Lue keskustelun säännöt.
Ongelmaa parisuhteessa: uupumus, pettäminen ja mustasukkaisuus
07.11.2015 |
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 12 vuotta ja sitä ennen seurustelimme pari vuotta. Äitini sairastui pari vuotta sitten ja samaan aikaan töissä oli kauheasti stressiä. Olin aivan poikki ja mieheni joutui siitä myös kärsimään. Mieheni päätti helpottaa oloaan lyhyellä sivusuhteella, josta sain tietää noin kuukausi suhteen päättymisen jälkeen yhteiseltä tutulta. Mies siis esitti olevansa tukenani mutta samaan aikaan haki lohtua toiselta naiselta.
Tästä on siis aikaa noin kaksi vuotta, mutta parisuhteemme ei ole vieläkään palautunut ennalleen. Meillä ei ole ollut seksiä kahteen vuoteen, koska joka kerta yrittäessämme minulle tulee kamala ahdistus tuosta pettämisestä enkä voi ajatella muuta kuin sitä ja homma jää kesken.
Äitini on parantunut sairaudestaan ainakin toistaiseksi ja minä olen saanut paremman työpaikan, joten ne pari vuotta sitten elämäämme sotkevat asiat ovat järjestyneet ja niiltä osin elämän pitäisi mennä hyvin.
En halua erota miehestäni eikä hänkään minusta. Miehen mielestä meillä varmaankin menee seksiä lukuunottamatta ihan hyvin, mutta minä en pääse mustasukkaisuudesta eroon. Meidän molempien facebookin ja sähköpostin salasanat on talletettu yhteiselle tietokoneellemme, joten pääsen lukemaan miehen keskusteluja. Niin kauan kuin meillä on sähköposti ja facebooktunnukset olleet, ne on talletettu koneelle, enkä koskaan ole kokenut tarvetta lukea näitä mieheni viestejä. En tiedä, lukeeko hän minun, mutta niissä ei ole mitään ihmeellistä, joten lukekoot tahtoessaan. Mieheni ei tiedä, että luen hänen viestejään, en tiedä osaako kuitenkin epäillä, että näin saattaisin tehdä.
Tällä hetkellä viesteissä ei ole mitään uskottomuuteen viittaavaa, mutta nyt olen alkanut lukea myös vanhempia viestejä usean vuoden takaa, jolloin meillä ei edes pitänyt olla mitään ongelmia, seksiä oli paljon, kävimme paljon ulkona ja ainakin minä olin erittäin tyytyväinen suhteeseemme. Näin esimerkiksi keskustelun minulle tuntemattoman naisen kanssa, jossa hän avautuu pahasta mielestään minun tekemiä päätöksiäni koskien enkä voi olla ajattelematta, onko hän pettänyt minua hänenkin kanssaan. Mieheni vannoi kaksi vuotta sitten olleen suhteen paljastuessa, ettei koskaan ole tehnyt mitään vastaavaa eikä aio tulevaisuudessakaan tehdä, mutta koska hän kuitenkin petti ja eli valheessa silloin, en voi olla miettimättä, mikä olisi estänyt tekemästä sitä silloin. Miksi ei olisi silloin voinut kertoa minulle, että asia vaivaa ja olisimme voineet tehdä muutoksen siihen?
Mieheni on jollain tavalla äärimmäisen lapsellinen ja raukkamainen, kun ei osaa sanoa, mitä tahtoo, vaan muitakin elämän asioita ratkaisee kiertelemällä. Hänellä on ollut psykologisia ongelmia nuoruudessa ja ymmärrän, että parisuhteessa eläminen ja asioiden hoitaminen minulle normaalilla tavalla ei välttämättä ole hänelle normaalia, mutta olemme kuitenkin tunteneet pitkään, joten luulisin, että olisi oppinut jo ainakin minun kanssani olemaan rehellinen.
Lapsellisuudesta kertoo myös se, että hän leveili tällä sivusuhteellaan tälle yhteiselle tuttavallemme, yrittäen ilmeisesti näyttää kovikselta. Onneksi tämä tuttu oli järkevä ihminen, ymmärsi tilanteen ja kertoi minulle miehestäni.
Minua on myös alkanut vaivata, voiko hänellä olla jotain muitakin keskusteluohjelmia toisten naisten kanssa juttelemiseen. Hänellä on whatsapp ja ainakin vielä tähän asti olen onnistunut pitämään näppini erossa siitä ja tekstiviesteistä. Mutta voisiko olla myös jokin puhelinsovellus, joka ei näytä keskusteluohjelmalta minun silmiini ja siellä voisi jutella jonkun kanssa, jos vaikka epäileekin, että luen hänen viestejään. Voisiko töissä olla jokun chattiohjelma, jolla pitää salaa yhteyttä johonkin.
Tuntuu vaikealta käsittää, että silloin, kun olin aivan pohjalla ja meillä oli parin kuukauden seksitön aika, ei kestänyt ja haki sitä muualta, mutta nyt kun seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, hän kestäisikin sitä ihan ongelmitta.
En tiedä, mikä ajatus tämän viestin kirjoittamisessa oli. Nyt tuntuu, ettei tästä ollut mitään hyötyä. Julkaisen tämän kuitenkin, jos jollakin olisi vaikka jotain vinkkiä tilanteeseen. Painotan siis, että emme tahdo erota. Välillä kuitenkin tuntuu, että se olisi helpompaa, niin ei tarvitsisi jatkuvasti vahtia ja epäillä toista.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää pariterapiaan ja mene yksilöterapiaan, jollet jo käy..
Minä en käy terapiassa, mies käy. Osaatko kertoa, mitä hyötyä yksilöterapiasta olisi, jos olisimme myös pariterapiassa? Toisaalta asioiden puhuminen ulkopuolisen kanssa tuntuu ahdistavalta, mutta toisaalta nyt alkaa tuntua myös siltä, että jumitamme paikallaan ja ainoa tapa keskustella ilman, että tarvitsee pelätä toisen reaktioita, on keskustelemalla ammattilaisen kanssa. Luulen siis, että ennen pitkää tuohon pariterapiaan tulemme menemään.
ap
Yksilöterapiassa saisit omaa itsetuntoa paremmaksi, keskityttyä omiin tunteisiisi ilman, että se kuormittaa parisuhdettasi. Pariterapiassa voisitte opetella avointa ja rakentavaa vuorovaikutusta. Olen kokenut pettämisen, eron ja yhteenpaluun. Kävin itse terapiassa ja yhdessä pariterapiassa. Pariterapia ei korvaa yksilöterapiaa.
Kiitos vastauksesta! Mä olen tosiaan luullut, että pariterapia riittäisi. Luulen, että kokeilemme sitä pariterapiaa ja siellähän terapeutti osaa sitten arvioida, kuinka tarpeen on mennä vielä yksilöterapiaankin. Miehellä tuskin on mitään pariterapiaa vastaan, kun on koko elämänsä erilaisia mielenterveyspalveluita käyttänyt. Minua tuo yksilöterapia-ajatus ei ylimääräisen ajanviejän takia houkuttele, mutta ei tässä toisaalta oikein ole ketään muutakaan kenelle voisin tuntemuksistani kertoa. Miehelle tietysti pitäisi opetella kertomaan, mutta varmasti joku ulkopuolinen olisi hyvä. Minulla on kyllä hyviä ystäviä, eli ei mieheni ainoa keskustelukontakti minulle ole, mutta tämä on vähän tällainen asia, josta on vaikea puhua, kun yleisesti kaikki ovat sitä mieltä, että pettämisestä voi seurata ainoastaan avioero ja jos jää suhteeseen pettäjän kanssa, on tyhmä. Harvan on vaikea käsittää, etteivät kaikki välttämättä halua erota, vaikka toinen tekisi virheen. Ehkä se yksilöterapia siihen voisi auttaa, mutta täytyy nyt ensin katsoa, olisiko siitä pariterapiasta mitään apua. Voi apua, mua jännittää jutella siitä miehen kanssa. Se menee varmaan ihan hajalle kun tajuaa, miten huono mun on olla :(
ap
Se hyöty siitä yksilöterapiasta on, että saa jauhaa asioista niin kauan kun on tarve. Pettämisestä on vaikea keskustella ystävien kanssa, koska se on niin tuomittava teko. Vaikka ihmiset tekevät virheitä ja usein pettäminen on epätoivoinen yritys ratkaista oman itsen ja parisuhteen ongelmia. Siitä voi päästä yli, mutta se vaatii määrätietoista työtä molemmilta itsensä ja parisuhteen kanssa. Jokainen tietää itse kannattaako suhdetta jatkaa tai yrittää jatkaa.
Totta, olet oikeassa. Minusta kyllä tuntuu myös siltä, että minun olisi saatava jauhaa tästä myös miehelleni niin kauan kuin on tarve. Hän on sanonut, että ottaa vastuun teoistaan ja kärsii seuraukset, joten kyllähän siihen vastuun ottamiseen kuuluu siitä puhuminen. Häntä varmasti myös itseään helpottaisi siitä puhua. Tuntuu vaikealta, että puhuisimme siitä vain kerran viikossa terapiassa ja terapiajakson jälkeen unohtaisimme ikuisuuksiksi. En sano, että haluaisin tästä puhua päivittäin seuraavan kymmenen vuoden ajan, mutta kyllä hyvässä suhteessa pitää pystyä puhumaan asiasta kuin asiasta jos tahtoo. On meillä aiemminkin ollut ongelmia, joista olemme puhuneet ja puhumallahan ne asiat selviää. Tämä nyt on jotenkin vain ylitsepääsemätön ongelma, jotta kumpikaan saisi sanotuksi mitään.
Ehkä muutama käynti pariterapiassa voisi toimia sysäyksenä ja jos se helpottaisi, voisimme yrittää pärjätä ilman ja tarvittaessa palata takaisin terapiaan. Tuntuu jotenkin todella vieraannuttavalta, että puhuisin vain terapeutille. Luulen, että jos sinne yksilöterapiaankin vielä päädyn, tulen kertomaan kaiken siellä puhutun miehelleni, jotta hän tietää missä mennään. Hän ei kerro minulle mitään terapiakäynneistään, enkä aio pyytääkään, sillä hänen on tehtävä se omasta tahdostaan, mutta kyllä minua helpottaisi tietää, mitä hän siellä juttelee. Eikä vain mustasukkaisuuteni takia, vaan myös sen, että tietäisin, mitä hänen päässään liikkuu.
ap
Komppaan kirjoittajaa 29, samoja oppeja on tullut saatua. :) Pariterapian idea on juuri siinä, että opettelette rakentavaa vuorovaikutusta, että arjen elämässä voi tuoda esiin myös kipeät ja vaikeat asiat. Ei se, että kerran puhutaan asioista eikä niihin enää ikinä palata. Vaan opetellaan puhumaan. Lisäksi kannattaa myös antaa itselleen lupa epäonnistua parisuhteessa. Et voi vaikuttaa miehesi tekemisiin, et henkiseen kasvuun, pettämiseen tai mihinkään muuhun. Pitää hyväksyä se, että ei voi hallita elämää tai toista ihmistä. Toiselle ei voi asettaa vaatimuksia ja rajoja. Voi kertoa miltä tuntuu ja miten haluaisi tulla kohdelluksi tai mikä loukkaa. Huomioiko puoliso tunteesi on täysin puolison omissa käsissä. Itse täytyy miettiä missä raja kulkee, mitä ei ainakaan hyväksy. Jos raja ylittyy niin on uskallettava lähteä. Annettava periksi ja todettava ettei se ollut mitä itse halusi. Puolisoon takertuminen ei auta mitään. Tulee vaan pahoinvoivaksi. Parisuhteessa olemisen ja puolison tunteiden huomioon ottamisen on oltava täysin vapaaehtoista. Kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä haluat mieheltäsi jonkun pyhän lupauksen, ettei hän ikinä koskaan petä sinua enää. Hän voi painostuksesi alla sinulle sellaisen antaa, mutta tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, ettei sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Sellainen lupaus on epäinhimillinen. Tässä on nyt pointti se, että sinun täytyy oppia elämään epävarmuuden kanssa samoin kuin me kaikki muutkin tässä maailmassa.
Eikä tarvii. Minkäarvoinen tommonen suhde muka on, jossa saa pelätä joka päivä, että toinen pettää?
En tarkoita sitä, että tarvitsee pelätä. Vaan sitä, että sen mahdollisuuden kanssa täytyy oppia elämään. Tutkimusten mukaan noin puolet miehistä ja noin puolet naisista pettävät jossakin vaiheessa suhdettaan.
Viestini ap:lle on nimen omaan se, ettei kannata tuhlata aikaa asian murehtimiseen ja pelkäämiseen ja miehen facebookin lukemiseen.
Sitä paitsi kai se mies nyt on sen verran älyllinen olento, ettei hoitaisi hommiaan facessa tietäen, että naisellansa on sinne tunnukset. Haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä haluat mieheltäsi jonkun pyhän lupauksen, ettei hän ikinä koskaan petä sinua enää. Hän voi painostuksesi alla sinulle sellaisen antaa, mutta tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, ettei sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Sellainen lupaus on epäinhimillinen. Tässä on nyt pointti se, että sinun täytyy oppia elämään epävarmuuden kanssa samoin kuin me kaikki muutkin tässä maailmassa.
Eikä tarvii. Minkäarvoinen tommonen suhde muka on, jossa saa pelätä joka päivä, että toinen pettää?
En tarkoita sitä, että tarvitsee pelätä. Vaan sitä, että sen mahdollisuuden kanssa täytyy oppia elämään. Tutkimusten mukaan noin puolet miehistä ja noin puolet naisista pettävät jossakin vaiheessa suhdettaan.
Viestini ap:lle on nimen omaan se, ettei kannata tuhlata aikaa asian murehtimiseen ja pelkäämiseen ja miehen facebookin lukemiseen.
Sitä paitsi kai se mies nyt on sen verran älyllinen olento, ettei hoitaisi hommiaan facessa tietäen, että naisellansa on sinne tunnukset. Haloo.
Ei se mikään kannattavuusasia olekaan. Mutta jos on jotain mennyt rikki, niin ei paras tapa korjata se oo se että ap vaan itekseen nieleskelee pahan olonsa ja kaikki pysyy ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä haluat mieheltäsi jonkun pyhän lupauksen, ettei hän ikinä koskaan petä sinua enää. Hän voi painostuksesi alla sinulle sellaisen antaa, mutta tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, ettei sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Sellainen lupaus on epäinhimillinen. Tässä on nyt pointti se, että sinun täytyy oppia elämään epävarmuuden kanssa samoin kuin me kaikki muutkin tässä maailmassa.
Eikä tarvii. Minkäarvoinen tommonen suhde muka on, jossa saa pelätä joka päivä, että toinen pettää?
En tarkoita sitä, että tarvitsee pelätä. Vaan sitä, että sen mahdollisuuden kanssa täytyy oppia elämään. Tutkimusten mukaan noin puolet miehistä ja noin puolet naisista pettävät jossakin vaiheessa suhdettaan.
Viestini ap:lle on nimen omaan se, ettei kannata tuhlata aikaa asian murehtimiseen ja pelkäämiseen ja miehen facebookin lukemiseen.
Sitä paitsi kai se mies nyt on sen verran älyllinen olento, ettei hoitaisi hommiaan facessa tietäen, että naisellansa on sinne tunnukset. Haloo.
Ei se mikään kannattavuusasia olekaan. Mutta jos on jotain mennyt rikki, niin ei paras tapa korjata se oo se että ap vaan itekseen nieleskelee pahan olonsa ja kaikki pysyy ennallaan.
Ei todellakaan. Mutta nythän ap on ilmeisesti tehnyt sitä jo kaksi vuotta eikä loppua ole näkyvissä. Harva ihminen (petetty tai pettäjä) kestää tuollaista tilannetta vuosia. Eli joku ratkaisu asiaan pitäisi pikaisesti saada. Ja se ratkaisu on ap:n käsissä, ei miehen (joka kuulemma on elänyt moitteetta pettämisensä jälkeen).
Selkeästi on nähtävissä, että ap ei hyväksy tätä ajatusta, vaan sysää vastuun edelleen miehelleen. Ihan miten vaan. Mies ei tule vuosien vatvomista kestämään, vaikka kuinka täällä sanotaan, että pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä haluat mieheltäsi jonkun pyhän lupauksen, ettei hän ikinä koskaan petä sinua enää. Hän voi painostuksesi alla sinulle sellaisen antaa, mutta tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, ettei sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Sellainen lupaus on epäinhimillinen. Tässä on nyt pointti se, että sinun täytyy oppia elämään epävarmuuden kanssa samoin kuin me kaikki muutkin tässä maailmassa.
Eikä tarvii. Minkäarvoinen tommonen suhde muka on, jossa saa pelätä joka päivä, että toinen pettää?
En tarkoita sitä, että tarvitsee pelätä. Vaan sitä, että sen mahdollisuuden kanssa täytyy oppia elämään. Tutkimusten mukaan noin puolet miehistä ja noin puolet naisista pettävät jossakin vaiheessa suhdettaan.
Viestini ap:lle on nimen omaan se, ettei kannata tuhlata aikaa asian murehtimiseen ja pelkäämiseen ja miehen facebookin lukemiseen.
Sitä paitsi kai se mies nyt on sen verran älyllinen olento, ettei hoitaisi hommiaan facessa tietäen, että naisellansa on sinne tunnukset. Haloo.
Ei se mikään kannattavuusasia olekaan. Mutta jos on jotain mennyt rikki, niin ei paras tapa korjata se oo se että ap vaan itekseen nieleskelee pahan olonsa ja kaikki pysyy ennallaan.
Ei todellakaan. Mutta nythän ap on ilmeisesti tehnyt sitä jo kaksi vuotta eikä loppua ole näkyvissä. Harva ihminen (petetty tai pettäjä) kestää tuollaista tilannetta vuosia. Eli joku ratkaisu asiaan pitäisi pikaisesti saada. Ja se ratkaisu on ap:n käsissä, ei miehen (joka kuulemma on elänyt moitteetta pettämisensä jälkeen).
Selkeästi on nähtävissä, että ap ei hyväksy tätä ajatusta, vaan sysää vastuun edelleen miehelleen. Ihan miten vaan. Mies ei tule vuosien vatvomista kestämään, vaikka kuinka täällä sanotaan, että pitäisi.
Kun ap ei oo yksin mitään rikkonut, niin ei sitä voi yksin korjatakaan. Molempien pitää osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka elämääsi - unohda sinua vähättelevä suhde. Ansaitset parempaa!!!
Minusta ap voisit jatkaa elämääsi eteenpäin ihan ilman miestäsikin. Mietipä nyt toisenkin kerran millainen mies pettää juuri silloin kun toinen tarvitsee eniten tukea? Oikeasti, väität että miehesi ikään kuin hämmentyneessä olotilassa petti sinua. Tuohan tarkoittaisi, että hän pettää sinua aina jossain ei niin tavanomaisessa tilanteessa. Synnytät lastasi, kohtaat kuolemaa jne. Mitä tekee miehesi, hämmentyneenä työntyy toiseen. Sitä paitsi tuo seksistä kieltäytyminen kertoo siitä ettet ole päässyt asiasta yli, ehkä et koskaan pääsekään. Vittuako sä kannat rahojasi jollekin terapeutille vaan siksi että ukkosi on mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap voisit jatkaa elämääsi eteenpäin ihan ilman miestäsikin. Mietipä nyt toisenkin kerran millainen mies pettää juuri silloin kun toinen tarvitsee eniten tukea? Oikeasti, väität että miehesi ikään kuin hämmentyneessä olotilassa petti sinua. Tuohan tarkoittaisi, että hän pettää sinua aina jossain ei niin tavanomaisessa tilanteessa. Synnytät lastasi, kohtaat kuolemaa jne. Mitä tekee miehesi, hämmentyneenä työntyy toiseen. Sitä paitsi tuo seksistä kieltäytyminen kertoo siitä ettet ole päässyt asiasta yli, ehkä et koskaan pääsekään. Vittuako sä kannat rahojasi jollekin terapeutille vaan siksi että ukkosi on mulkku.
Et tunne miestäni, minä tunnen. Minä uskon, että hän on kärsinyt pettämisen aiheuttamista omatunnontuskista enemmän kuin mitä minä kärsin mustasukkaisuudesta. Uskon todella, että mieheni on ottanut tästä opikseen ja luotan siihen, että jos sairastun vakavasti, hän tulee olemaan luonani. Siksipä en ymmärräkään, mistä tämä mustasukkaisuus kumpuaa, kun kuitenkin luotan siihen, että hän ymmärtää, että teki väärin ja on oppinut siitä.
Sanoin myös aiemmin, että elämässäni on ollut paljon hetkiä, jolloin olen ollut onnellinen siitä, että minulla on ollut mieheni. Hän on ollut tukenani aina, mutta ilmeisesti mielenterveydestään johtuen tuo minun täydellinen loppumiseni häntä horjutti.
Kaikki me olemme ihmisiä ja teemme virheitä. Täällä kovasti ollaan sitä mieltä, että minun kuuluisi jättää mieheni ja minä olen ainoa uhri tässä tilanteessa, mutta kuvitelkaas, jos mieheni olisi ollut täällä kirjoittelemassa silloin kaksi vuotta sitten. Olen satavarma, että niillä tiedoilla (vaimo pihtaa, vaimo itkee koko ajan, vaimo on ihan zombi) olisi hän saanut ehdotuksia jättää minut, koska hän tuhlaa parhaat vuotensa minun kanssaan, kun voisi saada iloisen ja seksimyönteisen vaimon.
Minä olen sitä mieltä, että suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat minun mustasukkaisuuteni ja se, ettemme kumpikaan osaa keskustella ongelmastamme, vaikka varmasti miestänikin yhä vaivaa tapahtunut tai ainakin se, että jokainen seksiyritys menee päin mäntyä. Se, että eroaisimme nyt, ei ratkaisisi kumpaakaan näistä ongelmista ja todennäköisesti siirtäisimme niitä vain seuraaviin suhteisiin. Eroaminen ei ole mielestäni ratkaisu, ellei tosiaan tunnu siltä, että tästä ei enää ylös päästä. Kun ajattelen tulevaisuutta, ajattelen miestäni ja mahdollisia lapsia, joten kyllä tässä toivoa on.
Ja joku sanoi, että tarvitsemme seksiä. Mielestäni seksi on olennainen osa parisuhdetta, mutta ei tärkein. Vaikka emme harrastaisi seksiä seuraavaan kahteen vuoteenkaan, ei se olisi maailmanloppu. Tärkeintä on saada suhteen avoimuus ja rehellisyys takaisin. Uskon, että seksi tulee luonnollisesti kuvioihin sitten, kun saamme tätä mustasukkaisuusongelmaa ratkottua. Seksihän meillä menee pieleen siksi, että ajattelen miestäni toisen naisen kanssa. Siitä on päästävä eroon, mutta päästäkseni eroon siitä, on meidän ensin keskusteltava muustakin kuin siitä, mitä ruokaa tehdään ja mitä katsotaan telkkarista.
ap
Toista et voi omistaa, et mitenkään. Tarpeeksi uhattuna ihminen lupaa vaikka lakata syömästä, vaikka ei tuota asiaa tietenkään voi luvata. Täällä oli hyvä kommentti että suhteessa olemisen pitäisi olla vapaaehtoista molemmilta.
Itse näen tämän asian niin, että hyvä ja toimiva suhde on paras vakuutus pettämistä vastaan. Ja todella sellainen, että se suhde merkitsee molemmille niin paljon, että se merkitsee jopa enemmän kuin seksikkään naisen paneminen. Se että haluaa viettää aikaa toisen kanssa ja MOLEMMAT kunnioittavat toisiaan aidosti.
Nyt on siis tehtävä kaikkensa sen suhteen parantamiseksi. Ap:n on itse mentävä avoimena terapiaan samoin kuin miehen ja asiat ruoditaan esiin vaikka väkisin. Kuopaistaan niin sanotusti pohjan kautta. Ja asioita vatvotaan niin kauan että suhde joko paranee tai huononee. Jos vitutus asioista nousee liian suureksi niin sehän on vain hyvä -> sitten on ehkä selkeämpi havaita että nyt kannattaa erota. En usko, että siinä on mitään hävittävää.
Tätä minä juuri ajoin takaa. Kyllä jos parisuhteessa eletään eikä se ole mikään avoin suhde, jossa on sovittu, että vieraissa saa käydä, täytyy silloin pystyä elämään ilman pelkoa siitä, että toinen pettää.
ap