Miksi jotkut menevät suvun tilaisuuksiin, vaikka eivät millään tahtoisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

On minullekin arvo jotain paljon suurempaa kuin se, huvittaako mua tehdä jotain. Arvot on koko elämän perustoja, mieliteot taas ovat hetkellisiä. Toki arvotkin muuttuvat elämänkokemuksen myötä, mutta eivät yhtä nopeasti ja edestakaisin kuin mieliteot.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Mutta jos luit koko ketjun, huomasit, ettei tässä sukujuhlaesimerkissä (tai missään muussakaan esimerkissä) ollutkaan kysmys mistään hetkellisestä mieliteosta vaan arvovalinnasta. Annoin viestissä 82 kaksi esimerkkiä mahdollisesta arvosta tällaisen valinnan taustalla: "oman hyvinvoinnin vaaliminen" (jos ihminen kärsii sosiaalisista peloista ja kärsii juhlissa) tai "oman itsetunnon suojeleminen" (jos sukujuhlissa on ilkeitä tölvijöitä).

Tietenkin voi olla myös, ettei näe sukujuhlissa juuri mitään arvoa, ja silloin pelkkä epämukavuuden välttäminen voi olla tarpeeksi. -ap

Vierailija kirjoitti:

 

ihminen ei ajattele järjellään! Menee tunteiden ja mielihalujen mukaan ja mokailee elämässään! Ihminen ei ole kone. Ajattelee myös muuta kuin omaa napaansa ja jokahetkisiä mielihaluja: haluaa pitää yllä laumaansa eli ihminen on laumaeläin. Joko riittää?

 

Tämä kappale kokonaisuudessaan on täyttä ristiriitaa. Ihminen joka ajattelee itseään ajattelee myös laumaansa, koska laumasta on yksilölle hyötyä. Muistaakseni sanoin tämän aikaisemminkin että omien arvojen seuraaminen ei tarkoita yhteisön kanssa poikkiteloin menemistä. Toisaalta jos menee niin todennäköisesti hyvästä syystä - esim. jos yhteisössä seksuaalisesti pahoinpidellään lapsia (kuten joissakin "uskonnoissa" tai kulteissa). Ihmisellä on tarkoituksella jokin moraalinen kello sisällään, jota ei kannata jättää kuuntelematta "lauman edun vuoksi".

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysymys on tyhmä. Pakkohan sitä on puolin ja toisin mennä.erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin, vaikkei aina huvittaisi.

Miksi lapsesi menee kouluun, vaikkei aina huvittaisi? Aloita siitä.

Jännä juttu. Elätkö mahdollisesti vankilassa? Ei mun ainakaan ole pakko mennä mihinkään kissanristiäisiin jos en halua. Enpä haluaisi vaihtaa osia sun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Autenttisuus (muinaiskreikaksi αὐθεντέω, authenteō 'hallita', myös 'tappaa'[1]) on eksistentialistisen filosofian käsite ja sitä käytetään myös taidefilosofiassa[2] ja psykologiassa. Eksistentialismissa tietoisen minän nähdään oppivan hyväksymään oma olemassaolonsa keskellä ympäröivää todellisuutta sekä kohtaamaan ulkoisia voimia, paineita ja vaikutteita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin minä itse, ja edustavat sen kannalta katsottuna ”toista”. Autenttisuus on se aste missä määrin ihminen on aito suhteessa omaan todelliseen persoonallisuuteensa tai luonteeseensa näistä paineista huolimatta. Eri eksistentialistifilosofit näkevät autenttisuuden hieman eri tavoin"

Eli epäautenttinen on tämän ed. kerrotun vastakohta.

Juuri näin. Eli jos ihminen on vaikka sellainen, että arvostaa omaa hyvinvointiaan enemmän kuin sukulaisten miellyttämistä, autenttisesti hänen pitäisi kieltäytyä sukujuhlista, joiden tietää aiheuttavan epämukavuutta. Mutta jos hän antaa muiden odotusten painostaa itsensä kuitenkin menemään, hän toimii epäautenttisesti. Autenttinen elämä on omien arvojen, ei muiden odotusten mukaan toimimista.

Minulle tulee epäautenttisuudesta todella paha moraalinen krapula, ja siksi ihmettelen joidenkin kykyä toimia jatkuvasti itseään vastaan. Sukujuhlat nyt ovat vain yksi esimerkki, itse käyttäytymistapa voi ilmetä monella tapaa. -ap

laiskuutta ja mukavuudenhalua voi toki nimittää hienoilla sivistyssanoillakin, mutta ei itse asia siitä miksikään muutu.

Tottahan toki: jos suku on ihmishirviöitä ja hyväksikäyttäjiä täynnä, yksilön pitää suojella psyykkettään ja pysyä poissa.

Mutta jos nyt kyse on siitä, että "ei hotsittaisi" ja "plääh, pitää keskustella vanhojen ihmisten kanssa asioista, jotka ei kiinnosta", niin mitäpä tuo muuta on kuin normaalia sosiaalista joustavuuden harjoittamista!

Nykyajan nuoret tuntuvat ajattelevan, että ympäristö pitää räätälöidä HEILLE sopivaksi, eikä heidän tarvitse sopeutua itse mihinkään.

Siksi ynpäristöstä pitäisi siivota pois hitaat isopapat, samoja asioita toistelevat tädit, julki-imettävät serkut ja ikävästi metelöivät serkkujen lapset.

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat niitä, jotka laativat aloituksia tänne ja vaativat lapsettomia lentoja ja hotelleja, busseihin puhekieltoa jnejne. Ettei VAAN tarvitse sietää ympäristössään erilaisuutta ja sopeutua siihen.

Näin minä sen näen. Kysehän nimenomaan on kompromissien tekemisen ja sopeutumisen kyvystä. Jota ap:lla ilmeisesti ei ole.

Ai, mutta kun se on niin AUTENTTINEN (my ass!)

 

Jokseenkin huvittavaa, että hyökkäät minua vastaan henkilönä, koska et satu pitämään jostakin arvosta, joka esiintyy hypoteettisessa esimerkissä. Jos et kykene keskustelemaan ketjun varsinaisesta aiheesta, kannattaa varmaan etsiä jokin toinen ketju, johon pääset purkamaan antipatioitasi. -ap

 

kuule, minähän nimenomaan keskustelen ketjun aiheesta. Et vaan halua sitä ymmärtää, koska haluat vääntää asian "omien elämänarvojen puolustamiseksi".

Miten sinun elämänarvojasi tuhoaa se, että kykenet olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä erilaisten ihmisten kanssa?  Eikö mikä tahansa arvo vain jalostu siitä, että sitä haastaa ja asettaa kommunikaatiotilanteessa suhteeseen muiden arvojen kanssa?

Mutta jos ja kun olet haluton haastamaan ennakkokäsityksiäsi ja luutuneita arvojasi, et siedä erilaisuutta ja häiriötekijöitä. Sinua hankaa se, jos joudut kuuntelemaan eri arvoilla varustettuja ihmisiä, ehkä ikävästi jopa kyseenalaistamaan "arvojasi".

Menikö nyt jakeluun, kun väänsin rautalangasta arvo-tematiikalla? 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hölmön oloinen kysymyksenasettelu. Ihminen tapaa sukulaisiaan, vaikka ei huvittaisi, koska todellisuudessa hänelle toisten tarpeiden huomioonottaminen ja asettaminen omien tarpeiden edelle on arvo. Jos se ei ole sitä, ja itsekkyys on arvo, ihminen ei mene. Mutta vaikea kuvitella, että ihminen, jolle pelkkä omien tarpeiden mukaan eläminen on 'arvo', mistään painostuksesta minnekään menisi. Mutta ap:n taitaa olla hieman vaikea hahmottaa sitä, että suurin osa ihmisistä pitää tosiaan muiden huomioimista itsessään arvokkaana.

Ihana ketju! Rakastan jo melkein Ap:n älyä pohtia asioita. Olet varmasti todella mielenkiintoinen keskustelija.

No, se mielistelystä;) Tähän oli tarve vastata omien älynkannattimien suomin määrin.

En usko monellakaan muiden miellyttämisen, (lue: toisten tarpeiden huomioonottaminen ja asettaminen omien tarpeiden edelle) olevan varsinainen arvo. Uskon taustalla olevan enemmänkin pelkoa, sosiaalista painostusta sekä laumassa kulkemista ilman omaa varsinaista minuutta.

Lainaamani teksti oli mielestäni liian mustavalkoinen. Se ei tarkoita myöskään, että arvojaan arvostava olisi itsekäs, ei arvostaisi muita saati ottaisi muiden tarpeita huomioon.

Jotenkin tuntuu, ettei ihminen saisi olla terveesti itsekäs, arvostaa itseään.

Jos taas ihminen elää arvojensa mukaisesti ja tuo ihana yhteisö ei pidä asiasta, niin sosiaalinen paine puristetaan niin täysille ihmisen ympärille, että hän joko vaivoin hengittää mukana "antoisassa yhteiselossa" siis pakotettuna taikka elää suvusta eristettynä, mutta hengittävänä iloisena yksilönä.

Sainkohan selitettyä tarpeeksi ymmärrettävästi?

Ja jotenkin ketjua lukiessa haluaisin huomauttaa kanssalukijoita, että lukisi ajatuksella aiheen. Ap joutuu useaan otteeseen toistaa esittämäänsä asiaa uudelleen.

Ja henkilökohtaisesti ottavia en oikein jaksa ymmärtää. Luulen, että heille on liian kipeätä kohdata omia kipeitä tosiasioita, liekö aiheena juurikin sitten inhoittavat sukukokoukset;)

Vierailija kirjoitti:

Olen Ap:n kanssa samaa mieltä ja ehkä tähän pitäisikin ottaa ääriesimerkkejä mukaan: ryhdy elämään vastakkaisen sukupuolen elämää, tee työtä joka tuntuu pahalta, eristä itsesi muista..mitä tahansa, mikä ei sovi sinulle. Et varmasti olisi onnellinen ja mielenterveysongelmiakin alkaisi tulemaan. Minä olen aidosti sitä mieltä että jos ihminen elää arvojensa mukaan (ellei ole viallinen tapaus) niin hän ei astu kenekään varpaille ja kykenee olemaan yhteisön jäsen ja hyödyllinen sellainen. Terve ihminen myös mielellään tekee asioita muille ja muiden vuoksi, joten arvojensa mukainen elämä ei tarkoita täyttä itsekeskeisyyttä.

Tässähän tämä tuli! Mutta pitää myös muistaa, kuinka paljon suvuissa on ajatusvääristymiä. Moni ajattelee, jos Liisa on aina tehnyt kaikkensa muiden eteen itseään ajattelematta, hän ei saa enää muuttaa toimintatapaansa-se olisi loukkaavaa! Varpailleastumista voi olla myös sukulaisten mielestä se, että kohteliaasti kieltäytyy, jos on aina totuttu näkemään ihminen kynnysmattona.

Terveesti itsekäs ihminen kykenee olemaan terveen yhteisön jäsen, sitä haen.

Lopetin miehen puolen sukujuhlissa käynnin jossain vaiheessa alle kolmikymppisenä. Useamman vuoden kävin uskollisesti niissä ja tunsin ulkopuolisuutta, sitten vaan päätin että ja hitot. Kyllähän ne kyselee ja ihmettelee, kun ovat itse sitä sakkia joka osallistuu kaikkeen velvollisuudesta, mutta eihän se heidän ihmettelynsä vaikuta minuun yhtään mitenkään. Oli todella vapauttavaa päättää tehdä ihan niin kuin itseä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olen Ap:n kanssa samaa mieltä ja ehkä tähän pitäisikin ottaa ääriesimerkkejä mukaan: ryhdy elämään vastakkaisen sukupuolen elämää, tee työtä joka tuntuu pahalta, eristä itsesi muista..mitä tahansa, mikä ei sovi sinulle. Et varmasti olisi onnellinen ja mielenterveysongelmiakin alkaisi tulemaan. Minä olen aidosti sitä mieltä että jos ihminen elää arvojensa mukaan (ellei ole viallinen tapaus) niin hän ei astu kenekään varpaille ja kykenee olemaan yhteisön jäsen ja hyödyllinen sellainen. Terve ihminen myös mielellään tekee asioita muille ja muiden vuoksi, joten arvojensa mukainen elämä ei tarkoita täyttä itsekeskeisyyttä.

 

 

Tässähän tämä tuli! Mutta pitää myös muistaa, kuinka paljon suvuissa on ajatusvääristymiä. Moni ajattelee, jos Liisa on aina tehnyt kaikkensa muiden eteen itseään ajattelematta, hän ei saa enää muuttaa toimintatapaansa-se olisi loukkaavaa! Varpailleastumista voi olla myös sukulaisten mielestä se, että kohteliaasti kieltäytyy, jos on aina totuttu näkemään ihminen kynnysmattona.

Terveesti itsekäs ihminen kykenee olemaan terveen yhteisön jäsen, sitä haen.

Mutta miehen ei tarvitse muistaa kenenkään päiviä tai lahjoa tai auttaa kahvituksissa nuorena, ja hän hyväksytty mutta voiko nainen haistattaa paskat suvun lapsille tai istua kädet ristissä tekemätt mitään jos tulee vieraita?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Olen Ap:n kanssa samaa mieltä ja ehkä tähän pitäisikin ottaa ääriesimerkkejä mukaan: ryhdy elämään vastakkaisen sukupuolen elämää, tee työtä joka tuntuu pahalta, eristä itsesi muista..mitä tahansa, mikä ei sovi sinulle. Et varmasti olisi onnellinen ja mielenterveysongelmiakin alkaisi tulemaan. Minä olen aidosti sitä mieltä että jos ihminen elää arvojensa mukaan (ellei ole viallinen tapaus) niin hän ei astu kenekään varpaille ja kykenee olemaan yhteisön jäsen ja hyödyllinen sellainen. Terve ihminen myös mielellään tekee asioita muille ja muiden vuoksi, joten arvojensa mukainen elämä ei tarkoita täyttä itsekeskeisyyttä.

Tässähän tämä tuli! Mutta pitää myös muistaa, kuinka paljon suvuissa on ajatusvääristymiä. Moni ajattelee, jos Liisa on aina tehnyt kaikkensa muiden eteen itseään ajattelematta, hän ei saa enää muuttaa toimintatapaansa-se olisi loukkaavaa! Varpailleastumista voi olla myös sukulaisten mielestä se, että kohteliaasti kieltäytyy, jos on aina totuttu näkemään ihminen kynnysmattona.

Terveesti itsekäs ihminen kykenee olemaan terveen yhteisön jäsen, sitä haen.

 

 

Mutta miehen ei tarvitse muistaa kenenkään päiviä tai lahjoa tai auttaa kahvituksissa nuorena, ja hän hyväksytty mutta voiko nainen haistattaa paskat suvun lapsille tai istua kädet ristissä tekemätt mitään jos tulee vieraita?

Vastaan täältä vieruspöydästä, voi toki ja kun tuon kerran tekee, vieraat osaavat varautua siihen seuraavalla kerralla. Minä en esimerkiksi pidä mitään vierasvarapullaa kaapissa ja ihmiset tietää tämän. Meiltä saa kyllä kahvia, mutta pullat kannattaa tuoda tullessaan.

Toki tämä edellyttää että on sellainen luonne, ettei sitten välitä siitä kun Martta-täti marisee eteisessä, että täällä ei sitten koskaan tarjota mitään. Ei haukku haavaa tee.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

ajatelen että isotädille tulee paha mieli jos pitää juhlat joihin kukaan ei halua tulla. 

– – Menen myös isäni takia, että hän kokee minulla olevan jonkunlainen yhteys sukuunsa.

 

Koetko, että isäsi ja isoäitisi hyvä mieli on sinulle arvokkaampaa kuin ne syyt, joiden vuoksi et mielelläsi sukujuhliin osallistu? Toisin sanoen koetko toimivasi autenttisesti, kun menet, ja tuleeko sinulle jälkeenpäin sellainen olo, että olet toiminut oikein nimenomaan itsesi kannalta? Vai koetko meneväsi ennemmin muiden odotusten vuoksi kuin siksi, että meneminen on sinulle itsellesi tärkeää? -ap

 

menen vapaasta tahdostani. Ei kaduta jälkeen päin. Mennessä saattaa vituttaa,mutta paikan pääll jo kivaa kun on hyvää ruokaa ja ainakin se isä ja sisarukset takeena hyvästä seurasta :) yksin en menisi tuntemattomia sukulaisia Katsomaan.

Monista syistä ihmiset tekeevät toisin kuin itseä eniten haluttaisi. Monissa asioissa. Vaikka missä vietetään joulu.

Joku menee koska haluaa ilahduttaa muita eikä halua aiheuttaa pahaa mieltä.

Toinen menee koska näin ajattelee että on itselle helpointa. Säästää itseään olemalla konformisti ja taipumalla muiden tahtoon tai sen suvun päällepäsmärin. Joku taas ei halua säästää itseään vaan muuttaa maailmaa ja tekee mitä haluaa...

Kolmas tekee elämässä sen mukaan että mahdollisimman moni pitäisi hänestä kun taas toiselle riittää että itse on sujut omien valintojensa kanssa ja itse pitää itsestään.

Joku menee koska ajattelee että se on lapsille hyväksi, kuulua johonkin. Lapsettomalle asialla on vain henkilökohtaista merkitystä perheellinen joutuu punnita asioita useamman näkökulmasta.

Tällaista nyt ensinnä tuli mieleen.

Olen myös mennyt kuin ohjattuna robottina syyllisyyden ajamana. Kun sitten mietinkin kaksi kertaa, että kannattaako minun ottaa se ensimmäinen pienempi paha olo vai käynnin jälkeen isompi paha olo.

Valitsin ajatuksella ja uskalsin ottaa askeleen aikuisuuteen!

Nyt ajattelen mitä haluan, mikä olisi perheelleni hyväksi, punnitsen asioita ja täytyy mainita, että tämä se vasta on elämää!

Terapiassa on tarkoitus suunnata ihminen pahasta olosta hyvään oloon, niin, että ihminen itse pysähtyy ajattelemaan ja tekee päätöksen, jopa vaikean, mutta elää onnellisempana eteenpäin.

On myös painostettu suvun puolelta, kuinka minun PITÄÄ tehdä jotakin, koska joku sukulainen näkee asian niin.

Se asia soti arvojani vastaan niin kovasti, että oli helppo sanoa, ettei minun pidä tehdä yhtään mitään.

Mitä on jonkun maailmassa kuulunut aina tehdä, ei välttämättä päde tässä maailmassa.

Historia muuttuu.

Ihmiset kasvaa.

Ihmiset valitsevat itse mitä tekevät/jättävät tekemättä omassa elämässään.

Ennen ehkä enemmän pakotettuina, sillä suku ei ole enää pakollinen paha, jossa olisi roikuttava henkensä pitimiksi, vaikkei tahtoa olisi piiruakaan.

En nyt puhu niistä ihanista suvuista:)

Ihmiset ovat myöskin itsenäisempiä, elämä on helpompaa monin tavoin.

Omat valinnat mahdollistavat ihmisen kehittymisen parempaan itselle ja pienelle lähipiirille. Ei välttämättä kaikille ja kaikkien sukulaisten hyväksi.

Näen, että arvojen vastaiseen toimintaan ajaa ainoastaan, syyllisyys (opittu vääränlaisessa kasvatuksessa), pelko sosiaalisesta paineesta/seurauksista eli pelot omien arvojen valitsemisesta johtuvasta ulkopuolistamisesta ja pahansuopaisuudesta sekä hylkäämispelot.

Sanonpa myöskin, että ihmisen arvot tosiaankin tarkentuu, kun hän on tasapainoinen.

Riippuvaisena olo takaa sen, että joutuu tekemään arvojensa vastaisesti. Olen kokenut nuoruudessani tuota hyvin paljon.

Ihmiset painostavat ja laskevat tekemiään asioita, jolloin ajatellaan, että sinun on pakko tehdä jotakin vasten tahtoasi, olethan velkaa.

En koskaan itse ajattele niin, että tekemäni asiat läheisilleni olisivat tae siitä, että saan pakottaa heidät vastentahtoisesti johonkin.

Ap?

Hyviä kommentteja tullut tähän ketjun loppuun. Tässä on ehkä ketjun paras vastaus alkuperäiseen kysymykseeni: "Näen, että arvojen vastaiseen toimintaan ajaa ainoastaan, syyllisyys (opittu vääränlaisessa kasvatuksessa), pelko sosiaalisesta paineesta/seurauksista eli pelot omien arvojen valitsemisesta johtuvasta ulkopuolistamisesta ja pahansuopaisuudesta sekä hylkäämispelot."

Fear is the mind killler, niin kuin Dyynissä sanotaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Lopetin miehen puolen sukujuhlissa käynnin jossain vaiheessa alle kolmikymppisenä. Useamman vuoden kävin uskollisesti niissä ja tunsin ulkopuolisuutta, sitten vaan päätin että ja hitot. Kyllähän ne kyselee ja ihmettelee, kun ovat itse sitä sakkia joka osallistuu kaikkeen velvollisuudesta, mutta eihän se heidän ihmettelynsä vaikuta minuun yhtään mitenkään. Oli todella vapauttavaa päättää tehdä ihan niin kuin itseä huvittaa.

Ja miehestäsi tämä on ihan ok? Onhan tuo vankka mielenosoitus hänen sukuaan kohtaan.

Perheellisenä en  voi siitä yksin päättää, sillä lapsilla ja puolisolla on oikeus omaan sukuunsa ja olen sitoutunut olemaan heidän rinnallaan, sillä se kuuluu hyviin käytöstapoihin, ja sama koskee myös omaa sukuani,   vaikka aina ei huvittaisi.

Jos kutsu käy, menen myös x-mieheni suvun juhliin, siellä olen lasteni äitinä. Ja kutsuja on tullut x-anopin syntymäpäiville ja x-isoanopin hautajaisiin ja hyvin on selvitty kaikista juhlista ja olen siitä ollut jopa otettu, vaikka ero oli riitainen, annahan samalla esimerkin lapsille, kuinka vaikean eronkin jälkeen voi elää vielä sovussa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Lopetin miehen puolen sukujuhlissa käynnin jossain vaiheessa alle kolmikymppisenä. Useamman vuoden kävin uskollisesti niissä ja tunsin ulkopuolisuutta, sitten vaan päätin että ja hitot. Kyllähän ne kyselee ja ihmettelee, kun ovat itse sitä sakkia joka osallistuu kaikkeen velvollisuudesta, mutta eihän se heidän ihmettelynsä vaikuta minuun yhtään mitenkään. Oli todella vapauttavaa päättää tehdä ihan niin kuin itseä huvittaa.

 

 

Ja miehestäsi tämä on ihan ok? Onhan tuo vankka mielenosoitus hänen sukuaan kohtaan.

En edes ymmärrä mitä loukkaantumista miehelläni olisi tuossa. Näkeehän hän sen nyt jo pikkuvarpaani asennosta, etten ole samalla aaltopituudella hänen sukulaistensa kanssa, ei teeskentely sitä miksikään muuta. Hän itse viihtyy todennäköisesti vain paremmin siellä, kun en ole paikalla.

"Hyviä kommentteja tullut tähän ketjun loppuun. Tässä on ehkä ketjun paras vastaus alkuperäiseen kysymykseeni: "Näen, että arvojen vastaiseen toimintaan ajaa ainoastaan, syyllisyys (opittu vääränlaisessa kasvatuksessa), pelko sosiaalisesta paineesta/seurauksista eli pelot omien arvojen valitsemisesta johtuvasta ulkopuolistamisesta ja pahansuopaisuudesta sekä hylkäämispelot."

Fear is the mind killler, niin kuin Dyynissä sanotaan. -ap"

Lapsella on kuitenkin oikeus tutustua omaan sukuunsa ja sukujuuriinsa ja  vanhempien tehtävä on auttaa siinä, halusi vanhemmat sitä tai ei, puhumattakaan, että NAINEN yksin päättäisi käydäänkö sukujuhlissa vai ei, niin kuin moni nykynainen tuntuu olevansa pomo perheessä, joka on pelkkää itsekkyyttä ja huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

"Hyviä kommentteja tullut tähän ketjun loppuun. Tässä on ehkä ketjun paras vastaus alkuperäiseen kysymykseeni: "Näen, että arvojen vastaiseen toimintaan ajaa ainoastaan, syyllisyys (opittu vääränlaisessa kasvatuksessa), pelko sosiaalisesta paineesta/seurauksista eli pelot omien arvojen valitsemisesta johtuvasta ulkopuolistamisesta ja pahansuopaisuudesta sekä hylkäämispelot."

Fear is the mind killler, niin kuin Dyynissä sanotaan. -ap"

Lapsella on kuitenkin oikeus tutustua omaan sukuunsa ja sukujuuriinsa ja  vanhempien tehtävä on auttaa siinä, halusi vanhemmat sitä tai ei, puhumattakaan, että NAINEN yksin päättäisi käydäänkö sukujuhlissa vai ei, niin kuin moni nykynainen tuntuu olevansa pomo perheessä, joka on pelkkää itsekkyyttä ja huonoa käytöstä.

Totta kai lapset voi mennä. Menevät isänsä kanssa tai mummonsa kanssa.