat kyllä että asunto on pieni. Tilan tarve kasvaa, kun lapset on koululaisia. Viimeistään, kun lapset on teinejä niin silloin vasta sitä tilaa tarvitaankin.

Me asuttiin kahden lapsen kanssa kolmiossa ja muutettiin neliöön, kun nuorin täytti 5 v. ja vanhin oli 7v.

Pienet lapset ei tarvitse omaa huonetta sillä ei ne siellä yksin viihdy.

Jaa, että vauva 4 vuotta vanhempien makkarissa??!! En ole ikinä kuullut tai nähnyt moista. Meillä vauvat on siirtyneet omaan huoneeseen 6 kk iässä.

No nyt kuulet sitten toisenkin....

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin mahtuvat ainakin vielä. Kahdella lapsella yhteinen huone ja vauva menee ainakin 4 vuotta vanhempien makkarissa.

Myöhemmin huomaavat kyllä että asunto on pieni. Tilan tarve kasvaa, kun lapset on koululaisia. Viimeistään, kun lapset on teinejä niin silloin vasta sitä tilaa tarvitaankin.

Me asuttiin kahden lapsen kanssa kolmiossa ja muutettiin neliöön, kun nuorin täytti 5 v. ja vanhin oli 7v.

Pienet lapset ei tarvitse omaa huonetta sillä ei ne siellä yksin viihdy.

Jaa, että vauva 4 vuotta vanhempien makkarissa??!! En ole ikinä kuullut tai nähnyt moista. Meillä vauvat on siirtyneet omaan huoneeseen 6 kk iässä.

No nyt kuulet sitten toisenkin....

Ei 4-vuotias enää mikään VAUVA ole

Ostivat sen mihin nyt on varaa ja kerryttävät pesämunaa tulevaisuutta varten. Ehkä haaveissa joku päivä isompi asunto-osake tai omakotitalo, mutta nyt niin ison lainan ottaminen olisi liian riskialtista kun lapset ovat noin pieniä. Kuulostaa järkevältä taloudenhallinnalta. Lisäksi jos asuvat kaupungissa, esim. Helsingissä, voivat tuolla neliömäärällä pärjätä hyvinkin vaikka aina. Tekemistä ja menemistä on kodin ulkopuolellakin niin paljon, että turha käyttää kaikki rahat tyhjillään suurimman osan vuorokaudesta oleviin neliöihin vain siksi että niin "kuuluisi" tehdä. Kaupungissa on helppo asua ahtaammin kun virikkeitä on kodin ulkopuolellakin niin valtavasti, niin ei olla sidottuna sinne neljän seinän sisään. Kotona käydään lähinnä nukkumassa, niin mitäpä sitä tyhjistä neliöistä maksamaan. Lisäksi moni karsii mieluummin tavaraa kuin maksaa tavaran säilömisen takia isompaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Just. Nykyään ollaan aika suuruudenhulluja. Mietippä sitä kuinka ennen elettiin hieman ahtaammin ja ihan hyvin ihmiset pystyivät elämään.

Kallio oli 50-luvulla Euroopan tiheimmin asuttuja alueita, kun niissä yksiöissä asui monilapsisia perheitä.

Mitä te höpisette 50-luvusta? Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Kas kun ette vertaa luola-aikoihin

Ap, sinun pitää vain jumpata ymmärrystäsi. Jos pystyt, niin onnittele kavereitasi, he ovat onnellisia uudesta kodistaan eikä heidän onnensa ole sinulta pois. 

Tunnen nelilapsisen perheen, joka asui kaksiossa (vanha talo, ison kaupungin keskustassa, neliöitä varmaan tuo sama n. 75-80). Vanhemmat asuvat siellä edelleen, lapset jo nuoria aikuisia ja muuttaneet kotoa pois. Kenelläkään ei ole traumaa. Ja nyt varmaan pyörryt: perheen isä teki suurimman osan töistään kotona! 

Kukaan ei myönnä että hakuaisivat enemmän tilaa, vaan kilpaillaan siit et kenellä on vähiten tilaa =D