Lue keskustelun säännöt.
2 aikuista ja 3 lasta kerrostalokolmiossa, oikeasti?
11.11.2015 |
Tuttava onnellinen, ostivat kolmion.
Heillä on 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva.
En pysty ymmärtämään miten mahtuu, neliöitä oli kai joku 80.
Minulla ja miehelläni on 2 alle kouluikäistä ja emme kyllä voisi kolmiossa asua!
Kuten jo sanoin, en ymmärrä että ostaa noin.pientä.. mutta ehkä minun ei tarvitsekaan, kai he huomaavat kohta että mokasivat.
Kommentit (72)
Meidän yläkerrassa asuu mamuperhe 5 lasta, äiti ja isä 74 neliössä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava onnellinen, ostivat kolmion.
Heillä on 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva.
En pysty ymmärtämään miten mahtuu, neliöitä oli kai joku 80.
Minulla ja miehelläni on 2 alle kouluikäistä ja emme kyllä voisi kolmiossa asua!
Kuten jo sanoin, en ymmärrä että ostaa noin.pientä.. mutta ehkä minun ei tarvitsekaan, kai he huomaavat kohta että mokasivat.
Se että sinä olet niin lihava että et mahdu kolmioon perheesi kanssa ei tarkoita että muut on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava onnellinen, ostivat kolmion.
Heillä on 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva.
En pysty ymmärtämään miten mahtuu, neliöitä oli kai joku 80.
Minulla ja miehelläni on 2 alle kouluikäistä ja emme kyllä voisi kolmiossa asua!
Kuten jo sanoin, en ymmärrä että ostaa noin.pientä.. mutta ehkä minun ei tarvitsekaan, kai he huomaavat kohta että mokasivat.
Se että sinä olet niin lihava että et mahdu kolmioon perheesi kanssa ei tarkoita että muut on
Kyllä minusta tuon kokoiselle perheelle neliö on optimaalinen, mutta ainakin tietyissä osissa Helsinkiä alkaa jo omistusasuntojen hinnat olemaan aika taivaissa neliöille ja suuria asuntoja on muutenkin tosi vähän markkinoilla.
Juuri tänä aamuna mietin, että me nykyihmiset on totuttu ihan valtaviin asuintiloihin. Vajaa sata vuotta sitten ihmiset asuivat hellahuoneissa perheineen, saattoipa nurkassa majailla alivuokralainenkin vielä. Meidän (lähes 40 m2) makuuhuoneemme kokoisessa töllissä lapsuudenkotini naapurissa on aikanaan asunut suutari perheineen, vanhemmat ja 7 lasta. Äiti muisteli, että lapsia nukkui sikin sokin lattialla, pöydän alla ja ties missä.
Ajattelin, että aika paljon pienempään asuntoon mekin mahtuisimme.
Varmaan kaikki neliöt ottaisin vastaan, mitkä saisin, mutta kun haluan että talouteni on tasapainossa. Niin varmaan haluaa ap:n kauhistelema perhekin. Jos asuisivat isossa lukaalissa niin ap kirjoittelisi, että perheellä on maksuvaikeuksia ja varmaan kohta huomaavat mokansa.
t kolme ihmistä + 2 koiraa 78neliössä ja ihan hyvin mahdutaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävät valitsivat keskusta-asumisen ja tykkäävät asua ahtaasti kaksiossa. Makuuhuone on nyt yksin teinitytöt käytössä. Vanhemmat ja vuoden ikäinen ipana nukkuvat olkkarissa. Keittiö on keittokomero. Myöhemmin aikovat jakaa ison makkarin niin että toinen lapsi saa sinne oman sopen. Heidän olohuoneensa on lähikahvila, kesällä myös puistot. Elämä on valintoja. Meillä on isompi asunto mutta pakko olla kaksi autoa, koska täältä korvesta (puoli tuntia stadiin) ei pääse muutoin ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Meitäkin on viisi ja asutaan kolmiossa (75 neliötä). Ei tähän mennessä ole ollut mitään ongelmia. Minä ja mies nukutaan olohuoneessa, vauvalla on ns. pikkumakkari ja kaksi muuta lasta (5v tyttö. ja 9v. poika) jakavat keskenään huoneen.
Ei ajateltu isompaan vaihtaa kun mahdutaan tännekin oikein hyvin.
Sanon 100& varmuudella että kun isommat lapset ovat 11v ja 15v niin eivät takuulla suostu olemaan enää yhteisessä huoneessa. Ja teinille voi olla melko ahdistavaa jos olkkari on vanhempien makuuhuone. Mene siinä sitten ysiltä nukkuman kun 16v haluaa katsoa telkkaria kymppiin asti. Omassa huoneessa ei voi kun siellä nukkuu pienempi sisarus.
t. parin teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänä aamuna mietin, että me nykyihmiset on totuttu ihan valtaviin asuintiloihin. Vajaa sata vuotta sitten ihmiset asuivat hellahuoneissa perheineen, saattoipa nurkassa majailla alivuokralainenkin vielä. Meidän (lähes 40 m2) makuuhuoneemme kokoisessa töllissä lapsuudenkotini naapurissa on aikanaan asunut suutari perheineen, vanhemmat ja 7 lasta. Äiti muisteli, että lapsia nukkui sikin sokin lattialla, pöydän alla ja ties missä.
Ajattelin, että aika paljon pienempään asuntoon mekin mahtuisimme.
Kaupungeissa asuttiin noin osin asuntopulan takia. Maalla väljemmin. Esim. meidän talossa (ikää 145v) on neliöitä 200. Tässä on aina asunut maksimissaan 6 henkeä eikä ole ollut edes sitä vanhempaa sukupolvea nurkissa. Heille on pihamökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että en tajua ihmisiä, jotka suostuvat tekemään olkkarista makkarin. Työssäkäyvänä aikuisena en kyllä suostuisi sellaiseen elintasoon että joutuisin itse nukkumaan olkkarissa ja käyttämään olkkaria makkarina. Ymmärrän jos joku pakosta joutuu näin tekemään, mutta silti...
Meille on 4. lapsi tulossa ja kotina 80 kolmio. Olemme käyneet katsomassa isompia asuntoja, mutta emme ole löytäneet meidän nykyisen kodin vertaista.
Sijainti tässä on ihan lyömätön, KAIKKI tarvitsemamme palvelut ja harrastukset on kävelyetäisyyden päässä. Kirjastoon, neuvolaan, kerhoon, kauppaan ja kouluun alle 500 m. Sairaalaan 2 km.
Kodin pohja on tosi toimiva ja etenkin toinen makuuhuoneista niin iso, että sinne mahtuu 3 pientä lasta kevyesti ja lopputulos edelleen avara.
Kaiken lisäksi asunto oli kohtuuhintainen ja laina on lyhentynyt mukavasti. Isompi asuntolaina ei nappaa ja siksi seuraava isompi asunto todennäköisesti olisi harppaus taaksepäin sijainnin suhteen. :/
Asuntomme on myös todella kiva ja rempattu. Taloyhtiö velaton ja hyvin toimiva.
Ja niinpä vain muutto isompaan on siirtynyt ja siirtynyt. Nyt ajattelen, että jospa vauva-vuoden vielä asuisimme tässä. Ja ehkä vielä toisen vuoden siihen päälle.
Rehellisesti sanottuna: en haluaisi muuttaa täältä minnekään. Tai jos ihan pakko, niin merinäköala-asunto Ullanlinnasta voisi kelvata kompromissina. ;)
siis keskustassa 4 henkeä 40 neliön kopeisa