Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kamalan lihava ja ahmin ruokaa
Nainen 28v
09.11.2015 |
Välillä inhoan itseäni tämän takia. Olen 29v nainen ja en vaan saa painoani kuriin. Muuten olen ihan tyytyväinen elämääni enkä ole masentunut. Elämänhallintataitoni ovat kunnossa, olen naimisissa ja opiskellut AMK tason ammatin ja pidän itseäni perusfiksuna ihmisenä. Tätä syömisasiaa en vaan saa kuriin.
Surettaa. Olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen ja syönyt isoja määriä ruokaa ja ollut makean perään. Painoni on jojoillut ja olen laihduttanut kymmenisen kiloa useampia kertoja ja aina paino tulee takaisin. Nyt viimeisen vuoden aikana painoni on vaan noussut entisestään ja olen välillä tiputtanut muutaman kilon jotka sitten palaavat. Heikkouksia on roskaruoka ja herkut. En kuitenkaan oksenna ruokaa enkä inhoa itseäni syömisen takia ja itsetuntoni on ok tasoa. Joku häiriöhän tämä on mutta ehkä lievä sellainen.
Kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta. Tätä ei täysin pysty ymmärtämään aina hoikkana tai normipainoisena pysynyt henkilö. Saan ruoasta hyvää oloa ja palkitsen sillä itseäni. Joka maanantai aloitan elämäntaparemontin joka jää viimeistään parin viikon päästä. Tarvitsisin tukea tähän henkiseen puoleen koska teknisesti osaan laihduttaa ja tiedän millaista terveellinen ja kevyt ruoka on. Se ei vaan maistu yhtä hyvältä kuin epäterveellinen ruoka. Pelkään sairastuvani ja että elimistö ei kestä tätä 35 painoindeksiä ja tiedän tilanteen olevan vakava.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on samanlainen ongelma. Olen onnellisessa parisuhteessa elävä reilu parikymppinen naisen alku. Opiskelen, käyn töissä ja elämää sujuu ihan mallikkaasti. Jostain syystä ruoka on mun elämää hallitseva ongelma. Aamulla kun herään niin mietin ensimmäisenä, että mitä kaikkea voisin syödä. Kuulostaa liiottelulta, mutta se ei sitä ole. Keskittymistäni häiritsee suunnattomasti se, että mietin ruokaa jatkuvasti. Matkustan vaikka tunnin matkan saadakseni juuri sitä tiettyä herkkua. Tiedän ruoasta varmaan enemmän kuin moni ja tiedän kyllä, miten tulisi syödä. Olen vain aivan liian pahasti koukussa enkä tiedä miksi. En osaa lopettaa, koska harvemmin nykyään tulee edes huonoa oloa ja saan kamalia kohtauksia, jolloin olen ostanut suuret määrät herkkuja ja ruokaa kotiin ja sitten syön ne kaikki mahdollisimman nopeasti. Minusta on tullut myös mahtava jälkieni peittelijä. Syön lähes kaikki herkut salaa muilta. Ahdistaa tämä kaksoiselämä. Käyn terapiassa puhumassa lapsuudentraumoistani, mutten ole puhunut ruokaongelmista siellä mitään enkä tiedä, miten enää saisin sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan en halua normipainoisilta jotka eivät ongelmaa ymmärrä ivallisia kommentteja että yritäs nyt syödä vähemmän ja jätä se rasva ja sokeri pois. En ole tyhmä, tiedän että pitäisi syödä säännöllisesti ja parempaa ruokaa mutta asia paljon monimutkaisempi. Juuri nuo kommentit kuten sinun laittamasi aliarvioivat älyäni. Ap
Mun mielestä on meidän normaalipainoisten vähättelyä puhua siitä kuinka gurmandeja olette, rakastatte ruokaa ja ruuanlaittoa, leipomista jne. Ihan kuin me emme tekisi sitä tai emme olisi taitavia ruuanlaittajia - kunhan vain pupellamme terveysruokia (totta kyllä ettemme nauti mätöstä kuin harvoin). Eihän se niin ole!
Kyse teillä kummallakin 29v:llä on selkeästi se että annoskoot on perseestä ettekä osaa lopettaa kun yksi (normaalikokoinen) annos on syöty. Ilmeisesti ette myöskään halua opetella sitä vaan ryvette tuossa - en-mä-tälle-mitään-voi - kuplassanne. Toki voitte jos haluatte.
Jos kyse on addiktiosta niin terapiaan vaan. Syömishäiriöitä voidaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Söin juuri kaksi vasikan pihviä, kasviksia, riisiä, salaattia puoli lautasellista (iso lautanen) ja nälkä on vieläkin. Mitähän seuraavaksi söisin. BMI 100. Mies
Kukahan sulle on tuon bmin laskenut?? Jos ole 185cm sun pitäisi painaa n 400 kg, Suomessa ei taida (onneksi) olla niin lihavia vielä.
Vasikka on muuten oikein terveellistä ja vähärasvaista (leivittämättömänä).
Miksi edellinen tulet kommentoimaan kun et asiasta mitään ymmärrä eikä mitään psykologista silmää sinulta löydy vaan vastine on lähinnä se että oma vika kun olet tuollainen heikko nahjus. Mitään lisäarvoa kommenttisi ei tuonut.
En jaksa näitä normipainoisten itsestäänselvyyksiä. Pienennä annoskokoa, jätä herkut, vähennä hiilareita, harrasta liikuntaa ym. ym. Voinhan mäkin sanoa tupakoijalle että lopeta ja käytä nicotinellia. Asiat kun ei niin yksinkertaisia ole. Siksi halusin kuulla kommentteja saman kokeneilta enkä noita ivailuja joista voi lukea rivien välistä että lälläslää olet läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söin juuri kaksi vasikan pihviä, kasviksia, riisiä, salaattia puoli lautasellista (iso lautanen) ja nälkä on vieläkin. Mitähän seuraavaksi söisin. BMI 100. Mies
Kukahan sulle on tuon bmin laskenut?? Jos ole 185cm sun pitäisi painaa n 400 kg, Suomessa ei taida (onneksi) olla niin lihavia vielä.
Vasikka on muuten oikein terveellistä ja vähärasvaista (leivittämättömänä).
Vähärasvainen liha ei ole terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edellinen tulet kommentoimaan kun et asiasta mitään ymmärrä eikä mitään psykologista silmää sinulta löydy vaan vastine on lähinnä se että oma vika kun olet tuollainen heikko nahjus. Mitään lisäarvoa kommenttisi ei tuonut.
En jaksa näitä normipainoisten itsestäänselvyyksiä. Pienennä annoskokoa, jätä herkut, vähennä hiilareita, harrasta liikuntaa ym. ym. Voinhan mäkin sanoa tupakoijalle että lopeta ja käytä nicotinellia. Asiat kun ei niin yksinkertaisia ole. Siksi halusin kuulla kommentteja saman kokeneilta enkä noita ivailuja joista voi lukea rivien välistä että lälläslää olet läski.
Vertaistukea löytynee jostain kiloklubista tai facen ryhmistä, ei täältä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan en halua normipainoisilta jotka eivät ongelmaa ymmärrä ivallisia kommentteja että yritäs nyt syödä vähemmän ja jätä se rasva ja sokeri pois. En ole tyhmä, tiedän että pitäisi syödä säännöllisesti ja parempaa ruokaa mutta asia paljon monimutkaisempi. Juuri nuo kommentit kuten sinun laittamasi aliarvioivat älyäni. Ap
Onko joku käskenyt jättää rasvan ja sokerin pois? Onko joku sanonut olevansa normipainoinen?
Onko joku antanut ivallisia kommentteja?
Tähän haluaisin vielä ap:ltä vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Mulla oli paha ahmimishäiriö jo kauan, vuositolkulla, liian kauan. Välillä siihen liittyi oksentelua, välillä ei. Häiriöstä on mahdollista oppia eroon, vaikka se olisi kestänyt hyvinkin kauan.
Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Mutta mulla auttoi ensi alkuun kuukauden totaalinen sokerilakko. Tähtäin oli siis vain ja ainoastaan kuukauden lakkoon, josta laskin kaikkien näiden elettyjen vuosien ja kuukausien jälkeen selviäväni. Ko. kuukauden jälkeen huomasin, että en saanut sokerista enää yhtä suurta nautintoa kuin ennen. Se oli yllätys, sillä rakastin irtiksiä, suklaata, leivoksia... ennen niin paljon enemmän!
Tuosta rohkaistuneena liityin kiloklubiin ja opettelin uudestaan normaalin syömisrytmin. Ajattelin aina, että ei tässä välttämättä loppuelämästä ole kyse, mutta kokeilen nyt päivän, viikon verran ja katson jatkoa sitten.Se ajattelutapa tuntui armeliaammalta kuin koko elämän "parantaminen" kerralla. Ajattelin myös (ja ajattelen edelleen) että ei se ajoittainen mässäily maailmaa kaada. Jo harventunut häiriökäytös on voitto.
Nyt oon parisen vuotta mennyt näin, ahmiminen vähentynyt n. 95%. Olen tosi ylpeä itsestäni, ja mikä parasta: ei ole tunnetta, että olisin kauhealla kivulla ja tuskalla joutunut luopumaan jostain rakkaasta, vaan tämä vaan tuntuu nyt hyvältä näin.
Sulla tietysti on oma tilanteesi ja omat konstisi, mut halusin jakaa tarinan siinä toivossa, että siitä jotain rohkaisua saisi. Tota sokerilakkoa en voi kyllin kehua: sen vaikutus oli ainakin mulla ällistyttävä. Ei se mieltymystä sokeriin kokonaan vienyt, mutta taittoi nautinnolta pahimman terän. Jo se auttoi paljon :)
Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Ensimmäinen kohta sopii täydellisesti ap:lle ja terveellisiin elämäntapoihin herkuttelu sisältyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Ensimmäinen kohta sopii täydellisesti ap:lle ja terveellisiin elämäntapoihin herkuttelu sisältyy.
Tottakai herkuttelu kuuluu elämään. Sen voi tehdä myös ilman ns. sokeriherkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Ensimmäinen kohta sopii täydellisesti ap:lle ja terveellisiin elämäntapoihin herkuttelu sisältyy.
Tottakai herkuttelu kuuluu elämään. Sen voi tehdä myös ilman ns. sokeriherkkuja.
Joo, mutta ap ilmaisi pitävänsä niistä. On täysin mahdollista oppia syömään sokeriherkkua kohtuullisesti ahmimistaustasta huolimatta.
Mulla sama ongelma. Olen 32 vuotias perheenäiti. Minullakaan ei ole mielenterveyden ongelmia, masennusta tai muutakaan joka selittäisi ahmimisen. Minulla ei varsinaisesti ole diagnoosia BEDiin mutta erilaisia lääkkeitä olen kokeillut juuri tuohon ahmimiseen. Ei ole ollut mitään apua mistään. Kolme vuotta kuitenkin erilaisia lääkkeitä söin ja lopetin ne puolisen vuotta sitten.
Nyt on pitkästä aikaa hieman motivaatiota ja pienin askelin koitan muuttaa ruokavaliota.
Nyt olen lopettanut juuston syömisen kokonaan ja en osta suklaalevyä enää.
Ensi viikolla alkaa terveyskeskuksessa laihdutusryhmä johon osallistun. Sekin varmaan motivoi.
Olen jojoillut painoni kanssa koko aikuisikäni ja nyt toivottavasti on viimeinen kerta kun painoa pudotan.
En enää tavoittele hoikkuutta vaan normaalipainon ylärajaa ja energistä oloa.
Uskon että tästä voi parantua mutta pitää vaan olla sitkeä, ainakin alussa.
Uskon että jossain vaiheessa mieli tekee enemmän omenaa kun suklaata ;)
Yksi vinkki joka itselläni toimi joskus niin kauan kun sitä jaksoin(6kk), pistä kännykkä hälyyttämään kolmen tunnin välein ja syö silloin joka kerta. Syö mitä mieli tekee kunhan syöt. Jossain vaiheessa annoskoot pienenee ja herkkuhimo poistuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Ensimmäinen kohta sopii täydellisesti ap:lle ja terveellisiin elämäntapoihin herkuttelu sisältyy.
Tottakai herkuttelu kuuluu elämään. Sen voi tehdä myös ilman ns. sokeriherkkuja.
Joo, mutta ap ilmaisi pitävänsä niistä. On täysin mahdollista oppia syömään sokeriherkkua kohtuullisesti ahmimistaustasta huolimatta.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako suo, mutta voi näitä kokeilla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2424139/muutama_toimivaksi_todettu_keino…
_olkaa_hyva
Noilla keinoilla ei varmasti kukaan onnistu.
No ei todentotta onnistu, jos ennakkoasenne on tuo.
Meinaat, että "oikealla asenteella" sokerista pääsee eroon syömällä sokeria?
Ensimmäinen kohta sopii täydellisesti ap:lle ja terveellisiin elämäntapoihin herkuttelu sisältyy.
Tottakai herkuttelu kuuluu elämään. Sen voi tehdä myös ilman ns. sokeriherkkuja.
Joo, mutta ap ilmaisi pitävänsä niistä. On täysin mahdollista oppia syömään sokeriherkkua kohtuullisesti ahmimistaustasta huolimatta.
Ei ole.
On mahdollista. Jos parantuu ja kykenee selvittämään omat ongelmansa ruoan suhteen, niin ihan täysin mahdollista.
Alue: Aihe vapaa
Onko joku käskenyt jättää rasvan ja sokerin pois? Onko joku sanonut olevansa normipainoinen?
Onko joku antanut ivallisia kommentteja?