Minua kiinnostaisi ihan oikeasti että mitä teillä naisilla on annettavaa?

Täällä pyörivillä mielisairailla nyt ei ole mitään annettavaa yhtään kenellekään. Kannattaisi hakea 5purkkia pillereitä lekurilta ja vasta senjälkeen miettiä niitä parisuhteita, koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Mua säälittää tällaiset aloitukset. Kirjoittaja ei tajua itse olevansa ihminen, jolla on inhimillisiä tarpeita. Hän ei ole edes tajunnut ihmissuhteiden luonnetta: ne ovat vuorovaikutusta.

Tuollainen henkilö puhuu naisista kuin jostain tuotteesta, kuten laitteesta, jonka ostamista harkitsee vain jos sillä on tietyt speksit. Tai kuin nainen olisi jokin käyttöesine seksiin. Jokainen kypsä nainen tietää, että puhe on turha rehentelyä, jolla mies yrittää peitellä omaa epävarmuuttaan ja pelkoa naisia kohtaan.

Kun ajattelen oikeita, todellisia miehiä, jotka olen tuntenut, olen huomannut sen, että miehet puhuvat miespuolisten ystäviensä kanssa pinnallisista asioista, aikaa vietetään mielummin ryhmässä puuhastellen jotain, joka ei vaadi minkäälaista keskustelua tai avautumista. Miesten välinen kilpailu on kovaa eikä toisen miehen edessä voi olla heikko vaan pitää näytellä kovaa. Mies ei osaa/halua/pysty kertomaan mistään elämänsä kipeistä tai raskaista asioista usein muille kuin naisille.

Jotkut miehet jäävät siksi pitkäksi aikaa äitinsä turvalliseen kylkeen. Toisille oma vaimo on se ainoa todellinen ystävä. Eron jälkeen miehet ovat totaalisen yksin, eikä ole ihme, että moni pitää - tai yrittää pitää - yhteyttä exäänsä. Moni naispuolinen tuttavani on joutunut vuosia tai vuosikymmeniäkin eron jälkeen vielä olemaan miehelle se ainoa läheinen kuuntelija. Joskus vuosikymmeniä sinkkuna eron jälkeen elänyttä miestä on hautaan saattamassa vain se ex-vaimo 35 vuoden takaa tai lukioaikainen tyttöystävä.

Joten ap, nainen voi olla miehelle kiva kaveri, jos heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, hän voi olla miehelle intohimoinen seksipartneri, hän voi olla miehen lasten äiti, elämänkumppani, mutta ennen kaikkea hän on miehelle usein se ainoa äidin ja läheisen ystävän sekoitus, se ihminen, jolle mies uskaltaa olla oma itsensä, jonka edessä mies uskaltaa itkeä ja olla heikko, se, joka miehen tuntee parhaiten niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää tällaiset aloitukset. Kirjoittaja ei tajua itse olevansa ihminen, jolla on inhimillisiä tarpeita. Hän ei ole edes tajunnut ihmissuhteiden luonnetta: ne ovat vuorovaikutusta.

Tuollainen henkilö puhuu naisista kuin jostain tuotteesta, kuten laitteesta, jonka ostamista harkitsee vain jos sillä on tietyt speksit. Tai kuin nainen olisi jokin käyttöesine seksiin. Jokainen kypsä nainen tietää, että puhe on turha rehentelyä, jolla mies yrittää peitellä omaa epävarmuuttaan ja pelkoa naisia kohtaan.

Kun ajattelen oikeita, todellisia miehiä, jotka olen tuntenut, olen huomannut sen, että miehet puhuvat miespuolisten ystäviensä kanssa pinnallisista asioista, aikaa vietetään mielummin ryhmässä puuhastellen jotain, joka ei vaadi minkäälaista keskustelua tai avautumista. Miesten välinen kilpailu on kovaa eikä toisen miehen edessä voi olla heikko vaan pitää näytellä kovaa. Mies ei osaa/halua/pysty kertomaan mistään elämänsä kipeistä tai raskaista asioista usein muille kuin naisille.

Jotkut miehet jäävät siksi pitkäksi aikaa äitinsä turvalliseen kylkeen. Toisille oma vaimo on se ainoa todellinen ystävä. Eron jälkeen miehet ovat totaalisen yksin, eikä ole ihme, että moni pitää - tai yrittää pitää - yhteyttä exäänsä. Moni naispuolinen tuttavani on joutunut vuosia tai vuosikymmeniäkin eron jälkeen vielä olemaan miehelle se ainoa läheinen kuuntelija. Joskus vuosikymmeniä sinkkuna eron jälkeen elänyttä miestä on hautaan saattamassa vain se ex-vaimo 35 vuoden takaa tai lukioaikainen tyttöystävä.

Joten ap, nainen voi olla miehelle kiva kaveri, jos heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, hän voi olla miehelle intohimoinen seksipartneri, hän voi olla miehen lasten äiti, elämänkumppani, mutta ennen kaikkea hän on miehelle usein se ainoa äidin ja läheisen ystävän sekoitus, se ihminen, jolle mies uskaltaa olla oma itsensä, jonka edessä mies uskaltaa itkeä ja olla heikko, se, joka miehen tuntee parhaiten niin hyvässä kuin pahassa.

 

Johan on rankkaa yleistämistä, itse olen ainakin kokenut, että miehille on paljon helpompi puhua ja parhaat ystävät on aina olleet miehiä, ei suinkaan naiset joiden kanssa olen seurustellut. 

Vierailija kirjoitti:

Kutoo villasukat äidillesikin, korjaa vaatteet, synnyttää ja ruokkii lapsesi, puhaltaa pipit ja hoivaa. Laittaa kodin kivan näköiseksi, keskustelee ja pohtii, rapsuttaa selkääsi, hoitaa kukat, muistaa merkkipäivät, väittelee historiasta ja politiikasta, tuntee sinut läpikotaisin ja kuitenkin rakastaa.

Näistä vain synnytykseen tarvitaan naista.

Kuka ottaa naisen villasukkia kutomaan? :D

Alapeukuttajalle tiedoksi, minulla esim on miespuolisia ystäviä jotka olen tuntenut 5 vuotiaasta asti, siitä vaan hysteerisesti alapeukuttamaan tosiasioita.

Minuakin kiinnostaisi tietää, mitä tarjottavaa naisella on, jos seksiä ei lasketa. Pihtaava mies vain roikkuu liitossa kiinni, eikä halua erota. Vauhkoontuu, jos otan asian edes varovaisesti esille. Jotainhan ihan olennaisen tärkeää sen on pakko tästä saada, mutta mitä?

Kumppanuutta, seuraa jne. Ollaan oltu ystäviä miesystävän kanssa ennen seurustelua. Mies ei ole "niin kovin seksuaalinen ihminen" kuten hän itse sitä nimittää, minä taas molempien edestä. Mutta tärkeintä onkin jakamamme arvot ja kiinnostukset. Molemmat scifi- ja teknologianörttejä, peli-intoilijoita, ateisteja, luovia (miehellä musiikki, itsellä taiteilu), musiikkimaku. Yhdessä ollaan sanottukin, että kun aiemmin vaan ajatteli että jonkinlaiseen ihmiseen on tyydyttävä elämässä. Mutta me ollaan toisillemme niin sopiva pari, että ajatellaan ettei ole edes mahdollista löytää toista niin hyvää paria. Tarjottavaa? No tätä tämmöstä kaikkea, toimivaa arkea, hassuttelua ja hyvää seksiäkin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pojista ajattelee noin mutta onneksi osasta kasvaa oikeita miehiä joiden kanssa voi jutella, asua ja rakastella.

Jep mutta tosi harvassa ovat naiset jotka ei lisäksi loisi, kitise, rajoita, uhriudu ja nalkuta.

Jutella ja asua voi miehenkin kanssa. Mutta miestä en pane. Siksi nainen, valitettavasti.

En mina tiedä mitä annettavaa meillä naisilla on.

Oma mieheni tuntuu tietävän, mutta on nyt töissä (kuten minäkin) joten en pysty kysymään. Tyytyväiseltä hän vaikuttaa.

Itsekin koen saavani häneltä paljon. En osaa sanoa mitä se on, mutta todella hyvä olo siitä tulee :)

Synnytys ja imettäminen on sellaisia asioita, joihin mies ei kykene ja joihin tarvitaan naista ja noista imettämisenkin voi korvata pullosta syöttämällä.

Minua on alkanut tässä vuosien mittaan ehkä eniten ärsyttämään naisten uhriutuminen. Kaikki toisen sanoma väännettään negatiiviseksi. Kyllä tässä oppii pitämän turpansa aika visusti kiinni.

t.mies

Miksi "naisilla" tai "miehillä" pitäisi ryhmänä olla yhtään mitään annettavaa kenellekään? Eikö parisuhteet yleensä kuitenkin muodosteta yksilön kanssa ja sukupuoli määräytyy sitten seksuaalisen suuntautumisen mukaan?

Lisäksi tärkeämpää on miettiä että mitä minulla on annettavaa toiselle tai mitä me voimme yhdessä antaa toisillemme, eikä vain niin päin että miten parhaiten itse hyötyisin tuosta toisesta ihmisestä.

On turha miettiä mitä jommalla kummalla sukupuolella on ryhmänä annettavaa toiselle kun kukaan ei kuitenkaan pysty kaikkien naisten kanssa olemaan. Jokaisella on myös yksilölliset toiveet ja ominaisuudet jotka määrittelee millaisen ihmisen kanssa parisuhde parhaiten onnistuu ja tuo iloa molemmille. Ja joidenkin kannattaa suosiolla pysytellä ihan yksin...

Vierailija kirjoitti:

Tän takia ei kannata ottaa kakkosluokan miehiä, ei voi ikinä tietää feikkaako toinen rakkauden vain seksin takaamiseksi. Sen sijaan jos suosittu ja komea mies rakastuu naiseen, nainen voi luottaa miehen rakastuneen juuri persoonaan.

Sama se on naisissa, vain kauniit kelpaa aitoon ja hyvään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia ei kannata ottaa kakkosluokan miehiä, ei voi ikinä tietää feikkaako toinen rakkauden vain seksin takaamiseksi. Sen sijaan jos suosittu ja komea mies rakastuu naiseen, nainen voi luottaa miehen rakastuneen juuri persoonaan.

Sama se on naisissa, vain kauniit kelpaa aitoon ja hyvään suhteeseen.

Höpö, höpö, minun suurin rakkaus on naiseen joka ei ollut kaunis jos yleisiä kauneusihanteita mietitään, niin vain rakastuin tähän ihmiseen korviani myöten. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseeltä, mutta naisen luonteella on paljon isompi merkitys kuin moni nainen edes ymmärtää. Minun silmissä hän on maailman kaunein nainen.

Läheisyyttä, kumppanuuta, ystävyyttä. Ja jos tekee hyvän voikkarin aina silloin tällöin, niin siinä kai ne tärkeimmät oli.

M39

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ja imettäminen on sellaisia asioita, joihin mies ei kykene ja joihin tarvitaan naista ja noista imettämisenkin voi korvata pullosta syöttämällä.

Minua on alkanut tässä vuosien mittaan ehkä eniten ärsyttämään naisten uhriutuminen. Kaikki toisen sanoma väännettään negatiiviseksi. Kyllä tässä oppii pitämän turpansa aika visusti kiinni.

t.mies

Koska oma vaimosi on uhriutuva nalkuttaja, niin tottahan silloin ihan jokainen nainen maailmassa on. Kun tunnet yhden naisen, tunnet kaikki. Tottakai.

Ilmainen vinkki: Jos noin vaikeaa on elää toisen kanssa, miksi et eroaisi. Se on nykyään ihan mahdollista, tiesitkös. Kenenkään ei ole pakko elää parisuhteessa, ellei se tunnu itselle sopivan.

Ihme ruikutusta ja uhriutumista.