Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa ratkaisemaan mun ongelma (kissat ja tuleva vauva)
02.11.2015 |
Mä en enää millään keksi mitä voisin tehdä. Meillä on siis kaksi ihanaa kissaa, ja alkukeväästä tulossa ensimmäinen lapsi. Ongelma on siis makuuhuoneen ovi.
Pidetään makkarin ovea kiinni öisin, jotta kissat saavat vetää öiset riehumisensa ilman että häiritsevät meitä. Plus toisella kissalla on ollut tapana pissata sänkyyn silloin tällöin, aina niin että ajattelemme, että jes nyt se ei enää tee sitä ja ovea voi pitää auki, niin taas siellä on pissat.
Joka yö/aamu klo 4-7 jossain vaiheessa jompi kumpi kissoista tulee raapimaan ovea ja maukumaan. Ja tätä muuten jatkuu niin kauan että siihen reagoi, kaikkea ollaan kokeiltu: ärähtämistä, vettä ja suihkepulloa, huomiotta jättämistä jne. Minä sitten aina nousen, käyn vessassa ja laittamassa kissoille vähän ruokaa kuppeihin tai osoittamassa niitä kuppeja että noi urpot ymmärtäisi sen ruuan olevan siellä. Yleensä ruokaa siis on jäljellä, eli nälästä ei edes ole kyse vaan huomiosta. Useimmiten tuo riittää, mutta joskus kun menen takaisin nukkumaan, toinen kissoista tulee taas ovelle vaatimaan huomiota. Tänäänkin jouduin sitten avaamaan oven, että huuto- ja raapimiskonsertti loppuisi. Joskus kissat tulevat viereen nätisti nukkumaan, joskus riehuvat makkarissa niin että tavarat lentää...
Täähän on siis muutenkin ihan helvetin rasittava rumba tehdä joka yö, mutta mites keväällä kun saadaan vauvakin kotiin? Mitä hittoa noille pitäs tehdä :( Miten ne sais opetettua olemaan keskenään aamuun asti?
Kommentit (67)
Komppaan numeroa 18! Käsittämätön keskustelu! Eniten ehkä nauratti tuo "olen kokonaan kissojen oma". Kissa on kissa, hyötyeläin maalla, turhake kaupungissa. "Saako kissani tarpeeksi huomiota? " Anna mun kaikki kestää hahhhaaaahhaaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään kokeilit tora huomiotta jättämistä? Nyt kokeilisin sitä PITKÄÄN. Esim tästä hetkestä tammikuuhun. Etkä sinä aikana tee yhtikäs mitään kun kissat huutavat oven takana. Vessassa yms käyt vaan kun kissat on kiltisti.
T. 2 kissan omistaja
Se ei auta. Noi kyllä jaksaa raapia niin kauan että jommalla kummalla menee hermot. Ja toi meinais sitä, ettei me tästä päivästä tammikuuhun nukuttais enää kuin sinne 4-7 asti aamulla. Minä ainakin haluan nukkua.
Helppohan se on sanoa, että jatka huomiotta jättämistä, mutta eiköhän teilläkin hajoais pää siinä vaiheessa kun sitä "maumaumaumaumau *raapraapraapraap*" oo kuulunu tunnin putkeen.
ap
Lapseni huusi öitä pitkään, kun lopetin öisen tissin antamisen. Todella pitkään.
Minulla oli valittavana joko turhan yöimetyksen jatkaminen ( milloinkahan se olisi itsestään lppunut, kenties viisivuotiaana, lapsi oli siis reilusti päälle vuoden) tai sitten pitäytyminen lopettamispäätöksessäni.
Jossain vaiheessa lapsi sitten lopetti sen huutamisen ja nukkui sen jölkeen yönsä hyvin. Kuten minäkin. Toisessa vaihtoehdossa sekä hänen että minun yöunet olisivat jatkuneet katkonaisina ties kuinka kauan.
Yritän tässä sanoa, että jätä ne kissat huomiotta nyt, palkkio odottaa tulevaisuudessa.
Vauvankin joudut venyttämään pinnaasi aivan takuulla, tämä voisi käydä harjoittelusta.
Niin kuinka kauan sitä huomiotta jättämistä on pisimmillään kokeiltu? Se on oikeasti ainoa keino.
T: kahden kissan omistaja.
Meidän kissat jaksoi ulkoa ja raapia ovea kolmisen viikkoa, sitten loppui.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meillä kissat lähti kun vauva tuli..älä sure..se tulee se olotila kun vauva tulee ihan luonnostaan että et jaksa enää yhtäkään karvakasaa jaloissa pyörimässä.
Se on sitten ihan helppoa luopua niistä kun ei ole enää sellaista tunne sidettä niihin ja rupeaa vaan ärsyttämään..ja ihan todella näin tapahtuu eikä siinä ole mitään väärää..
muutoinkin sisälle kuseva kissa on mielenvikainen..
anna eteenpäin..vaikka jollekin tallille tai navettaan..älä mieti sen enempää!
Mites, annetaanko teillä sitten lapsikin pois kun tulee mielekkäämpää tekemistä?
Älkää ottako lemmikkejä, jos niiden kanssa ei haluta edes yrittää sopeutua eri elämäntilanteisiin. Eri juttu tietty jos lemmikki järjestelmällisesti hyökkäilee lapsen kimppuun, mutta siitä nyt ei ilmeisesti ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mites, annetaanko teillä sitten lapsikin pois kun tulee mielekkäämpää tekemistä?
Älkää ottako lemmikkejä, jos niiden kanssa ei haluta edes yrittää sopeutua eri elämäntilanteisiin. Eri juttu tietty jos lemmikki järjestelmällisesti hyökkäilee lapsen kimppuun, mutta siitä nyt ei ilmeisesti ole kyse.
Älä viitsi. Eläin on eläin, sille on ihan sama kuka sitä passaa ja se sopeutuu uuteen kotiin. Kissaa ja vauvaa nyt vaan ei voi verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä oli kissat 10 vuotta kun sitten vauva tuli..ja ihan luonnostaan kuulemma käy muillekin niin että se karvakasa rupee ärsyttämään ihan tosissaan ja siitä on todella helppo luopua.Se tunneside siihen eläimeen katoaa.
Meillä ressas kissat ja mua vitutti ne elukat ihan järjettömästi joten oli todella helppoa niistä luopua ja ei oo harmittanu yhtään vaikka ne oli yhen 10 vuotta mun elämän keskipiste.Kaikilla hyvä koti ja ikävä ei ole ollut!!
Ei sopeudu kissa eikä lapsi!Ja se on totuus!
https://www.mustijamirri.fi/petsafe-sss-cat-kissankarkoitin-006677-1
Tämä makkarin ovenpieleen. Täysin vaaraton ja jonkun ajan päästä ei tartte olla edes välttämättä päällä, kun kissa on oppinut kiertämään sen tarpeeksi kaukaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä oli kissat 10 vuotta kun sitten vauva tuli..ja ihan luonnostaan kuulemma käy muillekin niin että se karvakasa rupee ärsyttämään ihan tosissaan ja siitä on todella helppo luopua.Se tunneside siihen eläimeen katoaa.
Meillä ressas kissat ja mua vitutti ne elukat ihan järjettömästi joten oli todella helppoa niistä luopua ja ei oo harmittanu yhtään vaikka ne oli yhen 10 vuotta mun elämän keskipiste.Kaikilla hyvä koti ja ikävä ei ole ollut!!
Ei sopeudu kissa eikä lapsi!Ja se on totuus!
t. Tunnevammainen idiootti
Kuka oikeesti kestää kusevaa kissaa sisällä?Ei tartte kestää..mitä jos se kusee vauvan päälle tai vaatteisiin?
Ette ehkä itse huomaa sitä jotka pidätte sisälle kusevaa kissaa mutta haisette kissan virtsalle jatkuvasti..sse on niin vahva haju..
halveksin teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi usein ne kotieläimet muuttuu äidin silmissä sietämättömiksi lapsen pariksi -kolmeksi elinvuodeksi. Se näyttää olevan ihan vaistotoiminto, että eläimen kokee joko uhaksi tai vaan riesaksi.
Nos sulle käy vauvan synnyttyä niin, että esimerkiksi kissankarvat tai kissanpaska hiekkalaatikossa herättää raivoreaktion (ton elukan ei kuuluisi olla täällä paskomassa sisätiloissa) niin se on ihan normaali reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä oli kissat 10 vuotta kun sitten vauva tuli..ja ihan luonnostaan kuulemma käy muillekin niin että se karvakasa rupee ärsyttämään ihan tosissaan ja siitä on todella helppo luopua.Se tunneside siihen eläimeen katoaa.
Meillä ressas kissat ja mua vitutti ne elukat ihan järjettömästi joten oli todella helppoa niistä luopua ja ei oo harmittanu yhtään vaikka ne oli yhen 10 vuotta mun elämän keskipiste.Kaikilla hyvä koti ja ikävä ei ole ollut!!
Ei sopeudu kissa eikä lapsi!Ja se on totuus!
t. Tunnevammainen idiootti
Jaa niin että niitä kissoja olisi väkisin pitänyt pitää jos ei viihtynyt enää kissat eikä omistajat?
Jos kissa kuseskelee ja osoittaa mieltään sillä on paha olla ja siinä vaiheessa siitä on parempi luopua.
Ja jos minä potkaisin sitä kissaa päähän aina ohi kulkiessani kun vitutti sen karvojen ja kusien siivous vaikka oli muutakin tekemistä niin eiköhän ollut vastuullisinta luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vain yksi kissa kun vauva tuli taloon. Kissa muutti vapaaehtoisesti pois makuuhuoneesta vauvan sinne tullessa. Ensin vähän ihmetteli mikä vauva oli. Herätti toki samaan aikaan aamuyöstä kuin ennenkin ja päästin kissan ulos. No problem. Toisen lapsen tullessa se katsoi ai tollainen taas. No problem. Suru oli suuri kun kissa sitten jouduttiin lopettamaan, lapset jo koululaisia silloin. Toki meitä auttoi se, että kissan saattoi päästää ulos.
Vierailija kirjoitti:
Älä huomioi kissoja silloin kun käyt vessassa ja voisitko sulkea kissat kylpyhuoneeseen yöksi? Jos vaikka pienempi paikka "rauhoittaisi" ne?
No ei todellakaan voi! Vitun idioottimainen ehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeesti kestää kusevaa kissaa sisällä?Ei tartte kestää..mitä jos se kusee vauvan päälle tai vaatteisiin?
Ette ehkä itse huomaa sitä jotka pidätte sisälle kusevaa kissaa mutta haisette kissan virtsalle jatkuvasti..sse on niin vahva haju..
halveksin teitä.
Toistan kysymyksen,eikö nolota haista kissan kuselle?Arvaas haiseeko teidän koti vieraiden nenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään kokeilit tora huomiotta jättämistä? Nyt kokeilisin sitä PITKÄÄN. Esim tästä hetkestä tammikuuhun. Etkä sinä aikana tee yhtikäs mitään kun kissat huutavat oven takana. Vessassa yms käyt vaan kun kissat on kiltisti.
T. 2 kissan omistaja
Se ei auta. Noi kyllä jaksaa raapia niin kauan että jommalla kummalla menee hermot. Ja toi meinais sitä, ettei me tästä päivästä tammikuuhun nukuttais enää kuin sinne 4-7 asti aamulla. Minä ainakin haluan nukkua.
Helppohan se on sanoa, että jatka huomiotta jättämistä, mutta eiköhän teilläkin hajoais pää siinä vaiheessa kun sitä "maumaumaumaumau *raapraapraapraap*" oo kuulunu tunnin putkeen.
ap
Korvatulpat?
Ja kuinka kauan tuota raapimista olette tähän mennessä kuunnelleet? Siis monta tuntia joka aamuko? Vaikea uskoa, että noin pitkään jatkavat edes viikkoa.
Vittuako otit kissoja idiootti alunperinkään? Tottakai ne nyt heivataan mäkeen pikku nico-jessican tieltä viimeistään. Olet oksettava ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos minä potkaisin sitä kissaa päähän aina ohi kulkiessani kun vitutti sen karvojen ja kusien siivous vaikka oli muutakin tekemistä niin eiköhän ollut vastuullisinta luopua?
Vastuullisinta ois ollut että oisit steriloinut itsesi, sairas sadisti. Ja oikein olisi ollut, että olisit saanut tuomion eläinrääkkäyksestä. Tollanen hullu akka joka voi pahoinpidellä viatonta eläintä, ei ole kyvykäs huolehtimaan yhdestäkään elävästä olennosta, saati lapsesta. Potkit varmaan sitäkin päähän heti kun tulee uhmaikä/se alkaa muuten vituttaa? Hyi mikä ällöttävä otus olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites, annetaanko teillä sitten lapsikin pois kun tulee mielekkäämpää tekemistä?
Älkää ottako lemmikkejä, jos niiden kanssa ei haluta edes yrittää sopeutua eri elämäntilanteisiin. Eri juttu tietty jos lemmikki järjestelmällisesti hyökkäilee lapsen kimppuun, mutta siitä nyt ei ilmeisesti ole kyse.
Älä viitsi. Eläin on eläin, sille on ihan sama kuka sitä passaa ja se sopeutuu uuteen kotiin. Kissaa ja vauvaa nyt vaan ei voi verrata.
Ihminenkin on eläin jos siitä lähdetään.
Mutta parempi vaan, ettei sinunkaltaisellasi lemmikkejä ole, kun et selvästi niistä pysty huolehtimaan. Toivottavasti lastasi kohtelet edes vähän paremmin.
Jaahas, taitaa vastauksista päätellen olla jossain päin Suomea vielä syysloma käynnissä ja palsta täynnä teinejä. Ei hätää, kyllä me ymmärretään sitäkin maailmaa jolloin se oma kisumisu on ollut koko universumin keksipiste koska aika moni on elänyt sitä elämää että lemmikki on ollut kaiken hoivan ja kiintymyksen kohde. Ja ymmärretään että te nuoret ette vielä ymmärrä että asiat voivat joskus muuttua.
Alue: Aihe vapaa
Voihan nuo reagoida raskauteenkiin. Meilläkin toinen kissoista on muuttunut käytökseltään todella paljon sen jälkeen kun aloin odottaa. Minulle on sellainen "pikkuvauva" käytökseltään (puskee, haluaa syliin, tulee sohvalla viereen köllöttämään) ja jos ulko-ovelta kuuluu mitään ääntä, niin katti on heti ovella murisemassa :D