Mieheni on iltaisin kotona, mutta ei ole läsnä

Ääh, enkä tarkoita nyt että joka ilta pitäis olla äksöniä, mut jos vaikka kysyy, että hei, miten työpäivä meni, vastaus on "iha ok" ja jatkaa pelaamista tai muuta mitä tekee koko illan. (28v ja koukussa pelaamiseen...)

Meillä meinasi lipsahtaa siihen. Yhä useammin huomasin, että vastaa kyllä joo, mutta kun jostain asiasta myöhemmin kysyin tai mainitsin, niin mies totesi, että ei hän ole kuulutkaan tai on mennyt ohi.

Viikko sitten ilmoitin miehelle, että en puhu sille, jos sillä on puhelin kädessä, koska kaikki mitä sanon menee ohi. Ja että mua suututtaa se, että ei yksinkertaisesti ole henkisesti läsnä vaikka fyysisesti olisikin.

Nyt on mennyt jo huomattavasti paremmin tämä viikko ja kännykkäkin on huomattavasti vähemmän kourassa.

Meillä mies,lapsen isä, tulee töistä kotiin ja istuu sohvalle räplään puhelinta tai menee omaan huoneeseensa pelaamaan tietokonetta. Tätä jatkuu koko illan. Jos lapsi haluaa tehdä jotain isin kanssa tai mulla on menoa,niin ehdottaa nallepuh elokuvaa tai youtubesta jotain ohjelmaa ja jatkaa omaa puhelimen räpläystä...oon jo vähän ottanut sen asenteen,että treenataan lapsen kanssa kaksin oloa. Sen verran ärsyttää. Mun mielestä kertoo aika paljon,kun lapsi tuli hoidosta isänpäiväkortin kanssa ja kertoi tehneensä lahjan mulle. Kysyin et eikö antaisi sitä isille,niin ei kuulemma halua antaa..:(

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies,lapsen isä, tulee töistä kotiin ja istuu sohvalle räplään puhelinta tai menee omaan huoneeseensa pelaamaan tietokonetta. Tätä jatkuu koko illan. Jos lapsi haluaa tehdä jotain isin kanssa tai mulla on menoa,niin ehdottaa nallepuh elokuvaa tai youtubesta jotain ohjelmaa ja jatkaa omaa puhelimen räpläystä...oon jo vähän ottanut sen asenteen,että treenataan lapsen kanssa kaksin oloa. Sen verran ärsyttää. Mun mielestä kertoo aika paljon,kun lapsi tuli hoidosta isänpäiväkortin kanssa ja kertoi tehneensä lahjan mulle. Kysyin et eikö antaisi sitä isille,niin ei kuulemma halua antaa..:(

Eivät kaikki jaksa tuollaisia "läsnäolon" vaatimuksia.

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Hmm onneksi en ole yksin tän asian kanssa. Tänään on näköjään sellanen ilta että mies huitelee kavereisensa kanssa jossain, en tiedä missä kun ei oo ilmottanut mitään. Lähti suoraan töistä. Ennen ärsyynnyin tälläsestä paljon, mut otan paljo tyynemmin. Parempi melkeen se, että on oikeesti muualla ku että on kotona ja odotan koko ajan jotain. Kuulostaa loistavalle parisuhteelle eikö :)

Ap

Ohoh siis NYT otan paljo tyynemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Meillä tämä on juurikin se ongelma. Mies tarttee joka ikinen päivä sen hengähdystauon ja viikonloppuisin haluaa nukkua univelkoja pois kun on iltavirkku. Niin minäkin ja introvertti myös, mutta itse en saa koskaan hengähtää. Lapsia 2, ei tukiverkkoja. En ymmärrä miten miehen hengähtäminen ja univelkojen pois nukkuminen on niinpaljon tärkeämpää kuin minun. Vaikka miten kävisi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies,lapsen isä, tulee töistä kotiin ja istuu sohvalle räplään puhelinta tai menee omaan huoneeseensa pelaamaan tietokonetta. Tätä jatkuu koko illan. Jos lapsi haluaa tehdä jotain isin kanssa tai mulla on menoa,niin ehdottaa nallepuh elokuvaa tai youtubesta jotain ohjelmaa ja jatkaa omaa puhelimen räpläystä...oon jo vähän ottanut sen asenteen,että treenataan lapsen kanssa kaksin oloa. Sen verran ärsyttää. Mun mielestä kertoo aika paljon,kun lapsi tuli hoidosta isänpäiväkortin kanssa ja kertoi tehneensä lahjan mulle. Kysyin et eikö antaisi sitä isille,niin ei kuulemma halua antaa..:(

Eivät kaikki jaksa tuollaisia "läsnäolon" vaatimuksia.

Ei jaksa läsnäolon vaatimuksia? Jos mies ei jaksa olla lapsensa kanssa pitää miehen hakea apua joltain ulkopuoliselta jotta jaksaisi paremmin. Hänellä on suorastaan velvollisuus jaksaa omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Meillä tämä on juurikin se ongelma. Mies tarttee joka ikinen päivä sen hengähdystauon ja viikonloppuisin haluaa nukkua univelkoja pois kun on iltavirkku. Niin minäkin ja introvertti myös, mutta itse en saa koskaan hengähtää. Lapsia 2, ei tukiverkkoja. En ymmärrä miten miehen hengähtäminen ja univelkojen pois nukkuminen on niinpaljon tärkeämpää kuin minun. Vaikka miten kävisi töissä.

Juuri tuollainen vertailu luo katkeruutta välillenne. Ei kukaan ihminen luovu vapaaehtoisesti jostakin, mikä on hänen jaksamiselleen ja mielenterveydelleen välttämätöntä. Jos haluat omaa aikaa, sinun on otettava sitä. Et voi olettaa miehen toimivan oma-aloitteisesti vastoin omaa terveyttään. Sinähän omalla toiminnallasi osoitat, että jaksat paljon miestäsi paremmin.

Sinänsä ihmettelen, miksi kaksi introverttia ilman tukiverkkoja on hankkinut kaksi lasta, mutta myöhäistä sitä nyt on murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies,lapsen isä, tulee töistä kotiin ja istuu sohvalle räplään puhelinta tai menee omaan huoneeseensa pelaamaan tietokonetta. Tätä jatkuu koko illan. Jos lapsi haluaa tehdä jotain isin kanssa tai mulla on menoa,niin ehdottaa nallepuh elokuvaa tai youtubesta jotain ohjelmaa ja jatkaa omaa puhelimen räpläystä...oon jo vähän ottanut sen asenteen,että treenataan lapsen kanssa kaksin oloa. Sen verran ärsyttää. Mun mielestä kertoo aika paljon,kun lapsi tuli hoidosta isänpäiväkortin kanssa ja kertoi tehneensä lahjan mulle. Kysyin et eikö antaisi sitä isille,niin ei kuulemma halua antaa..:(

Eivät kaikki jaksa tuollaisia "läsnäolon" vaatimuksia.

 

Ei jaksa läsnäolon vaatimuksia? Jos mies ei jaksa olla lapsensa kanssa pitää miehen hakea apua joltain ulkopuoliselta jotta jaksaisi paremmin. Hänellä on suorastaan velvollisuus jaksaa omaa lastaan.

 

 

Valitettavasti ihmisen on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa omaa temperamenttiaan. Minkälaista "apua" tuohon jaksamiseen ehdottaisit?

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Nikkarointi on ihan eri asia kuin tietsikkajutut. Siihen ei jää samalla tavalla kiinni kuin nettiin. Netissä on rajaton määrä dataa, joka ei ikinä lopu. Nikkaroinnissa on tietty homma minkä saa loppuun ja sen työn tuloksen näkee konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Nikkarointi on ihan eri asia kuin tietsikkajutut. Siihen ei jää samalla tavalla kiinni kuin nettiin. Netissä on rajaton määrä dataa, joka ei ikinä lopu. Nikkaroinnissa on tietty homma minkä saa loppuun ja sen työn tuloksen näkee konkreettisesti.

Tuo on totta, mutta sillä ei ole merkitystä tämän asian kannalta. Tietokoneella puuhastelu ja autotallissa puuhastelu ovat molemmat tapoja saada omaa rauhaa, yksityisyyttä ja yksinoloa stressaavan arjen keskellä. Tällaisessa tilanteessa mies ei todennäköisesti roiku koneella, koska hän on riippuvainen siitä, vaan koska se on niin paljon mukavampaa kuin mikään muu, mitä perheessä joutuu sietämään. Sama juttu nikkaroijaisän kohdalla.

Surullista on suomalainen kulttuuri, missä isovanhemmat ja tädit eivät kuulu lähipiiriin. Heiltä sitä kaivattua lastenhoitoapua pitäisi ensimmäiseksi pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli- ja someriippuvaisuus. Se voi todella tuhota koko elämän. Henkisesti hän on siellä pelissä ja somessa. Hänet pitää saada takaisin oikeaan elämään.

Höpö höpö. Jos mies olisi perinteiseen tapaan autotallissa nikkaroimassa, häntä tuskin syytettäisiin puutyööriippuvuudesta. Tosiasia on vain, että tuollainen jatkuva läsnäolo ei vain kaikilta meiltä onnistu pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Introvertit tarvitsevat yksinoloa ja rauhaa ladatakseen akkujaan.

Meillä tämä on juurikin se ongelma. Mies tarttee joka ikinen päivä sen hengähdystauon ja viikonloppuisin haluaa nukkua univelkoja pois kun on iltavirkku. Niin minäkin ja introvertti myös, mutta itse en saa koskaan hengähtää. Lapsia 2, ei tukiverkkoja. En ymmärrä miten miehen hengähtäminen ja univelkojen pois nukkuminen on niinpaljon tärkeämpää kuin minun. Vaikka miten kävisi töissä.

Mikä estää sinua hankkimasta tukiverkkoja tai hengähtämästä? Sinä itse?

Naisen pitää sitten kaivaa kutimet ja virkkuukoukut esiin. Kutominen on hyvin rentouttava harrastus.

On samanlaista, ollut jo 20 vuotta. Erityisesti harmitti silloin, kun lapset olivat pieniä. Kun esikoinen oli vauva, jaksoi juuri ja juuri heiluttaa helistintä vauvan nenän edessä, kun itse keskittyi tv:n katsomiseen. Monta vuotta on jo maannut illat sohvalla korvakuulokkeet päässä, jotta voi keskittyä. Me muut jutellaan ja touhutaan sitten omiamme :(

Tuollaista oli meilläkin kunnes parisuhdeterapeutti laittoi miehen ojennukseen. Tuli selväksi että normaalit osallistumiset perheen elämään eivät ole liikaa vaadittu vaan avioliiton ja isyyden perusta. Naiset, menkää vaikka yksin terapeutille ensin jos ette miehiä saa heti mukaan, kannattaa. Meillä mies on myöhemmin kiitellyt että mentiin.