Miksi musta tuntuu nololta olla "laitettuna"

Hei mulla on ihan sama! Oma äitini on halveksinut naisellisuutta ja pynttäämistä, joten luulen tän olevan pohjimmainen syy.

Olet varmaan mun työkaveri. Se meikkaa vain illanviettoihin ja asiakasyilaisuuksiin ja muuttuu samalla jäykäksi seipääksi.

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan mun työkaveri. Se meikkaa vain illanviettoihin ja asiakasyilaisuuksiin ja muuttuu samalla jäykäksi seipääksi.

En ole. Perusmeikkiä pakko laittaa joka päivä kun iho niin huono. Mutta samalla perusmeikillä menen kyllä illanviettoihinkin :D

Mulla sama juttu. Ja se laittautuneena olo alkaa yleensä jossain vaiheessa tuntua siltä, ettei oikeasti olekaan edustavan näköinen vaan ripsari on tuhriintunut tai hieno mekko saakin näyttämään raskaana olevalta. Olen huonoitsetuntoinen, suht köyhästä perheestä enkä ole ikinä osannut ns. naisten juttuja. Joo, ehkä olen poikamainenkin...

Jep. Huono itsetunto ja äitisuhde ongelmallinen.

Täällä kolmaskin, jota nolottaa yrittää näyttää paremmalta kuin onkaan. Hain juuri uutta passia ja olin yhtaikaa nolo ja huolissani siitä, että poliisihenkilö sanookin: ei tätä kuvaa voi käyttää, ei ole ollenkaan näköisesi.. Passikuvaan olin meikannut itseni ja ottanut rillit pois, kun kehyksistä tuli varjoja. Normisti en meikkaa ollenkaan ja myönnän, että ehostus tekee ihmeitä. En kuitenkaan halua esim. vokotella miehiä baarissa olemuksella, jota en kumminkaan tulisi ylläpitämään arkielämässä. Miehiä on helppo huijata, mutta totuushan paljastuisi heti kun tyyppi näkee minut tavallisena, luonnollisessa olotilassani.

Sama. Vaatteetkin on hyvin tylsät, en uskalla käyttää mitään fiinimpää. Vielä kun on uskovainen työnantaja ja miesvaltainen firma, niin on olo, että pitää näyttää sopivan harmaalta. 

IHANAA että muitakin! Yleensä kukaan ei ymmärrä mun ongelmaani, tuntuu että kaikki ovat vaan niin onnellisia ja täydellisiä ja paljon kaikkea. Kiitos. Olette ihania :) ap

Onko nykyään huonoitsetuntoinen, jos ei halua laittaa itsestään kuvia kehuttavaksi/kuolattavaksi muille?! Minusta sillä on hyvä itsetunto, joka haluaa edustaa itseään itsensä, mutta kivan näköisenä esim facebookissa.

7 lisää, että taannoin olin pk-seudulla kokouksessa. Aamupäivällä laittauduin ja kävin shoppailemassa. iltapäiväksi pesin meikit pois, laitoin miedommat sekä uskalsin käyttää vain osaa uusista vaatteistani. 

Joku sen tuolla jo sanoikin, huono itsetunto. Ja luultavasti ongelmallista äitisuhdetta suurempi hankaluus on isäsuhteessa eli isä ei ole antanut tyttärelleen itsetunnon vahvistusta hyväksymällä naiseksi kasvamista ja kannustanut kehittymistä vahvaksi ja omanarvontuntoiseksi aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hei mulla on ihan sama! Oma äitini on halveksinut naisellisuutta ja pynttäämistä, joten luulen tän olevan pohjimmainen syy.

Mulla on itseasiassa tavallaan sama. Tai siis en pysty/osaa olla vanhempieni tai sukulaisteni seurassa pynttääntyneenä tai kauniissa vaatteissa. Yleensä jossain verkkareissa suunnilleen ja hyvin vähillä meikeillä, vaikka tykkään siis arkenakin laittautua ja käyttää vähän ehkä seksikkäitäkin vaatteita (enkä tarkota nyt tällä vesirajahametta ja tissitoppia). Sukujuhlissakin tai sukulaisten häihin pukeudun ihan harmaavarpuseksi, paljon vaatimattomammin kun vaikka edes illalliselle ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että olisin tyrkyllä ja mietin että mitähän ihmisetkin ajattelee.. "Mitähän tuokin yrittää kun yleensä on aivan erilainen ja tavallinen"

Kauhistus olisi vielä esim. päivittää profiilikuva mikä olisi poikkeuksellisen onnistunut otos itsestäni :) Usein ihmiset haluaa laittaa niitä onnistuneita otoksia. Minusta se tuntuu vaan nololta huomion kerjäykseltä. Ei haittaa jos muut tekevät niin, mutta itsellä joku suodatin päällä.

Ihan olisin voinut kirjoittaa tuon itse!

Vierailija kirjoitti:

7 lisää, että taannoin olin pk-seudulla kokouksessa. Aamupäivällä laittauduin ja kävin shoppailemassa. iltapäiväksi pesin meikit pois, laitoin miedommat sekä uskalsin käyttää vain osaa uusista vaatteistani. 

Mulle on käynyt uusien vaatteiden kanssa myös noin :) Siellä pari mekkoa käyttämättömänä kaapissa kun en ole kehdannut käyttää. ap

Vierailija kirjoitti:

Joku sen tuolla jo sanoikin, huono itsetunto. Ja luultavasti ongelmallista äitisuhdetta suurempi hankaluus on isäsuhteessa eli isä ei ole antanut tyttärelleen itsetunnon vahvistusta hyväksymällä naiseksi kasvamista ja kannustanut kehittymistä vahvaksi ja omanarvontuntoiseksi aikuiseksi.

Juu. Meillä isä tosi tiukka. Minähän en saanut teininä käyttää mitään meikkejä. Isä ja äiti avasivat, isä siinä oli päsmärinä, minun Yves Rocherin paketitkin katsoakseen oliko niissä jotain "tuhmaa", ts. meikkejä. No niitä sai kuitenkin kaupasta ja kaverin kanssa puoliksi tilaammalla kaverin osoitteeseen. Mutta salaa piti käyttää. Isällä oli aina se asenne, että minun koko olemassaoloni tarkoitus on auttaa äitiä ja isää sekä toimia heidän toiveidensa mukaan. 

Uskovainen isä, äitikin, mutta äiti sentään vähän sallivampi, uskovainen työnantaja. Minusta ei tullut eikä tule tiukkapipouskovaista. 

- 7 -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mulla on ihan sama! Oma äitini on halveksinut naisellisuutta ja pynttäämistä, joten luulen tän olevan pohjimmainen syy.

 

Mulla on itseasiassa tavallaan sama. Tai siis en pysty/osaa olla vanhempieni tai sukulaisteni seurassa pynttääntyneenä tai kauniissa vaatteissa. Yleensä jossain verkkareissa suunnilleen ja hyvin vähillä meikeillä, vaikka tykkään siis arkenakin laittautua ja käyttää vähän ehkä seksikkäitäkin vaatteita (enkä tarkota nyt tällä vesirajahametta ja tissitoppia). Sukujuhlissakin tai sukulaisten häihin pukeudun ihan harmaavarpuseksi, paljon vaatimattomammin kun vaikka edes illalliselle ystävien kanssa.

no ehkä sukulaiset on sellaisia, että odottavat hillitympää pukeutumista?

Aluksi mietin että onpa erikoinen ongelma, mutta kun rupesin tarkemmin ajattelemaan asiaa niin kyllähän mäkin jotain tollasta tunnen. En tosin meikin suhteen, kosmetiikkaa käytän ihan vapautuneesti ja ehkä välillä liiankin omaperäisesti (tosin onhan sekin tapa ikäänkuin "piiloutua" muiden katseilta vaikka muuten esillä onkin, suojaväritys). Mutta vaatteiden suhteen kainostelen kyllä, olen viime aikana laihtunut aika paljon ja vanhat vaatteet pussittaa. Olen ostanutkin uusia vaatteita mutten kehtaa jotenkin laittaa päälle istuvampaa, tuntuu että olisin jotenkin täynnä itseäni tai "esittelisin kroppaani" jos niin tekisin. Tavallaan ihan hölmöä, kai sitä nyt sopivia ja kehuvia vaatteita saisi käyttää, käytinhän itsekin kun olin isompi...

Samalta minusta tuntuu hihattomassa paidassa ja tiukoissa housuissa kesällä.

Naisilla on sentään helppoa siinä mielessä, että naisten seksikkyys on ristiriidatonta. Miesten taas ei; jos maskuliinisuutta huokuva mies ei ole kuitenkaan naisen mieleen, on tämä mies naisen mielestä pelottava ja hän haluaisi miehen muuttuvan androgyyniksi hiirulaiseksi. Oikean naaman ja olemuksen omaava maskuliininen mies taas saa sukat pyörimään jaloissa.

-Mies 29v + 1v-

Tuo pukeutumisjuttu voi osaltaan olla myös sitä kuuluisaa suomalaista vaatimattomuutta?

Kiitos ap minullekin tutun ongelman sanallistamisesta!

Joskus vaihdan facebookiin profiilikuvan, ja valitsen lukuisista otoksista sen 2. tai 3. parhaan. Parasta ja kauneinta en kehtaa laittaa. Tulee sellainen olo, että kaikkihan tästä huomaa, etten oikeasti näytä näin hyvältä. Yritän valita kuvan, joka ei olisi ruma, muttei myöskään tosi onnistunut tai poseerattu. Olen luullut olevani asian kanssa yksin.