yksinäinen masentunut

louneri

Olen kohta 14-vuotias tyttö. En ole mikään ruma ja todella moni kehuu minua aina kauniiksi. Vaikka olenkin kaunis, hyväkroppainen(paitsi ei lantiota), mukava ja hauska, olen silti todella yksinäinen ja masentunut. Kukaan ei tiedä masennustani ja suruani paitsi 2 parasta kaveriani(ei ole muita kavereita). Toisella kaverillani on muita ystäviä, mutta he liikkuvat mopoilla ja viipuvät yhdessä paikassa enintään 30min. (minulla ei ole skootteria eikä edes vielä kypärää) Että heidän kanssaan on todella vaikea mennä koska minä joutuisin kävelemään yksin paikasta toiseen ja he olisivat jo lähdössä kun saapuisin paikalle. 

Olen miettinyt kauan että mikä minussa on vikana. Mikseivät ihmiset halua olla kanssani? Ensin ajattelin että syynä on ulkonäkö, sitten huomasin että mukana saattaa olla todella paljon rumempiakin tyttöjä ja poikia, joten vika ei ollut ulkönäössä. Seuraavaksi ajattelin että vika on iässäni, minua ei kiinnosta saman ikäiset pojat kuin minä koska he näyttävät ja käyttäytyvät ihan kuin päiväkotilaiset. Mutta sitten näin että saman ikäisiä tyttöjä kuin minä (eri koulussa vaan) hengaavat näiden ysiluokkalaisten kanssa, joten vika ei ollut iässäni. Kolmanneksi ajattelin että vika on siinä etten ole siinä koulussa kuin nämä -saman ikäiset tytöt kuin minä-. Sitten tajusin että vain koulun perusteella olisi täysin idioottimaista arvostella ja hylätä ihminen. Neljänneksi ajattelin että ongelma on siinä etten omista mopo kypärää. Sitten tajusin että kukaan ei ole edes kysynyt minulta mitään kypärään liittyvää, ja aijon hankkia kypärän. 

Joten mikä minussa sitten on vikana? Lähetän jollekkin pojalle snäpin (snapchat sovelluksessa viestin) vastaus on ignooraus (eli lukee viestini muttei laita takaisin yhtään mitään vaikka viesti olisikin sisältänyt kysymyksen.) Olen yrittänyt kaikkeni. Laitan ihmisille snäppiä, ei. Menen nuokkarille missä ihmiset hengaavat, kukaan ei tule puhumaan enkä itse uskalla mennä ensin. (koska kerran kun yritin minua jännitti niin paljon että meinasin tukehtua sanoihini.) Kävelen ulkona, hymyilen ja kaikkea.

Mitä vielä voin tehdä?

Mitä voin itsessäni muuttaa/parantaa?

Kommentit (1)

Vierailija

Voi rakas, olet ihana, empaattinen nuori nainen todella herkässä iässä. Jatka olemalla oma itsesi, mene harrastuksiin, hymyile ja juttele eri-ikäisille ihmisille. Älä luovuta, sinussa ei ole mitään vikaa! Varmasti tapaat vielä ihmisen, joka arvostaa sinua! Olin samanlainen kuin sinä, ihan ok, mutta en mikään valovoimainen seurueen keskipiste. Vasta 19-vuotiaana tapasin ihmisen, joka rakasti minua. Älä tyydy huonoihin ystäviin, arvosta ensisijassa itseäsi!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat