Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (656)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä
Minun mielestä tämä on just päinvastoin.
Myötähäpeä on osa empatiaa.
Kun häpeän jonkun puolesta joka mokailee ja nolaa itsensä, tunnen empatiaa häntä kohtaan ja haluaisin hänen lopettavan itsensä nolaamisen.Tuli juurikin mieleeni eräs tuttavani joka on todella empatiakyvytön (tai hyvin vähäisella empatiakyvyllä varustettu), hän ei tunne myötähäpeää.
Hänestä on hauskaa kun joku nolaa itsensä, hän jopa saattaa alkaa vähän pilkkaamaan ko henkilöä tai vitsailla lisää tilannetta. Hän osoittaa myös vahingoniloa niitäkin ihmisiä kohtaan jotka eivät ole hänelle koskaan olleet ilkeitä.
Tämä vain yksi esimerkki.
Näinhän se menee.
Itselläni tilanne on niin naurettava, että en pysty katsomaan komeidaelokuvia tai sarjoja, jotka perustuvat päähenkilön tohelointiin. Esim. elokuva Sekaisin Marista oli mahdotonta katsottavaa. En myöskään pysty katsomaan mitään tositv -ohjelmaa "ongelmani" vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kerrotte myötähäpeän kohteelle, kauniin ja selvin sanakääntein, miten hän voisi jatkossa välttää myötähäpeän kohteeksi joutumista. Muuten olette vain kiusaajia ja edesautatte ihmisten pahoinvointia, kun he eivät tiedä, miksi heille naureskellaan.
Koen myötähäpeän tunteet vahvaan empatiakykyyn liittyvinä. Toisinaan tunne herättää ärtymystä ja myötätuntoa sekaisin, esim. kun esimiestä inhoava työkaveri vaatii palaveria asiasta, minkä avulla kuvittelee pääsevänsä nolaamaan tämän ja koko homma kääntyykin niin, että esimies toimii fiksusti, kuuntelee ja tekee tarkentavia kysymyksiä täysin tietoisena palaverin tarkoituksesta. Miten toimii työkaveri tilanteessa? Alkaa inttää ja jankuttaa, kun ei muuhunkaan kykene.
Esimies-inhon taustalla on kateus, joka todellakin näkyy kristallinkirkkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kerrotte myötähäpeän kohteelle, kauniin ja selvin sanakääntein, miten hän voisi jatkossa välttää myötähäpeän kohteeksi joutumista. Muuten olette vain kiusaajia ja edesautatte ihmisten pahoinvointia, kun he eivät tiedä, miksi heille naureskellaan.
En tiedä teistä muista, mut mua ei myötähäpeän tunne naurata tippaakaan. Enempi ahdistaa.
En koskaan. Minusta ei ole normaalia tuntea häpeää muiden ihmisten puheista tai teoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myötähäpeää tämän suomen ns. median nykytilasta. Tein äsken aloituksen jossa kritisoin sitä miten media mainostaa "analyysin" varjolla pääministeriämme linkkien kera, ja avaus poistettiin ennen ensimmäistäkään vastausta tai mitään muutakaan.
Eli media tekee ilmaista vaalityötä pääministerimme eteen ja sitten kun sitä kritisoit niin kritiikki poistetaan supernopeasti koska eihän mainos toimi jos kansa tajuaa että heille valehdellaan.
Hävettäisi olla töissä ns. journalistina tuollaisessa talossa.
Koen myötähäpeää katsellessani esim. Erika Vikmannia, Sointu Borgia ym. haarujensa levittelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.
Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.
Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap
"Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä". Täähän jo sanoo kaiken, myötähäpeän, koitahan nyt kuitenkin pärjäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.
Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.
Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap
"Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä". Täähän jo sanoo kaiken, myötähäpeän, koitahan nyt kuitenkin pärjäillä.
TÄMÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myötähäpeää nähdessäni kuvia erään tunnetun ikääntyneen suomalaismiehen nuoresta ex-tyttöystävästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeää aiheuttaa esim. teinien vaatetus. Toinen toistaan idioottimaisempia muoti-ilmiöitä, kuten pipon käyttö kesälläkin ja roikkuvat housut.
Noloa on myös kun aikuinen mies pukeutuu kuin 12-vuotias poika, typerä lippis päässä ja 12-vuotialle sopivat kuteet muutenkin 🤦
Komppaan. Neli-viiskymppisillä miehillä revityttyä farkkua ym. jotenkin noloa, naisilla ei pissisvaatteet mua oikeesti niin häiritse, pukeudun kyllä itse vanhahtavasti, ehkä joku tuntee myötähäpeää? No oikeesti oon niin nobody ettei ketään kiinnosta.
Tauski tulee heti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeää aiheuttaa esim. teinien vaatetus. Toinen toistaan idioottimaisempia muoti-ilmiöitä, kuten pipon käyttö kesälläkin ja roikkuvat housut.
Noloa on myös kun aikuinen mies pukeutuu kuin 12-vuotias poika, typerä lippis päässä ja 12-vuotialle sopivat kuteet muutenkin 🤦
Komppaan. Neli-viiskymppisillä miehillä revityttyä farkkua ym. jotenkin noloa, naisilla ei pissisvaatteet mua oikeesti niin häiritse, pukeudun kyllä itse vanhahtavasti, ehkä joku tuntee myötähäpeää? No oikeesti oon niin nobody ettei ketään kiinnosta.
Tauski tulee heti mieleen.
Ja Esko Eerikäinen. Lippis väärinpäin ja kynnet lakattuina.
Seksisuhteessa peppupanon aikana eka työnnön jälkeen, kun liisteripaskaa tarraa heppiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeää aiheuttaa esim. teinien vaatetus. Toinen toistaan idioottimaisempia muoti-ilmiöitä, kuten pipon käyttö kesälläkin ja roikkuvat housut.
Noloa on myös kun aikuinen mies pukeutuu kuin 12-vuotias poika, typerä lippis päässä ja 12-vuotialle sopivat kuteet muutenkin 🤦
Komppaan. Neli-viiskymppisillä miehillä revityttyä farkkua ym. jotenkin noloa, naisilla ei pissisvaatteet mua oikeesti niin häiritse, pukeudun kyllä itse vanhahtavasti, ehkä joku tuntee myötähäpeää? No oikeesti oon niin nobody ettei ketään kiinnosta.
Tauski tulee heti mieleen.
Miten se Tauno nyt imurin kanssa? Eikö enää nappaa nainen?
ManHalen kirjoitti:
Kun näen näitä Suomalaisia tähtitaivaan viihdyttäjiä mediassa, Aitolehti, Tukiainen, Alatalo, Cristal Snow, Erika Wikman, kaikkia BB ohjelman "julkiksia", kaikki "kohu kaunottaret" lista on pitkä.....
Tukiainen kun pääsee linnasta vois alkaa Aitolehden bestikseksi. Vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan. Minusta ei ole normaalia tuntea häpeää muiden ihmisten puheista tai teoista.
Tunsin melkein kaikesta kunnes ymmärsin ettei kohteet tunne, ei ajattele eikä näe asiaa kuin itse. Jos joku mokaa vahingossa vastoin tarkoitustaan, voin tuntea empatiaa kyllä.
En tunne usein myötähäpeää, mutta Marinin toilailut olivat liikaa. Varsinkin ulkomaalaiset tuttavani siskon miehen puolelta naureskelivat "hyväntahtoisesti".
Vähän kuten mekin katsoimme huvittuneena Berlusconin ja muiden poliitikkojen tekemisiä. Ainut hyvä asia oli se, että meillä ei ollut samanlaista. No nyt on :(
Alue: Aihe vapaa
En enää koe juurikaan myötähäpeää, koska olen saanut pääni kuntoon, mutta silloin kun koin, niin pahimpia tilanteita oli huonot laulajat. Toinen oli se, kun suomalainen puhuu englantia.