Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Professori: sama syökö placeboa vai masennuslääkkeitä

Vierailija

Sivut

Kommentit (65)

Vierailija

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Vierailija

Minulle ne pillerit toivat takaisin elämän ja työkyvyn. Tämäkin puoli voitaisiin tuoda esiin aina kun masennuslääkkeitä kritisoidaan. Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa. Kivaa että tuollaisia kalkkitableteita on keksitty, joiden ansiosta pystyn käymään töissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ja Kela vaatii että potilas syö lääkkeitä? Eikö se ole sitäpaitsi lainvastaista?

Missä tilanteessa näin? Onko kyse terapiaan hakeutumisesta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Kela vaatii että potilas syö lääkkeitä? Eikö se ole sitäpaitsi lainvastaista?

Missä tilanteessa näin? Onko kyse terapiaan hakeutumisesta?

jotta voisi saada esim sairauslomaa masennuksen vuoksi

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Vierailija

- Lapsille ei pitäisi milloinkaan, ei milloinkaan määrätä mielialalääkkeitä, Kirsch painotti.

- Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on pitkällä aikavälillä, hän perusteli.

Näin juuri. Lapsille pillereitä syöttävät lekurit oikeuteen ja heti. Kamalaa että Suomessakin syötetään lapsille näitä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Vierailija

Minä olin nuorempana masentunut. Olin silloin yliopistolla töissä, joten oli hyvin pääsy tietokantoihin joissa tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Koska itseäni lääkehoito tuntui auttavan huonosti, aloin selvittää ihan artikkeleista sitä, miten tutkimusten mukaan lääkkeet auttaa. 

Tulin samaan tulokseen kuin professori: helvetin huonosti. Ne tutkimukset, joissa tehoa oli näyttänyt olevan, oli myöhemmin usein paljastettu puutteellisiksi toisissa tutkimusraporteissa. Usein ne tehokkuutta todistavat olivat lääketehtaan sponssaamia tutkimuksia, joissa tavalla tai toisella oli manipuloitu joko tutkittavien potilaiden valintaa, tulosten tilastollista analyysiä tai molempia. 

Eniten olin kuitenkin järkyttynyt siitä, että se aivokemiapuoli, jota niin auliisti esitellään potilasesitteissä, ei olekaan ollenkaan niin selvää. Kun sain ensimmäisen lääkkeeni, sain auringonkukalla koristetun esitteen, jossa loogisesti selitettiin, että aivoissa on puute serotoniinista, ja tämä lääke vähentää serotoniinin takaisinottoa, jolloin vapaan serotoniinin pitoisuus lisääntyy ja masennus poistuu. Asiallisista tutkimuksista sitten myöhemmin luin, että masennusta ei voi mitenkään todeta serotoniinitasoista, eikä tason nostaminen auta systemaattisesti masennukseen. Käsityksekseni jäi, että hoito on lähinnä arpomista: kokeillaan erilaisia aivokemiaan vaikuttavia kemikaaleja siinä toivossa, että joku nyt tälle yksilölle sattuisi auttamaan, vaikkemme ymmärräkään miksi.

Toisaalta ei placebonkaan merkitystä pidä vähätellä. Itse olen tullut siihen tulokseen, etät usein usko on varsin hyvä parantaja, ja usein usko vaatii välikappaleekseen jonkun aineen johon uskotaan, koska maailmankuvamme on niin fysikaalis-kemiallinen. Itse luin lopulta tutkimuksen, jossa todettiin mäkikuismavalmisteen olevan yhtä tehokasta tai tehotonta kuin perinteiset masennuslääkkeet, ja päätin että koska tuntuisi hullulta olla yrittämättä hoitaa masennusta millään, hankin sitä. Tietäen että kyseessä on placebo-efekti, ja että tuote on minulle synteettistä lääkettä parempi vain siksi, että tykkään ideasta luonnon yrttilääkkeestä. Masennus parani ajallaan hoidosta huolimatta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Mutta kaikkia ei auta, kuten minua, vuoden söin lääkkeitä, ja kun ei tehonnut, niin lopetin seinään, ei edes vierotusoireita. Okei, en siis varmaan pahmipia ole vetänyt, mutta noloa. Mutta SSRI-johdannaista jotain. Olisi pitänyt uskoa lääkkeen tehoon, olisi voinutkin auttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

Toivottavasti et syötä tuota lääkevastaista asennettasi asiakkaillesi. Minulle ei tule masennuslääkityksestä haittavaikutuksia. Tai ainakaan niitä ei ole vielä havaittu. Olen valmis ottamaan se riskin, että jotain vuosien saatossa tulee, mutta en halua uudelleen työkyvyttömäksi. Masennuslääkkeitä syödään muuten myös muihin vaivoihin kuin masennukseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän.

Sulla lienee jotain paljon muutakin kuin vain masennusta. Suurin osa pääsee lääkkeistä eroon ajassa jos toisessa, miksi et muka sinäkin? Eli et ole vain masentunut, jos tiedät jo nyt surra, että ikuisesti masennuslääkitystä joudut syömään. Jos se auttaa sua, miksi suret?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat