Synnyttäminen alkoi ihan yhtäkkiä hirvittämään
Yöllä alkoi tulemaan selkeitä supistuksia, tähän asti oon ollu koko synnytyksen kans ihan ok, pakollinen paha ennen vauvaa. Nyt kumminkin aivan sydämessä muljahtelee kun ajattelen asiaa, meinaa ihan pakokauhu iskeä. Ja mitä enemmän oireita tulee, sitä kamalammaksi pelko kertyy. Nyt on supistellut enemmän ja vähemmän koko päivän ja limatulppa on myös irronnut mitä luultavimmin.
Taitaa olla liian myöhästä millekään pelkopolille? :D
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
mitä tuo T tarkoittaa? Tyhmää?
Ja niihin on myös kuoltu
Käsittääkseni Suomessa synnytyskuolemat ovat erittäin harvinaisia. Kotiinkin on moni kuollut. Miksi olla hysteerinen mokoman asian vuoksi?
T-miespuolinen
Niin kauan kun et ole synnyttänyt, pidä suusi kiinni kun et asioista mitään tiedä.
Olen nähnyt televisiosta monta kertaa. Maataan selällään jalat levällään, hengitetään syvään, ponnistetaan ja puhalletaan välillä. Tyhmempikin osaa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että mitä tyhmempi, sitä useammin synnytetään.
T-miespuolinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Ja niihin on myös kuoltu
Käsittääkseni Suomessa synnytyskuolemat ovat erittäin harvinaisia. Kotiinkin on moni kuollut. Miksi olla hysteerinen mokoman asian vuoksi?
T-miespuolinen
Pahin kuvaus synnytyskivusta jonka olen lukenut oli, että tuntui kuin sinua olisi sahattu kahtia. Missä muualla tänä päivänä länsimaissa ihminen joutuu kokemaan tuollaista? (Anteeksi ap, mulla ei sitten sattunut kun oli epiduraali ja olen se, joka oli menossa mestaukseen, ehkäpä juuri tämän lukemansa takia, EIKÄ SE TOTEUTUNUT) Missä sä miehenä voisit mennä tekemään jotain, josta aika isolla prosentilla voi sattua niin paljon? Kerro, niin mä mietin, kantsiiko tästäkään nyt puhua.
Vierailija kirjoitti:
Em ota enää kantaa aiheeseen, kun ei kuitenkaan kuunnella.
T-miespuolinen
Kuunneltiinhan, mutta ei vain olla samaa mieltä.
Arvaa mitä? Oon nähny ku miehiä kuolee sotalefoissa. Ei sekään pahalta näyttänyt, ne vaan silleen kaatui poks. Etkö sä haluais mennä siis sotaan kuolemaan, eihän se ole mitään?
Kuulostaa tutulta. Viimeiset päivät ja aika käy vähiin... Ja yhtäkkinen pakokauhu siitä, että et todellakaan pysty, etkä halua! Matkalla sairaalaan tosikkoa tekemään, halusin todella perua koko jutun. Oli kylmää ja pimeää, olin väsynyt ja kipuinen, halusin vain omaan sänkyyn nukkumaan. Muistot ekasta synnytyksestä tulvivat mieleen, tieto lisäsi tuskaa. En ikinä unohda sitä fiilistä. Onneksi sairaalassa rauhoittuu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suppareita ollu koko päivän? Onko ne koventunu? Monelta kävit näytillä? Kannattaa ehkä mennä piakkoin uudestaan. Tsemppiä!♡
On ollu ja on koventunu. Mutta vielä siedettäviä, ihan hyvin pärjää kotosalla. Säännöllisiä ne ei ole. Kävin aamupäivällä, pitää kyllä lähteä vielä uudelleen näytille. En vaan usko että tämä on kovasti edennyt kun tosiaan nää kivut ei mitään mahottomia vielä ole.
AP
Mulla toisesta se avautuminen kesti alle puoli tuntia. Kotona oli supistellut eikipeästi muutaman tunnin ja sitten alkoikin rytinällä. Synnytyskertomuksessa luki että kirjaannuin sisään sairaalaan 10.58 ja lapsi syntyi 11.01. Ja kätilö vielä puhelimessa yritti taivutella jäämään kotiin kun oli tehnyt kipeää niin vähän aikaan. Eli mene vaan rohkeasti näytille jos siitä tuntuu. Onko sulla pitkä matka sairaalaan?
Mulla kanssa kävi samalla tavalla kuin sulla. Sitten kun synnytys alkoi, niin pelko haihtui hyvin nopeasti. Oli sen verran kipeetä, että keskityin saamaan vain vauvan ulos ja homman päätökseen.
Lienee hyvin normaalia, että pelko iskee siinä kohtaa kun tajuaa, että se vauva pitää ihan oikeasti synnyttää.
Ensisynnytys yleensä kestää vähintään 10 tuntia. Jos aamulla oli kaikki ok ja ei ole vielä kipuja, niin nukkumaan vaan. Tarvitset unta! Minulla 4 lasta. Supistuksia on ollut jopa pari viikkoa ennen syntymää. Minä olen aina tuntenut, milloin pitää lähteä, vaikkei ole säännöllisesti supistanut. Eka oli kuin oppikirjasta, muut ovat olleet jotain ihan muuta. Pisin synnytys 12 tuntia, lyhin 4 tuntia ja supistukset ovat olleet todella kivuliaita silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suppareita ollu koko päivän? Onko ne koventunu? Monelta kävit näytillä? Kannattaa ehkä mennä piakkoin uudestaan. Tsemppiä!♡
On ollu ja on koventunu. Mutta vielä siedettäviä, ihan hyvin pärjää kotosalla. Säännöllisiä ne ei ole. Kävin aamupäivällä, pitää kyllä lähteä vielä uudelleen näytille. En vaan usko että tämä on kovasti edennyt kun tosiaan nää kivut ei mitään mahottomia vielä ole.
AP
Mulla toisesta se avautuminen kesti alle puoli tuntia. Kotona oli supistellut eikipeästi muutaman tunnin ja sitten alkoikin rytinällä. Synnytyskertomuksessa luki että kirjaannuin sisään sairaalaan 10.58 ja lapsi syntyi 11.01. Ja kätilö vielä puhelimessa yritti taivutella jäämään kotiin kun oli tehnyt kipeää niin vähän aikaan. Eli mene vaan rohkeasti näytille jos siitä tuntuu. Onko sulla pitkä matka sairaalaan?
Syöksysynnytykset ovat erittäin harvinaisia. Kohta ap alkaa pelätä sitä. Jos rentoutuu, menee helpommin. Tällä palstalla peloitellaan näköjään vain lisää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suppareita ollu koko päivän? Onko ne koventunu? Monelta kävit näytillä? Kannattaa ehkä mennä piakkoin uudestaan. Tsemppiä!♡
On ollu ja on koventunu. Mutta vielä siedettäviä, ihan hyvin pärjää kotosalla. Säännöllisiä ne ei ole. Kävin aamupäivällä, pitää kyllä lähteä vielä uudelleen näytille. En vaan usko että tämä on kovasti edennyt kun tosiaan nää kivut ei mitään mahottomia vielä ole.
AP
Mulla toisesta se avautuminen kesti alle puoli tuntia. Kotona oli supistellut eikipeästi muutaman tunnin ja sitten alkoikin rytinällä. Synnytyskertomuksessa luki että kirjaannuin sisään sairaalaan 10.58 ja lapsi syntyi 11.01. Ja kätilö vielä puhelimessa yritti taivutella jäämään kotiin kun oli tehnyt kipeää niin vähän aikaan. Eli mene vaan rohkeasti näytille jos siitä tuntuu. Onko sulla pitkä matka sairaalaan?
Syöksysynnytykset ovat erittäin harvinaisia. Kohta ap alkaa pelätä sitä. Jos rentoutuu, menee helpommin. Tällä palstalla peloitellaan näköjään vain lisää...
Ei ollut tarkoitus pelotella. Nyt kun luin tuon viestini uudelleen, niin muotoilin asiani ehkä vähän väärin. Halusin vain sanoa, että ei tarvitse arkailla käydä tarkistuttamassa tilannetta synnärillä jos siltä tuntuu. Kokemuksesta tiedän, että sairaalan henkilökunta voi olla aika tympiintyneitä jos siellä ravataan vähän väliä ja käskevät vain kotiin odottelemaan. Lisäksi ensisynnyttäjä voi vähän arpoa sitä, että milloin on sopivaa käydä näytillä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Viimeiset päivät ja aika käy vähiin... Ja yhtäkkinen pakokauhu siitä, että et todellakaan pysty, etkä halua! Matkalla sairaalaan tosikkoa tekemään, halusin todella perua koko jutun. Oli kylmää ja pimeää, olin väsynyt ja kipuinen, halusin vain omaan sänkyyn nukkumaan. Muistot ekasta synnytyksestä tulvivat mieleen, tieto lisäsi tuskaa. En ikinä unohda sitä fiilistä. Onneksi sairaalassa rauhoittuu. Tsemppiä!
tosikko vauva? Wtf?
Esikko, tosikko, kolmikko, nelikko, viisikko, kuusikko, seitsikko...
Niin muakin hirvitti mutta sitten mietin vaan, että ei tätä nyt enää voi perua, tulta päin ja Rauhassa hengittäen. Synnytys ei mennyt kuin aattelin, mutta sairaalassa on osaava henkilökunta, he tietävät, miten asia hoidetaan (mulla käynnistettiin).
Aattele vaan, miten ihana on päästä raskausvaivoista eroon ja synnytys on vaan väliaikaista. Selviät kyllä ja hyvin! Synnytyksestä myös palautuu, vaikka heti jälkeen en sitä uskonut! Terveisin kuusikuukautisen äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Esikko, tosikko, kolmikko, nelikko, viisikko, kuusikko, seitsikko...
mitä ihmettä? Seitsikko soittaa kyllä, nelikkokin ehkä (jos on kvartetti) ja viisikko seikkailee kirjoissa. Muita en ole kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Viimeiset päivät ja aika käy vähiin... Ja yhtäkkinen pakokauhu siitä, että et todellakaan pysty, etkä halua! Matkalla sairaalaan tosikkoa tekemään, halusin todella perua koko jutun. Oli kylmää ja pimeää, olin väsynyt ja kipuinen, halusin vain omaan sänkyyn nukkumaan. Muistot ekasta synnytyksestä tulvivat mieleen, tieto lisäsi tuskaa. En ikinä unohda sitä fiilistä. Onneksi sairaalassa rauhoittuu. Tsemppiä!
tosikko vauva? Wtf?
Hän tiesi, että tuleva vauva ei ole huumori-ihmisiä ja siksipä alkoi keljuttaa jo etukäteen. Vauvatkin ovat persoonia.
Lähdettiin näytille ja olin yllättäen jo 4cm auki, antoivat jäädä tänne. Kipeämmäksi muuttuu olo koko ajan, tuskanen yö varmasti edessä. Nukkukaa te muut mun puolesta!
AP
Tsemppiä ap, kerro sitten lopputulos!!
Tyttö tuli aamuyöstä, mittaa vähän alle 50 cm ja painoa vähän alle 3kg. Niin kaunis ja suloinen ilmestys kun ryppyinen vauva vaan voi olla!
Ihan kamala kokemus, syystäki panikoin :D Pitää toivoa että aika kultaa muistot, muuten ei meidän neitokainen tuu sisarusta saamaan...
Vierailija kirjoitti:
Tyttö tuli aamuyöstä, mittaa vähän alle 50 cm ja painoa vähän alle 3kg. Niin kaunis ja suloinen ilmestys kun ryppyinen vauva vaan voi olla!
Ihan kamala kokemus, syystäki panikoin :D Pitää toivoa että aika kultaa muistot, muuten ei meidän neitokainen tuu sisarusta saamaan...
Oops, tämä oli siis AP
Em ota enää kantaa aiheeseen, kun ei kuitenkaan kuunnella.
T-miespuolinen