Mielenvikaisia ihmisiä tulee kun lapsia kasvateta....

Vierailija

Miksi enää ei opeteta mikä on oikein ja väärin? No joo voi tuottaa traumoja. No sitten 19-v. surmaa 16-vuotiaan. Täsmäesimerkki: kaikki on mennyt pieleen. Minulla on vanhanaikainen kotikasvatus ja kuri oli tiukka. Minua kiusattiin koulussa ja väkivallalla en ole lähtenyt koskaan takaisin "maksamaan". 

Eräälle, joka hakkasi, potki ja löi,(vuosia myöh.) juttelin hänen kanssaan. Kyseli kovasti voiko jotenkin korvata, esim. rahalla...tai jotain. Kerroin hänelle, ja katselimme toisiamme silmiin "en halua sinulta mitään muuta kuin sen, että ET koskaan anna poikasi tehdä kenellekään sitä samaa, jonka sinä minulle minulle teit". Hän oli kuin oli turpiinsa saanut ja lupasi minulle. Se silmien ilme miehen kasvoilla. Hän on myös ainut jota löin takaisin kun kerran mitta tuli täyteen.  Hän muisti. Minulle väkivallattomuus on pyhä asia, ja en, koskaan ole lyönyt sen jälkeen. Yhden ihmisen pelastin väkivallattomasti pahoinpitelyltä vuosia sitten.

Kommentit (11)

Vierailija

En tiedä, mutta loogisiksi olen lapseni kasvattanut. 

Ensiksi sanot, että et koskaan ole "maksanut" takaisin väkivallalla. Jo kohta kerrot, että löit takaisin... 

Ja kyse ei kasvatuksessa ole mistään opettamisesta, mikä on oikein ja väärin. Se tulee ihan elämänkulussa itsessään, jos ympäristö on terve henkisesti. 

Vierailija

Mitäköhän tälle lapselle, joka sinua kiusasi on tehty kotona. :( Lapsethan oppii esimerkistä, ei sanomalla. Alistettu jatkuvalla kurilla?!  Ikävää, että vielä aikuisena syyllistät lasta, jolta on mahdollisesti puuttunut kodin turva ja hoiva. Häntä on voitu pahoinpidellä, kotona on voinut olla päihde- ja mielenterveysongelmia, jne.

Vierailija

Ennenhän osattiin kaikki paremmin. Miten selität tuon enää sanan, jos itsekin olet joutunut kuisatuksi. Esim. haluaisitko palata 50-luvun kasvatukseen?! Tai 80-luvun alkuun, joilloin oli vielä sallittu lapsen ruumillinen kuritus. Kasvatettiinko tuolloin terveitä aikuisia, jotka eivät koskaan tappaneet, pahoinpidelleet tai kiusanneet, eivät kärsineet mielenterveysongelmista?! Milloin oli tuo ihanne maailma, jolloin ei surullisia asioita ei tapahtunut vaan kaikki osattiin tehdä tisamalleen oikein, jonka perään nyt haikailet?!

Mitä sinun vanhempasi olisivat sinun iässä opettaneet muille vanhemille aihe vapaalla oikeata ja väärästä, mitä he osasivat nykyvanhempia paremmin?!

Vierailija

Ennen kasvatus oli usein sitä, että pyrittiin murtamaan lapsen oma tahto alistamalla.

Nykyään tiedetään, että se ei ole hyväksi. Tämä taas on pitkälti johtanut siihen, että lapsille asetetaan hyvin vähän, jos lainkaan rajoja. Näin lapsi joutuu kasvamaan turvattomuudessa. Senkään seurauket eivät ole hyvät.

Suurin osa vanhemmista tekee virheitä lastensa kohdalla.

Ap, todella törkeää sinulta tuomita tämän nuorukaisen vanhemmat, kun et oikeasti tiedä heidän asioistaan mitään.

Se, että moittii toisia, ei tee itsestä yhtään parempaa.

Vierailija

Ja ikä oli?! Olet kasvanut vanhanaikaisen kasvatuksen aikana ja silti sinua on kiusattu ja olet kohdannut välivaltaa eli täsmäesimerkki, kuinka kaikki on mennyt pieleen oikean ja väärän opettamisessa tuolloinkin.

Kasvatuksellahan olisi niin pirun helppo selittää kaikki ongelmat ja parantaa maailmaa, mutta jos astut ulos sieltä pahvilaatikostasi huomaat, että nämä ovat vähän monimutkaisempia asioita. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näet asiat omien lasien läpi katsottuna.

Vierailija

Kyllä joku kiusaajakin voi myöhemmässä elämänvaiheessaan tullakin katumapäälle ja jopa pyytää anteeksi jotain kouluaikaisia , tai koulun ja kouluajanulkopuolella tapahtuneita ahdistelujaan ja lyömisiään & hakkaamisiaan....

(...eimuuten ole mitenkään mahdotonta ,etteivät ne pahimmat kiusaajat ole välttämättä samasta koulustakaan.

Päinvastoin: silloinhan  kun ei ole mitään pelkoa ,että edes   koulussa tavattaisiin ,niin paljon helpompaahan se kiusaaminen on-kiusattu ei siis silloin välttämättä  ehkä tiedä niiden kiusaajiensa nimiäkään. )

Kiusattu on esim. saattanut käydä vaikka seurakunnan poikakerhossa,tai jossain poliittisessa nuorisojärjestössä ,johon kuuluminen ei ehkä jotakuta ole miellyttänyt ajatuksenakaan ja on vain valittu riittävän heiveröiseltä ja puolustuskyvyttömimmältä vaikuttava uhri joka kerhokokouksen  päättymisajan jälkeen sen ovesta ulos tulee. 

Uhri on siis valikoitunut eli valittu näillä perusteilla ja ne sellaisiksi kiusaajalle riittävätkin (pääasiahan onn että päästään hakkaamaan jotain ja nauttimaan kiusaamisesta mahdollisimman pienillä vastarinnan ja kiinnijäämisen riskeillä. 

Kiusaamisen kohteen   ei silloin tarvitse olla samaa ikäluokkaa edustavan kuin kiusaajan ,vaan hän voi olla useita vuosiakin nuorempi.

Itselläni oli kokemuksia

( pitkään jatkuneen kiusauksen kohteena) juuri tällaisesta tapausmallista.

Aikuisena kerran kohtasimme sattumalta  kaupungin   rautatieasemalla,ja hä n tuli aivan oma-aloitteisesti pyytämään anteeksi ja kertoi minulle alkoholistivanhemmistaan ja siitä kuinka isä hakkasi säälittä ja kuinka elämä lapsena nuorena oli muutenkin karua. Tunsin jopa sympatiaa häntä kohtaan.

Ei itsellänikään ,yövuoroja sairaalassa tekevän yh-äidin ainoana lapsena mitään kovin kummasti 'kasvatusta' edes  ollut ,mutta ei sentään väkivaltaista isää ja äitini kyllä osasi pitää kaikista tarpeellisista  asioista huolta,eikä minua kotona tietenkään pahoinpidelty .

Joku olisi voinut sanoa ,että olin hieman luonteeltani 'pehmeä', herkkä ja ehkä jossain määrin jopa 'tyttömäinen'(...urheilu ei kiinnostanut yhtään ,eivätkä  varsinkaan mitkään rajut pelit ja leikit lapsenakaan.)Viihdyin paljon yksinäni, ,haaveilimme paljon  ' bestiksen 'kanssa (toinen samantyyppinen poika ), pidin  pukeutumisleikeistä jne.

Toisin sanoen olen luonteeltani mahdollisimman vastakohtainen tuolle onnettoman,väkivaltaisen parisuhteen kodin kasvatille jas hän ikäänkuin aisti sen olemuksestani jo matkan päästäkin koska se suorastaan huokui minusta.

Ehkä hän oli jotenkin tiedostamattoman kateellinen,ehkä purki katkeruuttaan,vaikea sanoa mutta jotain tuollaista motivaatiota veikkaisin .

Hän kertoi siinä asemalla seisoessaan minulle nykyisestä  perheestään ja tyttärestään,otti valokuvankin meistä itselaukaisukameralla (... se oli silloin  90-luvulla harvinaisempi vempain) muistelimme kumpikin vielä jotain positiivisempia muistojamme nuoruudestamme ja erosimme lopuksi aivan  hyvässä hengessä ja täydessä sovussa kaiken sopineena.

Joskus voi siis  käydä (myöhemmin elämässä kiusaamisvuosien jälkeen)  jonkun kanssa jopa  näinkin onnellisesti , mutta mikään aivan 'automaattisesti' tapahtuva asia ,tällainenyksilön  myöhempi  henkinen kasvu ja paraneminen ja sitten joskus sen jälkeen sen aikanaan kiusaamansa kohtaaminen ei kuitenkaan ole.

( Eikä tietysti sekään että se hänen aiemman kiusaamisensa kohde enää  edes suostuisi keskustelemaan sen entisen kiusaajansa kanssa.)

Tiedän paljon enemmän  tapauksia ,joissa joko sille kiusaajalle, tai  sille  hänen pitkäaikaiselle uhrilleen on käynyt myöhemmin elämässään  huonosti.... (....itsemurha,alkoholisoituminen,huumeutuminen,saman  mallin toistaminen omien lastensa kohtelussa, väkivaltainen kuolema tms. )

Varsinaiset mielisairauksiksi luokitellut taudit ja niiden kehittyminen tai puhkeaminen ihmisellä eivät kuitenkaan riipu mistään  'kasvatuksesta' tai sen puuttumisesta, mutta joidenkin sairauksien kohdalla perheolosuhteet saattavat kylläkin (aiheuttamansa kasvustressin vaikutuksesta) edistää tai jouduttaa  jonkun  sellaisen taudin ilmenemistä....

Tärkeintä ei kuitenkaan ole se millä tavalla vanhemmat lastaan elämän asioissa              ( ...pelkillä sanomisillaan ) neuvovat, tai miten he häntä mielestään 'kasvattavat' tai 'ojentavat' .

Tärkeintä on se millaisen esimerkin he itse  lapsilleen omalla käyttäytymisellään  lapsilleen antavat.

Se on aina paras tapa ,jolla  vanhempi voi jälkikasvuunsa vaikuttaa ja häneen jotain mallia itsestään kasvamaan  juurruttaa.

Enemmän on siis aina  syytä painottaa tuota vanhemman roolin vastuullisuutta esimerkkinä,kuin puhua siitä millainen tulisi hyvän 'kasvatuksen' olla ,tai millainen vanhemman tulisi olla 'kasvattajana.'

Kun vanhemmuden rooli on hoidettu hyvin voidaan oikeastaan koko 'kasvattajan rooli' unohtaa.

Pelkkä esimerkki kun riittää täysin ja ajaa saman asian paljon paremmin ja aina  monin verroin tehokkaammin.

Vanhempien on turha kuvitella ,etteikö nimenomaan heidän lapsensa piankin oppisi näkemään ja tajuamaan  vanhempien *( sinänsä  hienojenkaan ) kasvatuspuheiden ja heidän oman  t o d e l l i s e n elämänsä  usein jyrkkää ristiriitaisuutta ja eroa.

'Usein' siksi ,että enitenhän puheilla yrittävät korvata sitä  todellisena esimerkkinä  itse lapsilleen olemistaan juuri ne ,jotka siihen vähiten todellisuudessa pystyvät.(esim. alkoholistivanhemmat )

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ja ikä oli?! Olet kasvanut vanhanaikaisen kasvatuksen aikana ja silti sinua on kiusattu ja olet kohdannut välivaltaa eli täsmäesimerkki, kuinka kaikki on mennyt pieleen oikean ja väärän opettamisessa tuolloinkin.

Kasvatuksellahan olisi niin pirun helppo selittää kaikki ongelmat ja parantaa maailmaa, mutta jos astut ulos sieltä pahvilaatikostasi huomaat, että nämä ovat vähän monimutkaisempia asioita. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näet asiat omien lasien läpi katsottuna.

Minkäänlainen kasvatus ei vaikuta lapseen, jos lapsen korvien välissä viheltää.

Vain lääkitys auttaa, jos auttaa sekään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ikä oli?! Olet kasvanut vanhanaikaisen kasvatuksen aikana ja silti sinua on kiusattu ja olet kohdannut välivaltaa eli täsmäesimerkki, kuinka kaikki on mennyt pieleen oikean ja väärän opettamisessa tuolloinkin.

Kasvatuksellahan olisi niin pirun helppo selittää kaikki ongelmat ja parantaa maailmaa, mutta jos astut ulos sieltä pahvilaatikostasi huomaat, että nämä ovat vähän monimutkaisempia asioita. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näet asiat omien lasien läpi katsottuna.

Minkäänlainen kasvatus ei vaikuta lapseen, jos lapsen korvien välissä viheltää.

Vain lääkitys auttaa, jos auttaa sekään.

Mielenterveys on veteen piirretty viiva. Aika marginaalisia on ne tapaukset jossa ulkopuoli ei voi mitenkään vaikuttaa ihmiseen vaan tällä on pää täysin sekaisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi enää ei opeteta mikä on oikein ja väärin? No joo voi tuottaa traumoja. No sitten 19-v. surmaa 16-vuotiaan. Täsmäesimerkki: kaikki on mennyt pieleen. Minulla on vanhanaikainen kotikasvatus ja kuri oli tiukka. Minua kiusattiin koulussa ja väkivallalla en ole lähtenyt koskaan takaisin "maksamaan". 

Eräälle, joka hakkasi, potki ja löi,(vuosia myöh.) juttelin hänen kanssaan. Kyseli kovasti voiko jotenkin korvata, esim. rahalla...tai jotain. Kerroin hänelle, ja katselimme toisiamme silmiin "en halua sinulta mitään muuta kuin sen, että ET koskaan anna poikasi tehdä kenellekään sitä samaa, jonka sinä minulle minulle teit". Hän oli kuin oli turpiinsa saanut ja lupasi minulle. Se silmien ilme miehen kasvoilla. Hän on myös ainut jota löin takaisin kun kerran mitta tuli täyteen.  Hän muisti. Minulle väkivallattomuus on pyhä asia, ja en, koskaan ole lyönyt sen jälkeen. Yhden ihmisen pelastin väkivallattomasti pahoinpitelyltä vuosia sitten.

Tavallaan ymmärrän ennen vanhaisen tyylin, joka ei ollut laitonta siihen aikaan lasten kasvatuksessa, eli piiskaaminen tai sillä uhkaileminen tai vyöllä selkään, koska ei lasta syyttä rangaistu.  Lapsihan oli ensin syyllistynyt väärään tekoonsa, ja vanhempien tehtävä oli antaa rangaistus, ettei väärinteko toistuisi enää.  Samaan pohjautui myös tukkapölly ja sormille napsautus.  Koiran kasvatuksessakin pätee sama, eli pieni napautus kirsuun, jos koira menee koristekukkia puremaan tai johtoja lattialta. Ei mene toiste, eikä mene lapsikaan toiste pahantekoon vaan mielessä on tuleva jo koettu rangaistus.  

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat