Lue keskustelun säännöt.
Ilkeä sukulainen pahoittaa aina mieleni, mikä neuvoksi?
05.11.2015 |
Olen hyvin herkkä, joku voisi sanoa mielensäpahoittajaksi mutta turhanpäiten en sitä tee. Kuitenkin eräs sukulainen, hyvin draamanhakuinen ja veemäinen onnistuu siinä ihan joka kerta kun tapaamme. En enää tiedä mitä teen. Hän saattaa yhtäkkiä sanoa jotain kummallista luonteestani, ulkonäöstäni tms. josta oikein huokuu se, että hän on päässään miettinyt minua ja näitä loukkauksiaan. Olen arka ja herkkä joten kaihdan kaikkia konflikteja ihan viimeiseen saakka enkä ole koko aikuisikäni aikana riidellyt kenenkään kanssa puolisoani lukuunottamatta. Olen rauhaarakastava ja pyrin pitämään lähipiirin pienenä juuri siksi, etten kaipaa epämääräisten hyeenojen seuraa. Nyt sellainen on pesiytynyt perheen sisälle vakituisesti enkä oikeasti tiedä mitä ajatella. Viime viikonloppuna hän sanoi, että olen kylmä teeskentelijä aivan yhtäkkiä. En ole hänen kanssaan edes ollut tekemisissä niin, että hän voisi väittää tuntevansa minut mutta loukkaantui todella pahasti enkä saa hänen sanojaan mielestäni. Hän on myös sanonut minua kaikenlaiseksi mitä en ole. Muut perheenjäsenet ovat huomanneet asian myös. Miten mun pitäisi suhtautua tuollaiseen pahanilmanlintuun, joka myrkyttää mielen joka kerta kun häntä tapaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttele häntä. Ei sinun tarvitse tavata tuollaista ihmistä.
Poistat hänet Facebookista. Ei sinun tarvitse olla hänen nöyryytettävänään.
Menet vain sellaisiin tilaisuuksiin, joihin häntä ei ole kutsuttu.
Tässä on ainoa neuvo joka oikeasti auttaa. Ei ihmisen todellakaan pidä opetella sietämään jonkun huonoa käytöstä, vaan suojautumaan siltä! Sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä jotka kohtelevat sinua huonosti, piste.
Ongelma on siinä, että kun poistaa yhden "ongelmatapauksen", niin pahoittaa mielensä toisen sanomisen takia. Kyllä se mielensäpahoittaja löytää itse uusia ongelmia, koska vika ei ole siinä ulkopuolisessa sanojassa vaan siinä, joka kokee, että nyt hänelle ollaan taas ilkeitä. Ei tuo suojautuminen auta mitään, jos ei kohtaa omia tunteitaan ja sitä, miksi haluaa olla uhri.
Jos vaihdetaan henkisen väkivallan tilalle fyysinen väkivalta, ymmärrätkö sitten että tekijässä on vika, eikä uhrissa? "Kyllä mustelmakin poistuu ajallaan, ihan turha tehdä asiasta numeroa, jos joku vähän taputtaa, ylireagoit ja uhriudut vain..."
Niinpä! On kummallista että vielä nykyaikanakin henkistä väkivaltaa pidetään jotenkin ihan pikkujuttuna, joka pitää vain sietää. Ja jos ei siedä, niin vika on uhrissa.
Mietitäänpä niin päin että ap kertoisi, kuinka hänen siskollaan on mies joka aina tönii ja muksii, joskus läpsäisee poskellekin tai tukistaa. Miestä kuitenkin kutsuttaisiin käymään kerta toisensa jälkeen, ja muut istuisivat vain hiljaa vaivaantuneita kun ukko jälleen kerran nipistelisi ap:n mustelmille ja kamppaisi tämän ohikulkiessaan. Olisiko tämä ok? Eihän sitä voisi jättää kutsumattakaan, kun muuten sisko pahoittaisi mielensä ja sisko on kuitenkin ihan kiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa yllä konkretisoituu koko asian ydin: tuollainen käytös ei ole yleisten käytöstapanormien mukaista ja sitä ei tarvitse sietää. Häpeä on ainoastaan sen ilkeän ihmisen kannettava, ei muiden.
Väkivaltapointti on muuten hyvä, mutta fyysinen väkivalta on yleisesti tuomittua mutta henkiseen väkivaltaan riittää aina näitä, jotka haukkuvat loukkaantujaa herkäksi ja mielensäpahoittajaksi eivätkä näe omassa käytöksessään mitään vikaa ja hokevat juuri sitä, miten heitä ei muiden ajatukset kiinnosta eikö heitä voi siten kukaan loukata. Tunnen erään tällaisen ihmisen ja todella toivon, että jonain päivänä saa maistaa omaa lääkettään. Kunhan vain pysyy poissa mun elämästäni. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä.
Minä lopetin harrastukseni, koska siellä porukan 25 ihmisen joukossa oli yksi tällainen ilkeä sivaltaja. Kyllä huomasin, että sen sanomiset ärsytti monia muitakin. Mutta sitten, kun mua joskus itketti kotiin polkiessa, niin ajattelin, että eipä mun ole mitään syytä viettää vapaa-aikaani tällaisessa seurassa, joka näin pahoittaa mun mieleni.
Veljen vaimo kokee varmaan olevansa todella ulkopuolinen ja altavastaaja ja ei-tykätty kun tulee vanhempiesi luokse. Veljelläsi ja sinulla on ilman muuta paikka vanhempiesi sydämessä; hän taasen on "vain" se miniä. Luultavasti hän kokee kaikki teidän tekemisenne ja katseenne hänen moittimisenaan (lueppa vain erinäisetkin anoppikeskustelut; anoppi ja miehen suku on vaan aina kauheita joidenkin mielestä).
Juttele äitisi kanssa asiasta. Vaikka puhelimessa. Kysy onko hän huomannut tämmöistä, kerro että sinulla on tämmöisiä tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän nämä pahanilman linnut itse eivät koskaan oikein ymmärrä mitään? Se pistää ajattelemaan. Onko heillä ongelmia elämässä vai onko lapsuuden traumaa vai joku vika oikeasti. He eivät näe ihmisten herkkyyttä, koska itse eivät sitä koe. Ovat kylmiä ja julmia.
Mä en oikeasti ymmärrä, miten tuollainen käytös voi jatkua. Siis että muutkin ovat kuulleet hänen puhuvan ap:lle noin. Mitä he sanovat? Mitä ap itse sanoo?
Jos meillä jossain suku-/perhetapaamisessa joku yhtäkkiä sanoisi noin jollekin toiselle, oltaisiin ainakin meidän suvussa aivan puulla päähän lyötyjä! Kaikkihan siitä äimistyisivät, että mitä ihmettä tapahtuu ja vaatisivat vähintäänkin selitystä, miksi tuollaista meni sanomaan. Onko joku syy. Mikä häntä itseään vaivaa?
Musta käsittämätöntä, että jotkut vaativat olemaan reagoimatta. Miksi ihmeessä? Miksi kuulijan pitäisi hillitä itsensä, kun tämä pään aukoja sanoo mitä sylki suuhun tuo? Ei tuollaista pidä joutua kuulemaan. Minä ainakin ilmoittaisin, ettei meille tarvitse tulla, jos muita pitää esim. teeskentelijöiksi kutsua. Jää kotiinsa vaan, kunnes osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletpa sinä tänään taas ystävällinen", minä sanoisin. "Olipas tosi kivasti sanottu." Tai vaihtoehtoisesti "tuo oli kyllä todella rumasti sanottu". "Sinulla sitä ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa."
Joku viileän kuuluvasti sanottu "sä olet kyllä OUTO" riittää kyllä vastaukseksi tuollaisiin kuspäisiin kommentteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estä sukulaiset joka paikassa äläkä ole tekemisissä. Minä en ole tekemisissä enää ja äiti kuoli niin ei tarvitse sitäkään kautta olla.
Jos vaihdetaan henkisen väkivallan tilalle fyysinen väkivalta, ymmärrätkö sitten että tekijässä on vika, eikä uhrissa? "Kyllä mustelmakin poistuu ajallaan, ihan turha tehdä asiasta numeroa, jos joku vähän taputtaa, ylireagoit ja uhriudut vain..."
Todennäköisesti et ymmärrä, luulet että kyseessä on aivan eri asia. Luulet, että voi olla välittämättä toisen antamasta loukkauksesta, mutta jostain syystä ei voi olla välittämättä jonkun antamasta hetkellisestä fyysisestä kivusta. Mieti niitä menetelmiä tai loogisia rakenteita jolla sivuutat tai neutralisoit henkisen loukkauksen, ja käytä samoja fyysiseen loukkaukseen, esim litsariin.
Itse pyrin välttämään ikäviä ihmisiä, mutta aina se ei onnistu. Onneksi suvussa ei ole tämmöisiä mutta työtilaisuuksissa joutuu välillä kestämään ilkeitä moukkia ja heidän käytöskulttuuria.