Ongelmaa parisuhteessa: uupumus, pettäminen ja mustasukkaisuus

Vierailija

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 12 vuotta ja sitä ennen seurustelimme pari vuotta. Äitini sairastui pari vuotta sitten ja samaan aikaan töissä oli kauheasti stressiä. Olin aivan poikki ja mieheni joutui siitä myös kärsimään. Mieheni päätti helpottaa oloaan lyhyellä sivusuhteella, josta sain tietää noin kuukausi suhteen päättymisen jälkeen yhteiseltä tutulta. Mies siis esitti olevansa tukenani mutta samaan aikaan haki lohtua toiselta naiselta.

Tästä on siis aikaa noin kaksi vuotta, mutta parisuhteemme ei ole vieläkään palautunut ennalleen. Meillä ei ole ollut seksiä kahteen vuoteen, koska joka kerta yrittäessämme minulle tulee kamala ahdistus tuosta pettämisestä enkä voi ajatella muuta kuin sitä ja homma jää kesken.

Äitini on parantunut sairaudestaan ainakin toistaiseksi ja minä olen saanut paremman työpaikan, joten ne pari vuotta sitten elämäämme sotkevat asiat ovat järjestyneet ja niiltä osin elämän pitäisi mennä hyvin.

En halua erota miehestäni eikä hänkään minusta. Miehen mielestä meillä varmaankin menee seksiä lukuunottamatta ihan hyvin, mutta minä en pääse mustasukkaisuudesta eroon. Meidän molempien facebookin ja sähköpostin salasanat on talletettu yhteiselle tietokoneellemme, joten pääsen lukemaan miehen keskusteluja. Niin kauan kuin meillä on sähköposti ja facebooktunnukset olleet, ne on talletettu koneelle, enkä koskaan ole kokenut tarvetta lukea näitä mieheni viestejä. En tiedä, lukeeko hän minun, mutta niissä ei ole mitään ihmeellistä, joten lukekoot tahtoessaan. Mieheni ei tiedä, että luen hänen viestejään, en tiedä osaako kuitenkin epäillä, että näin saattaisin tehdä.

Tällä hetkellä viesteissä ei ole mitään uskottomuuteen viittaavaa, mutta nyt olen alkanut lukea myös vanhempia viestejä usean vuoden takaa, jolloin meillä ei edes pitänyt olla mitään ongelmia, seksiä oli paljon, kävimme paljon ulkona ja ainakin minä olin erittäin tyytyväinen suhteeseemme. Näin esimerkiksi keskustelun minulle tuntemattoman naisen kanssa, jossa hän avautuu pahasta mielestään minun tekemiä päätöksiäni koskien enkä voi olla ajattelematta, onko hän pettänyt minua hänenkin kanssaan. Mieheni vannoi kaksi vuotta sitten olleen suhteen paljastuessa, ettei koskaan ole tehnyt mitään vastaavaa eikä aio tulevaisuudessakaan tehdä, mutta koska hän kuitenkin petti ja eli valheessa silloin, en voi olla miettimättä, mikä olisi estänyt tekemästä sitä silloin. Miksi ei olisi silloin voinut kertoa minulle, että asia vaivaa ja olisimme voineet tehdä muutoksen siihen?

Mieheni on jollain tavalla äärimmäisen lapsellinen ja raukkamainen, kun ei osaa sanoa, mitä tahtoo, vaan muitakin elämän asioita ratkaisee kiertelemällä. Hänellä on ollut psykologisia ongelmia nuoruudessa ja ymmärrän, että parisuhteessa eläminen ja asioiden hoitaminen minulle normaalilla tavalla ei välttämättä ole hänelle normaalia, mutta olemme kuitenkin tunteneet pitkään, joten luulisin, että olisi oppinut jo ainakin minun kanssani olemaan rehellinen.

Lapsellisuudesta kertoo myös se, että hän leveili tällä sivusuhteellaan tälle yhteiselle tuttavallemme, yrittäen ilmeisesti näyttää kovikselta. Onneksi tämä tuttu oli järkevä ihminen, ymmärsi tilanteen ja kertoi minulle miehestäni.

Minua on myös alkanut vaivata, voiko hänellä olla jotain muitakin keskusteluohjelmia toisten naisten kanssa juttelemiseen. Hänellä on whatsapp ja ainakin vielä tähän asti olen onnistunut pitämään näppini erossa siitä ja tekstiviesteistä. Mutta voisiko olla myös jokin puhelinsovellus, joka ei näytä keskusteluohjelmalta minun silmiini ja siellä voisi jutella jonkun kanssa, jos vaikka epäileekin, että luen hänen viestejään. Voisiko töissä olla jokun chattiohjelma, jolla pitää salaa yhteyttä johonkin.

Tuntuu vaikealta käsittää, että silloin, kun olin aivan pohjalla ja meillä oli parin kuukauden seksitön aika, ei kestänyt ja haki sitä muualta, mutta nyt kun seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, hän kestäisikin sitä ihan ongelmitta.

En tiedä, mikä ajatus tämän viestin kirjoittamisessa oli. Nyt tuntuu, ettei tästä ollut mitään hyötyä. Julkaisen tämän kuitenkin, jos jollakin olisi vaikka jotain vinkkiä tilanteeseen. Painotan siis, että emme tahdo erota. Välillä kuitenkin tuntuu, että se olisi helpompaa, niin ei tarvitsisi jatkuvasti vahtia ja epäillä toista.

Sivut

Kommentit (50)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kehottaisin avoimuuteen esim. näyttämään aloitusviesti jotta voitte keskustella noista mainitsemistasi asioista.

Kiitos viestistä! En tiedä, uskallanko/kehtaanko näyttää viestiä. Jollain tavalla pitäisi päästä näistä keskustelemaan, mutta on vaikea aloittaa ja kertoa avoimesti, kuinka pahalta vieläkin tuntuu ja kuinka paljon tämä rajoittaa elämää.

Miehelläni on myös taipumusta itsesääliin ja tästä ensimmäisiä kertoja keskustellessamme sanoi, ettei tiedä, kannattaako tätä suhdetta enää jatkaa, kun ei minun ole mitään järkeä olla hänenlaisensaan kanssa ja pelkään, että saattaa tosissaan tahtoa eroa vain sen vuoksi, että kokee niin paljon itsesääliä.

Kuten sanoin, lapsellinen mies.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jatkaa suhdetta?

En halua erota, koska tämä suhde on meidän elämämme ja olemme tätä elämää eläneet monta vuotta. Mielestäni eroaminen pitää tapahtua vasta sitten, jos kaikki keinot on kokeiltu ja voi todellakin varmaksi sanoa, että olisi onnellisempi ilman toista ihmistä. Minä olen ollut onnellinen miehestäni suuren osan elämästäni enkä koe, että yksi syrjähyppy aiheuttaisi vielä sen, että kaikki onnellinen aika lakkaisi tuntumasta onnelliselta eikä siihen paluuta ole. Mieheni voisi kokea facebook -urkkimiseni yhtä lailla yksityisyyden loukkaamiseksi kuin minä koen hänen sivusuhteensa, joten en minäkään täydellinen ole.

Siis, haluan jatkaa suhdetta niin kauan, kunnes se tuntuu toivottomalta. Olen tavallaan antanut miehelleni anteeksi, ymmärrän tavallan, miksi petti ja en todellakaan ajattele sitä päivittäin, eli en ole katkera. Suurin ongelma tällä hetkellä on minun mustasukkaisuuteni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi kysymys, mieti vastaustasi tarkkaan: Miksi ero ei ole vaihtoehto?

Ero on vaihtoehto, mutta vasta viimeinen. Mielestäni kaksi vuotta ongelman käsittelyä (lähinnä omassa päässäni) ei ole kaikkensa tekemistä. Miksi pitäisi erota, jos on vielä jotain tehtävissä? Mielestäni ihmiset eroavat liian herkästi nykyaikana. Mieheni on hyvä mies, tunnen turvallisuutta hänen kanssaan ja olemme kuin toisillemme tehdyt. Mieheni teki virheen, se ei tarkoita, että koko avioliitto olisi mennyttä. Minäkin teen virheitä.

ap (myös viesti 5 on minun)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jatkaa suhdetta?

En halua erota, koska tämä suhde on meidän elämämme ja olemme tätä elämää eläneet monta vuotta. Mielestäni eroaminen pitää tapahtua vasta sitten, jos kaikki keinot on kokeiltu ja voi todellakin varmaksi sanoa, että olisi onnellisempi ilman toista ihmistä. Minä olen ollut onnellinen miehestäni suuren osan elämästäni enkä koe, että yksi syrjähyppy aiheuttaisi vielä sen, että kaikki onnellinen aika lakkaisi tuntumasta onnelliselta eikä siihen paluuta ole. Mieheni voisi kokea facebook -urkkimiseni yhtä lailla yksityisyyden loukkaamiseksi kuin minä koen hänen sivusuhteensa, joten en minäkään täydellinen ole.

Siis, haluan jatkaa suhdetta niin kauan, kunnes se tuntuu toivottomalta. Olen tavallaan antanut miehelleni anteeksi, ymmärrän tavallan, miksi petti ja en todellakaan ajattele sitä päivittäin, eli en ole katkera. Suurin ongelma tällä hetkellä on minun mustasukkaisuuteni.

Ei tuo ole mikään parisuhde, tuo on kaverisuhde, vieläpä outo sellainen kun on mustasukkaisuutta. Parisuhteeseen kuuluu seksi. Jos et ole kahteen vuoteen yrityksistä huolimatta päässyt pettämisestä yli, niin kehottaisin kyllä päästämään miehen irti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos et uskalla kokeilla avoimuutta et uskalla kokeilla kaikkia keinoja.

Niinpä. Kyllä tässä on ollut kaksi vuotta aikaa kerätä uskallusta. Pakko kai vaan sanoa suoraan, mitä teen täällä, kun hän ei ole kotona ja miten kova tarve on katsoa hänen puhelintaan, jos hän vaikka menee vessaan ja on hetken poissa näkemästä, mitä teen. Voi että, kunpa hän osaisi kypsästi siitä keskustella.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jatkaa suhdetta?

En halua erota, koska tämä suhde on meidän elämämme ja olemme tätä elämää eläneet monta vuotta. Mielestäni eroaminen pitää tapahtua vasta sitten, jos kaikki keinot on kokeiltu ja voi todellakin varmaksi sanoa, että olisi onnellisempi ilman toista ihmistä. Minä olen ollut onnellinen miehestäni suuren osan elämästäni enkä koe, että yksi syrjähyppy aiheuttaisi vielä sen, että kaikki onnellinen aika lakkaisi tuntumasta onnelliselta eikä siihen paluuta ole. Mieheni voisi kokea facebook -urkkimiseni yhtä lailla yksityisyyden loukkaamiseksi kuin minä koen hänen sivusuhteensa, joten en minäkään täydellinen ole.

Siis, haluan jatkaa suhdetta niin kauan, kunnes se tuntuu toivottomalta. Olen tavallaan antanut miehelleni anteeksi, ymmärrän tavallan, miksi petti ja en todellakaan ajattele sitä päivittäin, eli en ole katkera. Suurin ongelma tällä hetkellä on minun mustasukkaisuuteni.

Ei tuo ole mikään parisuhde, tuo on kaverisuhde, vieläpä outo sellainen kun on mustasukkaisuutta. Parisuhteeseen kuuluu seksi. Jos et ole kahteen vuoteen yrityksistä huolimatta päässyt pettämisestä yli, niin kehottaisin kyllä päästämään miehen irti.

Oikeastiko sinun mielestäsi 2 vuotta kestävät ongelmat ovat syy lähes puolet elämästä kestäneen parisuhteen lopettamiseen? Mielestäni enemmän on yritettävä. Olen myös eri mieltä siitä, että tämä ei ole parisuhde. Meillä on läheisyyttä ja rakkautta, ainoastaan avoimuus ja seksi puuttuu. Ehkä tämä ei ole täydellinen parisuhde, mutta tämä on se, missä nyt elän ja aion elää niin kauan, kunnes toivoa ei enää ole.

ap

Vierailija

Hiukan vaikea on toivoa toiselta kypsää ja avointa keskustelua jos et siihen kykene itsekään. Joskus valitettavasti käy niin että ne keskustelu taidot on opetettava toiselle jos sitä todella haluaa. Ongelmaahan ei ole jos myös itse haluat jatkaa totutisti ilman keskusteluja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hiukan vaikea on toivoa toiselta kypsää ja avointa keskustelua jos et siihen kykene itsekään. Joskus valitettavasti käy niin että ne keskustelu taidot on opetettava toiselle jos sitä todella haluaa. Ongelmaahan ei ole jos myös itse haluat jatkaa totutisti ilman keskusteluja.

Niinpä. Jotenkin sitä toivoisi, että mies vain oivaltaisi, mitä päässäni liikkuu ja osaisi auttaa. Eihän tällaiseen mustasukkaisuuteen edes voi kukaan muu auttaa kuin itse. Mieheni ei ole tosiaan tehnyt kahteen vuoteen mitään, mikä aiheuttaisi mustasukkaisuutta, vaan kaikki on nyt omassa päässäni. Hyh.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi kysymys, mieti vastaustasi tarkkaan: Miksi ero ei ole vaihtoehto?

Ero on vaihtoehto, mutta vasta viimeinen. Mielestäni kaksi vuotta ongelman käsittelyä (lähinnä omassa päässäni) ei ole kaikkensa tekemistä. Miksi pitäisi erota, jos on vielä jotain tehtävissä? Mielestäni ihmiset eroavat liian herkästi nykyaikana. Mieheni on hyvä mies, tunnen turvallisuutta hänen kanssaan ja olemme kuin toisillemme tehdyt. Mieheni teki virheen, se ei tarkoita, että koko avioliitto olisi mennyttä. Minäkin teen virheitä.

ap (myös viesti 5 on minun)


Siinä olet oikeassa, että täydellistä parisuhdetta ei olekaan. On jokaisen oma asia punnita, mitkä virheet ovat annettavissa anteeksi ja mitkä eivät. Sinä olet selvästi pohtinut omaa sietokykyäsi ja hyvä niin! Itse kuitenkin näkisin, että ongelmanne ei ole sinun mustasukkaisuus, vaan luottamuksen puute. Siitä olette molemmat vastuussa, miehesi ehkä vielä aavistuksen enemmän, kun on sen ensimmäisenä pettänyt. Te tarvitsisitte todella avointa keskustelua ja vielä niin, että molemmat otatte rehellisesti vastuun teoistanne. Urkkiminen voi tuntua hävettävältä, mutta se on vähäistä verrattuna siihen helpotukseen, mitä asioiden selvittäminen tuo mukanaan! Koeta uskaltaa olla avoin ja muista, että syyllistäminen suuntaan tai toiseen ei johda mihinkään. Älä myöskään alistu ovimatoksi, vaan pidä kiinni oikeudestasi luottamukselliseen ja rakkaudelliseen ihmissuhteeseen. Tsemppiä sinulle asioiden selvittämiseen!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi kysymys, mieti vastaustasi tarkkaan: Miksi ero ei ole vaihtoehto?

Ero on vaihtoehto, mutta vasta viimeinen. Mielestäni kaksi vuotta ongelman käsittelyä (lähinnä omassa päässäni) ei ole kaikkensa tekemistä. Miksi pitäisi erota, jos on vielä jotain tehtävissä? Mielestäni ihmiset eroavat liian herkästi nykyaikana. Mieheni on hyvä mies, tunnen turvallisuutta hänen kanssaan ja olemme kuin toisillemme tehdyt. Mieheni teki virheen, se ei tarkoita, että koko avioliitto olisi mennyttä. Minäkin teen virheitä.

ap (myös viesti 5 on minun)


Siinä olet oikeassa, että täydellistä parisuhdetta ei olekaan. On jokaisen oma asia punnita, mitkä virheet ovat annettavissa anteeksi ja mitkä eivät. Sinä olet selvästi pohtinut omaa sietokykyäsi ja hyvä niin! Itse kuitenkin näkisin, että ongelmanne ei ole sinun mustasukkaisuus, vaan luottamuksen puute. Siitä olette molemmat vastuussa, miehesi ehkä vielä aavistuksen enemmän, kun on sen ensimmäisenä pettänyt. Te tarvitsisitte todella avointa keskustelua ja vielä niin, että molemmat otatte rehellisesti vastuun teoistanne. Urkkiminen voi tuntua hävettävältä, mutta se on vähäistä verrattuna siihen helpotukseen, mitä asioiden selvittäminen tuo mukanaan! Koeta uskaltaa olla avoin ja muista, että syyllistäminen suuntaan tai toiseen ei johda mihinkään. Älä myöskään alistu ovimatoksi, vaan pidä kiinni oikeudestasi luottamukselliseen ja rakkaudelliseen ihmissuhteeseen. Tsemppiä sinulle asioiden selvittämiseen!

Kiitos ihanan tsemppaavasta viestistä! Tuntuu, että täällä monet muut viestit syyllistävät minua siitä, että olen tässä tilanteessa.

En tiedä, hävettääkö minua niinkään se urkkimiseni vaan enemmän se, etten luota mieheeni, vaikka hän on luvannut olla kunnollinen. Ja ei sekään hävetä, etten luota, onhan minulla oikeus olla epäileväinen tuollaisen jälkeen vaan se arveluttaa, kuinka mieheni siihen reagoi ja tulenko katumaan sitä, että kerroin.

Mieheni on melko itsetuhoinen ja kokee arvottomuutta monessa asiassa, onkin joutunut useasti koulussa ja työpaikalla kiusatuksi ja tyytyy osaansa eikä osaa puolustautua. Ilmeisesti siitä sivusuhteesta sai jonkinlaista egon buustausta, joka silloin siinä haavoittuvassa tilanteessa helpotti, kun koki, ettei osaa minua auttaa ja koki kärsimystä siitä. Siksipä ongelmatilanteissa minun on oltava todella varovainen, miten ilmaisen asiani enkä voi vaan suutuspäissäni sanoa, että erotaan, niinkuin hän teki, koska vaikka minä ymmärrän sen olevan sen hetken itseinhossa sanottua, hän ei välttämättä ymmärrä, että enää kahden vuoden päästä en olisi sitä mieltä. Ja minun täytyy todella miettiä, miten kerron hänelle siitä, että olen viimeiset kaksi vuotta urkkinut kaikki hänen keskustelunsa, sillä vaikka olen aivan 100% varma siitä, että hän ymmärtää, miksi olen niin tehnyt ja antaa anteeksi, saattaa siitä tulla jokin ongelma myöhemmin ja hän voi keksiä siitä jonkun aivan älyttömän teorian ja pahoittaa mielensä. Äh, vaikeaa. Tässä alkaa jo miettiä, pitäisikö jonkinlaista ammattiapua harkita, joka osaisi ohjata keskustelussa ja jotenkin paukuttaa miehen päähän, ettei voi syyllistää itseään loputtomasti siitä.

Mieheni käy kyllä jo juttelemassa psykologilla omien ongelmiensa takia, on varmasti kyllä tätä meidän suhdettammekin käynyt läpi siellä. Arvatkaa kuinka mustasukkaiseksi se minut tekee, että vieraalle ihmiselle (naiselle) kertoo kaiken minusta :D Huh huh, on mullakin taas ongelma. Toiset näkee nälkää ja mua harmittaa, että mieheni käy psykologilla yrittämässä hoitaa ongelmiaan :D

ap
 

Vierailija

Luottamuksen puuttumiselle ei oikein ole mitään hyvää syytä parisuhteessa. Jos luottamusta ei petetyksi tulemisen jälkeen saavuta tai edes halua saavuttaa on ihan turha selittää että onhan mulla ihan hyvä syy olla luottamatta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat