Lue keskustelun säännöt.
Ilkeä sukulainen pahoittaa aina mieleni, mikä neuvoksi?
05.11.2015 |
Olen hyvin herkkä, joku voisi sanoa mielensäpahoittajaksi mutta turhanpäiten en sitä tee. Kuitenkin eräs sukulainen, hyvin draamanhakuinen ja veemäinen onnistuu siinä ihan joka kerta kun tapaamme. En enää tiedä mitä teen. Hän saattaa yhtäkkiä sanoa jotain kummallista luonteestani, ulkonäöstäni tms. josta oikein huokuu se, että hän on päässään miettinyt minua ja näitä loukkauksiaan. Olen arka ja herkkä joten kaihdan kaikkia konflikteja ihan viimeiseen saakka enkä ole koko aikuisikäni aikana riidellyt kenenkään kanssa puolisoani lukuunottamatta. Olen rauhaarakastava ja pyrin pitämään lähipiirin pienenä juuri siksi, etten kaipaa epämääräisten hyeenojen seuraa. Nyt sellainen on pesiytynyt perheen sisälle vakituisesti enkä oikeasti tiedä mitä ajatella. Viime viikonloppuna hän sanoi, että olen kylmä teeskentelijä aivan yhtäkkiä. En ole hänen kanssaan edes ollut tekemisissä niin, että hän voisi väittää tuntevansa minut mutta loukkaantui todella pahasti enkä saa hänen sanojaan mielestäni. Hän on myös sanonut minua kaikenlaiseksi mitä en ole. Muut perheenjäsenet ovat huomanneet asian myös. Miten mun pitäisi suhtautua tuollaiseen pahanilmanlintuun, joka myrkyttää mielen joka kerta kun häntä tapaa?
Kommentit (51)
Suhteet poikki vaan, mitä sitä enempää pähkimään.
Oma kokemukseni suhteiden ONNISTUNEISTA (epäonnistuneita ei olekaan) katkaisuista:
Miehen veli - luonnehäiriöinen juoppo (soitteli öisin tappavansa itsensä, jos ei menty auttaan).
Miehen äiti - masentunut ilkimys. Koko perheemme on voinut viimeiset 5v paremmin ilman tätä ihmistä.
Miehen veljenpoika - valehtelija ja pummaaja, joka ei koskaan maksanut takaisin.
Näin katsottuna joko sukuvika tai olen pomottava akka, kun oma suku puuttuu listalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummastele dramaattisesti " Aijaa!!"
Kysy vieressä olevalta muka ihan ihmeissäsi "Olenko minä sinustakin kylmä teeskenteljiä? "
ja vaikka parilta muultakin kyselet. Sitten sanot kovaan ääneen että xx sanoi näin.
Todennäköisesti ne muutama muukin sanovat, että " joo, kyllä me niin sua luonnehdittaisiin. Ikävä ja hankala olet ainakin."
Kiitos taas neuvoista! Tuolla joku sanoi, että mun pitää ottaa itse vastuu loukkaantumisestani ja kuten aiemmin kirjoitinkin, niin juuri siihen haluaisin muutosta, että pystyisin olemaan vahva ja olemaan piittaamatta täysin hänen horinoistaan. Mutta miten osaan muuttaa itseäni sellaiseksi? Tämä henkilö itse sanoo joka käänteessä ettei välitä mitä hänestä ajatellaan ja moni on loukkaantunut hänen puheistaan aikojen saatossa. Hän ihmettelee itsekin, miten kaikki ovat niin herkkänahkaisia.
Mä en ala häntä haukkumaan tms. sillä en halua mitään lietsomista tai dramatiikkaa elämääni häneltä tai keltään muultakaan. Aluksi luotin häneen ja kerroin asioitani, joita hän sitten kertoi eteenpäin muunnellen totuutta. Hän juoruaa ja puhuu pahaa muista, siis todella kuvottava pahanilmanlintu. Itse ei tajua sitä, pitää muita heikkona ja vässyköinä.
Miten saisin nyt mieleni paremmaksi? Jäin eilenkin ylitöihin jotta saisin edes vähän muuta ajateltavaa mutta eipä tullut uni silmään kun tämä asia vaivasi mieltä niin.
Jos tahallaan ilkeä sukulainen ei ole äiti isä sisko veli tai isovanhempi niin sano heippa äläkä ole enää missään tekemisissä. Em mainittujen kohdalla pitää nostaa kissa pöydälle ja sano miltä toisen sanomiset käytös tuntuu ja vaatia ihan yksiselitteisesti vain ja ainoastaan asiallista kohtelua.
Älä ole hännen kanssaan enää missään tekemisissä, välttele häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tahallaan ilkeä sukulainen ei ole äiti isä sisko veli tai isovanhempi niin sano heippa äläkä ole enää missään tekemisissä. Em mainittujen kohdalla pitää nostaa kissa pöydälle ja sano miltä toisen sanomiset käytös tuntuu ja vaatia ihan yksiselitteisesti vain ja ainoastaan asiallista kohtelua.
Lähisukulaisuus ei ole mikään tekosyy sitää paskamaisia ihmisiä. Itse en ole ollut missään yhteydessä vanhempieni kanssa kymmeneen vuoteen, siksi että he ovat kusipäitä.
Mä katkaisin välit kokonaan ja lopullisesti ilkeään sukulaiseen. Case closed eikä enää ikinä v*ttuilua päin naamaa. ☺
On toi joskus yrittänyt saada muhun yhteyttä facessa tai sähköpostilla mutta tajusi luovuttaa kun en noteerannut ollenkaan.
En kyllä kovin vähästä vedä hernettä nenään mutta tuo sukulainen osasi todella loukkaamisen jalon taidon. Onneksi tuo on suvun yksittäistapaus ja muu suku on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttele häntä. Ei sinun tarvitse tavata tuollaista ihmistä.
Poistat hänet Facebookista. Ei sinun tarvitse olla hänen nöyryytettävänään.
Menet vain sellaisiin tilaisuuksiin, joihin häntä ei ole kutsuttu.
Tässä on ainoa neuvo joka oikeasti auttaa. Ei ihmisen todellakaan pidä opetella sietämään jonkun huonoa käytöstä, vaan suojautumaan siltä! Sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä jotka kohtelevat sinua huonosti, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tahallaan ilkeä sukulainen ei ole äiti isä sisko veli tai isovanhempi niin sano heippa äläkä ole enää missään tekemisissä. Em mainittujen kohdalla pitää nostaa kissa pöydälle ja sano miltä toisen sanomiset käytös tuntuu ja vaatia ihan yksiselitteisesti vain ja ainoastaan asiallista kohtelua.
Lähisukulaisuus ei ole mikään tekosyy sitää paskamaisia ihmisiä. Itse en ole ollut missään yhteydessä vanhempieni kanssa kymmeneen vuoteen, siksi että he ovat kusipäitä.
Samaa mieltä. Aika naiivia kuvitella että ne lähisukulaiset olisivat jotenkin erilaisia siinä mielessä, että kunhan niille sanoo ja vaatii asiallista kohtelua, niin sitä sitten saisi. Pyh, ei se toimi lähisukulaiskusipäihin sen paremmin kuin muihinkaan kusipäihin - ei ne välitä siitä miltä toisesta tuntuu, eihän ne muuten alun alkaenkaan kohtelisi toista huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, olen itse joutunut tämmöisen ihmisen kohteeksi ja voin sanoa ettei siinä auta muu kuin kaksi asiaa. Jottet pimahda lopulta itse näistä sanomisista. Eka: kun sanoo seuraavalla kerralla jotain idioottimaista HETI pysäytät hänet näillä sanoilla: miksi sinä sanot tuommoista, kuulostaa todella ikävältä minusta. Eli vaadit heti selitystä. Ja kun sanot sen vielä sillai yli yli ystävällisesti mutta samalla muka niin surullisesti mutta kuitenkin ymmärtävästi, niin tadaa olet sanomisellasi hänen yläpuolellaan. Kysyt siis ymmärtäväisesti(kuin kysyisit pieneltä lapselta asiaa) niin jo tämä saa hänet oikeasti todellakin hiljaiseksi. Toinen asia on että tapahtuneen jälkeen et saa missää nimessä näyttää että tämä tapahtuma jäi sinua vaivaamaan vaan jatkat juttelua sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sinun täytyy pääsi sisällä käsitellä tätä ihmistä kuin pikku lasta. Toimii! Toinen asia on mitä teet tämän ihmisen kohdalla aina: et koskaan puhu mikä asia on huonosti vaan aina mitkä asiat hyvin. Sinun elämäsi on aina hyvää(vaikka todellisuus olisi välillä toinen) mutta tämmöisen ihmisen seurassa sinulla pyyhkii aina hyvin. Minulla monen vuoden helvetti loppui tuohon kun tajusin nämä kaksi asiaa ja nykyään ei mitään ongelmaa minulla. Hänestä en tiedä mutta itse voin vihdoinkin hyvin:) ja hänestä näen ettei ole enää mitään keinoa rikkoa minua koska toimin aina näin.
Tässä hyvä neuvo rautaisella kokemuksella aiheesta. Yhdellä kaksisanaisella lauseella tapat alkuunsa tuollaiset ilkeilyt. Se lause on
"Niin olenkin!"
Minua on haukuttu laiskaksi, ahneeksi, tyhmäksi ja ties miksi. Käsikirjoituksen mukaan sinun kuuluu puolustautua selittämällä " enhän minä kun ..." Siitä vastapuoli saa sytykettä jatkoon.
Homma hyytyy alkuunsa kun sinä vaan ystävällisesti hymyillen myönnät kaiken ja vielä lisäät puolet. Oma kokemus laiskuudesta siivoamisessa. "Ei minun tarvitse siivota,kun minä viihdyn ihan vaan tämmöisessä sekasotkussa " - vertailukohtana joka päivä talonsa imuroiva toinen miniä, puhujana anoppi. Tai "niinpä vaan onkin tiskit taas tiskaamatta ja kaikki tiskialtaat tavaraa täynnä! Tuossa on yksi, kaksi, kolme kuppia ja yksi, kaksi ... viisi lusikkaa ja tuossa toisessa on yksi, kaksi kattilaa ja kolmantena tuo kulho".
Ei minulla ollut mitään miellyttämispakkomiellettä ja joku riidellä halusi, niin sopihan sitä yrittää. Mutta mitenpä kukaan minun kanssa riitaa sai aikaan, kun nöyrästi myöntelin kaiken kelvottomuuteni ja vielä liioittelin puolet. Paitsi silloin kun suku väitti minun saavan ilmaiseksi kaiken ja anopin maksavan. Silloin edelleen yhtä ystävällisesti kerroin, että minulla on tallessa kolme kauppakassillista kuitteja, haluatteko nähdä ne kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31:n neuvo on myös oikein hyvä. Olin opettajana ja erään vanhemman ja kokeneemman naisen kanssa tuli puheeksi anoppiongelma ja hänen neuvonsa oli juuri tuo: kohtele häntä kuin lasta, niin kuin kohtelisit oppilaitasi. Voin todistaa, että toimi.
Yritä jotenkin "ulkoistaa" itseäsi niissä tilanteissa. Yritä katsoa sitä tilannetta ikään kuin sivusta, kuin hän puhuisi jollekin muulle eikä sinulle. Siten sinä pääset siinä tilanteessa "päälle" etkä jää suuressa miellyttämishalussasi hänen kynnysmatokseen.
Todella hienoja neuvoja, kirjoitin noita jopa post it -lapulle, niin epätoivoisesti haluan tähän jotain tukea ja ratkaisua. Tämä henkilö jaksaa aina suitsuttaa, miten upeasti hänellä kaikki asiat ja miten virheetön on, vika on aina muissa. Silti hänen käytöksensä henkii pahaa oloa ja epävarmuutta tai jotain. Tunnen paljon ihmisiä eikä kukaan toinen käyttäydy noin. Sen takia tämä tuntuu pahalta, kun tuli niin puskista koko juttu ja koska mun maailmassa ei kerta kaikkiaan kukaan ole käyttäytynyt noin. Väkisinkin tulee mieleen onko vika kuitenkin mussa mutta toisaalta Kaikko tuntuvat kavahtavan häntä ja kaikilla on hänen puheidensa mukaan jotain häntä vastaan. Wonder why.
Ikävä kyllä hän on kutsuttuna kaikkiin perhetilaisuuksiin ja hän asuu vanhempieni naapurissa. Tunkee paikalle aina kun aistii, että nyt on aika taas nöyryyttää. Olen jättänyt tilaisuuksia ja juhlia väliin hänen takiaan monta kertaa, sillä mulla ei ole ollut voimia kohdata häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä hän on kutsuttuna kaikkiin perhetilaisuuksiin ja hän asuu vanhempieni naapurissa. Tunkee paikalle aina kun aistii, että nyt on aika taas nöyryyttää. Olen jättänyt tilaisuuksia ja juhlia väliin hänen takiaan monta kertaa, sillä mulla ei ole ollut voimia kohdata häntä.
Ja miksi ihmeessä vanhempasi sallivat jonkun käyttäytyä noin huonosti sinua kohtaan? Ts. miksi tuo tyyppi kerta toisensa jälkeen kutsutaan tilaisuuksiin, jos hän kohtelee sinua huonosti? Jos kerran vanhempasi ovat tietoisia tilanteesta, myös he ovat syyllisiä - se joka sallii kiusauksen ja jopa järjestää sille mahdollisuuden ( = kutsuu käymään) on myös kiusaaja. Jos sinulla on/olisi lapsia, kutsuisitko teille kylään ihmisen joka kiusaa lastasi?!
Kyseessä on veljen vaimo. Veljeni on ihana ihminen eikä kukaan halua loukata häntä. Siksi ihmiset vain sietävät tyyppiä tai kaikkoavat. Tätä on jatkunut jo pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttele häntä. Ei sinun tarvitse tavata tuollaista ihmistä.
Poistat hänet Facebookista. Ei sinun tarvitse olla hänen nöyryytettävänään.
Menet vain sellaisiin tilaisuuksiin, joihin häntä ei ole kutsuttu.
Tässä on ainoa neuvo joka oikeasti auttaa. Ei ihmisen todellakaan pidä opetella sietämään jonkun huonoa käytöstä, vaan suojautumaan siltä! Sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä jotka kohtelevat sinua huonosti, piste.
Ongelma on siinä, että kun poistaa yhden "ongelmatapauksen", niin pahoittaa mielensä toisen sanomisen takia. Kyllä se mielensäpahoittaja löytää itse uusia ongelmia, koska vika ei ole siinä ulkopuolisessa sanojassa vaan siinä, joka kokee, että nyt hänelle ollaan taas ilkeitä. Ei tuo suojautuminen auta mitään, jos ei kohtaa omia tunteitaan ja sitä, miksi haluaa olla uhri.
Niin, paitsi että omalla kohdallani kukaan muu koskaan ei ole käyttäytynyt noin. En suostu ajattelemaan hänen takiaan että minä olen viallinen, koska loukkaannunhänen satuttavista sanoistaan. Osaan nauraa itselleni ja olen kaukana täydellisestä enkä loukkaannu usein tai hätäpäisesti. Siksi annan itseni ajatella, että kyllä vika on hänen sanoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että kun poistaa yhden "ongelmatapauksen", niin pahoittaa mielensä toisen sanomisen takia. Kyllä se mielensäpahoittaja löytää itse uusia ongelmia, koska vika ei ole siinä ulkopuolisessa sanojassa vaan siinä, joka kokee, että nyt hänelle ollaan taas ilkeitä. Ei tuo suojautuminen auta mitään, jos ei kohtaa omia tunteitaan ja sitä, miksi haluaa olla uhri.
Kyllä niitä ilkeitäkin ihmisiä on olemassa. Ei se ilkeys ole vain kuulijan mielikuvituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on veljen vaimo. Veljeni on ihana ihminen eikä kukaan halua loukata häntä. Siksi ihmiset vain sietävät tyyppiä tai kaikkoavat. Tätä on jatkunut jo pari vuotta.
Meinaat että tämä ei ole veljeäsi kohtaan loukkaavaa ja alentuvaa? Totuus voi ensi kuulemalta satuttaa, mutta pidemmän päälle rehellisyys on ainoa toista kunnioittava tie. "Vaimosi käyttäytyy niin huonosti, että hän ei ole toistaiseksi tervetullut meille. Tilanne muuttuu, jos hän muuttaa käytöstään ja alkaa kohdella meitä kaikkia kunnioittavasti." - se ei ole loukkaavaa, vaan se on totta ja rehellistä ja reiluinta kaikille. Myös sille veljelle.
Kummastele dramaattisesti " Aijaa!!"
Kysy vieressä olevalta muka ihan ihmeissäsi "Olenko minä sinustakin kylmä teeskenteljiä? "
ja vaikka parilta muultakin kyselet. Sitten sanot kovaan ääneen että xx sanoi näin.