Lue keskustelun säännöt.
En halua enää elää
06.11.2015 |
Olen onnistunut elämässä parissa suht toisarvoisessa asiassa ja epäonnistunut kaikissa suurissa linjoissa. Joka ilta toivon, että en enää heräisi. Tätä päivääkin enemmän huolettaa se, miten jaksan tällaista elämää vuosikymmeniä, jotka mahdollisesti ovat vielä edessä.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole vaihtoehtoja
Nimenomaan ei olekaan :(
Ajattele positiivisesti, niin mäkin teen.
Mä olen epäonnistunut kaikessa, silti itsemurha ei ole ikinä tullut mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa depressiolta.
Minulla on vaikea-asteinen masennus. Jatkunut nyt viisi kuukautta. Lääkkeet ei tehoa eikä terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nämä ns. toisarvoiset asiat ovat? Entä ne suuret linjat? Kerro meille. Ehkä jotkut meistä voisivat jotenkin rohkaista ja auttaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti, niin mäkin teen.
Mä olen epäonnistunut kaikessa, silti itsemurha ei ole ikinä tullut mieleenkään.
Minä olen harkinnut itsemurhaa, mutta muutaman asianhaaran johdosta sekään ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä ns. toisarvoiset asiat ovat? Entä ne suuret linjat? Kerro meille. Ehkä jotkut meistä voisivat jotenkin rohkaista ja auttaa sinua?
Olen saattanut opintoni loppuun, saanut alani töitä, saanut kumppanin, onnistunut laihduttamisessa ja minulla on muutama ihana ystävä.
Toisaalta en koskaan saanut alani töitä. Olen töissä paikassa, jossa en saa käyttää lahjakkuuksiani. Kumppanini kanssa on paljon vaikeuksia. Olen parantumattomasti sairas ja olen menettänyt luottamukseni pariin elämäni tärkeimpään ihmiseen. Minulla olisi yksi tärkeä käytännön asia, joka pitäisi tehdä, mutta en pysty, kun asia ahdistaa niin paljon.
Siis en ole saanut alani töitä, kirjoitin näemmä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas toivon ettei tarvitsisi enää koskaan herätä, koska miesasiat ovat menneet päin sanonko mitä jo vuosikymmeniä. Tiedän kyllä, että ei ole mitään järkeä masentua miesten ilkeyden takia, koska se on minun elämässäni vakio, jossa siinä mies sattuu olemaan. En silti osaa elää ilmankaan onnellisena. Kyllä vituttaa olla tällanen kakara 40-vuotiaana. Jos ei olisi lapsia, olisin jäänyt junan alle vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas toivon ettei tarvitsisi enää koskaan herätä, koska miesasiat ovat menneet päin sanonko mitä jo vuosikymmeniä. Tiedän kyllä, että ei ole mitään järkeä masentua miesten ilkeyden takia, koska se on minun elämässäni vakio, jossa siinä mies sattuu olemaan. En silti osaa elää ilmankaan onnellisena. Kyllä vituttaa olla tällanen kakara 40-vuotiaana. Jos ei olisi lapsia, olisin jäänyt junan alle vuosia sitten.
Minulla on kiltti mukava mies. Mutta on sitten muita ongelmia suhteessa senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää lukea naisten valituksia, aina kuitenkin paljastuu että kyllähän se mies ja lapsiakin kuitenkin löytyy. On olemassa tuhottomasti miehiä jotka ovat jääneet paitsi AIVAN KAIKESTA, ja valittavatko he? Eivät valita, eivätkä edes tee itsaria joidenkin pikkuseikkojen takia. Valittavien naisten täytyisi kasvattaa munat ja lopettaa valitus.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lukea naisten valituksia, aina kuitenkin paljastuu että kyllähän se mies ja lapsiakin kuitenkin löytyy. On olemassa tuhottomasti miehiä jotka ovat jääneet paitsi AIVAN KAIKESTA, ja valittavatko he? Eivät valita, eivätkä edes tee itsaria joidenkin pikkuseikkojen takia. Valittavien naisten täytyisi kasvattaa munat ja lopettaa valitus.
Turha puhua, jos ei tiedä, mistä puhuu. Mieheni ei halua enää seksiä kanssani joten koen jääväni paitsi kyllä minäkin. Arvaas, heruuko muiltakaan miehiltä kun ei omaltakaan? En listaan muistanut vaan lisätä, että yksi epäonnistumiseni on ollut syntyä rumaksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti, niin mäkin teen.
Mä olen epäonnistunut kaikessa, silti itsemurha ei ole ikinä tullut mieleenkään.
Bingo! Ai niin, rupesin just ajattelemaan positiivisesti ja nyt elämä hymyilee. Kas kun en itse keksinyt.
Not.
En jaksa minäkään elää. Mitäköhän voisin ajatella positiivisesti... Ei ole ystäviä, mitään koulutusta, töitä... Olen ollut masentunut 8 vuotta. 7 vuotta olen syönyt lääkkeitä. Aion maata päivän sängyssä, miksi nousisin. Itken tälläkin hetkellä. Monesti herään omaan itkuuni ja pakokauhuun. En edes pääse omasta asunnostani ulos fobioideni takia. Elän vaan koska epäonnistun aina itsemurhassa. Ja kyllä, syön lääkkeitä, kaikki luontaistuotteet kokeiltu, monessa eri terapiassa käyty.
Itsekin ajatella tulla tänne luettelmaan omaa kurjuuttani, mutta toisaalta sekin on suhteellinen käsite. Tai sanotaanko suhtautumisasia, kuten tulin kommenteista huomanneeksi. Itselläni on ptsd, neljättä kertaa ja tämä nykyinen on kestänyt 3 vuotta. Ei ole töitä eikä koulutusta eikä tukia. Paitsi asumistukin. Mutta mielenterveysongelmat vievät paljon energiaa - hoitoonkaan asti ei pääse. Kämpästä puuttuu kalusteet kun olen hitaasti myynyt kaiken. Parisuhdetta ei ole koskaan ollut ja olen muuten yhteiskunnan ulkopuolella.
Toisaalta...en nyt ole mikään kedon kaunein kukkanen, mutta koskaan ei ole ollut suoranaista vaikeutta miesten tai naisten kiinnostuksen saamisessa. En vain koe olevani valmis suhteeseen, joten kukaan ei pääse tarpeeksi lähelle.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa minäkään elää. Mitäköhän voisin ajatella positiivisesti... Ei ole ystäviä, mitään koulutusta, töitä... Olen ollut masentunut 8 vuotta. 7 vuotta olen syönyt lääkkeitä. Aion maata päivän sängyssä, miksi nousisin. Itken tälläkin hetkellä. Monesti herään omaan itkuuni ja pakokauhuun. En edes pääse omasta asunnostani ulos fobioideni takia. Elän vaan koska epäonnistun aina itsemurhassa. Ja kyllä, syön lääkkeitä, kaikki luontaistuotteet kokeiltu, monessa eri terapiassa käyty.
Oletko käynyt terapiassa tai voitko luottaa esim vanhempiisi?
Eikö sulla ap oo elämässä yhtään positiivista asiaa joka pitäis mieltä virkeänä? Mieli ei kohennu ainakaan ollenkaan jos vain ajattelee kaiken negatiivisesti.
Ei kun joo olet siis käynyt terapiassa. Onko hoitosuhteet olleet hyviä vai epävakaita ja työntekijät vaihtuneet?
Tämähän ei sitten ole mikään realitykilpailu jossa olisi ns. voittajia ja ns. häviäjiä.