Professori: sama syökö placeboa vai masennuslääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Placebovaikutus, varsinkin vahvistettu sellainen, voi olla todella voimakaskin, sitä ei kannata aliarvioida. Myös ihan somaattisten sairauksien, vaikkapa allergioiden ja syöpien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

- Lapsille ei pitäisi milloinkaan, ei milloinkaan määrätä mielialalääkkeitä, Kirsch painotti.

- Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on pitkällä aikavälillä, hän perusteli.

Näin juuri. Lapsille pillereitä syöttävät lekurit oikeuteen ja heti. Kamalaa että Suomessakin syötetään lapsille näitä!

Tämän on vähän yksioikoista ajattelua. Asiat eivät ole noin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

 

 

Toivottavasti et syötä tuota lääkevastaista asennettasi asiakkaillesi. Minulle ei tule masennuslääkityksestä haittavaikutuksia. Tai ainakaan niitä ei ole vielä havaittu. Olen valmis ottamaan se riskin, että jotain vuosien saatossa tulee, mutta en halua uudelleen työkyvyttömäksi. Masennuslääkkeitä syödään muuten myös muihin vaivoihin kuin masennukseen.

En millään tavalla. Olen kuitenkin aitiopaikalla näkemässä mitä lääkemaailma on ja millaista arpapeliä lääkkeiden määräminen on... Jollei sinulla ole haittavaikutuksia tai niitä ei ole havaittu, niin se on hienoa, mutta edustat mitättömän pientä prosenttia masennuslääkkeitä syövästä kansasta. Tuskin sinulle haittavaikutuksia enää tässä vaiheessa tulee, jollei lääkitystä lisätä/muuteta. Tiedän todella, että masennuslääkkeitä syödään muihinkin vaivoihin ja sen näkeminen tekee todella pahaa. Työni puolesta jaan lääkkeet ja opastan niiden käytössä kuten on asiaankuuluvaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

 

 

Placebovaikutus, varsinkin vahvistettu sellainen, voi olla todella voimakaskin, sitä ei kannata aliarvioida. Myös ihan somaattisten sairauksien, vaikkapa allergioiden ja syöpien kohdalla.

Juuh. Sädehoidollakin on vain placebovaikutus, koska minä sanon niin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

Toivottavasti et syötä tuota lääkevastaista asennettasi asiakkaillesi. Minulle ei tule masennuslääkityksestä haittavaikutuksia. Tai ainakaan niitä ei ole vielä havaittu. Olen valmis ottamaan se riskin, että jotain vuosien saatossa tulee, mutta en halua uudelleen työkyvyttömäksi. Masennuslääkkeitä syödään muuten myös muihin vaivoihin kuin masennukseen.

 

 

En millään tavalla. Olen kuitenkin aitiopaikalla näkemässä mitä lääkemaailma on ja millaista arpapeliä lääkkeiden määräminen on... Jollei sinulla ole haittavaikutuksia tai niitä ei ole havaittu, niin se on hienoa, mutta edustat mitättömän pientä prosenttia masennuslääkkeitä syövästä kansasta. Tuskin sinulle haittavaikutuksia enää tässä vaiheessa tulee, jollei lääkitystä lisätä/muuteta. Tiedän todella, että masennuslääkkeitä syödään muihinkin vaivoihin ja sen näkeminen tekee todella pahaa. Työni puolesta jaan lääkkeet ja opastan niiden käytössä kuten on asiaankuuluvaa.

"mitättömän pieni prosentti"

"tekee pahaa"

hmm... olisitkohan työnohjauksen tarpeessa?

t. entinen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.

Kokeile l-tryptofaania. Mulle tuo hyvän unen, ja herään virkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.

Täällähän meitä on, kasvottomia ystäviä. Koita jaksaa ja taistella vielä, jos teet muutoksia elämääsi voivat ongelmat helpottaa. Pikku hiljaa, pienin askelin. Älä nyt vielä ainakaan kuole.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Nimenomaan joillekin ja joistakin lääkkeistä. Pointti on, että suurin osa syö lääkkeitä turhaan. Sivuvaikutukset monien suosittujen lääkkeiden osalta ovat kuitenkin pysyviä ja eivät kovin kaunista katsottavaa :(

 

 

Voisitko yksilöidä, mitä tarkoitat rumilla sivuvaikutuksilla? SSRI-lääkkeet eivät aiheuta mitään kuolan valumista tai pakkoliikkeitä.

Joo ei. Mulla ne aiheuttivat sivuvaikutuksina päänsärkyä, äärimmäistä fyysistä heikkoutta, näköhäiriöitä (migreenityyppisiä sahalaitoja tms), kummallista tokkuraisuutta. Masennukseen eivät auttaneet mitään. 

Kokeilin myös parin muun tyyppisiä lääkkeitä, ja koska masennukseni ei reagoinut hyvin lääkkeisin, lopulta jopa niitä neuroleptejä (Ketipinor) jotka tosiaan aiheuttivat mulle esim. kielen pakkoliikkeitä ja ihan klassisen hullun oloista käytöstä, vaikka olin "vain" masentunut. Se ketipinor olikin ainoa lääke kokeilluista joka ihan selvästi vaikutti muutakin kuin plaseboa: se teki tuskattomaksi mutta tokkuraiseksi ja väsyneeksi, ja teki omituisia sivuoireita. Haittavaikutukset oli kuitenkin niin pahat että päätin että mieluummin masennus kuin tämä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän.

 

 

Sulla lienee jotain paljon muutakin kuin vain masennusta. Suurin osa pääsee lääkkeistä eroon ajassa jos toisessa, miksi et muka sinäkin? Eli et ole vain masentunut, jos tiedät jo nyt surra, että ikuisesti masennuslääkitystä joudut syömään. Jos se auttaa sua, miksi suret?

Oletko kuullut masennuksen kroonistumisesta tai masennuksen estolääkityksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Placebovaikutus, varsinkin vahvistettu sellainen, voi olla todella voimakaskin, sitä ei kannata aliarvioida. Myös ihan somaattisten sairauksien, vaikkapa allergioiden ja syöpien kohdalla.

Juuh. Sädehoidollakin on vain placebovaikutus, koska minä sanon niin.

Kirsch on tutkinut asiaa laajasti ja tutkimukset ovat saaneet hyvän vastaanoton vertaisarvioinnissa. Professuuri Harvardissa sanoo jo aika paljon. Joten eiköhän hänen sanansa ole sinun sanaasi painavampi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän.

 

 

Sulla lienee jotain paljon muutakin kuin vain masennusta. Suurin osa pääsee lääkkeistä eroon ajassa jos toisessa, miksi et muka sinäkin? Eli et ole vain masentunut, jos tiedät jo nyt surra, että ikuisesti masennuslääkitystä joudut syömään. Jos se auttaa sua, miksi suret?

Ihanan optimistista. Valitettavasti tavallista on jopa se, että lääkkeet ei auta, mutta niistä ei silti pääse eroon, koska eroonpääsy-yritys aiheuttaa työkyvyttömäksi tekevät sivuvaikutukset. Itse joudun syömään mirtatsapiinia, joka ei auttanut koskaan mitään masennukseen ja lihotti, loppuikäni, koska yritys vähääkään pienentää annosta johtaa äärimmäisen koviin sivuvaikutuksiin joita en kestä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

 

 

Placebovaikutus, varsinkin vahvistettu sellainen, voi olla todella voimakaskin, sitä ei kannata aliarvioida. Myös ihan somaattisten sairauksien, vaikkapa allergioiden ja syöpien kohdalla.

Ei aliarvioida placebovaikutusta, mutta ei myöskään yliarvioida.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ne pillerit toivat takaisin elämän ja työkyvyn. Tämäkin puoli voitaisiin tuoda esiin aina kun masennuslääkkeitä kritisoidaan. Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa. Kivaa että tuollaisia kalkkitableteita on keksitty, joiden ansiosta pystyn käymään töissä.

Et sinä sitä voi tietää. Masennus olisi voinut parantua spontaanisti ilman mitään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.

 

Täällähän meitä on, kasvottomia ystäviä. Koita jaksaa ja taistella vielä, jos teet muutoksia elämääsi voivat ongelmat helpottaa. Pikku hiljaa, pienin askelin. Älä nyt vielä ainakaan kuole.

 

Puolisino on sairastunut skitsofrenian aikoinaan. Omasta mielestä hän on terve muut ovat häntä vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.

 

 

Kokeile l-tryptofaania. Mulle tuo hyvän unen, ja herään virkeänä.

Nyt hei hyvää päivää. Tämä ihminen syö todella vahvaa lääkekomboa jossa myös kahta psykoosinestolääkettä (neurolepti Ketipinor ja Zyprexa) mukana. Ei tässä nyt tryptofaanit hirveästi auta. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Placebovaikutus, varsinkin vahvistettu sellainen, voi olla todella voimakaskin, sitä ei kannata aliarvioida. Myös ihan somaattisten sairauksien, vaikkapa allergioiden ja syöpien kohdalla.

Juuh. Sädehoidollakin on vain placebovaikutus, koska minä sanon niin.

 

 

Kirsch on tutkinut asiaa laajasti ja tutkimukset ovat saaneet hyvän vastaanoton vertaisarvioinnissa. Professuuri Harvardissa sanoo jo aika paljon. Joten eiköhän hänen sanansa ole sinun sanaasi painavampi tässä asiassa.

Prohvessori on varmasti ihan hyvä prohvessori, mutta niin ovat monet muutkin prohvessorit hyviä. Maailma on täynnä tieteellisesti päteviä tutkimuksia, joiden mukaan masennuslääkkeet auttavat. En minä niillä tutkimuksilla suostu pöytää pyyhkimään vain tämän yhden tutkimuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän.

Sulla lienee jotain paljon muutakin kuin vain masennusta. Suurin osa pääsee lääkkeistä eroon ajassa jos toisessa, miksi et muka sinäkin? Eli et ole vain masentunut, jos tiedät jo nyt surra, että ikuisesti masennuslääkitystä joudut syömään. Jos se auttaa sua, miksi suret?

 

 

Ihanan optimistista. Valitettavasti tavallista on jopa se, että lääkkeet ei auta, mutta niistä ei silti pääse eroon, koska eroonpääsy-yritys aiheuttaa työkyvyttömäksi tekevät sivuvaikutukset. Itse joudun syömään mirtatsapiinia, joka ei auttanut koskaan mitään masennukseen ja lihotti, loppuikäni, koska yritys vähääkään pienentää annosta johtaa äärimmäisen koviin sivuvaikutuksiin joita en kestä. 

Kyllä niistä irti pääsee, mutta tarvitset 1-3 vuotta rakastavaa apua. Nimimerkillä kokemusta on. Ilman lääkkeitä on paljon parempi elämä. Lääkkeiden kanssa luulee parantuneensa, vaikka oikeasti ei ole parantunut.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.

Kokeile l-tryptofaania. Mulle tuo hyvän unen, ja herään virkeänä.

 

 

Nyt hei hyvää päivää. Tämä ihminen syö todella vahvaa lääkekomboa jossa myös kahta psykoosinestolääkettä (neurolepti Ketipinor ja Zyprexa) mukana. Ei tässä nyt tryptofaanit hirveästi auta. 

Seuraavaksi se tarjoaa sinulle mäkikuismaa, kalaöljykapseleita, kirkasvalohoitoa tai karppausta... tai d-vitamiineja tai vyöhyketerapiaa...

Mä oon nähnyt puolisossa eron lääkkeillä ja ilman. Hänen ekan lääkkeensä maahantuonti lopetittiin, mies romahti ja menetti toimintakyvyn uudella lääkkeellä. Tämä lääke vaihdettiin ja toimi vähän paremmin, kunnes kolmas lääke sitten sopi.

Myöhemmin on myös jouduttu etdimään uutta lääkettä, tällä samanlaiset vaikutukset.

Lääkityksellä mies on toimintakykyinen ja työelämässä, ilman toimintakyvytön ja itsetuhoinen. Mulle on turha tulla väittämään, että lääkkeet eivät toimi, tosin se oikea ja sopiva joudutaan etsimään.

Koko psykiatria ja psykologia on suurta huijausta. Olen aina tätä sanonut. Ne eivät ole tieteellisesti todistettavia lääketieteen aloja. Ei ole olemassa mitään verikokeita ei edes aivoista otettavia kuvia jotka osoittaisivat sairauden mielessä, taikka siitä parantumisen.

Vaarallisinta on kaikenlaisten mömmöjen syöminen joista ei tiedä mitä ne pahimmillaan voi aiheuttaa. Toisena vaarana on mm. poliittisten toisinajattelijoiden laillinen vangitseminen "pakkohoito"-määräyksenä.