Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa palstan hätäännys, kun elarien maksu on päivän myöhässä
10.11.2015 |
Kertoo kyllä, minkätasoista porukkaa tänne kirjoittelee, jos talous on vedetty noin tiukoille.
Mitä jos jättäisit vaikka ne tupakat ja siiderit kauppaan, niin saisit itse elätettyä lapsesi? Ja pidä nyt ihmeessä huolta ehkäisystäsi!
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitää tapahtua että ihminen saa taloutensa niin pahaan jamaan että tarvitsee elatusapua? Vilpitön kysymys. Minut (29v) on kasvatettu niin, että ensin pitää maksaa aina katto pään päälle, eli vuokra tmv ja sitten laskut ja sitten ruoka. Jos jotain jää yli, säästöön. Asioita, esineitä ja matkoja ei osteta velaksi vaan niihin säästetään. Häitä ei juhlita velaksi. Opintolaina ja asuntolaina sallittuja. Perhettä ei perusteta ennen kuin on rahaa säästössä pahan päivän varalle.
Olemme kai vähän vanhanaikaisia. Meidän pitäisi kai osata tuhlata nyt, huolehtia myöhemmin. Saahan sitä rahaa aina tilille. -ap
Samoilla linjoilla edellisten kanssa.
Mutta. Itse sairastuin kesken opintojeni vakavaan etenevään sairauteen mikä sulki minulta monia ovia työuralla. Opinnot sain suoritettua loppuun, mutta voimia ei enää riittänyt mihinkään vaativampiin toimenkuviin ja päädyin oman alani matalapalkkatehtäviin. Opintoja kun aloittelin niin kuvittelin päätyväni hyväpalkkaisiin tehtäviin, se oli itseasiassa ykköstavoitteeni. Vaan toisin kävi.
Oli siinä tekemistä että sai opintolainansa maksettua samalla kun lääkekulut kasvoivat todella suuriksi. Lisäkuluja aiheutui myös siitä että en enää itse pystynyt huolehtimaan kaikista normaaleista arkiaskareista. Mm. ruokakulut kasvoivat kun en enää kyennyt tekemään ruokia alusta asti (halvalla) itse vaan jouduin turvautumaan valmiisiin, niihin paheksuttuihin eineksiin.
Tällä hetkellä elän taloudellisesti turvattua elämää. Se ei kuitenkaan ole omaa ansiotani, vaan mieheni hyvän urakehityksen ansiota. Yksin jos eläisin, niin olisin varmasti todellisessa köyhyysloukussa. Töiden tekeminen ei enää oikein onnistu, ei edes niiden helpompien matalapalkkatehtävien. Ei voimat riitä.
Oikeasti ihminen voi pudota taloudelliseen ahdinkoon vaikka hän ei olisi ottanut riskejä eikä elänyt holtittomasti. Joillakin nyt vaan sattuu käymään paska mäihä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kunhan itse syystä tai toisesta ajaudut taloudelliseen ahdinkoon, niin tule kertomaan se tänne meille. Nauretaan sitten sinulle kaikki yhdessä! Ja en saa elareita itse, enkä muitakaan etuja. Empatiakykyinen sen sijaan olen.
No, kerrohan mikä on sellainen syy johon ei voi etukäteen varautua?!
Vastaan nyt ensimmäistä kertaa tähän viestiisi, jota minulta kysyit. Näemmä muutkin ovat antaneet jo hyviä vastineita. Taustatietona sinulle, että olen hyvin todennäköisesti koulutetumpi ja parempipalkkainen kuin sinä. Perheen äiti, jolla on terveet lapset ja hyvä avioliitto. Myöskään minulla tai miehelläni ei ole sairauksia. Minulla on siis asiat hyvin. Toistaiseksi. Jos joku meidän perheessä sairastuisi vakavasti, jäisimme työttömiksi, eroaisimme, tai pahimmassa tapauksessa nuo kaikki tapahtuisi, voimavarat menisi ihan muuhun kuin raha-asioiden hoitamiseen.
Varautua voi etukäteen; mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta kerätä kuukausien tai jopa vuosien puskurirahastoa pahan päivän varalle. Olet todella empatiakyvytön, näköalaton ja musta-valkoinen ihminen. Minun silmissäni ihan sitä alinta roskaväkeä, mitä maailmasta löytyy.
Täysin samaa mieltä! Ap edustaa todellakin empatiakyvytöntä, ja näköalatonta, tyhmää ja itsekästä ihmistyyppiä, joka nostaa itseään polkemalla muita. Hän on alinta pohjasakkaa, jos sellaiseksi nyt joku halutaan nimetä.Toisin kuin he, jotka sinnittelevät läpi elämän vaikeuksien yrittäen antaa lapsilleenkin parhaan mahdollisen elämän. Lisäksi ap on lapsellinen kontrollifriikki joka ei elämästä ymmärrä mitään. Ja sitä hänelle on turha edes yrittää selittää. Kun ei tajuu niin ei tajuu.
Mulle elatustuki ainakin tuli tuossa 12 aikaan.
Saa olla aika rikas jos tekee lapsen vasta sitten kun omat tulot ja säästöt riittävät kattamaan minkä tahansa tilanteen.
Minulla on sairaus joka vaatii lääkitystä, säännöllisiä lääkärikäyntejä ja usein pitkiä sairaalajaksoja. Ei ole kovin halpaa lystiä, sairaspäivärahalla ei paljon juhlita. Jos tämä olisi puhjennut vasta lastenhankkimisen jälkeen ja mies olisi sitten kyllästynyt raskaaseen arkeen ja lähtenyt, voisin olla ongelmissa.
Jouduttaisi asumaan entisessä asunnossa koska uutta asuntoa ei löydy huutavan asuntopulan takia. Mun olisi pakko pitää auto koska sairastelun takia en voi pyöräillä työmatkoja ja kaupungin sisäisiä busseja ei pikkukaupungissa tunneta (tämä on asia jota moni kaupunkilainen ei tunnu tajuavan). Sitten pitää löytää tasapaino uuden ja vanhan välillä - liian uusi maksaa kauheasti, mutta vanha kuluttaa enemmän, hajoaa ja tulee maksamaan enemmän vakuutusmaksuissa ja veroissa.
Moni valittaa netistä ja puhelimesta, mutta miten nykypäivänä tehdään ja haetaan töitä ilman nettiä ja puhelinta? Toki voi ajaa kirjastolle ja toivoa että siellä on yksi koneista vapaana, siinä sitten 30 min session aikana työhakemusta vääntämään ja lähettämään. Jos siis koneita on vapaana.
Lapsia mulla ei siis oikeasti ole, mutta olen joutunut tilanteeseen jossa erossa jouduin jäämään entiseen yhteiseen asuntoon koska yksiöitä ei ollut saatavilla yliopistokaupungissa. Mies muutti äitinsä luo, minä en voinut koska vanhempani eivät asu täällä eikä olisi ollut kohtuullista lopettaa opintoja kesken vuoden ja muuttaa kotipaikkakunnalle vanhempien kellariin työttömäksi. Sain monia typeriä neuvoja kuten tuo kännykästä luopuminen. Yritä siinä sitten hakea osa-aikaisiä töitä tai hoitaa yhtään mitään asioita...
Vastaan nyt ensimmäistä kertaa tähän viestiisi, jota minulta kysyit. Näemmä muutkin ovat antaneet jo hyviä vastineita. Taustatietona sinulle, että olen hyvin todennäköisesti koulutetumpi ja parempipalkkainen kuin sinä. Perheen äiti, jolla on terveet lapset ja hyvä avioliitto. Myöskään minulla tai miehelläni ei ole sairauksia. Minulla on siis asiat hyvin. Toistaiseksi. Jos joku meidän perheessä sairastuisi vakavasti, jäisimme työttömiksi, eroaisimme, tai pahimmassa tapauksessa nuo kaikki tapahtuisi, voimavarat menisi ihan muuhun kuin raha-asioiden hoitamiseen.
Varautua voi etukäteen; mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta kerätä kuukausien tai jopa vuosien puskurirahastoa pahan päivän varalle. Olet todella empatiakyvytön, näköalaton ja musta-valkoinen ihminen. Minun silmissäni ihan sitä alinta roskaväkeä, mitä maailmasta löytyy.