Auttakaa ratkaisemaan mun ongelma (kissat ja tuleva vauva)

Meillä oli lasten ollessa pieniä niin, makkari oli kielletty ja ovi koko ajan kiinni. Kissa leikitettiin aina illalla kunnon hyppyleikeillä ja sen jälkeen sen lempiruokaa jauhelihaa ja hylakermaa. Yöksi oli aina kuivaruokaa vessan kupissa. Se ahmi ja väsähti niin, että nukkui yöt, ja kun yksi vauvakesä ei nukkunut, niin keksittiin viedä kissa ja sen peti  toiseen kylppäriin ja ovi yöksi kiinni. (Kupit oli muutenkin vessassa siksi, että konttausikäiset lapset antoi niiden siellä olla rauhassa. )

Kissa lopulta ehdollisti kylppärin  nukkumiseen, ja paineli sinne petiinsä, kun halusi olla lapsilta rauhassa. Peti oli vessan kaapissa alimmalla hyllyllä ja kaapin oven se sai itse tassulla auki.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, taitaa vastauksista päätellen olla jossain päin Suomea vielä syysloma käynnissä ja palsta täynnä teinejä. Ei hätää, kyllä me ymmärretään sitäkin maailmaa jolloin se oma kisumisu on ollut koko universumin keksipiste koska aika moni on elänyt sitä elämää että lemmikki on ollut kaiken hoivan ja kiintymyksen kohde. Ja ymmärretään että te nuoret ette vielä ymmärrä että asiat voivat joskus muuttua.

Eiköhän tuo sinun tunnekylmyys yletä lapseesikin heti kun se ei enää olekaan söpö pikku vauva. Lienetkö jopa niitä, jotka heittävät lapsen ulos talosta heti kun 18-vuotta tulee täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, taitaa vastauksista päätellen olla jossain päin Suomea vielä syysloma käynnissä ja palsta täynnä teinejä. Ei hätää, kyllä me ymmärretään sitäkin maailmaa jolloin se oma kisumisu on ollut koko universumin keksipiste koska aika moni on elänyt sitä elämää että lemmikki on ollut kaiken hoivan ja kiintymyksen kohde. Ja ymmärretään että te nuoret ette vielä ymmärrä että asiat voivat joskus muuttua.

Minä tiedän kuule varsin hyvin, mutta en ymmärrä. En ymmärrä sitä, miten joku ottaa lemmikin, rakastaa sitä, sitten poikii oman kersan, jonka jälkeen se entinen rakas lemmikki onkin pelkkä riesa, jota joku sairas kusipää täällä katsoi oikeudekseen jopa potkia päähän pelkän vitutuksen takia? Ja kuule, jos minä en ymmärrä, vielä vähemmän ymmärtää se eläin, viaton luontokappale. En ole mikään teini, en edes nuori enää. Olen eläinsuojelutyötä yli 15v tehnyt nainen ja kolmen lapsen äiti, lemmikinomistaja, joka ei ikinä tule hyväksymään tuota oksettavaa asennetta, että lemmikki otetaan joksikin "harjoittelukappaleeksi", joka saa lentää mäkeen, kun omistaja saa lapsia.

Häpeä jos osaat. Mutta et osaa, tiedän sen, liikaa kaltaisianne itsekkäitä paskiaisia nähty tässä vuosien mittaan. Mutta älä tule palstalle saarnaamaan, miten oma pelkurimainen ja surkea tapasi olisi muka oikea. Säälin lapsiasi, minkä mallin annatkaan elävien olentojen kohtelusta. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, taitaa vastauksista päätellen olla jossain päin Suomea vielä syysloma käynnissä ja palsta täynnä teinejä. Ei hätää, kyllä me ymmärretään sitäkin maailmaa jolloin se oma kisumisu on ollut koko universumin keksipiste koska aika moni on elänyt sitä elämää että lemmikki on ollut kaiken hoivan ja kiintymyksen kohde. Ja ymmärretään että te nuoret ette vielä ymmärrä että asiat voivat joskus muuttua.

Juuri näin!Ja näin meille useimmille kissan omistajille on käynyt.

Eläin on vauvan korvike ja eläin on aina eläin..se on ensimmäinen josta luovutaan koska elämässä on siinä vaiheessa muutakin tekemistä.

Eriasia on hyötyeläimet.

Nuoret ei todellakaan pysty käsittämään vielä että se mieli todella muuttuu.

Mun kissat oli mun elämän keskipiste ja prioriteetti 1 mutta ei enää kun tuli lapsia.

Vierailija kirjoitti:

No meillä oli kissat 10 vuotta kun sitten vauva tuli..ja ihan luonnostaan kuulemma käy muillekin niin että se karvakasa rupee ärsyttämään ihan tosissaan ja siitä on todella helppo luopua.Se tunneside siihen eläimeen katoaa.

Meillä ressas kissat ja mua vitutti ne elukat ihan järjettömästi joten oli todella helppoa niistä luopua ja ei oo harmittanu yhtään vaikka ne oli yhen 10 vuotta mun elämän keskipiste.Kaikilla hyvä koti ja ikävä ei ole ollut!!

Ei sopeudu kissa eikä lapsi!Ja se on totuus!

Sopeutuu.

Meillä oli lasten syntyessä useampi kissa. Ei olisi tullut mieleenkään luopua kissoista. Kaikki meni hyvin, kissat eivät päässeet yöaikaan makuuhuoneisiin (tottuivat siihen nopeasti), lapsilla ei ollut eikä tullut mitään allergioita (terveitäkin olivat, esikoinen oli ekan kerran kuumeessa 7-vuotiaana). Siedätyshoitoa parhaimmillaan, jota lääkäritkin suosittelevat.

Lapsemme siis kasvoivat kissojen seurassa, minkä seurauksena heillä on nyt aikuisena itselläänkin kissoja.

Toki kissat myös työllistävät, varsinkin tällaista siisteyshirmua, mutta itse annoimme enemmän painoarvoa sille, että lapset saavat kasvaa lemmikit seuranaan, jolloin he oppivat kunnioittamaan ja rakastamaan myös eläimiä.

Tuo sinun kirjoituksesi oli tyypillinen hyvin itsekkään ja laiskan ihmisen kommentti. Plussaa kuitenkin siitä, että hommasit kissoille uuden kodin.

Minun on vaikea ymmärtää, kuinka ihmiset voivat leikkiä elollisten, tuntevien eläinten elämällä kohdellen niitä kuin heittopussia.

No en todellakaan tule ikinä ikinä ikinä opettamaan lapsilleni että kusevia elukoita tarttee pitää sisällä ja tuhlata aikaansa niihin.Tottakai opetan että elukoita pidetään hyvin mutta ei niiden kuulu olla mikään elämän keskipiste.

Ja kuten sanoin,vastuullisesti hommasin LEIKATUILLE JA HYVIN PIDETYILLE kissoilleni uudet hyvät kodit..en jäänyt ärsytettäväksi ja kissojen ei tarvinnut kattella ja kuunnella vauva elämää.

Elukat kuuluu ulos..sen olen 35 vuoden aikana oppinut.

Nuorena ja tyhmänä en sitä tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää millään keksi mitä voisin tehdä. Meillä on siis kaksi ihanaa kissaa, ja alkukeväästä tulossa ensimmäinen lapsi. Ongelma on siis makuuhuoneen ovi. 

Pidetään makkarin ovea kiinni öisin, jotta kissat saavat vetää öiset riehumisensa ilman että häiritsevät meitä. Plus toisella kissalla on ollut tapana pissata sänkyyn silloin tällöin, aina niin että ajattelemme, että jes nyt se ei enää tee sitä ja ovea voi pitää auki, niin taas siellä on pissat. 

Joka yö/aamu klo 4-7 jossain vaiheessa jompi kumpi kissoista tulee raapimaan ovea ja maukumaan. Ja tätä muuten jatkuu niin kauan että siihen reagoi, kaikkea ollaan kokeiltu: ärähtämistä, vettä ja suihkepulloa, huomiotta jättämistä jne. Minä sitten aina nousen, käyn vessassa ja laittamassa kissoille vähän ruokaa kuppeihin tai osoittamassa niitä kuppeja että noi urpot ymmärtäisi sen ruuan olevan siellä. Yleensä ruokaa siis on jäljellä, eli nälästä ei edes ole kyse vaan huomiosta. Useimmiten tuo riittää, mutta joskus kun menen takaisin nukkumaan, toinen kissoista tulee taas ovelle vaatimaan huomiota. Tänäänkin jouduin sitten avaamaan oven, että huuto- ja raapimiskonsertti loppuisi. Joskus kissat tulevat viereen nätisti nukkumaan, joskus riehuvat makkarissa niin että tavarat lentää...

Täähän on siis muutenkin ihan helvetin rasittava rumba tehdä joka yö, mutta mites keväällä kun saadaan vauvakin kotiin? Mitä hittoa noille pitäs tehdä :( Miten ne sais opetettua olemaan keskenään aamuun asti?

Korvatulpat! Ei haittaa enää sen jälkeen kissojen räyhääminen oven takana.

No laitat ne kissat vessaan tms yöksi, näin mä ainakin tekisin jos joka yö herättäisivät.

Kyllä ne sitten jossain kohtaa huomaavat etteivät sinne pääse, ehkä helpompi olla luovuttamatta jos ääntä ei kuule. Mahdollisimman kauas siis makuuhuoneestanne. Tai vaikka korvatulpat korviin siksi aikaa että oppivat. Ei ne sitä ovea jaksa loputtomiin raapia ja mouruta. Tekevät sitä, koska ovat huomanneet että saavat tahtonsa läpi niin.

Vierailija kirjoitti:

No kun kerran mikään muu ei kelpaa eikä tule toimimaan niin sitten teidän pitää hankkiutua eroon niistä kissoista. Senhän sinä haluasit kuulla?

Mitä helvettiä? En todellakaan. Mä en noista kissoista oo hankkiutumassa eroon en sitten ees pakottamalla. Kyllä toi yöllinen herääminen on kuitenkin sen verran pieni ongelma, ettei tuo oo edes vaihtoehto. Kuitenkin häiritsevä ongelma, joka olisi kiva hoitaa alta pois kun on vauva tulossa.

Jestas mikä kommentti >:(

ap

Kyllä kissoista kannattaa luopua ennen kuin käräytät hermos niihin kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on kaksi kissaa ja vauva tulossa. Meillä samaten Kissat tekee tuota että käy aamuyöllä raapimassa. Keksittiin laittaa sohvatyynyt eteen niin ei ole enää ollut ongelmaa. Joskus kuudelta tai aikaisemmin aamulla annan märkäruokapussiin niin syövät ja menevät takaisin nukkumaan. Luulenpa että vauva on aika iso juttu myös näille kissoille. Menee niin sanotusti "rytmi sekaisin."

Ja vauva valvottaa varmasti myös sinuakin öisin. En minä ainakaan oleta että saan nukkua koko yön niin kuin ennen. Lapsi todennäköisesti heräilee ja pitää syöttää. 

Muistakaa helliä kissojakin etteivät rupea osoittamaan mieltään. 

Miten te siis laitatte ne sohvatyynyt, etteivät kissat pääse niiden "läpi"? 

Ja näinhän se valvottaa ja siinä se ongelma onkin, ei varmaan kamalasti oo energiaa huomioida yöllä kissoja kun ois muutakin tekemistä.

Ja tottakai hellitään, sitä ei onneksi tarvitse edes muistaa vaan tulee ihan automaattisesti. Kissat ovat meille todella rakkaita, tuo öinen rumba vaan on helvetin rasittavaa. Muistaakseni tätä ongelmaa ei ole edes kauaa ollut, vaan jostain syystä ovat ruvenneet sitä ehkä kesän alusta tekemään :/ aiemmin ovat pärjänneet ihan hyvin aamuun asti.

ap

 

 

Voihan nuo reagoida raskauteenkiin. Meilläkin toinen kissoista on muuttunut käytökseltään todella paljon sen jälkeen kun aloin odottaa. Minulle on sellainen "pikkuvauva" käytökseltään (puskee, haluaa syliin, tulee sohvalla viereen köllöttämään) ja jos ulko-ovelta kuuluu mitään ääntä, niin katti on heti ovella murisemassa :D

Rupesin muuten miettimään tätä heti kun olin tuon kommenttini kirjoittanut! Loppuisikohan tämä vauvan synnyttyä? Toivossa on hyvä elää :D

ap

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan tule ikinä ikinä ikinä opettamaan lapsilleni että kusevia elukoita tarttee pitää sisällä ja tuhlata aikaansa niihin.Tottakai opetan että elukoita pidetään hyvin mutta ei niiden kuulu olla mikään elämän keskipiste.

Ja kuten sanoin,vastuullisesti hommasin LEIKATUILLE JA HYVIN PIDETYILLE kissoilleni uudet hyvät kodit..en jäänyt ärsytettäväksi ja kissojen ei tarvinnut kattella ja kuunnella vauva elämää.

Elukat kuuluu ulos..sen olen 35 vuoden aikana oppinut.

Nuorena ja tyhmänä en sitä tajunnut.

Kai itsekin sitten asut oppiesi mukaan ulkona?

Vierailija kirjoitti:

Älä huomioi kissoja silloin kun käyt vessassa ja voisitko sulkea kissat kylpyhuoneeseen yöksi? Jos vaikka pienempi paikka "rauhoittaisi" ne?

Eivät tykkää yhtään, tulevat ovesta läpi jos lukitsee sinne. Meillä vielä niin pieni kylppäri, etteivät pysty vetämään öisiä rallejaan siellä :D meidän kylppärin ovi on kaikenlisäksi makkarin ovea vastapäätä, niin ei voi edes rajata tilaa esim. aidoilla niin etteivät pääsisi makkarin ovelle asti kun ainoa paikka hiekkalaatikoille on saunassa. Muuten olis helppoa, kun voisi sellasilla turvaporteilla rajata kissan oleskelualueen vaan olkkariksi ja keittiöksi. Vaikka ei sellanen portti paljoa kissaa pitele :D


ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on kaksi kissaa ja vauva tulossa. Meillä samaten Kissat tekee tuota että käy aamuyöllä raapimassa. Keksittiin laittaa sohvatyynyt eteen niin ei ole enää ollut ongelmaa. Joskus kuudelta tai aikaisemmin aamulla annan märkäruokapussiin niin syövät ja menevät takaisin nukkumaan. Luulenpa että vauva on aika iso juttu myös näille kissoille. Menee niin sanotusti "rytmi sekaisin."

Ja vauva valvottaa varmasti myös sinuakin öisin. En minä ainakaan oleta että saan nukkua koko yön niin kuin ennen. Lapsi todennäköisesti heräilee ja pitää syöttää. 

Muistakaa helliä kissojakin etteivät rupea osoittamaan mieltään. 

Miten te siis laitatte ne sohvatyynyt, etteivät kissat pääse niiden "läpi"? 

Ja näinhän se valvottaa ja siinä se ongelma onkin, ei varmaan kamalasti oo energiaa huomioida yöllä kissoja kun ois muutakin tekemistä.

Ja tottakai hellitään, sitä ei onneksi tarvitse edes muistaa vaan tulee ihan automaattisesti. Kissat ovat meille todella rakkaita, tuo öinen rumba vaan on helvetin rasittavaa. Muistaakseni tätä ongelmaa ei ole edes kauaa ollut, vaan jostain syystä ovat ruvenneet sitä ehkä kesän alusta tekemään :/ aiemmin ovat pärjänneet ihan hyvin aamuun asti.

ap

Voihan nuo reagoida raskauteenkiin. Meilläkin toinen kissoista on muuttunut käytökseltään todella paljon sen jälkeen kun aloin odottaa. Minulle on sellainen "pikkuvauva" käytökseltään (puskee, haluaa syliin, tulee sohvalla viereen köllöttämään) ja jos ulko-ovelta kuuluu mitään ääntä, niin katti on heti ovella murisemassa :D

 

 

Rupesin muuten miettimään tätä heti kun olin tuon kommenttini kirjoittanut! Loppuisikohan tämä vauvan synnyttyä? Toivossa on hyvä elää :D

ap

Kyllähän ne eläimet tuntuvat usein raskaudesta tietävän, veikkaan että terävällä hajuaistillaan haistavat hormonit. Ja raskaana oleva nainen kun on täynnä istukkahormonia, niin ihmehän se jo olisi jos eläin ei tätä huomaisin.

Meillä nyt onneksi on mennyt vielä niin päin, että kissa on kokenut tehtäväksen murista ovella mahdollisille tunkeilijoille. Kaipa se ajattelee, että kun on selkeästi pentu tulossa, niin hänen pitää puolustaa laumaansa tiukemmin kuin ennen. Ressu :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kissoista kannattaa luopua ennen kuin käräytät hermos niihin kunnolla.

Toivottavasti mistään kirjoittamastani tekstistä et päätellyt, että olisin kertaakaan "käräyttänyt hermojani". En voisi koskaan satuttaa kissojani ja harvemmin joudun niille edes torumista kovempaa ärähtämään. Mulla kestää pinna noiden kissojen kanssa tosi pitkälle.


ap

Vierailija kirjoitti:

Komppaan numeroa 18! Käsittämätön keskustelu! Eniten ehkä nauratti tuo "olen kokonaan kissojen oma". Kissa on kissa, hyötyeläin maalla, turhake kaupungissa. "Saako kissani tarpeeksi huomiota? " Anna mun kaikki kestää hahhhaaaahhaaa!

Siis mitä vittua nyt. Miten tällä kommentilla on näin monta peukkua ylös? Katkerat koiraihmiset tms...? Ihan kuin kissa ei voisi olla tärkeä lemmikki..

Vierailija kirjoitti:

No kyllä meillä kissat lähti kun vauva tuli..älä sure..se tulee se olotila kun vauva tulee ihan luonnostaan että et jaksa enää yhtäkään karvakasaa jaloissa pyörimässä.

Se on sitten ihan helppoa luopua niistä kun ei ole enää sellaista tunne sidettä niihin ja rupeaa vaan ärsyttämään..ja ihan todella näin tapahtuu eikä siinä ole mitään väärää..

muutoinkin sisälle kuseva kissa on mielenvikainen..

anna eteenpäin..vaikka jollekin tallille tai navettaan..älä mieti sen enempää!

Voi ruveta se vauvakin ärsyttämään, jos hermot on tuossa jamassa jo ennen syntymää.

En jaksa lukea kaikkia vastauksia ihme hulinointia. Mutta minulla oli sama ongelma ja ratkaisu löytyi kun keksin laittaa makkarin oven eteen pyykkitelineen poikittain. Avaamattomana siis. Eivät päässeet raapimaan ovea ja lisäksi jätin huomioimatta tietty kokonaan. Jos oli pakko mennä vaikka vessaan en huomioinut MILLÄÄN lailla. Toimi! Jos alkoi uudestaan uusin käsittelyn :)

Kiitos korvatulppaideasta. Pitänee kokeilla! On tässä kuitenkin vielä nelisen kuukautta aikaa opettaa kissat siihen, että yöllä nukutaan (siis me palvelijat) ja sit aamulla saa ruokaa.
Jos ei muu auta niin pakko vaan jatkaa öistä paapomista. Kissoistani en luovu.
ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia vastauksia ihme hulinointia. Mutta minulla oli sama ongelma ja ratkaisu löytyi kun keksin laittaa makkarin oven eteen pyykkitelineen poikittain. Avaamattomana siis. Eivät päässeet raapimaan ovea ja lisäksi jätin huomioimatta tietty kokonaan. Jos oli pakko mennä vaikka vessaan en huomioinut MILLÄÄN lailla. Toimi! Jos alkoi uudestaan uusin käsittelyn :)

Jee kiitos vinkistä! Täytyy kokeilla heti ens yönä tätä. Sit vaan pitää muistaa että se teline on siinä, ettei kävele päin kun menee vessaan :D


ap