Kehari palkattiin työhön johon minä, akateeminen nainen, en kelvannut
Yhdessä toisessa ketjussa kerrottiin, kuinka kehitysvammainen Salla sai palkkatöitä kahvilassa: http://www.sotek.fi/FI/Ajankohtaista/2014/12/16/28 Kyse on siis ihan oikeista palkkatöistä, ei mistään 9 euron päiväkorvauksista tms. joilla täysin terveitä ja työkykyisiä työttömiä "kuntoutetaan" takaisin työelämään.
Monen mielestä on varmasti hienoa, että kehitysvammainen palkattiin töihin. Itse olen kuitenkin täysin eri mieltä. Etenkin näinä massatyöttömyyden aikoina työt pitäisi antaa niille, joilla on parhaat edellytykset sen tekemiselle.
Olen itse suorittanut 2 korkeakoulututkintoa ja töitä ei löydy mistään. Olen hakenut myös kahvilatöihin, mutten päässyt kertaakaan edes haastatteluun asti. En tietenkään väitä että juuri minut olisi pitänyt palkata. Tai että akateemisuus olisi kahvilassa joku meriitti. Mutta mitä hienoa on keharin palkkaamisessa, kun niin moni tervekin tuskailee työttömyyden kanssa? Tekeehän se keharin itsetunnolle hyvää, mutta mitä se tekee meidän terveiden työttömien itsetunnolle? Meidän, jotka huomataan että keharikin kelpuutetaan töihin joihin meitä ei huolita?
Kommentit (42)
Vaikea uskoa, että kukaan akateeminen käyttää sanaa 'kehari'.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään palkkaisi sellaista henkilöä (minkäänlaiseen työhön), joka käyttää kehitysvammaisesta nimitystä 'kehari'.
Oletko sitten kysynyt haastattelutilanteessa että mitä nimitystä työnhakija käyttää kehitysvammaisista?
Ap on aivan liian ylikoulutettu kahvilatyöhön ja työnantaja ajattelee tällöin että työhön sitoutuminen ei ehkä ole parasta mahdollista. Toleranssi vaihtaa parempipalkkaiseen oman alan työhön on matala. Uuden työntekijän palkkaaminen ja perehdytys on persnettoa yrittäjälle, joten yleensä halutaan palkata työntekijä, joka pysyy työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hienoa että kehitysvammainen saa töitä ja kokee olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Mutta suren myös meidän kaikkien akateemisten työttömien puolesta, koska meille ei riitä tässä yhteiskunnassa töitä ja on vaikeaa kokea olevansa tärkeä osa Suomea ja emme osallistu hyvinvointivaltion rakentamiseen omalla työpanoksellamme, koska töitä ei vain ole. Mikään taho ei tunnu olevan kiinnostunut työttömien kohtalosta, raippaa kyllä tulee iltapäivälehdissä.
Tsemppiä Sallalle!
Tekeekö kehitysvammaisuus ihmisestä toisen luokan kansalaisen, jolle annetaan työpaikka vasta, kun kaikilla akateemisesti koulutetuilla on töitä? Työhön otetaan sopivin ja pätevin hakija. Ihminen, jolla jo on kokemusta kyseisestä paikasta ja joka tunnetaan, menee tietenkin muiden hakijoiden edelle - oli sitten kehitysvammainen tai ei. Ap:n kirjoituksesta huokuu omahyväinen asenne, jolla ei kyllä pärjää ihmissuhdetyössä.
Ette kai te nyt oikeasti luule että Suomessa olisi enää töitä tarjolla? Missä kuplassa elätte?
Kehareita palkataan siksi, että kyseinen paikka saa myönteistä huomiota. Keharit on nyt muotisana vielä vähän aikaa euroviisujemme takia. Tällainen palkkaaminen tuo rahaa ja asiakkaita.
Mietipä ap. Jos sinut olisi palkattu, olisiko joku ranskalainen kuvausryhmä tullut tekemään sinusta filmiä onnistuneesta työllistymisestä? Keharin takia kahvila sai ilmaista mainosta.
Kohta aletaan palkkaamaan se kiintiömaahanmuuttaja, jotta saadaan mainosta suvaitsevaisena paikkana.
Tuskin tiedät millä ehdoilla kyseinen kehari on palkattu, niitä saatetaan "palkata" 6 tunniksi tai jopa täydeksi päiväksi ns. päivätoiminnan nimellä, 3€/pv korvausta vastaan jota sitäkään ei työnantajan tarvitse itse maksaa.
Työssä tuskin on korkeakoulutuksesta mitään hyötyä koska sellaisiin töihin kehareista ei yksinkertaisesti ole. Kehitysvammaisen määritelmä on alle 70:n ÄO, ei mikään fyysinen vamma. Fyysisesti vaikeasti vammaiset voivat olla vaikka missä töissä, älyllisesti vammaiset eivät.
Yksinkertaista suorittavaa työtä älyllisesti vajaakin voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömien akateemisten kohtalo todella surettaa. Monta vuotta on aherrettu vaativien opintojen parissa ja osa on ottanut tuhansia euroja opintolainaakin saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden. Ja kun lopulta omalta alalta ei löydykään töitä, ei pääse edes hanttihommiin. Opiskelu kannattaa vain silloin jos kaikki menee hyvin. Jos taas ei... Olisinpa aikoinaan mennyt lukion sijasta amikseen. Silloin voisin saada edes jotain töitä. Mihinkään vähänkään järkeviin hanttihommiin ei huolita akateemisia, ja jos tutkinnon jättää mainitsematta, ei se monen vuoden aukko CV:ssä näytä yhtään paremmalta.
Mikä estää sinua menemästä ammattikouluun nyt?
Jos on tiskAus ja blokkaus työ, kannattaa palkata joku jolle se on unelma-ammatti. Ei jotain hienosti koulutettua, joka unelmoi muusta ja on tyytymätön kun joutui paskaduuniin.
Vierailija kirjoitti:
Ei maisterin paperit kerro palvelualan osaamisesta mitään. Se, että korkeastikoulutetut puhuvat itsekin hanttihommista, kertoo arvostuksesta alaa kohtaan. Miksi kukaan haluaisi palkata työntekijää, joka ajattelee olevansa oikeasti ylikoulutettu ja muutenkin liian hieno kyseiseen työhön, kun motivoituneitakin tulijoita on? Mainitsemasi "kehari" on varmasti motivoitunut ja sitoutunut työntekijä ja ylpeä työstään. Jos oikeasti haluat palvelualalle, hanki sopiva koulutus. Näin voit osoittaa olevasi tosissasi alanvaihdon suhteen.
Millä nimityksellä niitä hanttihommia pitäisi sitten kutsua, jottet tulkitsisi sitä arvostuksen puutteeksi? On tosi kömpelöä puhua esim. sellaisista huonosti palkatuista töistä, joita pystyy tekemään melkein kuka tahansa ilman (pitkää) koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömien akateemisten kohtalo todella surettaa. Monta vuotta on aherrettu vaativien opintojen parissa ja osa on ottanut tuhansia euroja opintolainaakin saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden. Ja kun lopulta omalta alalta ei löydykään töitä, ei pääse edes hanttihommiin. Opiskelu kannattaa vain silloin jos kaikki menee hyvin. Jos taas ei... Olisinpa aikoinaan mennyt lukion sijasta amikseen. Silloin voisin saada edes jotain töitä. Mihinkään vähänkään järkeviin hanttihommiin ei huolita akateemisia, ja jos tutkinnon jättää mainitsematta, ei se monen vuoden aukko CV:ssä näytä yhtään paremmalta.
Mikä estää sinua menemästä ammattikouluun nyt?
Voisiko olla vaikka sosiaalitukijärjestelmä, joka asettaa omat rajoituksensa uudelleenkouluttautumiselle? Ikikarenssi rapsahtaa äkkiä, jos työkkäri ei hyväksy alanvaihtoa. Kaikilla ei ole jäljellä edes opintototukikuukausia, joiden varassa voisi kituuttaa opiskeluajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömien akateemisten kohtalo todella surettaa. Monta vuotta on aherrettu vaativien opintojen parissa ja osa on ottanut tuhansia euroja opintolainaakin saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden. Ja kun lopulta omalta alalta ei löydykään töitä, ei pääse edes hanttihommiin. Opiskelu kannattaa vain silloin jos kaikki menee hyvin. Jos taas ei... Olisinpa aikoinaan mennyt lukion sijasta amikseen. Silloin voisin saada edes jotain töitä. Mihinkään vähänkään järkeviin hanttihommiin ei huolita akateemisia, ja jos tutkinnon jättää mainitsematta, ei se monen vuoden aukko CV:ssä näytä yhtään paremmalta.
Mikä estää sinua menemästä ammattikouluun nyt?
Voisiko olla vaikka sosiaalitukijärjestelmä, joka asettaa omat rajoituksensa uudelleenkouluttautumiselle? Ikikarenssi rapsahtaa äkkiä, jos työkkäri ei hyväksy alanvaihtoa. Kaikilla ei ole jäljellä edes opintototukikuukausia, joiden varassa voisi kituuttaa opiskeluajan.
Miten olisi omaehtoinen opiskelu työmarkkinatuella? Myönnetään lähes poikkeuksetta, jos opinnot ovat hyvin työllistävältä alalta. Se voidaan myöntää max. kahdeksi vuodeksi, mikä riittää ammattitutkinnon suorittamiseen, kun lukio on jo käytynä.
kehareilla on yleensä tervettä järkeä, jota akateemisilta puuttuu.
Ehkä ne sai jostain selville, että sinä nimittelet ihmisiä, eivätkä halunneet asenteellista työntekijää.
Varmasti kyse on osittain myös kateudesta. Ei haluta työpaikalle ihmistä, jonka edessä pitää nöyristellä ja tuntea alemmuutta. Tässäkin ketjussa on useita esimerkkejä asenteellisuudesta akateemisia kohtaan.
Tämä ihminen on varmasti paikkansa ansainnut. Toisaalta minua säälittää ja huolestuttaa kaikkien akateemisten puolesta, jotka eivät saa koulutusta vastaavaa työtä, mutta eivät myöskään muutakaan työtä. Olisin itsekin todella katkera.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihminen on varmasti paikkansa ansainnut. Toisaalta minua säälittää ja huolestuttaa kaikkien akateemisten puolesta, jotka eivät saa koulutusta vastaavaa työtä, mutta eivät myöskään muutakaan työtä. Olisin itsekin todella katkera.
Olen ihan samoilla linjoilla. Yksi akateemisista ystävistäni on pitkäaikaistyötön, jolle työttömyys on tosi kova pala. Sille olisi kelvannut ihan mikä tahansa työ, vaikka sen parissa olisi kulunut aikaa aamusta iltaan eikä siitä olisi päässyt rahallisesti plussan puolelle. Mutta sitä ei huolittu mihinkään. Vielä muutama vuosi sitten se oli fiksu ja filmaattinen, mutta työttömyys on tehnyt siitä vain varjon entisestään. Itsetunto on romuna ja alkoholi hallitsee elämää. Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömien akateemisten kohtalo todella surettaa. Monta vuotta on aherrettu vaativien opintojen parissa ja osa on ottanut tuhansia euroja opintolainaakin saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden. Ja kun lopulta omalta alalta ei löydykään töitä, ei pääse edes hanttihommiin. Opiskelu kannattaa vain silloin jos kaikki menee hyvin. Jos taas ei... Olisinpa aikoinaan mennyt lukion sijasta amikseen. Silloin voisin saada edes jotain töitä. Mihinkään vähänkään järkeviin hanttihommiin ei huolita akateemisia, ja jos tutkinnon jättää mainitsematta, ei se monen vuoden aukko CV:ssä näytä yhtään paremmalta.
Mikä estää sinua menemästä ammattikouluun nyt?Voisiko olla vaikka sosiaalitukijärjestelmä, joka asettaa omat rajoituksensa uudelleenkouluttautumiselle? Ikikarenssi rapsahtaa äkkiä, jos työkkäri ei hyväksy alanvaihtoa. Kaikilla ei ole jäljellä edes opintototukikuukausia, joiden varassa voisi kituuttaa opiskeluajan.
Seliseli. Ammattikouluopintojen opintotukea ei ole mitenkään rajattu. Opintoraha tietysti on pieni, mutta onhan asumislisä ja lainakin. Perheellinen opiskelija saa asumislisän sijasta yleistä asumistukea. Ja hyvin vaikea kuvitella, että työkkäri kieltäisi opiskelemasta jotain suht varmasti työllistävää alaa. Esim. lähihoitajana koulutus ja suuntautuminen vanhusten hoitoon on suhteellisen varma koulutusvaihtoehto, ainakin kotihoidossa on jatkuvasti töitä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihminen on varmasti paikkansa ansainnut. Toisaalta minua säälittää ja huolestuttaa kaikkien akateemisten puolesta, jotka eivät saa koulutusta vastaavaa työtä, mutta eivät myöskään muutakaan työtä. Olisin itsekin todella katkera.
Minua kyllä käy sääliksi kaikki työttömät, jotka eivät saa koulutusta vastaavaa tai muutakaan työtä.
Ei maisterin paperit kerro palvelualan osaamisesta mitään. Se, että korkeastikoulutetut puhuvat itsekin hanttihommista, kertoo arvostuksesta alaa kohtaan. Miksi kukaan haluaisi palkata työntekijää, joka ajattelee olevansa oikeasti ylikoulutettu ja muutenkin liian hieno kyseiseen työhön, kun motivoituneitakin tulijoita on? Mainitsemasi "kehari" on varmasti motivoitunut ja sitoutunut työntekijä ja ylpeä työstään. Jos oikeasti haluat palvelualalle, hanki sopiva koulutus. Näin voit osoittaa olevasi tosissasi alanvaihdon suhteen.