Olen kamalan lihava ja ahmin ruokaa
Välillä inhoan itseäni tämän takia. Olen 29v nainen ja en vaan saa painoani kuriin. Muuten olen ihan tyytyväinen elämääni enkä ole masentunut. Elämänhallintataitoni ovat kunnossa, olen naimisissa ja opiskellut AMK tason ammatin ja pidän itseäni perusfiksuna ihmisenä. Tätä syömisasiaa en vaan saa kuriin.
Surettaa. Olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen ja syönyt isoja määriä ruokaa ja ollut makean perään. Painoni on jojoillut ja olen laihduttanut kymmenisen kiloa useampia kertoja ja aina paino tulee takaisin. Nyt viimeisen vuoden aikana painoni on vaan noussut entisestään ja olen välillä tiputtanut muutaman kilon jotka sitten palaavat. Heikkouksia on roskaruoka ja herkut. En kuitenkaan oksenna ruokaa enkä inhoa itseäni syömisen takia ja itsetuntoni on ok tasoa. Joku häiriöhän tämä on mutta ehkä lievä sellainen.
Kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta. Tätä ei täysin pysty ymmärtämään aina hoikkana tai normipainoisena pysynyt henkilö. Saan ruoasta hyvää oloa ja palkitsen sillä itseäni. Joka maanantai aloitan elämäntaparemontin joka jää viimeistään parin viikon päästä. Tarvitsisin tukea tähän henkiseen puoleen koska teknisesti osaan laihduttaa ja tiedän millaista terveellinen ja kevyt ruoka on. Se ei vaan maistu yhtä hyvältä kuin epäterveellinen ruoka. Pelkään sairastuvani ja että elimistö ei kestä tätä 35 painoindeksiä ja tiedän tilanteen olevan vakava.
Kommentit (61)
Terveellinen ruoka ei ole pahaa. Tai sitten et tiedä, mitä on terveellinen.
Vähäkalorinen ei tarkoita aina samaa kuin terveellinen.
Yrität syödä kevyesti ja se kostautuu nälkänä ja hallitsemattomana syömisenä.
Jospa alkaisit syömään paljon kasviksia ja kaikki ruoka normaalirasvaisena. Unohda kevyt ja light ruuat.
Minulla on BED, siihen lääkitys ja psykoterapia. Tsemppiä. Hae apua
Tää vois olla kuin mun kirjoittama juttu!
Oon myös 29-vuotias avoliitossa oleva nainen. Opiskelen yliopistossa ja työskentelen siinä sivussa mitä opinnoiltani ehdin. Oon aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen (lukuun ottamatta erästä 2-vuoden pätkää, jolloin onnistuin pysymään normaalipainoisena), eivätkä lukuisat laihdutusyritykset tai elämäntaparemontit ole tuottaneet tulosta. Tai, ne varmasti olisivat tuottaneet tulosta, jos en olisi aina repsahtanut takaisin entiseen.
Ongelma on se, että rakastan syömistä! Pidän ulkona syömisestä ja erilaisten uusien reseptien testaamisesta. Yki lempiharrastuksistani on leipominen! Leivotut herkut eivät vaan tuppaa säilymään päivää tai kahta pidempään, koska ahmin ne suuhuni ikään kuin ne katoaisivat ellen söisi niitä heti. Napsin päivittäin jotain herkkuja, oli se sitten karkkia, sipsiä, jäätelöä, hapankorppuja, leipää, salaattia, ihan mitä vaan! En myöskään osaa lopettaa syömistä tultuani kylläiseksi, vaan ahmin niin ruokaa niin pitkään, etten yksinkertaisesti jaksa syödä enää enempää. Tuolloinkin otan pikkubreikin ja ahmiminen jatkuu taas... Tunnistan siis kylläisyyden tunteen, mutten ahmimisongelman takia pysty lopettamaan syömistä. Karkkipussikin kestää korkeintaan tunnin, jos sitäkään. Kovat karkit kestävät ehkä illan.... Harvoin!
En tiedä miten saisin syömiseni kuriin, koska en halua "menettää" tuota syömisen iloa. Painoa on kuitenkin kertynyt jo tolkuttomasti liikaa, joten jotain olisi tehtävä. Itsetuntoni on mennyttä, parisuhde voi huonosti... Mutta miten saada ahmiminen loppumaan ilman, että pitää luopua syömisestä? (Tiedän jo vastauksen, ei mitenkään)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on BED, siihen lääkitys ja psykoterapia. Tsemppiä. Hae apua
Mikä lääkitys sinulla on?
Fruktoosi on ongelmasi. Kokeile syödä appelsiini: jos alkaa tehdä mieli toista, kolmatta ja viidettä, on asia selvä. Fruktoosi sotkee kylläisyyshormonit (leptiini, greliini, insuliini) ja kun et tunne kylläisyyttä, voit syödä vaikka ämpärillisen pastaa, litran jauhelihakastiketta ja olet vielä nälkäinen.
Sinulla ei ole muuta tietä kuin pistää kaikki sokeripitoiset ruoat (ja nopeasti glukoosiksi muuttuvat) ruoat sivuun muutamaksi kuukaudeksi. Samalla havaitset, että kierre makeanhimosta suolaisenhimoon laantuu, kun homeostaasit alkavat toimia.
Onnea ja menestystä!
Tässä vielä endokrinolgeille tarkoitettu esitys, josta ehkä saat enemmän irti tuohon fruktoosiin liittyen.
Voisitko BED istä kärsivä kertoa oireistasi ja käytöksestäsi ja mitkä tekijät johti diagnoosiin ja mitä apua sait?
Viesti 2, kiitos ajatuksistasi mutta et ole tainnut tästä samasta asiasta kärsiä. Moni normipainoinen ei ymmärrä että ruoka voi olla joillekin ongelma eikä siihen auta toteamus että lopeta tuo ja syö näin ja näin. Ei tupakoinnin tai alkoholin käytönkään lopetus ole niin helppoa että todetaan että lopeta se kaljan juonti ja ota lasi vettä. Ruokaan voi myös syntyä riippuvuussuhde.
Ap
Sinä toinen avoliitossa oleva 29v, paljonko painat jos saa kysyä? Haluatko laittaa anonyymin sähköpostin?
Vierailija kirjoitti:
Välillä inhoan itseäni tämän takia.
.-.-.
enkä inhoa itseäni syömisen takia ja itsetuntoni on ok tasoa.
Siis inhoatko vai et?
Inhoan tätä tilannetta jossa olen mutta en itseäni ihmisenä. En pidä itseäni muita huonompana siksi että painan enemmän.
Ap
Täällä myös yksi saman ikäinen ja samassa tilanteessa oleva. Sillä erotuksella, että bmi on paljon enemmän kuin 35. Olen täysin turhautunut itseeni ja tähän tilanteeseen. Silti aina vaan syön ja syön. Muuten elämässä asiat ovat ok.
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
Vierailija kirjoitti:
Voisitko BED istä kärsivä kertoa oireistasi ja käytöksestäsi ja mitkä tekijät johti diagnoosiin ja mitä apua sait?
Viesti 2, kiitos ajatuksistasi mutta et ole tainnut tästä samasta asiasta kärsiä. Moni normipainoinen ei ymmärrä että ruoka voi olla joillekin ongelma eikä siihen auta toteamus että lopeta tuo ja syö näin ja näin. Ei tupakoinnin tai alkoholin käytönkään lopetus ole niin helppoa että todetaan että lopeta se kaljan juonti ja ota lasi vettä. Ruokaan voi myös syntyä riippuvuussuhde.
Ap
Toisin sanoen et halua tehdä mitään muutosta asian suhteen. Haluat kuulla muiden kokemuksia ja jatkaa valitusta ja itseinhoa.
Valinta on tietenkin sinun.
Ei vaan en halua normipainoisilta jotka eivät ongelmaa ymmärrä ivallisia kommentteja että yritäs nyt syödä vähemmän ja jätä se rasva ja sokeri pois. En ole tyhmä, tiedän että pitäisi syödä säännöllisesti ja parempaa ruokaa mutta asia paljon monimutkaisempi. Juuri nuo kommentit kuten sinun laittamasi aliarvioivat älyäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan en halua normipainoisilta jotka eivät ongelmaa ymmärrä ivallisia kommentteja että yritäs nyt syödä vähemmän ja jätä se rasva ja sokeri pois. En ole tyhmä, tiedän että pitäisi syödä säännöllisesti ja parempaa ruokaa mutta asia paljon monimutkaisempi. Juuri nuo kommentit kuten sinun laittamasi aliarvioivat älyäni. Ap
Tutustu nälän säätelyyn ja opiskele fysiologian lisäksi endokrinologiaa. Sieltä se aukeaa. Tietoa on pilvin pimein saatavilla. Sokeri (fruktoosi) on pahin.
Ap, syötkö johonkin tunteeseen? Sinuna googlaisin paikkakuntasi + BED, jotta pystyt hakemaan apua. Tuo ei ole normaalia ettet pysty kontrolloimaan syömistäsi.
Ei olekaan normaalia mutta koen että BED in kriteeristö ei täyty koska en inhoa itseäni tai ole masentunut eikä muita mielenterveysongelmia ole. Siksi olisi ollut kiintoisa lukea jonkun BED ihmisen kokemuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei olekaan normaalia mutta koen että BED in kriteeristö ei täyty koska en inhoa itseäni tai ole masentunut eikä muita mielenterveysongelmia ole. Siksi olisi ollut kiintoisa lukea jonkun BED ihmisen kokemuksia.
Ap
Sinulla ei ole mitään kompetenssia diagnosoida itse itseäsi, se on ammattilaisen tehtävä.
Ja esim. queen of everything bloggaaja on kertonut avoimesti BED:istään, lue hänen kokemuksiaan. Ei masennusta, mielenterveysongelmia eikä itseinhoa hänelläkään ja silti virallinen diagnoosi löytyy.
Söin juuri kaksi vasikan pihviä, kasviksia, riisiä, salaattia puoli lautasellista (iso lautanen) ja nälkä on vieläkin. Mitähän seuraavaksi söisin. BMI 100. Mies
Todella ikävä tilanne