Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kertoisitko kuolevalle lapselle, että tämä kuolee?

Vierailija

Tästä http://www.vauva.fi/keskustelu/2432522/kamala_video?changed=1446447829 ketjusta spinoffina. Jos lapsesi olisi kuolemansairas, mitään ei olisi enää tehtävissä, ja lapsi kysyisi, että kuoleeko hän. Kertoisitko? Miksi kertoisit/et kertoisi?

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Hmm vaikea kysymys. Riippuu myös lapsen ikätasosta. Luultavasti kuitenkin kertoisin. Lapsi luultavasti ihmettelisi miksi kaikki ovat surullisia tai miksi häneen sattuu. Lapset vaistoaa yllättävän paljon asioita. Parempi on mielestäni kertoa totuus, kuin jättää lapsi miettimään syytä itsekseen.

Vierailija

Kyllä kertoisin. Kuolema on ihan luonnollinen asia, eikä lapset edes pelkää sitä niin paljoa kuin aikuiset, ellei sitten aikuiset tartuta kammoa sitä kohtaan omalla ahdistuksellaan jonka lapsi vaistoaa.

Vierailija

Kertoisin. Se olisi kamalaa, mutta en usko, että lapselle valehtelu vähentäisi hänen ahdistustaan. Päinvastoin.

Vierailija

Kertoisin ikätasoa mukaellen. 

Lapsi ahdistuu eniten vanhemman ahdistuksesta. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Me kaikki sen kohtaamme enemmin tai myöhemmin. Toki toisin esiin suruni siitä, että hänen kohdallaan tämä tapahtuu niin aikaisin. 

Mutta nyrkkisääntönä pitäisi aina totuutta. Lapsi voi tajuta valheen muita teitä sairaalahoitojen aikana, sukulaisten, ystävien käytöksestä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

En. Ystäväni on lastenklinikan kymppipsastolla ja sanoo, että lapset tietävät sen sisäisesti.

Tämähän vasta ristiriidan aiheuttaa. Lapsi tietää "sisäisesti", mutta sinä kiellät asian?

Vierailija

Ymmärtääkö pieni lapsi, että kuolema on luonnollinen osa elämää? Lapselle pitää kertoa ettei se elä synttäreihin asti kun se on ihan luonnollista että kaikki kuolee? Huh. Olette varmaan niitä vanhempia jotka kertovat seksistä pikkulapsille kun seksi on luonnollista... Ei se ole mikään perustelu, miettikää nyt vähän. Pikkulapsen kuolemassa ei edes ole mitään luonnollista, vanhuksen kyllä.

Vierailija

Miksi ei pitäisi yllä toivoa edes näennäisesti? jos lapsi kuolee joka tapauksessa hän ei ole täällä enää suremassa omaa kuolemaansa. Siksi en kertoisi.

Vierailija

Meediolla käyneenä voin sanoa, että elämä aivan varmasti jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen. Kertoisin lapselle, että hänen ruumiinsa kuolee, mutta että me voimme vielä olle yhdessä henkitasolla. Ja että äiti tulee hänen luokseen sitten myöhemmin kun aika on. Ja siellä on tuttuja vastassa ja hän on hyvässä hoidossa siellä. Ajatusten tasolla olemme yhteydessä vielä kuolemankin jälkeen. Sovittaisiin joku merkki, mistä tietää että toinen on läsnä.

Rakkaat ihmiset, totaalista kuolemaa ei ole.

shatteredkav
Seuraa 
Liittynyt19.10.2015

Minulla ei ole lapsia, mutta kyllä kertoisin. Pitäisin huolen siitä, ettei lapsen kuitenkaan tarvitsisi olla yksin kuollessaan ja ettei kuolema pelottaisi, ainakaan paljon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö pieni lapsi, että kuolema on luonnollinen osa elämää? Lapselle pitää kertoa ettei se elä synttäreihin asti kun se on ihan luonnollista että kaikki kuolee? Huh. Olette varmaan niitä vanhempia jotka kertovat seksistä pikkulapsille kun seksi on luonnollista... Ei se ole mikään perustelu, miettikää nyt vähän. Pikkulapsen kuolemassa ei edes ole mitään luonnollista, vanhuksen kyllä.

Luonnollista on kaikki, mitä luonnossa tapahtuu, ja valitettavasti lasten kuolemaakin tapahtuu silloin tällöin. Ja jos tämä asia on sen lapsen omalla kohdalla, niin minusta lapsella on oikeus tietää mitä hänellä on odotettavissa, jos kerran kuolema on käytännössä varma. 

Meillä ei ole onneksi ollut tilannetta jossa ihmislapsi olisi ollut kuolemassa, mutta kuolemasta on puhuttu mm. sitä kautta, kun kasvatamme koiria, ja joskus on pentu syntynyt kuolleena tai kuollut ihan pienenä. Lapset on hyvin luonnollisesti ottaneet itse puheeksi kysymyksiä kuolemasta, ja suhtautuneet  kuolemaan uteliaisuudella, ei kauhulla. Tytär kerran jopa dramaattisesti ilmoitti, että äiti, minä en varmaan elä kauaa, minä menen pian sinne minne isoäitikin meni. Hän siis uskalsi jopa mielikuvitella kuoleman ajatuksella omalle kohdalleen.

Vierailija

shatteredkav kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta kyllä kertoisin. Pitäisin huolen siitä, ettei lapsen kuitenkaan tarvitsisi olla yksin kuollessaan ja ettei kuolema pelottaisi, ainakaan paljon.

Aivan varmasti lapsi pelkää kuolemaa, kertoi sen millä tavalla tahansa. Siksi en lisäisi lapsen pelkoa entisestään. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kertoisin. Kuolema on ihan luonnollinen asia, eikä lapset edes pelkää sitä niin paljoa kuin aikuiset, ellei sitten aikuiset tartuta kammoa sitä kohtaan omalla ahdistuksellaan jonka lapsi vaistoaa.

Aloin pelätä kuolemaa viisivuotiaana. Äitini on työssään tekemisissä kuoleman kanssa, ei pelkää ja pitää sitä luonnollisena - silti pelkäsin joka solullani, kuoleman vääjäämättömyys, pakollisuus ahdisti suunnattomasti. Itkin usein itseni uneen miettien sekä kuoleman käytännön puolia (sattuuko se), kuin abstraktimpejakin puolia (äärettömyys, ikuisuus, tyhjyys). Pelkäsin muuten myös avaruutta, koska assosioin nämä jotenkin toisiinsa.

Jos tässä tilanteessa joku olisi kertonut minun kuolevan koska ei usko etten osaa pelätä kuolemaa, en tiedä mitä psyykelleni olisi tapahtunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti lapsi pelkää kuolemaa, kertoi sen millä tavalla tahansa. Siksi en lisäisi lapsen pelkoa entisestään. 

Aivan. Lisäksi lapset on niin erilaisia, että ei ne kaikki ihan tyynesti suhtautuisi saadessaan tietää, että kuolevat pian. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat