Milloin psykologian opiskelija rupeaa ymmärtämään yksilöä?

Olen suorittanut psykologiasta perusopinnot, aineopinnot ja osan syventävistä opinnoista. Kauhuni kasvaa koko ajan, kun ajattelen työllistymistä. En koe, että tähänastisesta teoreettisesta annista olisi minkäänlaista apua tulevia työtehtäviä ajatellen.

Ikävintä on tunne, etten ole oppinut juuri mitään lukion psykologian kurssit suoritettuani ja yleistajuisen Psykologian käsikirjan luettuani.

Olen jopa harkinnut opintojen keskeyttämistä ja pääaineen vaihtamista, koska olen lukenut toista ainetta rinnalla myös pitkänä.

Osaisiko joku psykologian opiskelija kertoa, milloin opiskelu muuttuu sellaiseksi, että sen avulla oppii ymmärtämään yksilöä, mikä kuitenkin on useimmista psykologin työtehtävissä lähtökohta?