Miksi jotkut olettavat, että heillä on oikeus muiden seuraan?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ihmisiä tulee jossain määrin sietää: kolleegoita työpaikalla työpäivän ajan, sukulaisia sukujuhlien ajan ja ohikulkijoita kaupiossa, kaduilla ym. julkisissa paikoissa. Ketään ei kuitenkaan tarvitse vapaa-ajallaan vastentahtoisesti viihdyttää eikä kaveriksi hyväksyä, ei myöskään ole velvollisuutta ketään kotiinsa kutsua tai päästää. Kohtelias käytös riittää. 

Kyllä ihminen saa itse päättää, kenen kanssa vapaa-aikansa viettää. Miksi pitäisi laskea elämänsä laadun tasoa?

Olisikin noin yksinkertaista. On poikkeustapauksia jolloin on pakko päästää ja jakaa aikansa toisen ihmisen kanssa. Hän saa siitä palkan ja minun on keksittävä tekemistä... Onhan minulla omia tekemisiä, mutta teen niitä mieluiten yksin tai perheeni kanssa. En ymmärrä itsekään miten tällaisesta voi tulla ongelma.

Tiettyyn rajaan asti osaan olla kohtelias ja ystävällinen ja sitten vaan en pysty. Homma toimisi, jos olisimme jollain tasolla samoilla motiiveilla liikkeellä.

Tekisi mieli jättää hänet lasten kanssa ja lähteä tuulettumaan. Onko pakko jakaa ajatukset, tekemiset, suunnitelmat ja koko elämä vieraalle ihmiselle. En vain jaksa tätä. Kukaan tuskin tajuaa mistä on kyse. Kunhan avauduin.

Edelliseen vielä... Syyhän on toki itsessä. Ei minun tarvitsisi jakaa kaikkea enkä kyllä omia salaisuuksia kerrokaan. Jotain on silti sanottava, koska terveyteni on jatkuvan valvonnan alla. Tuntuu, ettei mikään riitä. Kenen tahansa elämää jos noin lähdettäisiin kyttäämään ja mielialoja seuraamaan, niin sanottavaahan siitä tulisi. Se on raskasta, että joillakin on oikeus tulla sorkkimaan ja viisastelemaan. Kun elämänhallinta on kunnossa ja kaikki paremmin kuin hyvin, niin hän ottaa oikeudekseen kysyä oletko syönyt lääkkeesi. Taas menee päivä, että pääsee takas omaan elämärytmiin kiinni. Tuohan on se yleisin haukkumasana kun ei muuta keksitä... Ne lääkkeet. Että ottaa päästä!

No, kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta tietenkään mitä tahansa käytöstä ei pidä suvaita.

Se vaan on niin ap hyvä, että oikeassa elämässä harvalla on tuhlattavaksi asti ihmissuhteita. Ja nyt tällä siis tarkoitan tuota keekoiluasi, että sinä se katkot välejä ja siivoat ympäristöstäsi kivojakin ihmisiä.

Että aika harva meistä viihtyy pääsääntöisesti vain omissa oloissaan. Ja uusien ihmissuhteiden luominen ja vanhojen syventäminen ei enää kypsällä iällä suju kauhean helposti. Ihmisillä on arki täynnä tekemistä, ja uusia ihmissuhteita ei ehdi muodostaa.

Tietenkin jokainen tekee valinnat itse.

-Jos et kaipaa muita ihmisiä, niin mikäs siinä. Itseriittoisuus voi olla asenne, se voi olla synnynnäistä sosiaalisten taitojen vähyyttä. Se voi olla myös pyrkimystä suojella itseään. Liika yksinäisyys kumminkin on jopa terveysriski.

-Jos koet, että tarvitset jokaisesta ystävästäsi itsellesi jotain erityistä hyötyä, niin se kuulostaa aika hemmetin itsekkäältä ja siltä, että ennen pitkää ystäväsi ryytyvät asenteeseesi.

Juu, tiedän hyvin autistisen lapsen äitinä, että meidän sosiaalisissa tarpeissamme on laaja kirjo täysin yksin viihtyvistä äärisosiaalisiin. Mutta jos nyt lähtökohtaisesti kuvitellaan, että kyse on ns. normaalin rajoihin menevästä yksilöstä.

Sitten on vielä reiluuden aspekti. Minusta on reilua antaa ihmisille mahdollisuus. Jos loukkaannun johonkuhun ystävään tai sukulaiseen, kerron siitä hänelle ja annan mahdollisuuden korjata käsityksiäni, pyytää anteeksi tms. Samaa toivon muilta itseäni kohtaan. Yleensä ihmiset tahtovat muille hyvää, mutta tietämättömyyttään tai taitamattomuuttaan tulevat toimineeksi loukkaavasti.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla sisältä käsin ohjautuva ihminen? Kaikki ihmiset eivät ole. Jotkut tarvitsevat ympäristöltä luvan tekemisilleen. Heille moraalinen käyttäytyminen on sellaista, joka ei suututa ketään.

Toisilla on taas niin vähän sosiaalisia kontakteja, että heille vaikkapa välien katkaiseminen sukuun olisi sosiaalinen kuoelema. Ystävyyssuhteiden solmiminen on heille vaikeaa, joten he joutuvat turvautumaan valmiiksi annettuihin suhteisiin.

En tajua miten tämä liittyy aloitukseen? Ei aloituksessa kysytty mitä syrjäytyneiden pitäisi tehdä, vaan miksi jotkut eivät usko, jos heidän kanssaan ei halua olla tekemisissä.

Mielestäni selkäänpuukottajille vai sanoa heipähei. Itselläni tulee viestiä, vaikka en ole 6 vuoteen vastannutkaan. Sitkeitä on jotkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun psykoterapeutti ajattelee, että ketään ei saa hylätä ja että ihmissuhteen katkaiseva on se, joka toimii väärin. Olen yrittänyt kysyä häneltä, millä perusteella hän ajattelee näin. Ilmeisesti ainakin siksi, että hän uskoo ettei kukaan ole NIIN paha ihminen että välit pitäisi laittaa ihan kokonaan poikki, ja että hylätyksi tulemisen tuska on jätetylle pahempaa, kuin kestäminen ja tilanteen kanssa luoviminen olisi jättäjälle. Ja että asiat voi aina korjata.

Voin kysyä ensi kerralla tarkemmin.

Todella omituinen ja hyvin vahingollinen ajattelutapa psykoterapeutilla...

Luulisi, että juuri tuossa ammatissa juuri ymmärtäisi miten vahingollisia ja haitallisia osa ihmissuhteista on ja että jokaisella aikuisella ON oikeus valita kenen kanssa aikaansa viettää.

 

Ehkä taustalla on pelko että potilas jää aivan yksin jos katkaisee jonkun suhteen, ja siitä syystä terapeutti kannustaa jatkamaan.

 

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi että myrkyllisiä ihmisiä pitää oppia tunnistamaan ja pyritä välttämään.

Edelleen juuri psykoterapeutin tulisi ymmärtää, että yksinkin on parempi kuin vahingollisen ihmissuhteen kanssa. Jos joutuu miettimään onko yksin vai epämiellyttävän/hyväksikäyttävän/huonosti kohtelevan ihmisen seurassa, on minusta valinta erittäin helppo.

 

Mmm, niin minustakin mutta minulle ei yksin olo aiheuta stressiä eikä tunnu ikävältä, moni kuitenkin reagoi siihen eri tavalla.

Sama täällä. Av paikkaa senkin vähän inhimillisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun psykoterapeutti ajattelee, että ketään ei saa hylätä ja että ihmissuhteen katkaiseva on se, joka toimii väärin. Olen yrittänyt kysyä häneltä, millä perusteella hän ajattelee näin. Ilmeisesti ainakin siksi, että hän uskoo ettei kukaan ole NIIN paha ihminen että välit pitäisi laittaa ihan kokonaan poikki, ja että hylätyksi tulemisen tuska on jätetylle pahempaa, kuin kestäminen ja tilanteen kanssa luoviminen olisi jättäjälle. Ja että asiat voi aina korjata.

Voin kysyä ensi kerralla tarkemmin.

 

 Mulle psykologi sanoi, että ystävyydessuhteessa "kuuluu jäädä plussalle". Tämä oli mulle todella mullistava ajatus, kun olin pitänyt puhtaasta velvollisuudentunnosta erittäin huonoa ystävyyssuhdetta (hyväksikäyttösuhdetta) yllä.

Toisaalta jos kumpikin osapuoli ajattelee, että itse pitää saada enemmän kuin toinen, niin eihän sellainen ystävyyssuhde toimi.

Oli ehkä hyvä neuvo terapeutiltasi juuri sinun tapauksessasi, jos sinulle on ollut hyväksi opetella itsekkäämmäksi. Mutta ei taida kovin hyvin sopia yleispäteväksi neuvoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun psykoterapeutti ajattelee, että ketään ei saa hylätä ja että ihmissuhteen katkaiseva on se, joka toimii väärin. Olen yrittänyt kysyä häneltä, millä perusteella hän ajattelee näin. Ilmeisesti ainakin siksi, että hän uskoo ettei kukaan ole NIIN paha ihminen että välit pitäisi laittaa ihan kokonaan poikki, ja että hylätyksi tulemisen tuska on jätetylle pahempaa, kuin kestäminen ja tilanteen kanssa luoviminen olisi jättäjälle. Ja että asiat voi aina korjata.

Voin kysyä ensi kerralla tarkemmin.

 

 Mulle psykologi sanoi, että ystävyydessuhteessa "kuuluu jäädä plussalle". Tämä oli mulle todella mullistava ajatus, kun olin pitänyt puhtaasta velvollisuudentunnosta erittäin huonoa ystävyyssuhdetta (hyväksikäyttösuhdetta) yllä.

Toisaalta jos kumpikin osapuoli ajattelee, että itse pitää saada enemmän kuin toinen, niin eihän sellainen ystävyyssuhde toimi.

 

Oli ehkä hyvä neuvo terapeutiltasi juuri sinun tapauksessasi, jos sinulle on ollut hyväksi opetella itsekkäämmäksi. Mutta ei taida kovin hyvin sopia yleispäteväksi neuvoksi.

Ei tuossa ole minun mielestäni kysymys siitä, että pitäisi saada ystävyydeltä enemmän kuin toinen vaan siitä, että jos kirjoitat mitä plussia ja mitä miinuksia mielestäsi ystävyyssuhteessasi on niin sen plus listan pitäisi olla pidempi kuin miinus listan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun psykoterapeutti ajattelee, että ketään ei saa hylätä ja että ihmissuhteen katkaiseva on se, joka toimii väärin. Olen yrittänyt kysyä häneltä, millä perusteella hän ajattelee näin. Ilmeisesti ainakin siksi, että hän uskoo ettei kukaan ole NIIN paha ihminen että välit pitäisi laittaa ihan kokonaan poikki, ja että hylätyksi tulemisen tuska on jätetylle pahempaa, kuin kestäminen ja tilanteen kanssa luoviminen olisi jättäjälle. Ja että asiat voi aina korjata.

Voin kysyä ensi kerralla tarkemmin.

 

 Mulle psykologi sanoi, että ystävyydessuhteessa "kuuluu jäädä plussalle". Tämä oli mulle todella mullistava ajatus, kun olin pitänyt puhtaasta velvollisuudentunnosta erittäin huonoa ystävyyssuhdetta (hyväksikäyttösuhdetta) yllä.

Toisaalta jos kumpikin osapuoli ajattelee, että itse pitää saada enemmän kuin toinen, niin eihän sellainen ystävyyssuhde toimi.

 

Oli ehkä hyvä neuvo terapeutiltasi juuri sinun tapauksessasi, jos sinulle on ollut hyväksi opetella itsekkäämmäksi. Mutta ei taida kovin hyvin sopia yleispäteväksi neuvoksi.

Voihan sitä jäädä plussan puolelle ilman, että täytyy saada enemmän kuin toinen. Jos on tyytyväinen ystävyyssuhteeseen, eikä koe sitä minään riippakivenä, niin silloin on jo plussan puolella.

Vierailija kirjoitti:

 Toisaalta jos kumpikin osapuoli ajattelee, että itse pitää saada enemmän kuin toinen, niin eihän sellainen ystävyyssuhde toimi.

 

Oli ehkä hyvä neuvo terapeutiltasi juuri sinun tapauksessasi, jos sinulle on ollut hyväksi opetella itsekkäämmäksi. Mutta ei taida kovin hyvin sopia yleispäteväksi neuvoksi.

Ei se tuota tarkoita, että jos toinen saa, että se olisi toiselta pois.

Voithan sinä mennä vaikka ystäväsi kanssa tanssimaan ja te molemmat jäätte plussalle. Ei se sitä tarkoita, että toisen on pakko hävitä.

No en luule. :) Tosin seura ois kyl kiva. Enkä oo ees ilkee. :/

t. aina ulkopuolella

Narsku töissä pyrki rajaamaan ystävyyssuhteita, tästä lähti puheet ihanasta vapaudesta: en minä vaan meniskään.  Näin päin se taisi olla, oikeus olla ilman seuraa.