Loputon köyhyys taistelu

Vierailija

Olen työtön/pätkätyöläinen kolmekymppinen yh. Elämäni on ollut nuorempana hyvin raskas monella tapaa, sairaus ym. enkä ole päässyt valmistumaan ammattiin.

Mutta asiani koskee tätä rahattomuutta, mikä on alkanut tuntua todella raskaalta viime aikoina. Olen elänyt kituuttaen niin kauan kuin muistan. On alkanut tuntumaan etten jaksa enää. Miten te ihmiset kestätte joilla sama tilanne? Varmasti että se auttaa jos tilanne on esimerkiksi lyhyempi, itselläni tätä kituutusta tulee kuitenkin kestämään vielä pitkään..

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Luulisi että siihen tottuisi. Itse olen ehtinyt tottua tähän rahattomuuteen, ja se on mukavasti avannut silmäni kaikelle henkisemmälle. Suosittelen.

Vierailija

Joku aika sitten elin tosi minimaalisilla tuloilla, moni ihmetteli miten selvisin.  Kaksi euroa ja rahapäivään vielä aikaa.  Sitten ajatuksia että oliko tuskailu osaksi turhaa.  Rästivuokrista pystyi sopimaan, eikä suoranainen nälkä vaivannut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä miettinyt, miten voisit kohentaa rahatilannettasi? Onko se jonkun ammatin opiskelu ihan mahdotonta?

olen miettinyt hyvin paljon. Ammatin opiskeleminen ei ole nyt mahdotonta ja aion sen tehdä, mutta talouden koheneminen on silloinkin aikaisintaan 4-5-vuoden päässä. Ei se merkittävästi tule paranemaan silloinkaan jos yksinhuoltajana pysyn. Tietenkin jos vslmistuisin kovapalkkaiseen ammattiin mutta se olisi sitten n.10-vuoden päässä.

Mistäpä sitä elämästä tietää, mutta tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen vaikealta. Olen varmasti masentunut ja nimenomaan tämän köyhyyden takia. En viitsi alkaa luetella mistä kaikesta jään paitsi koska jokainen jolla on aivot voi kuvitella miten kaventunut elämänpiiri voi olla jos rahaa ei ole. Lapsi on kuitenkin etusijalla kaikessa joten vähät rahat menee sen mukaan. 

Vierailija

Noita hetkiä tulee, että tuntuu ettei jaksa enää. Yleensä sitä kuitenkin jaksaa, jos on jotain toivoa paremmasta. Sekin auttaa, jos kykenee tekemään edes jotain pientä tilanteen parantamiseksi. Toisaalta ne teot köyhällä ajaa entistä enemmän eristyksiin, kun jättää pitämättä yhteyttä tuttaviin tai ei yritäkään löytää elämänkumppania, koska kaikenlaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on se vaara, että siihen kuluu aina muutama euro enemmän kuin jos pysyttelisi vain yksin kotona. Mutta ainakin hetkellisesti on minua auttanut aina tuo, että kieltäydyn tapaamisista, en pidä yhteyttä, en tee mitään turhaa. Se on yksinäistä, mutta saa toisaalta tuntemaan itsensä vahvaksi, kun pystyy tekemään vaikeita, tylyjäkin ratkaisuja. Jääpähän enemmän aikaa opinnoille ja työnhakuun.

Vierailija

Tuliko sinulle yllätyksenä se, että kouluttamattomalla yksihuoltajalla ei ole rahaa? Joskus mietin, suunnitteleeko ihmiset elämäänsä ollenkaan vai kuvitteleeko kaikki väärin valitsevat, että tulee lottovoitto ja pelastaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tuliko sinulle yllätyksenä se, että kouluttamattomalla yksihuoltajalla ei ole rahaa? Joskus mietin, suunnitteleeko ihmiset elämäänsä ollenkaan vai kuvitteleeko kaikki väärin valitsevat, että tulee lottovoitto ja pelastaa.

En ole ap, mutta kyllä se voi hyvinkin tulla yllätyksenä, kun Suomessa on ihmisiä, jotka jatkuvasti jauhavat, että sosiaalietuudet ovat liian hyvät ja että töitä ei kannata tehdä kun saman elintason saa etuuksina.

Sitä paitsi ap ei ehkä ole itse valinnut yksinhuoltajuuttaan. Mutta saitpa sentään huomiota ja pääsit pätemään, että ihan hukkaan kommenttisi ei mennyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko sinulle yllätyksenä se, että kouluttamattomalla yksihuoltajalla ei ole rahaa? Joskus mietin, suunnitteleeko ihmiset elämäänsä ollenkaan vai kuvitteleeko kaikki väärin valitsevat, että tulee lottovoitto ja pelastaa.

En ole ap, mutta kyllä se voi hyvinkin tulla yllätyksenä, kun Suomessa on ihmisiä, jotka jatkuvasti jauhavat, että sosiaalietuudet ovat liian hyvät ja että töitä ei kannata tehdä kun saman elintason saa etuuksina.

Sitä paitsi ap ei ehkä ole itse valinnut yksinhuoltajuuttaan. Mutta saitpa sentään huomiota ja pääsit pätemään, että ihan hukkaan kommenttisi ei mennyt.

Kiitos saamastani huomiosta.

Olen itse yh, en saa asumistukea tai toimeentulotukea tai mitään muutakaan lapsilisän lisäksi vaan sillai ihan vanhanaikaisesti aikoinaan hankin ammatin ja työpaikan, vasta sitten parisuhteen ja nyt eron jälkeen pärjään ihan mukavasti työtuloilla. Pärjäisin työttömänäkin ansiopäivärahakauden verran, joskaan en voisi ajatella niin pitkää irtiottoa työelämästä.

Elämän raskaus on monella seurausta omista valinnoista, mutta eihän sitä koskaan sovi itseään syyttää siitä, että menee huonosti. Se on aina jonkun muun syy, että ollaan köyhiä eikä mitään oikein jaksa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Noita hetkiä tulee, että tuntuu ettei jaksa enää. Yleensä sitä kuitenkin jaksaa, jos on jotain toivoa paremmasta. Sekin auttaa, jos kykenee tekemään edes jotain pientä tilanteen parantamiseksi. Toisaalta ne teot köyhällä ajaa entistä enemmän eristyksiin, kun jättää pitämättä yhteyttä tuttaviin tai ei yritäkään löytää elämänkumppania, koska kaikenlaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on se vaara, että siihen kuluu aina muutama euro enemmän kuin jos pysyttelisi vain yksin kotona. Mutta ainakin hetkellisesti on minua auttanut aina tuo, että kieltäydyn tapaamisista, en pidä yhteyttä, en tee mitään turhaa. Se on yksinäistä, mutta saa toisaalta tuntemaan itsensä vahvaksi, kun pystyy tekemään vaikeita, tylyjäkin ratkaisuja. Jääpähän enemmän aikaa opinnoille ja työnhakuun.

no tuo on kohdallani näin etten ole enää tekemisissä juuri kenenkään kanssa koska siinä kuluu vain enemmän rahaa. Tiedän olevani ihan kaunis ja olisin vielä kauniimpi jos minulla olisi rahaa. Miehet on kiinnostuneita mutten halua mennä edes treffeille rikkaan miehen kanssa koska ottaa niin päähän oma köyhyys. En omista yhtäkään kunnon laukkua saati korollista kenkää. Vaihtoehdoista on valittava se käytännöllinen kenkä ettei tarvi paljain jaloin kävellä. Ilman autoa kun sitä saa todellakin kävellä. 

Olen esteetikko luonteeltani. Samoin tuntuu olevan jo pieni tyttäreni. Hänelle yritän saada kaunista päälle. Mutta esim kodin sisustaminen, omat harrastukset (taide jutut, liikunta muukin kuin lenkkeily) ja kulkeminen/pienet reissut  muualla kuin 2-10 km säteellä. Ne kaikki vaatii sitä rahaa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko sinulle yllätyksenä se, että kouluttamattomalla yksihuoltajalla ei ole rahaa? Joskus mietin, suunnitteleeko ihmiset elämäänsä ollenkaan vai kuvitteleeko kaikki väärin valitsevat, että tulee lottovoitto ja pelastaa.

En ole ap, mutta kyllä se voi hyvinkin tulla yllätyksenä, kun Suomessa on ihmisiä, jotka jatkuvasti jauhavat, että sosiaalietuudet ovat liian hyvät ja että töitä ei kannata tehdä kun saman elintason saa etuuksina.

Sitä paitsi ap ei ehkä ole itse valinnut yksinhuoltajuuttaan. Mutta saitpa sentään huomiota ja pääsit pätemään, että ihan hukkaan kommenttisi ei mennyt.

Kiitos saamastani huomiosta.

Olen itse yh, en saa asumistukea tai toimeentulotukea tai mitään muutakaan lapsilisän lisäksi vaan sillai ihan vanhanaikaisesti aikoinaan hankin ammatin ja työpaikan, vasta sitten parisuhteen ja nyt eron jälkeen pärjään ihan mukavasti työtuloilla. Pärjäisin työttömänäkin ansiopäivärahakauden verran, joskaan en voisi ajatella niin pitkää irtiottoa työelämästä.

Elämän raskaus on monella seurausta omista valinnoista, mutta eihän sitä koskaan sovi itseään syyttää siitä, että menee huonosti. Se on aina jonkun muun syy, että ollaan köyhiä eikä mitään oikein jaksa.

Nyt haiskahtaa siltä että kuvittelet omilla toimillasi "pedanneen" itsellesi ja jälkikasvullesi ns. paremman tulevaisuuden. Näinhän ei oikeasti ole.

Vierailija

Yh:n päivät loppuu joskus ja sitä sun pitää miettiä. Se koulutus ja työssäkäynti on tärkeää. Minulla ei ole kuin laskentatoimen yo-merkonomin koulutus, mutta siitä on ollut hyötyä, kun se tuli aikanaan käytyä. Nuorin kersani on nyt 14 v, keskimmäinen lukiossa ja vanhin lähti kesällä armeijaan. Iloa on ollut siitäkin, kun ovat menneet kesätöihin ja saaneet tuntipalkkaisia töitä. Ovat maksaneet itse vaatteitaan ja laskujaan. Kahta työtäkin on tässä joskus tehty, kun on saatu. Ja ylitöitä.

Etsi sellainen ala, jossa on työvoimapula. Omille lapsille olen ainakin neuvonut, että tässä ei nyt voi toteuttaa ammattihaaveissaan sitä, mikä on kivaa, vaan sitä mikä työllistää. Likka paahtaa lukiossa kovaa, että pääsisi lääkäriksi lukemaan.

Itsellä on urheiluun keskittynyt tuttu, joka 33 veenä luki itselleen ammatin hoitoalalta. Ei ole sulla mitenkään myöhäistä, älä losahda sohvalle ja pidä tilannetta toivottomana. Kouluta itsesi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat