Mies ei 9 kuukauden seurustelun jälkeen vielä rakasta minua

Mä tiesin rakastavani miestä reilun vuoden jälkeen. Oltiin eka ihan vain seksisuhteessa vuosi ja sitten alettiin oikeasti seurustelemaan. Kerroin rakastavani 3kk seurustelun jälkeen. Mies ei. Seuraavan kerran sanoin sanat noin puoli vuotta tästä. Mies ei. Silloin otin asian esiin, juteltiin yksi yö, mä olin sitä mieltä että jos ei rakasta, niin erotaan, mies ei tiennyt, ei osannut sanoa, ei ehkä, ei tiennyt mitä rakkaus on jne. Päätettiin kuitenkin jatkaa.

Mies sanoi ekan kerran rakastavansa mua kun oltiin tunnettu 2,5v ja seukattu 1,5 vuotta.

Nyt mietin (jälkikäteen), että miksi mietin niitä sanoja turhaan. Kaikki miehen käytöksessä on koko ajan kertonut rakkaudesta. On ollut mulle älyttömän hyvä ja ihana koko ajan. On kohdellut rakkaudella.

Sanoista viis.

Mun mies sanoi rakastavansa mua ennen kuin edes oltiin suhteessa. Säädettiin vaan. Menin aika pahasti paniikkiin koska ite en vielä todellakaaan ollut valmis noihin sanoihin.

Meillä taisi ollu noin 2 kk yhdessä olon jälkeen, kun molemmat tunsi ja sanoi noin. Sinuna en olisi lainkaan huolissani, kuten sanoit miehesi ei ole rakastanut ketään, joskus tunteita on vaikea erotella mikä on mitäkin. Mekin ystävien kanssa saatetaan tarkoittaa eri asiaa rakastumisella. Te viihdytte yhdessä ja näytätte toisille välittävänne. 

Tunnekylmyys on sitten iha eri asia. Itse tapailin kerran miestä, joka sanoi, ettei hän voi edes ihastua kehenkään kuukausissa, että kyllä siinä vuosi menee. Se oli minulle jo tunteellisena ihmisenä vähän liikaa ja se tapailu jäi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Eli tilanne on tämä, että elän tällä hetkellä hyvin onnellisessa parisuhteessa. Ei asuta vielä yhdessä, mutta lähes joka yö nukutaan kuitenkin yhdessä. Viihdytään toistemme seurassa, nauretaan paljon, autetaan toisiamme kaikessa ja musta aidosti tuntuu siltä, että hän pelastaisi mut tilanteesta kuin tilanteesta ihan koska vain. Pari kk sitten tajusin, että alan tuntemaan ihastumista syvempää tunnetta häntä kohtaan. Eilen vihdoin tunnustin, että rakastan häntä. Hän vastasi, että ei koe rakastavansa mua VIELÄ. Mä menin ihan shokkiin ja aloin miettimään, mikä mussa on vikana. Mä jopa suutuspäissäni sanoin, että on varmaan parempi erota jos ei ole rakkauden tunteita näin pitkässä ajassa kehittynyt. 

 

Mies alkoi itkemään ja sanoi, että ei missään nimessä halua erota. Ei kuulemma oo koskaan kenestäkään välittänyt yhtä paljon, eikä tasan tarkkaan tiedä edes mitä rakkaus on, koska ei ole koskaan rakastanut ketään. (Ei ole vakavia parisuhteita takana, ainoastaan muutaman kuukauden säätöjä). Hän pyysi, että antaisin lisää aikaa koska uskoo, että ne tunteet mua kohtaan kasvaa joku päivä ihan rakkaudeksi, koska joka päivä kuulemma välittää enemmän ja enemmän. Toivoi, etten luovuta ja anna periksi koska tämä vaatii kuulemma ainoastaan aikaa ja kaikki muut hommat tässä suhteessa pelaa.

 

Kysymys kuuluu: Onko mulla syytä huoleen? Onko normaalia, että 9kk seurustelun jälkeen ei koe rakastavansa? Missä vaiheessa teidän parisuhteessa lausuttiin noi sanat? Keskustelua kehiin, haluan vain kuulla reagoinko todella typerästi vai olenko aiheesta huolissani.

Kulta pieni. Jos teillä on noin onnellinen suhde, ja välitätte toisistanne noin paljon, se on rakkautta. Te vaan käytätte siitä eri sanoja.

Monissa perheissä ei koskaan sanota sanaa rakkaus. Ei sellaisessa lapsi opi edes sen sanan merkitystä. Enin mitä pystyy käyttämään on tykkääminen ja välittäminen. Rakkaus tuntuu sanana valtavalta ja vieraalta.

Varmaan poikaystäväsi ajattelee, että hänen on lupa sanoa tunteitaan rakkaudeksi vasta kun olette olleet yhdessä kolmekymmentä vuotta ja teillä on lapsia. Näinhän vanhempi sukupolvi lyttää, "ette te nuoret tiedä rakkaudesta mitään".

Jos tämä asia sinua nyt vaivaa etkä usko että hän voisi sinua rakastaa, niin muista että rakkaus ei asu sanoissa vaan teoissa. Teepä mielessäsi testi.

Käyttäytyykö hän sinua kohtaan niin että voit aina luottaa ja turvata häneen?

Kohteleeko hän sinua hyvin, ystävällisesti ja arvostavasi ja kunnioittavasti?

Oletko hänelle tärkeä ja hän näkee sinut elämässään tulevaisuudessa kumppaninaan?

Kuunteleeko hän mielipiteitäsi ja ottaa ne huomioon ja tekee kompromisseja päätöksissään huomioidakseen sinulle tärkeät asiat?

Onko hän sinulle hellä ja haluaa koskettaa ja olla lähelläsi?

Haluaako hän tehdä kanssasi kaikkea, ja puhua kanssasi paljon kaikesta?

Tekeekö hän joskus asioita joissa hän on asettanut sinut oman mukavuutensa edelle, vaikka käy hyytävän kylmässä laittamassa sinulle auton lämpiämään ettei sinun tarvitse, tai nousee laittamaan kahvin tulemaan että sinä saat olla vielä hetken aikaa peiton alla?

Jos voit vastata näihin kyllä, hän rakastaa sinua syvästi. Jos hän ei tiedä että sen tunteen nimi on rakkaus, ja sitä sanaa voi käyttää, ei se ole hänen vaan hänen kasvatuksen vika, eikä muuta sitä asiaa että rakkautta se on.

N49

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän ja en tiedä mitä rakkaus on. Rakastin lemmikkiäni yli kaiken. Tein kaikkeni sen eteen, en välittänyt omasta väsymyksestäni tai tunteistani, pääasia oli että rakkaani sai kaiken ja vähän enemmän. Vaikka se oli omalla tavallaan hankala ja vaikeahoitoinen (lisäksi KALLIS) tapaus, ei rakkauteni ikinä vähentynyt tippaakaan. Ihmisten kohdalla minun on vaikeampi rakastaa täysin ehdoitta, koska ihmiset tekevät asioita täydellä järjellään, eivät hölmöyttään kuten eläimet. Mutta uskoisin voivani rakastaa. Varmasti voin. Sitten kun koen, että hyväksyn miehen yhtä täydellisesti kuin lemmikkini aikoinaan.

Toivottavasti rakastun nykyiseen<3 Ja hän minuun.

Yhtä lailla suurin osa ihmisistä tekee virheitä hölmöyttään, ei ilkeyttään.

Opin vasta yli viisikymppisenä rakastamaan ehdoitta. Se syntyy kun ei ole enää tarve saada takaisin jotain tiettyä, ei tarvetta saada toinen käyttäytymään jollain tietyllä tavalla. Esim ei ole pakko asua yhdessä, ei tarvitse enää saada itselle lapsia ja saada toinen haluamaan niitä, ei tarvitse enää saada toinen suostumaan asunnon ostoon tai naimisiin menoon tai kaikkeen mitä kuvittelee että parisuhteeseen liittyy.

Kun riittää vaan että välittää toisistaan, haluaa viettää aikaa yhdessä, haluaa toiselle vain kaikkea hyvää.

Silloin ei tarvitse olla enää edes mustasukkainen.

Kun on kerran osannut rakastaa ehdoitta, vaikka sitä lemmikkiä, tai lasta, niin tietää miltä se tuntuu, ja voi rakastaa jotain muutakin ehdoitta.

Eikö 9kk paikkeilla olla vielä aika vahvasti alkuhuumassa ja ihastuksessa? En edes lähtisi silloin miettimään, että onko tämä nyt rakkautta kun vaaleanpunaiset lasit killittä silmillä. Mikä kiire teillä on? Jos teillä on hyvä olla yhdessä?

Itse taisin sanoa miehelle, että rakastan häntä joskus reilun vuoden seurustelun jälkeen. En edes muista vastasiko mies samoin vai sanoiko myöhemmin. Nyt ollaan oltu reilut 15vuotta onnellisesti yhdessä ja rakkaus osoitetaan teoin, ei sanoin. 

Vierailija kirjoitti:

Romanttinen rakkaus syntyy rakastumisesta. Se on aika nopea prosessi. Ei se vaadi miettimistä

Näin juuri. Omassa tapauksessa ihastuttiin ja rakasttuttiin suurinpiirtein ensisilmäyksellä ja suhde eteni vauhdikkaasti. Se rakastaminen on aina ollut niin itsestään selvää, ettei olla siitä ikinä puhuttu. Kumpikin osoitetaan mieluummin teoin sitä rakkautta kuin lätisemällä tyhjää. Yhdessä yli 30 v.

Miksi te nostatte monta vuotta vanhoja keskusteluja ja jaatte Ap:lle ohjeita, tuskin niistä enää on tuohon tilanteeseen hyötyä

Kaikkee sitä. Joku kirjoitti jossain keskustelussa hyvin että "kaksi ihmistä sanoo rakastavansa toisiaan ja tarkoittaa sillä ihan eri asiaa". Jotkut vannoo rakkauttaan heti kohta kun on tavattu, jotkut taas laittaa tuohon sanaan niin paljon painoa että eivät uskalla sanoa koskaan rakastavansa. Itselle on ihan sama sanooko toinen joskus rakastavansa vai ei. Teot ratkaisee, ei sanat.

Jätä se.

Riippuu vähän mitä se miehesi pitää rakkautena. Jos odottaa jotain taivaallista "elokuvahuumaa" ja ilotulistusta, räiskyviä tunteita niin voi joutua odottamaan loppuelämänsä.

Ihastuminen on enemmänkin tuollaista lepatusta ja huumaa ja rakkaudessa ne tunteet syvenee mutta ainakin meillä myös tasaantuu. Tietää että toinen on se "oikea" ja tuntuu ihanan turvalliselta ja vakaalta ja on halu olla yhdessä ikuisesti.

Mies sanoi kyllä ekan kerran että rakastaa minua ihan vahingossa parin viikon seurustelun jälkeen. Säikähti itsekin että mitä tuli sanottua siinä kesäillan huumassa. Mutta meillä oli muutenkin nopeaa toimintaa koska minäkin tiesin heti että tuo mies on tuleva mieheni ja lasteni isä. 

Muutimme yhteen 3 viikon seurustelun jälkeen ja nyt olemme olleet yhdessä 27 vuotta. Yhä rakastamme ja olemme rakkauden/himon lisäksi myös ystäviä. Viihdymme aidosti yhdessä ja joka päivä saa nauraa kun meillä on vähän lapsellinen musta huumori yhtenä yhdistävä tekijänä.

On meilläkin ollut vaikeuksia koska molemmat ovat itsepäisiä ja molemmat haluaa määrätä kaapin paikan. Mutta pahimmat särmät ovat hioituneet pois vuosien myötä. Ja olemme kasvaneet ihmisinä lasten saamisen jälkeen...lapset kasvattaa myös vanhempia eikä vaan päinvastoin.

Vielä ainakaan ei ole tullut keski-iän kriisiä kummallekaan ;) ei olla sen tyyppisiä ihmisiä muutenkaan. Lapsetkin tosiaan lähensi meitä eikä vaikeuttanut parisuhdetta.

Katsokaa yhdessä elokuva Viulunsoittaja katolla (musikaali) - siinä lopussa ihanasti määritellään rakkautta.

No itse en oo vielä 23 vuoden jälkeen sitä sanonut. Rakastan toki paljon mut se ei vaan Tuu ulos mun suusta.. ei oo ikinä tullut. Mies on sanonut kerran. Kyllä sen tuntee kun toinen rakastaa. Ei tartte sanoin todistaa!

9kk ei ole pitkä aika, ja voi olla, että ap:n mies suhtautuu rakkaudentunnustukseen sen verran vakavasti, että haluaa antaa asialle aikaa. Rakkaus on loppuen lopuksi paljon muuta kuin sanoja.

Pääset helpommalla jos ei edes ala rakastaa koska kahden vuoden yhdessä olon jälkeen ei kuitenkaan enää rakastaisi.

Älä hätäile, kannattaa odottaa ainakin 9 vuotta. Kyllä siinä ajassa hitaasti lämpiäväkin mies rakastuu. Mutta älä pilaa prosessia pihtaamalla ja painostamalla.

Itse olen ehkä vähän samantyylinen kuin sun miesystävä.

Voisin varmaan sanoa rakastavani vasta kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Minulle rakkaus ei ole huumaa, vaan sitä arjen elämistä päivästä toiseen yms. Luulen, että aito rakkaus voi syntyä vasta siinä kun huomaa, että toinen todella pysyy päivästä toiseen luona ja että suhde ei perustu vain tunteelle vaan tahtotilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, pisti kyllä ajattelemaan. Mietin vain, että kuinka kauan siihen voi mennä, että kokee rakastavansa toista? Mies sanoi, että suhteessa eteneminen ei ole järkevää, ennen kun molemmat tuntee rakastavansa toista. Hän ehdotti, että annan aikaa edes ensi vuoteen saakka ja rauhassa katsotaan, mihin tunteet kehittyy. Tuntuu niin pahalta, koska itse aidosti voin sanoa rakastavani. Toisaalta olen onnellinen, että mies on rehellinen eikä sano rakastavansa mua vaan sen takia, että mäkin sanon niin. -ap

Sori, pakko sanoa, että noiden aikarajojen laittaminen on vihoviimeisin asia. Kysytkö sitten 1.1.2019, että rakastaako mies sinua? Ei pidä olla naiivi asioiden suhteen. Anna aikaa ja nauti. Rakkautta ei voi sytyttää kukaan muu kuin ihminen itse. Minulla on ollut parisuhteita ja aina kuvitellut jonkin tunteen olevan rakkauta. Kävi kuitenkin niin, että erotessa en tuntenut juurikaan mitää. Sitten rakastuin erääseen naiseen tulisesti, en ikävä kyllä häntä saanut. Tiedän, että jos olisimme yhteen päätyneet, olisin tehnyt mitä vain, jotta hän olisi ollut onnellinen. Vieläkin koskee.