Aviopuolisot, oletteko tehneet keskinäisen testamentin?
Mietimme testamentin tekoa. Meillä 3 pientä lasta eikä avioehtoa, joten toisen kuollessa puolet koko potista jäisi perinnöksi. Ajattelimme keskinäistä testamenttia eli joko perinnöstä 1/2 leskelle (noin 100000) ja lapsille vain lakiosa tai vaihtoehtoisesti 60000e leskelle ja loput lapsille. Testamentin peruisimme lasten ollessa isompia, koska haluaisimme testamentilla helpottaa lesken selviytymistä yksinhuoltajana. Leskeksi jäänyt voisi näin maksaa asuntolainaa pois ja selviämään helpommin omilla tuloillaan lasten elatuksesta.
Kommentit (55)
Meillä on keskinäinen hallintaoikeustestamentti koska miehellä on maatila, meillä avioehto ja alaikäiset lapset. Hallintaoikeustestamentilla yritetään taata se että minä pystyn pyörittämään maatilaa ilman että maistraatti tekee sen mahdottomaksi.
3 vuoden päästä nuorin lapsi täyttää 18 ja tilannetta tarkastellaan uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski sopeuttaa menonsa, jos tulot pienenevät. Ei sen kummempaa.
Mieluummin soputan täysi-ikäistyvät lapset normaalimpaan elämään(=vähävaraiseen opiskeluun ja töiden tekoon) kuin eläkkeelle jäämässä olevan lesken.
Minä en. Leski saa eläkettä ja leskeneläkettä, on ollut aikaa koko työelämä säästää, lapset eivät mahdollisesti koskaan saa kunnon töitä opinnoista huolimatta. Onnea tuleviin perhesuhteisiinne.
Oletan kuolevani vasta kun puolisoni on vanhus ja lapsetkin alkaa olla jotain 50 vuotiata. Fiksuinta olisi testamentata omaisuutensa puolison ja lasten sijaan lapsenlapsille, joille siitä olisi vähän hyötyäkin. Harva 50 vuotias on enää akuutisti rahantarpeessa, ylleensä elämä on siinä vaiheessa talouden puolesta jo aika helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski sopeuttaa menonsa, jos tulot pienenevät. Ei sen kummempaa.
Mieluummin soputan täysi-ikäistyvät lapset normaalimpaan elämään(=vähävaraiseen opiskeluun ja töiden tekoon) kuin eläkkeelle jäämässä olevan lesken.
Minä en. Leski saa eläkettä ja leskeneläkettä, on ollut aikaa koko työelämä säästää, lapset eivät mahdollisesti koskaan saa kunnon töitä opinnoista huolimatta. Onnea tuleviin perhesuhteisiinne.
Sillä lapsella on edelleen se toinen vanhempi tukena ja turvana, ja nyt jopa melko varakas vanhempi. Kysyn uudelleen, miksi ihmeessä oletatte että puolisonne hylkää yhteiset lapsenne heti kun satutte kuolla kupsahtamaan? Minkälaisten ihmisten kanssa olette oikein menneet lisääntymään?
Minä ihan aidosti uskon, että 50v puoliso on fiksumpi käyttämään niitä rahoja omaan ja lapsen hyvään, kuin juuri 18v täyttänyt satatonnia taskussaan.
Vierailija kirjoitti:
Testamentin voi ilmeisesti muotoilla itsekin, mutta pitääkö se hyväksyttää jollain lakimiehellä? Vai mikä tekee siitä pätevän?
Avioehdossa on tiukat muotovaatimukset ja se pitää rekisteröidä, muuten se ei ole pätevä, mutta testamentin voi tehdä ihan itse omatoimisesti ja yleenäsä lähdetään siitä että vainajan tahtoa noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentin voi ilmeisesti muotoilla itsekin, mutta pitääkö se hyväksyttää jollain lakimiehellä? Vai mikä tekee siitä pätevän?
Avioehdossa on tiukat muotovaatimukset ja se pitää rekisteröidä, muuten se ei ole pätevä, mutta testamentin voi tehdä ihan itse omatoimisesti ja yleenäsä lähdetään siitä että vainajan tahtoa noudatetaan.
Testamantissa pitää olla 2 todistajaa. Todistajien ei tarvitse tietää mitä testamentissa lukee, mutta niiden pitää tietää todistavansa testamentin allekirjoitusta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski sopeuttaa menonsa, jos tulot pienenevät. Ei sen kummempaa.
Mieluummin soputan täysi-ikäistyvät lapset normaalimpaan elämään(=vähävaraiseen opiskeluun ja töiden tekoon) kuin eläkkeelle jäämässä olevan lesken.
Minä en. Leski saa eläkettä ja leskeneläkettä, on ollut aikaa koko työelämä säästää, lapset eivät mahdollisesti koskaan saa kunnon töitä opinnoista huolimatta. Onnea tuleviin perhesuhteisiinne.
Sillä lapsella on edelleen se toinen vanhempi tukena ja turvana, ja nyt jopa melko varakas vanhempi. Kysyn uudelleen, miksi ihmeessä oletatte että puolisonne hylkää yhteiset lapsenne heti kun satutte kuolla kupsahtamaan? Minkälaisten ihmisten kanssa olette oikein menneet lisääntymään?
Minä ihan aidosti uskon, että 50v puoliso on fiksumpi käyttämään niitä rahoja omaan ja lapsen hyvään, kuin juuri 18v täyttänyt satatonnia taskussaan.
En pelkää että puoliso hylkäisi lapsemme, mutta hän voi hankkia lisää uusia lapsia. Miksi sen kuolleen puolison omaisuutta pitäisi siirtää uuden puolison lapsille kuoleen puolison lasten kustannusella? Eihän uusi puolison ja hänen lapsensa ole osallistunut mitenkään kuolleen puolison omaisuuden keräämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski sopeuttaa menonsa, jos tulot pienenevät. Ei sen kummempaa.
Mieluummin soputan täysi-ikäistyvät lapset normaalimpaan elämään(=vähävaraiseen opiskeluun ja töiden tekoon) kuin eläkkeelle jäämässä olevan lesken.
Minä en. Leski saa eläkettä ja leskeneläkettä, on ollut aikaa koko työelämä säästää, lapset eivät mahdollisesti koskaan saa kunnon töitä opinnoista huolimatta. Onnea tuleviin perhesuhteisiinne.
Sillä lapsella on edelleen se toinen vanhempi tukena ja turvana, ja nyt jopa melko varakas vanhempi. Kysyn uudelleen, miksi ihmeessä oletatte että puolisonne hylkää yhteiset lapsenne heti kun satutte kuolla kupsahtamaan? Minkälaisten ihmisten kanssa olette oikein menneet lisääntymään?
Minä ihan aidosti uskon, että 50v puoliso on fiksumpi käyttämään niitä rahoja omaan ja lapsen hyvään, kuin juuri 18v täyttänyt satatonnia taskussaan.
Koska on omakohtaista kokemusta hylkäämisestä toisen vanhemman kuoltua ja toisen löydettyä uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto, keskinäinen testamentti, palovakuutus ja täyskasko. Itsestäänselvyyksiä meille kaikki.
Eikös avioetho ja keskinäinen testamentti ole vähän niin kuin toisiaan vastaan? Vai koskeeko avioehto vain eroa, ei kuolemaa?
Avioehdon voi laatia koskemaan vain eroa. Olen myös siinä käsityksessä että testamentti on avioehtoa vahvempi.
Näissä asioissa kannattaa käyttää lakimiestä, ovat senverran kimurantteja juttuja.
Me teimme avioehdon naimisiin mennessä (miehellä silloin huomattavasti enemmän omaisuutta) suojaamaan miehen omaisuus ja minun tuleva perintöni. Kun 10 vuoden päästä olimme eri lakinaisella asioita päivittämässä, hän oli aivan kauhuissaan. Jos mies olisi kuollut, olisin jäänyt aivan tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentin voi ilmeisesti muotoilla itsekin, mutta pitääkö se hyväksyttää jollain lakimiehellä? Vai mikä tekee siitä pätevän?
Avioehdossa on tiukat muotovaatimukset ja se pitää rekisteröidä, muuten se ei ole pätevä, mutta testamentin voi tehdä ihan itse omatoimisesti ja yleenäsä lähdetään siitä että vainajan tahtoa noudatetaan.
Testamantissa pitää olla 2 todistajaa. Todistajien ei tarvitse tietää mitä testamentissa lukee, mutta niiden pitää tietää todistavansa testamentin allekirjoitusta,
No silloin ollaan varmalla pohjalla jos kaksi todistajaa todistaa allekirjoituksella testamentin laatijan allerkijoituksen oikeaksi. Mutta sen siis voi tehdä ihan itse, ei siitä tarvi maksaa kelleen juristille, eikä sitä tarvi toimittaa mihinkään. Toki kannattaa jotenkin huolehti siitä että se löytyy sitten kun on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski sopeuttaa menonsa, jos tulot pienenevät. Ei sen kummempaa.
Mieluummin soputan täysi-ikäistyvät lapset normaalimpaan elämään(=vähävaraiseen opiskeluun ja töiden tekoon) kuin eläkkeelle jäämässä olevan lesken.
Minä en. Leski saa eläkettä ja leskeneläkettä, on ollut aikaa koko työelämä säästää, lapset eivät mahdollisesti koskaan saa kunnon töitä opinnoista huolimatta. Onnea tuleviin perhesuhteisiinne.
Sillä lapsella on edelleen se toinen vanhempi tukena ja turvana, ja nyt jopa melko varakas vanhempi. Kysyn uudelleen, miksi ihmeessä oletatte että puolisonne hylkää yhteiset lapsenne heti kun satutte kuolla kupsahtamaan? Minkälaisten ihmisten kanssa olette oikein menneet lisääntymään?
Minä ihan aidosti uskon, että 50v puoliso on fiksumpi käyttämään niitä rahoja omaan ja lapsen hyvään, kuin juuri 18v täyttänyt satatonnia taskussaan.
En pelkää että puoliso hylkäisi lapsemme, mutta hän voi hankkia lisää uusia lapsia. Miksi sen kuolleen puolison omaisuutta pitäisi siirtää uuden puolison lapsille kuoleen puolison lasten kustannusella? Eihän uusi puolison ja hänen lapsensa ole osallistunut mitenkään kuolleen puolison omaisuuden keräämiseen.
Ei mun puoliso ole tyhmä eikä ahne. Hän kyllä ymmärtää avioehdon, testamentin ja vaikka ennakkoperinnön päälle myös minun jälkeeni. Ja ymmärtää mikä on reilua yhteistä lastamme kohtaan. Eikä olla mitään teinivanhempia... että melko kiire hänelle tulee jos aikoo vielä kakkoskierrokselle lähteä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentin voi ilmeisesti muotoilla itsekin, mutta pitääkö se hyväksyttää jollain lakimiehellä? Vai mikä tekee siitä pätevän?
Avioehdossa on tiukat muotovaatimukset ja se pitää rekisteröidä, muuten se ei ole pätevä, mutta testamentin voi tehdä ihan itse omatoimisesti ja yleenäsä lähdetään siitä että vainajan tahtoa noudatetaan.
Testamantissa pitää olla 2 todistajaa. Todistajien ei tarvitse tietää mitä testamentissa lukee, mutta niiden pitää tietää todistavansa testamentin allekirjoitusta,
No silloin ollaan varmalla pohjalla jos kaksi todistajaa todistaa allekirjoituksella testamentin laatijan allerkijoituksen oikeaksi. Mutta sen siis voi tehdä ihan itse, ei siitä tarvi maksaa kelleen juristille, eikä sitä tarvi toimittaa mihinkään. Toki kannattaa jotenkin huolehti siitä että se löytyy sitten kun on kuollut.
Toki testamentin voi tehdä itse jos on vain asunto-osake Orimattilassa ja tilillä 3000 euroa rahaa. Mutta jos on enemmän omaisuutta, kannattaa käyttää ammattitaitoista laki-ihmistä. Näin varmistetaan että varat menevät kuten on itse halunnut
Vierailija kirjoitti:
Emme ole. Perintöverojen määrä vain kasvaisi. Hallintaoikeus voisi olla fiksua testamentata, mutta kodin hallintaoikeushan on leskellä joka tapauksessa.
Olemme tehneet hallintaoikeustestamentin ja siihen lisäyksen, että peritty omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista.
Lasten peruntöveroa saa pienemmäksi ja mahd. vieraat eivät tule omaisuuden jaolle.
Isäni kuoli yllättäen ja olisin todella toivonut, että hänellä ja äidilläni olisi ollut keskinäinen testamentti. Olisin myös halunnut jättää pesän jakamattomana äidilleni, mutta jostain syystä se ei käynyt hänelle eikä perunkirjan todistajille. Kaipa siinä oli joku henkinen kynnys, ja äiti koki, ettei hän olisi niihin rahoihin ditten uskaltanut koskea kuitenkaan. Mutta olisi hön niitä tarvinnut, paljon enemmän kuin hyvin menestyvä sisareni tai minä. Me pärjäämme kyllä. Äiti on aika tyhjänpäällä, ja se mainittu leskeneläke on hyvin pieni. Hänen oma eläkkeensä, jahka hän sitä alkaa saada, tule eolemaan vielä pienempi. Äitini oli pitkään kotiäitina, sitten vaatimattomana pienyrittäjänä ja lopulta sairastuttuaan työttömänä.
Oikeasti sanoisin, että sellainsen "tavallisenkokoisen" omaisuuden (=talo, auto, kesämökki) haltijoiden kannattaisi tehdä keskinäinen testamentti, koska puolikkaalla tästä ei saa välttämättä juuri mitään. Vanhan omakotitalon hinnalla ei välttämättä saa kerrostalokaksiota tai edes yksiötä lähimmästä keskustasta. Enkä mä nyt puhu mistään Helsingin keskustaasta, vaan esim Hattulan tai Hauhon - missä tahansa sen vanhan pmakotitalon hinta on samassa suhteessa lähimmän keskustan hintoihin.
Sitten, jos omaisuutta on yli puoli miljoonaa, ei testamenttia enää tarvita puolison selviytymiseksi.
Keskinäinen testamentti on tosi hyvä idea ainakin kun lapset on pieniä ja ite nuori. Tosi kiva periä 1/2 asunnosta joka on leskellä vielä seuraavat 50 vuotta hallussa. Eroon ei pääse mutta lasketaan vaarallisuudeksi. Monet sanoo että ei sitä 50-60 vuotiaana tarvita, mutta me ollaan 30-vuotiaita. Se osuus asunnosta olis lapselle aivan älytön rasite.
Aina voi jäädä auton alle tai käydä jotain muuta. Me muutetaan se testamentti sit vanhempana, mutta nyt on keskinäinen. Eihän sitä sillä yhdellä tarvitse koko ikää mennä.
Aika epäreilua, jos lastenne puolisoiden vanhemmilla ei taas ole tuollaisia puolison poissulkevia ehtoa.