Olenko kamala ihminen jos en pysty olemaan kuolevan vierellä loppuun asti?

Vierailija

En vaan pysty. Pelottaa niin paljon. Tuntuu, että romahdan täysin jos teen sen.

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Kuolevan vierellä oleminen vaatii omanlaistaan lujuutta, jota ei välttämättä sitten tosipaikan tullen löydykään. Enpä ainakaan itse kuolevana haluaisi ketään poraamaan siihen viereen. Jälkeenpäin sinulle riittää muisto siitä, että olet ollut vierellä. Se, olitko läsnä kuoleman hetkellä, ei ole merkityksellistä.

Vierailija

Kuolevallehan se ei merkitse mitään, ei se siitä huomenna enää tiedä. Eiköhän jokainen ymmärrä, että ei kuolevan vierellä haluta olla.

Vierailija

Riippuu ehkä kuolevasta. Mikäli ymmärtää itse tilanteensa, on ehkä itsekästä jättää toinen yksin. Häntäkin varmasti pelottaa.

Vierailija

Mitä se haittaa, jos romahdat kuoleman jälkeen? En pystyisi edes kuolevan koiran viereltä lähtemään, saatikka oman lapsen. Muita ihmisiä minulla ei olekaan, jonka vierellä olisi syytä olla.

Vierailija

Toisaalta asiaa voisi miettiä siltä kannalta, että jos TOISEN ihmisen kuolema pelottaa niin paljon, ettei pysty vierellä istumaan, niin mahtaa olla hirveää kuolla itse. Ja tätä voisi sitten ajatella sekä sen nyt kuolevan olon helpottamiseksi että omaksi harjoitukseksi väistämättä tulossa olevaa varten.

Vierailija

Kaikki ei ole yhtä vahvoja ja ei tarvitsekkaan. Mutta joskus sitä on vahvempi kuin ikinä kuvitteleekaan. (puhun kokemuksesta) Joskus voimavarat riittää uskomattomiin suorituksiin kun on tarvetta.

Mutta parhaiten sinä itse tiedät mitä jaksat ja sen mukaan elät. Mutta koita huolehtia ettei hän joudu lähtemään tästä maailmasta yksin vaan joku on hänen tukenaa silloin jos et itse siihen pysty.

Vierailija

HEI

Tietekin olet kuolevan vierellä ihan loppuun asti, jos tedes vähän tykkäät hänestä. Jos siltä tuntuu, niin sinun pitääkin romahtaa. Näytä, että  miltä sinusta tuntuu. Ei se varmaan muutenkaan ole mukavaa lähteä yksin, tai, edes sellaisessa seurassa, jossa kaikki ovat tunteettomia.

Älä siis pelkää sitä romahtamista. Terve ihminen nousee siitä niin kuin pitääkin ja silloin suurin osa surutyöstä on jo tehty (tuurha jättää sitä painamaan vuosikymmeniksi). Ihmisiä kuolee, niin isämme, äitimme, niin kuin me itsekkin.

Vierailija

Minusta on itsekästä jättää kuolevaisillaan oleva, jos siihen asti on ollut läheinen. Raaka hylkäys. Apua voi pyytää itselleen, tukea jotta jaksaa olla loppuun asti kuolevan vierellä.

Vierailija

Vietin äitini kanssa hänen viimeiset päivänsä ja pidin häntä kädestä hänen kuollessaan. Se oli minulle hyvä kokemus. ja olen äärettömän iloinen, että sain olla hänen lähellään.

Mutta, me ihmiset olemme erilaisia. Jotain toista ihmistä kuoleminen ahdistaa niin paljon, että kenties se kuolevakin sen aistii, mikä puolestaan ei välttämättä ole hyvä asia.

Ap. Kysy itseltäsi, tuletko mahdollisesti kantamaan myöhemmin syyllisyyttä siitä, että et ole kuolevan vierellä. Aihetta  syyllisyyteen ei ole, mutta herkillä  ihmisillä on taipumus syyllistää itseä monenlaisista asioista ja se voi seurata mukana pitkänkin aikaa.

Kannattaa siis tutkiskella itseään ja tehdä päätös sen mukaisesti, mikä itselle parhaalta tuntuu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat