Onko 28 sänkykumppania ihan hirveän paljon?

On paljon tai olisi ainakin minulle mutta toiset nyt vaan jakaa pillua kaikille tai panee kaikkea mikä liikkuu. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

 

 

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

On tuo ihan siedettävä luku vielä näin miesnäkökulmasta. Sinun ikäisellä sellainen 35-40 alkaisi olla jo liikaa.
M22

Niin sekin on sitä luonnonvalintaa että osa kelpaa vaan pantavaksi eikä ole syystä tai toisesta parisuhteeseen sopiva.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

 

 

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

 

 

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

 

 

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

 

 

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

Väärin. Irtosuhteissa oppii toisen irtosuhteista pitävän tavoille ja luonteeseen. Ihan turha väittää, että irtosuhteet veisivät ihmistä parempaan suuntaan, sillä ne ovat poikkeuksetta mieleltään jollain tavoin sairaiden touhua.  Ilman irtosuhteita maailma olisi huomattavasti parempi paikka eikä olisi tällaisia reikäpäitä, jotka kyselee, mikä on sopiva määrä kumppaneita. Kenenkään arvoa ei nosta suurempi määrä kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

:D


Voithan sinä itsellesi uskotella kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

 

 

Väärin. Irtosuhteissa oppii toisen irtosuhteista pitävän tavoille ja luonteeseen. Ihan turha väittää, että irtosuhteet veisivät ihmistä parempaan suuntaan, sillä ne ovat poikkeuksetta mieleltään jollain tavoin sairaiden touhua.  Ilman irtosuhteita maailma olisi huomattavasti parempi paikka eikä olisi tällaisia reikäpäitä, jotka kyselee, mikä on sopiva määrä kumppaneita. Kenenkään arvoa ei nosta suurempi määrä kumppaneita.

Ja kenenkään arvoa se ei myöskään laske. Omasta mielestäni maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmisiä, jotka syyllistää muita useammasta seksisuhteesta. Vietit ja tarpeet ne on kaikilla riippumatta siitä pakotetaanko niistä luopumaan vai toteutetaanko vapaasti. Esimerkiksi lestadiolaisten keskuudessa esiintyy tutkitusta keskimääräistä enemmän vahingoittavaa seksuaalista käyttäytymistä, mikä on suora seuraus siitä, että tarpeet pakotetaan tukahduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

 

:D
Voithan sinä itsellesi uskotella kaikenlaista.

 

Onko sinulla perusteita eriävälle näkemyksellesi? Kuulisin mielelläni.

Tärkeintä on se, että olet itse määrän kanssa ok, eihän se kenellekään muulle edes kuulu.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

Väärin. Irtosuhteissa oppii toisen irtosuhteista pitävän tavoille ja luonteeseen. Ihan turha väittää, että irtosuhteet veisivät ihmistä parempaan suuntaan, sillä ne ovat poikkeuksetta mieleltään jollain tavoin sairaiden touhua.  Ilman irtosuhteita maailma olisi huomattavasti parempi paikka eikä olisi tällaisia reikäpäitä, jotka kyselee, mikä on sopiva määrä kumppaneita. Kenenkään arvoa ei nosta suurempi määrä kumppaneita.

 

 

Ja kenenkään arvoa se ei myöskään laske. Omasta mielestäni maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmisiä, jotka syyllistää muita useammasta seksisuhteesta. Vietit ja tarpeet ne on kaikilla riippumatta siitä pakotetaanko niistä luopumaan vai toteutetaanko vapaasti. Esimerkiksi lestadiolaisten keskuudessa esiintyy tutkitusta keskimääräistä enemmän vahingoittavaa seksuaalista käyttäytymistä, mikä on suora seuraus siitä, että tarpeet pakotetaan tukahduttamaan.

Laskee. Mikäli ihminen ei pysty sitoutumaan ja kestämään ajoittaista turhautumista, ei hän pysty siihen esimerkiksi töissä. Elämä ei ole 24/7 orgasmia! Syyllistäminen on silloin turhaa, jos kumppaneita on ollut useita siksi, että rakkaus ei ole kestänyt. Yhden illan hoitoja tms ei voi sanoa rakkaudeksi.

Lestadiolaisviittaus on väärä. Sillä perusteella Pertti Linkola on oikeassa ja terveyskeskuksiin pitäisi palkata yhteiskunnan varoilla huorat, jotka jakaa puutteessa oleville miehille persettä lääkärin lähetteellä. Lestadiolaisuudessa, kuten missä tahansa uskonnossa, tulee paljon sekopäisiä uskonnon, ei seksin, vuoksi.

Mikäli kykenet ajattelemaan asioita laajemmin, irtosuhteita harrastaneet ja niitä ihannoivat ovat aiheuttaneet mm. uuden ilmiön, jossa yläasteella oleva  tyttö jakaa persettä koko luokan pojille saadakseen hyväksyntää, kuuluakseen joukkoon. Mikäli ihmisille opettaisiin vastuullisuutta, ei tällaisia pääsisi tapahtumaan.

On myös selvää, että täällä näkyy vain sen promillen kirjoitukset, jotka ihannoivat suurta seksikumppanimäärää. Suurin osa eivät ole sellaisia. Ongelmana ovat ne nuoret, jotka ottavat netistä mallin ja luulevat, että mitä useampi kumppani, sitä parempi. Näin ei ole. Eikä tule olemaan, se on varma.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveän vähän 27 sinkulle

Jep, suomalaisen palstahorotsun normimäärä on 28 miestä vaikka olisi naimisissa. Sitten nämä itsetuntoaan baarissa kohottavat leggarimammat keräävät lähemmäs sataa panoa ja se on heistä tosi normia!!1

No ei ole. Jos nyt ajattelee et olet ollut vaik 10vuot sinkkuna. Eli 17-27v. Mikä nyt vois olla ok seksinaloitusikä. Niin tuohan on 2,7kumppania vuodessa. Ja jos ei tykkää seurustella tms niin eihän se nyt ole paljon et harrastaa seksiä kolme kertaa vuodes! Tai vaik olis useamman kerran sen saman kanssa niin silti. Halut ja tarpeet ne on sinkullakin. 

Mä löysin oman kullan 25v ja yhdes oltu 10vuot. En kaipaa enää muuta. En muist kuinka monta oli ennen sitä. Tarpeeks. Mut en viitsi asiasta kylil huudella. Mitäse kellekään kuuluu

Mulla sama ikä ja suunnilleen sama luku, en pidä ongelmana enkä huutele eteenpäin. Jos joku kyselee määrää niin kierrän vastauksen ja sanon jotain että sen verran monta että ei haittaa vaikka saisi koko lopun elämän vaan yhtä ja samaa mutta kuitenkin sen verran vähän ettei tarvi tuntea syyllisyyttä vaikka tulisikin muutama lisää :D

On ollut pidempiäkin suhteita, mutta sinkkuaikoina sitä on sitten tullut aina muutama lisää. Haluaisin kyllä vakiutua ja olla lopun elämää vaan yhden kanssa, sitä etsiessä :)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

Väärin. Irtosuhteissa oppii toisen irtosuhteista pitävän tavoille ja luonteeseen. Ihan turha väittää, että irtosuhteet veisivät ihmistä parempaan suuntaan, sillä ne ovat poikkeuksetta mieleltään jollain tavoin sairaiden touhua.  Ilman irtosuhteita maailma olisi huomattavasti parempi paikka eikä olisi tällaisia reikäpäitä, jotka kyselee, mikä on sopiva määrä kumppaneita. Kenenkään arvoa ei nosta suurempi määrä kumppaneita.

Ja kenenkään arvoa se ei myöskään laske. Omasta mielestäni maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmisiä, jotka syyllistää muita useammasta seksisuhteesta. Vietit ja tarpeet ne on kaikilla riippumatta siitä pakotetaanko niistä luopumaan vai toteutetaanko vapaasti. Esimerkiksi lestadiolaisten keskuudessa esiintyy tutkitusta keskimääräistä enemmän vahingoittavaa seksuaalista käyttäytymistä, mikä on suora seuraus siitä, että tarpeet pakotetaan tukahduttamaan.

 

 

Laskee. Mikäli ihminen ei pysty sitoutumaan ja kestämään ajoittaista turhautumista, ei hän pysty siihen esimerkiksi töissä. Elämä ei ole 24/7 orgasmia! Syyllistäminen on silloin turhaa, jos kumppaneita on ollut useita siksi, että rakkaus ei ole kestänyt. Yhden illan hoitoja tms ei voi sanoa rakkaudeksi.

Lestadiolaisviittaus on väärä. Sillä perusteella Pertti Linkola on oikeassa ja terveyskeskuksiin pitäisi palkata yhteiskunnan varoilla huorat, jotka jakaa puutteessa oleville miehille persettä lääkärin lähetteellä. Lestadiolaisuudessa, kuten missä tahansa uskonnossa, tulee paljon sekopäisiä uskonnon, ei seksin, vuoksi.

Mikäli kykenet ajattelemaan asioita laajemmin, irtosuhteita harrastaneet ja niitä ihannoivat ovat aiheuttaneet mm. uuden ilmiön, jossa yläasteella oleva  tyttö jakaa persettä koko luokan pojille saadakseen hyväksyntää, kuuluakseen joukkoon. Mikäli ihmisille opettaisiin vastuullisuutta, ei tällaisia pääsisi tapahtumaan.

On myös selvää, että täällä näkyy vain sen promillen kirjoitukset, jotka ihannoivat suurta seksikumppanimäärää. Suurin osa eivät ole sellaisia. Ongelmana ovat ne nuoret, jotka ottavat netistä mallin ja luulevat, että mitä useampi kumppani, sitä parempi. Näin ei ole. Eikä tule olemaan, se on varma.

Seksin määrä ja kumppanien määrä ei kulje millään tavalla käsikädessä. Itse harrastin sinkkuaikana seksiä noin kerran viikossa-joka toinen viikkoa ja se oli minulle riittävä. Parisuhteessa olevat monet harrastavat seksiä 2-4 kertaa vikossa! Että heillä se elämä enemmän orgasmia on...

Miten lestadiolaisviittaukseni on väärä? Tutkimuksen osoittavat väitteeni todeksi.

Tällä hetkellä yläasteilla on tuhansia teinityttöjä, jotka kokevat seksuaalisten halujen heräämistä ja kokevat siitä turhaan pahaa oloa, syyllisyyttä ja häpeää, sillä yhteiskunta antaa ymmärtää, ettei halujen toteuttaminen ole ok. Tukahdutettu halu muuttuu pahimmassa tapauksessa hallitsemattomaksi. Lisäksi seksuaalisella kanssakäymisellä on suoria vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun. Esimerkiksi pojat, jotka ovat neitsyitä vielä yli 20-vuotiaana kokevat useammin masennusta kuin ne, joilla seksiä on ollut. Mikäli teinien kanssa voitaisiin puhua seksin harrastamisesta avoimesti ja hyväksymistä osoittaen, päästäisiin tilanteeseen, että heille voitaisiin opettaa myös, mitä turvallinen seksi ja molempia osapuolia kunnioittava kanssakäyminen tarkoittaa.

Mutta kiitos näkemyksistäsi. Joudun nyt valitettavasti poistumaan tietokoneen äärestä. Hyvää jatkoa :)

Itse inhoan uskontoja, mutta on niiden opeissakin jotain viisautta toisinaan: esimerkiksi "älä tee huorin" on viisas juttu siksi, että silloin seksitaudit pysyvät poissa. Tällä hetkellä kuvittelemme, että kondomilla ja rokotteilla saamme täydellisen suojan, mutta voi hyvinkin olla, kuten HPV:n osalta, että pelkkä häpyalueen ihokosketus riittää viruksen siirtymiseen toiseen ihmiseen. Voi myös olla, kuten HIV:n osalta aikanaan, että on jo olemassa seksin kautta välittyviä sairauksia, jotka löydetään vasta myöhemmin (esimerkiksi rintasyöpään liittyen). Ruokaankin liittyen eräissä uskonnoissa ollaan oltu fiksuja, kun sikoja ei ole saanut syödä (tautien vuoksi). Nythän näyttää siltä, että punaista lihaa ei saa syödä, eli palataan taas uskon oppeihin.

On myös mielenkiintoista, että rantaruotsalaisilla, joilla ydinperhe ja perinteiset yksiavioiset arvot ovat kohdallaan, on paljon vähemmän sairauksia, erityisesti mt-ongelmia. Eli vaikka kantasuomalaiset "horoilee" missä sattuu, ovat kantasuomalaiset silti mieleltään todella sairaita verrattuna horoilemattomiin.

Näitä kannattaa pohtia. Itseään ei tietenkään saa syyllistää, jos on elänyt väärien esimerkkien valossa, mutta jatkossa kannattaa pohtia, mikä oikeasti voisi olla oikein. Primitiivisten halujen toteuttaminen ei välttämättä tuo onnellisuutta elämään.

Harvoin näkee aidosti onnellista huoraa, mutta usein näkee aidosti onnellisen munkin tai nunnan.  Mikäli seksi olisi jokin tekijä, luulisi, että munkit ja nunnat tappaisivat itsensä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti vainaa minulla aikanaan antoi yhden kullan arvoisen ohjeen. Hän oli itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapset ensimmäisen miehen kanssa, jota tapaili tuolloin 18-vuotiaana. Hän sanoi, että "Älä missän nimessä ota ensimmäistä miestä, joka sinulle kukkia ostaa vaan valitse mielummin joku herran nro 175". Hänelle "elämänsä mies" osoittautui elämänsä suurimmaksi virheeksi mutta sinnitteli kuitenkin avioliitossa melkein 30 vuotta ja katui sitä. Olen itse ottanut neuvosta vaarin, vaikken ihan tuohon 175:een päässytkään niin useamman miehen kautta opin tietämään kuka olen ja mitä elämältä haluan. En ole katunut pätkääkään ja aion omille lapsilleni opettaa saman elämän viisauden.

Onnea vaan.

Kiitos. Sitä samaa sinulle. :)

Totta tämä pätee naiseenkin? Mitä jos ei pääse tuonne naiseen nro. 175 asti? Onko hyväksyttävää kasvattaa lukua rahan avulla vai pitääkö jäädä koko iäksi sinkuksi ja kerätä vain kertapanoja?

Ehkä tätini ei ihan sitä tarkoittanut, että sen luvun pitää olla täsmälleen 175 :D Pointti oli se, että tärkeintä on katsella ja kokeilla rauhassa ennen kuin tekee elämänsä suurimman päätöksen.

... joista 50% päätyy avioeroon juuri siitä syystä, että on kokeillut liikaa eikä ikinä ole hyvä.

Kuten luit, tätini liitto päättyi päinvastaisesti nimenomaan siihen, että ei oltu kokeiltu tarpeeksi. Ei se tietämättömyyskään mitään auttuutta takaa, kuten tarina opettaa.

Jos liitto päättyy siksi, että ei ole sekstaillut monen kanssa, on päässä vikaa. Ei yhdessäkään liitossa olla pelkän seksin takia.

Irtosuhteissa oppii paljon muutakin kuin panemaan. Opit ymmärtämään toista ja itseäsi sillä jokainen ihminen, jonka lähelleen päästää jättää sinuun jonkinlaisen jäljen. Omalla kohdallani ainakin kaikki lyhyetkin suhteet ovat edellyttäneet tutustumista ja luottamusta sekä henkistä vetovoimaa toista kohtaan. En usko, että kukaan harkitsee yhden illan juttuakaan sellaisen miehen kanssa, joka olisi fyysisesti viehättävä mutta henkisesti vastanmielinen.
Koska et ole itse vastaavaa kokenut, et nähtävästi ymmärrä, mistä irtosuhteissa on kysymys. Vaikka suhteen päätarkoitus olisi vain seksi, liittyy siihen väkisin muutakin.

Väärin. Irtosuhteissa oppii toisen irtosuhteista pitävän tavoille ja luonteeseen. Ihan turha väittää, että irtosuhteet veisivät ihmistä parempaan suuntaan, sillä ne ovat poikkeuksetta mieleltään jollain tavoin sairaiden touhua.  Ilman irtosuhteita maailma olisi huomattavasti parempi paikka eikä olisi tällaisia reikäpäitä, jotka kyselee, mikä on sopiva määrä kumppaneita. Kenenkään arvoa ei nosta suurempi määrä kumppaneita.

Ja kenenkään arvoa se ei myöskään laske. Omasta mielestäni maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmisiä, jotka syyllistää muita useammasta seksisuhteesta. Vietit ja tarpeet ne on kaikilla riippumatta siitä pakotetaanko niistä luopumaan vai toteutetaanko vapaasti. Esimerkiksi lestadiolaisten keskuudessa esiintyy tutkitusta keskimääräistä enemmän vahingoittavaa seksuaalista käyttäytymistä, mikä on suora seuraus siitä, että tarpeet pakotetaan tukahduttamaan.

Laskee. Mikäli ihminen ei pysty sitoutumaan ja kestämään ajoittaista turhautumista, ei hän pysty siihen esimerkiksi töissä. Elämä ei ole 24/7 orgasmia! Syyllistäminen on silloin turhaa, jos kumppaneita on ollut useita siksi, että rakkaus ei ole kestänyt. Yhden illan hoitoja tms ei voi sanoa rakkaudeksi.

Lestadiolaisviittaus on väärä. Sillä perusteella Pertti Linkola on oikeassa ja terveyskeskuksiin pitäisi palkata yhteiskunnan varoilla huorat, jotka jakaa puutteessa oleville miehille persettä lääkärin lähetteellä. Lestadiolaisuudessa, kuten missä tahansa uskonnossa, tulee paljon sekopäisiä uskonnon, ei seksin, vuoksi.

Mikäli kykenet ajattelemaan asioita laajemmin, irtosuhteita harrastaneet ja niitä ihannoivat ovat aiheuttaneet mm. uuden ilmiön, jossa yläasteella oleva  tyttö jakaa persettä koko luokan pojille saadakseen hyväksyntää, kuuluakseen joukkoon. Mikäli ihmisille opettaisiin vastuullisuutta, ei tällaisia pääsisi tapahtumaan.

On myös selvää, että täällä näkyy vain sen promillen kirjoitukset, jotka ihannoivat suurta seksikumppanimäärää. Suurin osa eivät ole sellaisia. Ongelmana ovat ne nuoret, jotka ottavat netistä mallin ja luulevat, että mitä useampi kumppani, sitä parempi. Näin ei ole. Eikä tule olemaan, se on varma.

 

 

Seksin määrä ja kumppanien määrä ei kulje millään tavalla käsikädessä. Itse harrastin sinkkuaikana seksiä noin kerran viikossa-joka toinen viikkoa ja se oli minulle riittävä. Parisuhteessa olevat monet harrastavat seksiä 2-4 kertaa vikossa! Että heillä se elämä enemmän orgasmia on...

Miten lestadiolaisviittaukseni on väärä? Tutkimuksen osoittavat väitteeni todeksi.

Tällä hetkellä yläasteilla on tuhansia teinityttöjä, jotka kokevat seksuaalisten halujen heräämistä ja kokevat siitä turhaan pahaa oloa, syyllisyyttä ja häpeää, sillä yhteiskunta antaa ymmärtää, ettei halujen toteuttaminen ole ok. Tukahdutettu halu muuttuu pahimmassa tapauksessa hallitsemattomaksi. Lisäksi seksuaalisella kanssakäymisellä on suoria vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun. Esimerkiksi pojat, jotka ovat neitsyitä vielä yli 20-vuotiaana kokevat useammin masennusta kuin ne, joilla seksiä on ollut. Mikäli teinien kanssa voitaisiin puhua seksin harrastamisesta avoimesti ja hyväksymistä osoittaen, päästäisiin tilanteeseen, että heille voitaisiin opettaa myös, mitä turvallinen seksi ja molempia osapuolia kunnioittava kanssakäyminen tarkoittaa.

Mutta kiitos näkemyksistäsi. Joudun nyt valitettavasti poistumaan tietokoneen äärestä. Hyvää jatkoa :)

Tukahdetut halut? Pitäisikö samalla sallia kaikkien muiden halujen toteuttaminen? Päätöntä. Et saa töissäkään tehdä mitä haluat, vaan sitä mitä käsketään tehdä.

En usko, että lestadiolaisten seksuaalisuus olisi mikään tekijä. Sen sijaan lestadiolaisille voi olla ongelmana se, että ympäröivä maailma on pornoa ja heillä on liikaa houkutuksia kokeilla jotain muuta, kuin mitä opetetaan. Nuoret alkavat tupakoimaan ja juomaan viinaakin siksi, että se on kiellettyä.

Ehkä tämä onkin vapaan yhteiskunnan ongelma, eli pannaan missä sattuu, kun se on kiellettyä? Tautoidut, turpa täynnä rautaa olevat naiset haluavat toteuttaa itseään heidän tavallaan, ehkä sitten osa ihmisistä haluaa toteuttaa itseään sekstailemalla missä sattuu. Olkoot niin, mutta älkööt he odottako muiden hyväksyntää toiminnalleen.

Mikäli tuo 20v neitsyt vs. masennus pitäisi paikkaa, pitäisi miettiä alkusyytä. Alkusyy ei ole neitsyys, vaan yhteiskunnan luomat paineet. Sinunlaisesi ihmiset, jotka kehuvat irtosuhteiden olevan in ja mitä enemmän kumppaneita parempi, aiheutatte sen masennuksen! Poikaparka luulee, että pitäisi olla ziljoona kumppania ja masentuu, kun ei ole! Eli TE olette syyllisiä pojan masennukseen, eivät ne, jotka uskovat yksivavioisuuden olevan in.

Vierailija kirjoitti:

samoin 28:een seksikumppaniin voinee päästä melkein huomaamattaan. Kolme uutta kumppania vuodessa kymmenen vuoden ajan tekee 30. Uutenavuotena yksi, vappuna yksi ja festareilla yksi.

Tietenkin voi jos menee sänkyyn kovin helposti.

Kääntäen voisi ajatella, että onpa ne kummallisia uusia vuosia ja wappuja jos joka vuosi on nussittava eri miehen kanssa ja yksikään ei suhteeseen.