Kunnollinen mies tarjolla - tyydynkö siihen?

Harriet hukassa

Auttakaa, siskot, naista elämän myllerryksessä. Tiedän, ettei ongelmani ole kovin vakava sekä lisäksi se on ehkä pinnallista laatua. Tämän tiedostaen en kaipaa moralisointia, enkä persoonani arvioimista, vaan rehellisiä kommentteja naisilta, jotka ehkä ovat olleet samanlaisessa tilanteessa.

Olen kolmekymppinen yksinhuoltaja. Pärjäämme hyvin keskenämme, olen sivistynyt, menestynyt ja itsestäni huolta pitävä. Olen toimeentuleva ja sosiaalisissa tilanteissa huomiota herättävä.

Olen tapaillut itseäni aavistuksen nuorempaa miestä. Hän on kaikinpuolin loisto tyyppi. Hän on vähemmän koulutettu kuin minä, mutta tienaa paremmin. Hän on vastuullinen, hauska, huomioonottava, hellä, huolehtiva, ei ole riippuvainen mistään, seksikin sujuu jne jne. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aikaisempien suhteideni perusteella olen tullut tulokseen, että minulla on huono miesmaku. Tämä tapailemani kaveri poikkeaa siitä täysin. Kaiken tämän avautumisen takana on kuitenkin, että jotain puuttuu. En tiedä, olenko koskaan ollut rakastunut. Onko edes olemassa sellaista rinnan täyttävää intohimoa ja kaipuuta, mistä kuvittelen jääneeni paitsi? Pohdin siis tässä, että otanko elämääni tämän ihmisen, joka haluaa rakastaa ja pitää meistä huolta, mutta jota kohtaan en tunne intohimoista rakkautta. Opinko rakastamaan tätä ihanaa ihmistä ja opinko olemaan haikailematta jonkin muun perään? Entä, jos jokin päivä törmäänkin tähän unelmieni mieheen, ja se täydellinen rakkaus meneekin minulta sivu suun.

Kertokaa kokemuksianne ja ajatuksianne, olen itse ihan hukassa tässä.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Itse olen aina valinnut "väärin" (eli en ole tyytynyt niihin miehiin, jotka kohtelevat hyvin), mutta omassa elämässäni olen päättänyt jatkaa tällä tyylillä. Mikään ei ole sen parempaa kuin lähteä uuteen suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka herättää ne maailman suurimmat tunteet. Ja tiedän, että pärjään aina vaikka suhteet menisi mönkään alkuhuuman jälkeen.

Silti sinuna valitsisin tuon kuvailemasi miehen, ihan sen takia koska sinulla on lapsi ja tietynlainen vakaus on suositeltavaa ihan senkin takia, että lapselle muodostuu terve käsitys parisuhteista.

Vierailija

No jos koet, että intohimoa ei ole niin ei sitä kyllä sitten tule. 

Mun ja exän suhteesta puuttui intohimo, mutta suhde oli omalla tavallaan hyvä. Hän oli tärkeä ja rakas, mutta enemmän sitten lopulta kuin veli. 

 Sen jälkeen olen tavannut miehen, josta en osaa sanoa, kuinka meillä voi olla tulevaisuutta. Mutta meillä on koko ajan ollut nyt muutaman kuukauden huumaa, jota en ole ennen kokenut. 

En kuitenkaan osaa auttaa sinua lopulta, ainoa, mitä osaan sanoa, on se, että joko huumaa ja intohimoa on tai ei ole. 

Vierailija

Minä odotin yh:na kunnes tapasin sen unelmien miehen ja oli intohimoa. Jos valitsee väärän, niin elämä voi muuttua raskaammaksi kuin yksin.

Vierailija

Tiedoksesi vielä ap, jos sinulla on toistuva käytösmalli väärien miesten valitsemiseen tuo mies on sinulle oikea valinta. Tunnelukkojen avaamista käsittelevässä kirjassa esimerkkinä oli, että vastustamaton intohimo ja ihastuminen ovat merkki siitä, että henkilö ei ole sopiva suhteeseen vaan juuri yksilön "vääränlaisuus" luo ihastumisen tunteita. Ja tunteet loistavat poissaolollaan juuri oikeiden kohdalla, koska ne ovat saavutettavissa ja ns. helppoja.

Kannattaa tosiaan miettiä omaa historiaasi ja valintojasi.

Vierailija

Eikö se kysymys kuulu pitääkö miehen tyytyä sinuun = naiseen joka ei miestä rakasta? Jos mieskin tietää, että sinun puoleltasi "jotain puuttuu" ja silti haluaa hommaan lähteä niin sitten anna mennä vaan.

Vierailija

"Onko edes olemassa sellaista rinnan täyttävää intohimoa ja kaipuuta, mistä kuvittelen jääneeni paitsi?"

Se riippuu omasta luonteestasi. Jotkut on sen luontoisia että rakastuvat intohimoisesti, toiset ei. Itse olen 41-vuotias enkä ole koskaan, edes teininä, rakastunut, joten nyt jo uskon että olen tyyppiä joka ei sillä tavalla hullaannu kenestäkään. 

"Opinko rakastamaan tätä ihanaa ihmistä ja opinko olemaan haikailematta jonkin muun perään?"

Itse olen oppinut. Minä ja mieheni tutustuttiin työkavereina, eikä alussa kummallakaan ollut taatusti minkäänlaisia ajatuksia suhteesta välillämme. Itse en pitänyt miestä edes mitenkään ulkoisesti puoleensavetävänä, päinvastoin. Mutta niin se vaan kaveruus syveni rakkaudeksi. Itselleni sopii hyvin tällainen parhaat ystävykset seksillä -suhde, kun en ole niitä intohimoihmisiä luonteeltani. Muita en ole koskaan haikaillut, toisaalta en ole ennen mieheni tapaamistakaan haikaillut yhtään ketään koskaan, joten aika epätodennäköistä että sellaista haikailua nytkään tulisi.

"Entä, jos jokin päivä törmäänkin tähän unelmieni mieheen, ja se täydellinen rakkaus meneekin minulta sivu suun."

Ja toisinpäin: entä jos päästät tämän menemään, ja et ehkä törmääkään koskaan sellaiseen unelmien mieheen, tai sitten törmäät mutta siitä tulee kaikkea muuta kuin ihana suhde. Elämässä ei voi mistään olla koskaan varma, ja silti pitää vaan ihmisen valita. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tapailet siis tulevaa ex-miestäsi. Jos kipinää ei ole, sitä ei myöskään tule.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1446189219431.html

Jaaha, taas noita viiden pennin parisuhdeohjeita. Ei pidä ollenkaan paikkaansa noista monet, sen mukaan mitä olen omasta ja lähipiirin parisuhteista nähnyt. Kyllä se "kipinä" ja rakkaus voi hitaastikin kasvaa, ei tarvitse aina alkuun olla. Tuolla oli myös hassu kohta "Olette toistenne vastakohdat" - joo, minä ja mieheni ainakin ollaan aika ääripäistäkin vastakohdat, mutta hyvin on 14 vuotta sujunut jo...

Vierailija

Kyllä intohimo ja rakkaus voivat kasvaa myös ajan myötä, nimimerkillä kokemusta on. Kaikki aiemmat "huuma-suhteeni" ovat kaatuneet ennemmin tai myöhemmin, mutta nykyinen hyvä ja tasainen suhde vain paranee ajan myötä. Mitä enemmän olen oppinut miestäni tuntemaan, sitä syvemmäksi ovat myös rakkauden, hellyyden ja kaipuun tunteet muuttuneet. Anna teille mahdollisuus -eihän suhteen tarvitse mikään lopullinen päätös olla, jos rakkaus ei tuosta kasvakaan.

Vierailija

Haaveilin edellisessä suhteessani isosta rakkaudesta, kunnon huumasta ja intohimosta. Sain sellaisen kokea exän jälkeen joidenkin kuukausien ajan. Se oli jotain aivan käsittämätöntä vetovoimaa, enkä ole toiste samaa kokenut.

Nykyisessä parisuhteessa en tuntenut samaa huumaa. Tiesin, että en enää välttämättä tule koskaan tuntemaan samaa tunnetta, kuin mitä tunsin 5v sitten. Edelleen pidän tuota ihmistä sielunkumppaninani ja muistelen hetkiämme, tosin tiedän, että jos se olisi jatkunut, olisi siinäkin tunteet laimenneet. Meitä ei vain tarkoitettu olemaan yhdessä vaikeiden tilanteiden ja välimatkan takia.

Siksi pidän nykyistä miestäni myös sielunkumppanina. Hän on turvallinen, luotettava ja paras ystäväni. Meiltä puuttuu se huuma, mutta uskon että se on enemmän hetkellistä kuin pysyvää. En tiedä mitä olisi hetken huuma-suhteen aikana tapahtunut, kun intohimo olisi väistynyt. Ehkä meille olisi tullut liian iso tyhjiö ja olisimme eronneet kuitenkin.

Olen kiitollinen, että olen saanut kokea jotain niin voimakasta, mutta myös kiitollinen tästä suhteestani jossa olen parhaan ystäväni kanssa, enkä tätä enää vaihtaisi mihinkään. Jos löytää hyvän miehen, kannattaa siitä oikeasti pitää kiinni. Niitä ei paljoa ole tarjolla ja silloin viimeistään kun sellaisen menettää, huomaa sen arvon.

Vierailija

Mulle tulee mieleen, että sun pitäisi olla jonkin aikaa yksin selvittääksesi mitä oikein haluat elämältä. Älä ala suhteeseen tuon miehen kanssa, jos et tunne kipinää, mutta älä aloita suhdetta myöskään kenekään rentun kanssa vain koska kipinää on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että sun pitäisi olla jonkin aikaa yksin selvittääksesi mitä oikein haluat elämältä. Älä ala suhteeseen tuon miehen kanssa, jos et tunne kipinää, mutta älä aloita suhdetta myöskään kenekään rentun kanssa vain koska kipinää on.

Tätä ohjetta annetaan usein, mutta yleensä siellä yksin ollessa ei mitään selviä. Samalla tavalla ihmiset jopa vuosien yksin olojen jälkeen jatkaa vääränlaisiin rakastumisia tai sitten "jonkun kanssa vaan" olemisia, ei se yksinolo näytä olevan mikään viisastenkivi. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat