Lue keskustelun säännöt.
Synnyttäminen alkoi ihan yhtäkkiä hirvittämään
02.11.2015 |
Yöllä alkoi tulemaan selkeitä supistuksia, tähän asti oon ollu koko synnytyksen kans ihan ok, pakollinen paha ennen vauvaa. Nyt kumminkin aivan sydämessä muljahtelee kun ajattelen asiaa, meinaa ihan pakokauhu iskeä. Ja mitä enemmän oireita tulee, sitä kamalammaksi pelko kertyy. Nyt on supistellut enemmän ja vähemmän koko päivän ja limatulppa on myös irronnut mitä luultavimmin.
Taitaa olla liian myöhästä millekään pelkopolille? :D
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen? Paljon viikkoja?
Jep, esikoinen. Vk 38 meneillään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin se menee. Usko pois.
Synnytys pelotti vaimoani kovasti mutta sairaalassa hän rauhoittui.
Sellaista se on, tai oli... Minustakin alkoi tuntua synnytyksen lähellä, että tältä varmaan etäisesti tuntuisi meno mestauslavalle (eikä se silloin tuntunut kovin etäiseltäkään...) Mutta h-hetkellä sitä sitten vain keskittyy siihen mitä tapahtuu.
Pitäsköhän sinun lähteä synnärille tarkistettavaksi?
Mullakin synnyttäminen tuntui aluksi ajatuksena helpolta ja luonnolliselta. Sitten kun limatulppa lähti ja yhden yön supisteli, alkoi oikeasti jännittämään. Olin helpottunut aamulla, kun supistukset laantui eikä vielä tarvinnut lähteäkään. Seuraavana iltana ne alkoivat uudestaan ja silloin jotenkin tiesi että nyt on tosi kyseessä, odottelin vaan koska tulevat tarpeeksi tiheään. Tosi paikan tullen ei sitten jännittänytkään, vaan ihan rauhallisesti lähdettiin.
Hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäsköhän sinun lähteä synnärille tarkistettavaksi?
Kävin jo kertaalleen tänään, lähetettiin vielä kotiin odottelemaan.
AP
Kiitos ihan älyttömästi viesteistä! Ei ne sinänsä oloa helpota :D Mutta vertaistuki on kumminki aina kivaa, jospa tästä selvittäis!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Kuule, täysin normaaleja ajatuksia ja tunnetiloja.
Itse odotan nyt neljättä lasta ja yhtäkkiä iski ihan kauhea pakokauhu kun tajusin että edessä on synnytys eikä sitä voi mitenkään estää eikä väistää. Muistan tuon tunteen edellisestä synnytyksestäkin, kauhea pelko siitä, ettei itse voi oikein mitenkään vaikuttaa asiaan. Pelko kontrollin menettämisestä. Mutta hyvin silloinkin kaikki meni ja ajatukset siirtyivät ihan muihin asioihin kun pääsi ns. tositoimiin.
Kovasti tsemppiä. Eiköhän kaikki mene ihan hyvin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Ja niihin on myös kuoltu
Se on ramppikuumetta, menee ohi. Viimeisellä viikoll olin aika hermo, ja olison välillä perunut koko jutun. Mutta sit kun vedet meni ja lähdettiin sairaalaan, olin ihan rauhallinen. Ja päätin luottaa henkilökuntaan, ja lopputulos oli tärkein: äiti ja lapsi kunnossa! Odottaminen on vaikeinta, kyllä se synnnytys menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se pelko kuuluu asiaan. Kyllä sinä pärjäät. Juuri toi odottelu on kuluttavaa, että kohta, kohta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Ja niihin on myös kuoltu
Käsittääkseni Suomessa synnytyskuolemat ovat erittäin harvinaisia. Kotiinkin on moni kuollut. Miksi olla hysteerinen mokoman asian vuoksi?
T-miespuolinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärh. MIksei mullakin ala jo tapahtua!? :( Itse olen edellisen karmean synnytyskokemuksen siivittämänä pelännyt tätä synnytystä kuin ruttoa, ja siksi toivonut että se olisi mahd. äkkiä ohi. Ei, ei pienintäkään supistusta. Samalla kaavalla mennään varmaan taas, eli rv 42 käynnistykseen ja sit junnataan salissa koko yö, päivä, yö, päivä...
Eli suhtaudu niin, että on helpotus kun sulla näyttäisi lähtevän itsekseen se käyntiin :) Luonnollinen synnytys on lähes aina mukavampi kuin käynnistetty. Pelkopolille tuskin enää kerkeät, mutta voithan aina soittaa synnärille ja jutella hetkisen kätilön kanssa, sekin saattaa jo kummasti rauhottaa.
T. RV 40+4
Mullekin välillä iskee tajuntaan, että tää vauva on tosiaan synnytettävä eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Meinaa iskeä kauhu, mutta menee aina ohi :D
Esikoisesta oli sama juttu, mutta sitten kun päästiin sairaalaan, keskityin vain itse synnytykseen eikä pelottanut ollenkaan.
Tsemppiä, hyvin se menee! :)
Onko suppareita ollu koko päivän? Onko ne koventunu? Monelta kävit näytillä? Kannattaa ehkä mennä piakkoin uudestaan. Tsemppiä!♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Ja niihin on myös kuoltu
Käsittääkseni Suomessa synnytyskuolemat ovat erittäin harvinaisia. Kotiinkin on moni kuollut. Miksi olla hysteerinen mokoman asian vuoksi?
T-miespuolinen
Niin kauan kun et ole synnyttänyt, pidä suusi kiinni kun et asioista mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Onko suppareita ollu koko päivän? Onko ne koventunu? Monelta kävit näytillä? Kannattaa ehkä mennä piakkoin uudestaan. Tsemppiä!♡
On ollu ja on koventunu. Mutta vielä siedettäviä, ihan hyvin pärjää kotosalla. Säännöllisiä ne ei ole. Kävin aamupäivällä, pitää kyllä lähteä vielä uudelleen näytille. En vaan usko että tämä on kovasti edennyt kun tosiaan nää kivut ei mitään mahottomia vielä ole.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi synnytyksestä on tehty joku peikko. lapsia on synnytetty ennekin ja vaikka saunassa.
T-miespuolinen
Ja niihin on myös kuoltu
Käsittääkseni Suomessa synnytyskuolemat ovat erittäin harvinaisia. Kotiinkin on moni kuollut. Miksi olla hysteerinen mokoman asian vuoksi?
T-miespuolinen
Niin kauan kun et ole synnyttänyt, pidä suusi kiinni kun et asioista mitään tiedä.
Olen nähnyt televisiosta monta kertaa. Maataan selällään jalat levällään, hengitetään syvään, ponnistetaan ja puhalletaan välillä. Tyhmempikin osaa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että mitä tyhmempi, sitä useammin synnytetään.
T-miespuolinen
Esikoinen? Paljon viikkoja?