Äitini raha-asiat - Mitä teen?
Olen eläkeikäisen äitini kanssa läheinen, vaikka monet hänen tempauksensa ärsyttävät minua. Äiti on vähän hömppä ja hyvin riippuvainen isästäni, joka kuoli muutama vuosi sitten. Hän on kuitenkin auttanut minua paljon lasten kanssa silloin kun olivat pieniä ja näemme viikoittain nykyäänkin. Rakas, mutta välillä niin ärsyttävä hölmö. Se ehkä kuvaisi äitiäni.
Äidin raha-asiat ovat huonolla tolalla. Isän kuoltua jouduin makselemaan vanhempieni velkoja pois sisarusteni kanssa, jotta äiti pääsi edes jollakin lailla arkeen kiinni. Eläke on pieni, mutta hän ostelee kaikenlaista turhanpäiväistä kamaa ja sisustuskrääsää kirpputoreilta ja nettikaupoista, tilailee osamaksulla ihan turhaa tavaraa. Näitä osamaksulaskuja on tuhansien eurojen edestä maksettavana. Olen ehdottanut hänelle tulonhankkimiskeinoja ja säästämistä, mutta mikään ei käy.
Annan äidille joka kuukausi rahaa vastikkeena siitä, että saan käyttää hänen autoaan välillä. Tosin minä olen se, joka myös ostan autoon bensat, vaihdan siihen renkaat, vien huoltoon jne - ja maksan myös nämä asiat.
Suren sitä, että äidin taloudellinen tilanne on niin huono ja pelkään, että hän oikeasti on kohta yksi niistä ruokajonossa seisovista eläkeläisistä. Sitä en tietenkään halua. Mutta olen myös aika katkera siitä, että minä (ja sisarukseni) joudumme joka kuukausi antamaan rahaa äidillemme - eipä sitä minullakaan todellakaan liikaa ole.
Miten tällaisesta tilanteesta pääsisi ulos?
Onko kohtalotovereita, onko tavallista että aikuiset lapset joutuvat tukemaan eläkeikäisiä vanhempiaan taloudellisesti?
Kommentit (21)
Äiti edunvalvontaan mahdollisimman pian ja yhtään ette auta rahalla, ruokaa ja taloustavaroita voitte ostaa.
Sanoisin äidille, etten pysty antamaan enää rahaa hänelle. Veisin kyllä ruokakassin silloin tällöin mennessäni käymään.
Ei kai täysijärkistä ihmistä noin vaan saa edunvalvontaan?
Ymmärsin AP:n tekstistä, että äiti on aina ollut huithapeli raha-asioidensa kanssa, eikä kyse ole muistisairaudesta tms vanhuuden höperyydestä.
Meillä siskoni otti 88-vuotiaalta äidiltämme pankkitunnukset pois ja hoitaa kaikki raha-asiat. Äidillämme on pankkikortti jolle siskoni siirtää rahaa muutaman kympin kerrallaan, jotta äitimme voi käydä ruokakaupassa ja apteekissa, mutta tunnistautuminen on siis mahdotonta, eikä äitimme osaa tilata verkosta mitään. Älylaitetta hänellä ei ole.
Edunvalvontavaltuutusvaltakirja tehtiin monta vuotta sitten, mutta sehän aktivoituu vasta sen jälkeen kun on lääkärintodistus esim. muistisairaudesta, ja valtuutuksen käsittely kestää oman aikansa DVV:ssä.
Mutta jos ap:n äidillä ei omasta mielestään ole mitään hätää eikä hän suostu siihen että jälkeläiset kontrolloivat hänen rahankäyttöään, ei siinä oikeastaan voi tehdä mitään muuta kuin sammuttaa tulipaloja.
Tärkeintä olisi keskusteluyhteys. Ja sitten vastuunjako.
Suostuisiko äitisi edunvalvontaan?
Sinä mahdollistat tuon toiminnan sisarustesi kanssa. Nyt vaan kukkaron nyörit kiinni ja mummo ohjataan edunvalvontaan tai muuhun sossun apuun.
Olette varmasti kirjanneet budjettia äitinne kanssa ylös? Siis käyneet läpi hänen tulonsa ja menonsa, jotta hän ymmärtää tilanteensa. Eipä siinä aikuisen ihmisen kanssa voi oikein muuta tehdä. Mutta tuo hänen osamaksujensa maksaminen ja rahan antaminen on huono juttu, se ei auta tilannetta vaan pahentaa sitä. Ruuan ja esim sähkölaskun maksaminen tiukassa tilanteessa on ok, mutta holtittoman krääsän ostelun mahdollistaminen pahentaa tilannetta entisestään. Entä ekologiset syyt? Oletteko kokeilleet sitä? Siis että äitinne ymmärtäisi miten vahingollista ympäristölle ja luonnolle on krääsän ostelu?
NOrmaalisti murrosiässä tehdään pesäero vanhemmista. Tee se nyt! Et ole äitisi huoltaja, pääset paljon vähemmällä. Ihmtetyttää aikuiset jotka vielä jaksavat huolehtia vanhempiensa asioista- voin sanoa, että jos minun aikuiset lapset alkavat puuttua minun asioihini, niin se loppuu heti. Minä en puutu lasten asioihin, he eivät minun. Teet itsestäsi jotain marttyyriä. Kokeile, et pety.
Äiti tarvitsee edunvalvojan jos ei tule itse toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä mahdollistat tuon toiminnan sisarustesi kanssa. Nyt vaan kukkaron nyörit kiinni ja mummo ohjataan edunvalvontaan tai muuhun sossun apuun.
Jep, tough love käyttöön. Tuo aloittajan toiminta ei auta, vaan mahdollistaa.
Raha-asiat eivät koskaan ratkea rahalla. Jos tuo yli varojen eläminen on ollut aina tapa toimia, niin vaikeahan siitä on enää eläkeiässä pois oppia. Eipä tuossa taida muita vaihtoehtoja olla, kuin annatte äitinne upota velkojen kanssa tai tekohengitätte antamalla jatkuvasti rahaa. Voittehan yrittää ehdottaa, että joku teistä sisaruksista hoitaa raha-asiat. Edunvalvonta virallisesti tuskin tulee kysymykseen, jos on täysissä järjissä.
Vierailija kirjoitti:
NOrmaalisti murrosiässä tehdään pesäero vanhemmista. Tee se nyt! Et ole äitisi huoltaja, pääset paljon vähemmällä. Ihmtetyttää aikuiset jotka vielä jaksavat huolehtia vanhempiensa asioista- voin sanoa, että jos minun aikuiset lapset alkavat puuttua minun asioihini, niin se loppuu heti. Minä en puutu lasten asioihin, he eivät minun. Teet itsestäsi jotain marttyyriä. Kokeile, et pety.
Et siis vastaanottaisi ruokaakaan heiltä kun sössit asiasi pääsi pehmittyä?
Kun isäni kuoli niin äitini oli niin avuton ettei edes osannut pulloja palauttaa kauppaa kun isä oli aina huolehtinu kaikesta. Nyt tuntuu pärjäävän ja rahan kanssa vähän liiankin nuuka, tekee kuten pulavuosina tehtiin eli kaikki ruoka "jatkettiin" riisillä tms. Tiskit liruttaa kylmällä vedellä ja hinkkaa sormin. Mutta onneksi on sentään ruoka- ja lääkärirahaa.
Menette porukalla äidin luo ja käytte asiasta keskustelun. Käytte yhdessä taloustilanteen läpi ja mietitte siihen ratkaisun. Äiti hakee itselleen luottokiellon, niin verkko-ostaminen ja osamaksuostaminen loppuu siihen. Ei tuohon ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa kissa ihan oikeasti pöydälle. Niin paljon kun se kirpaiseekin. Jos äiti ei suostu, niin sitten on holhouksen alle hakeminen, mutta jos hän kuitenkin muuten pystyy ihan itsenäiseen elämään ja hän varmasti itse sitä vastustaa, ette te sitä holhousta hänelle saa.
Jos ei ymmärrä raha-asioita niin edunvalvontavaltuutus kannattaa hänen tehdä. Kannusta sen tekemiseen. Silloin joku toinen kontrolloi hänen rahankäyttöään. On tärkeää tehdä se ennen muistisairautta. Muussa tapauksessa edunvalvoja, jos raha-asiat ovat jo täysin sekaisin.
Hamstraaja. Sairaus sairauksien joukossa
Minkä ikäinen äitisi on? Onko hän aina samalla tavalla hamstrannut koristee-esineitä tms. vai onko se alkanut hänen jäätyään yksin? Hakee lohtua niistä tai jotain? Asiasta kannattaisi keskustella, kai hän siten tajuaisi, ettei se rihkama tuota kovinkaan pitkään iloa. Ehkä hän tarvitsisi enemmän ihmiskontakteja, joku keskustelukerho tms., aktivoisi kontakteja vanhoihin tuttuihin?
Oikeinko tosissanne täällä ehdotatte, että "ottakaa edunvalvoja" ja "siirtäkään holhouksen alle"?!
Kai tiedätte, että se on todella raju tapa puuttua ihmisen itsemääräämisoikeuteen ja käytössä yleensä muistisairailla ja kehitysvammaisilla, jotka eivät todellakaan pysty omia asioitaan millään lailla hoitamaan. Siihen vaaditaan yleensä lääkärintodistus (ja lääkärit ovat näissä tarkkoja, tehdään testit ja tarkat haastattelut) ja myös henkilön oma suostumus.
Jos se, että on löperö raha-asioissaan ja tilailee turhaa tavaraa nettikaupoista olisi syy edunvalvontaan siirtymiselle, niin suomalaisista olisi edunvalvonnan alla ja holhouksessa puolikansaa.
Miettikää sisarusten kesken mitä teette.