Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masennuksesta on mahdollista parantua

Vierailija

Huomenta. Ei tää varmaan teitä niin kiinnosta, mutta olen nyt tällä hetkellä niin onnellinen, että haluaisin kuuluttaa koko maailmalle... olen lähestulkoon parantunut masennuksesta!

Olen 21v ja sairastuin masennukseen vuosia sitten. Elämäni oli helvettiä päivästä toiseen. En ollut työ- tai opiskelukykyinen ja vatvoin vain itsemurhaa. Minusta tuntui että olen vain taakka yhteiskunnalle joten halusin pois. Ajatus siitä että joutuisin kaksikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle oli aika musertava, tavoitteeni on aina ollut tosi korkealla.

Jatkuva lääkitys jätettiin tällä viikolla pois. Terapia jatkuu varmuuden vuoksi, mutta hyvä niin. Minulla on työpaikka, ja olen keksinyt mitä haluan opiskella, ja tavoittelen haluamaani opiskelupaikkaa. Minulla on ihana poikaystävä ja rakas perhe. Olen saanut elämästä taas otteen. Kaikkea en aina jaksa, mutta en enää ole epätoivoinen elämäni suhteen. Olen saanut teiltä tsemppiä huonoina aikoina ja vakuuttelua että paraneminen on mahdollista. Kiitos siitä <3 jos joku kamppailee masennuksen kanssa siellä, niin paraneminen todellakin on mahdollista.

Kommentit (9)

Vierailija

Hienoa kuulla. Onnea sinulle. Ehdit vielä nauttia nuoruudestasi ja tästä se elämä alkaa. :) Oma paranemisprosessi jatkuu vielä.

Vierailija

On tosiaan mahdollista. Itse paranin ilman mitään apua. Kokeilin kyllä lääkkeitä useampaakin lajia, mutta niistä tuli vain sivuvaikutuksia, ei apua masennukseen, joten jätin pois. Päätin että en enää hae apua, vaan kuolen sitten masennukseeni omaan kotiini. Siellä sitten kuolemaa odotellessa jossain vaiheessa alkoikin nousu ylöspäin, ja masennus parani noin vuodessa.

Minulle avain paranemiseen oli, päinvastoin kuin yleensä sanotaan, masennukselle periksi antaminen ja taistelun lopettaminen. Niin kauan kuin taistelin sitä vastaan, ei mikään auttanut. Sitten kun sanoin, että olkoon, en jaksa enää vastustaa, kuolen sitten pois vaan kun ei huvita edes syödä enää, jokin alkoi liikkua parempaan suuntaan minussa.

Vierailija

Entä jos on ollut masentunut niin kauan, että "oma" persoona on hävinnyt?
Olen ollut masentunut 10-vuotiaasta asti ja olen nyt 24. Sairauden vakavuus on vaihdellut, mutta niinä kausina kun se on helpottanut, on takki tuntunut aika tyhjältä. Kuka minä olen ilman masennusta?

Vierailija

Minulla meni pitkään hyvin ja  tervehdyin aika haipakkaa ja ajattelin työelämään paluuta.

Eilen terveys romahti. Hallitus ja sen vankoilu ja kyvyttömyys on nyt suistamassa elämääni raiteiltaan.

Ehkä aamuun menessä olen katatonisessa tilassa :( 

Masentaa niin etten tiedä lähetänkö tätä viesti, kenties viimeistä.

Terveisiä Sipilälle  ...vaikka sinä omaksesi saisit koko maailman,  mutta saisit ...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä jos on ollut masentunut niin kauan, että "oma" persoona on hävinnyt?
Olen ollut masentunut 10-vuotiaasta asti ja olen nyt 24. Sairauden vakavuus on vaihdellut, mutta niinä kausina kun se on helpottanut, on takki tuntunut aika tyhjältä. Kuka minä olen ilman masennusta?

Mä oo sairastunut itsetuhoiseen masennukseen samanikäisenä. Kävin läpi itsemurhayritykset ja psykoottisen masennuksen. Masennus kesti pitkälle kolmannelle kymmenennelle, mutta nyt oon viidettä vuotta lääkkeetön, työelämässä, onnellinen. Oma persoona paljastui sairauden alta, vaikka paraneminen oli hidasta, raskasta, pelottavaa. Paraneminen on mahdollista!

Vierailija

Minulla on skitsoafektiivinen häiriö ja masennustiloja on ollut. olen niistä aina jotenkin selvinnyt ja uskon että yhtä lailla on mahdollista selvitä mistä vain masennuksesta. Vaatii paljon omaa työtäkin ettei jää tuleen makaamaan vaikka se tosi vaikeaa onkin kun masenus puskee päälle. Jostain sisältää löytää sen sisäisen kipinän ja sitä kautta nousee vaikeuksien suosta. tsemppiä kaikille joita masentaa, parempia päivä on tulossa kun jaksatte uskoa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat