Miksi jotkut menevät suvun tilaisuuksiin, vaikka eivät millään tahtoisi mennä?

Ap on ihme jankkaaja, johan tässä on selitetty moneen kertaan mutta jankkaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki toimimme jatkuvasti tietoisesti ja tiedostamatta arvojemme vastaisesti ihan siksi, että niin säilytämme paikkamme kulloisessakin yhteisössä. Esimerkiksi eläinten oikeuksia kunnioittavat tappavat ihan huoleti hyttysiä ja käyttävät vaatteita, jotka on suojattu niin, että koiperhoset eivät niitä syö.

Tämähän on vain esimerkki siitä, miten paikan säilyttäminen omassa yhteisössä on monelle hyvin tärkeä arvo. Kyllä arvokysymyksiä ovat muutkin kuin sellaiset lukion filosofian tunnilta tutut podinnat kuten, tulisikö syödä lihaa tai onko parempi olla vapaa vai rikas. Arvot vaikutavat kaiken tietoisen ihmillisen toiminnan taustalla, ja juuri ne ohjaavat valintojamme... tai ainakin niiden tulisi ohjata, jos haluamme olla onnellisia.

Kaikille ei ole yhtä tärkeää kuulua sukuyhteisöön, vaikka sitä heille normaalina ja välttämättömänä asiana tarjojaan, ja luulen että juuri tällaiset ihmiset ovat erityisen alttiita toimimaan epäautenttisesti sukujuhlien tapauksessa. -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että eri yhteisöissä on erilaisia kohteliaita tapoja osoittaa, että välittää muista ja arvostaa heitä. Suvun tlaisuudet ovat myös eräänlaista perinteen siirtämistä eteenpäin.

Tämä kertoo, miksi sukujuhlia ylipäätää järjestetään, mutta ei, miksi jotkut osallistuvat niihin arvojensa vastaisesti. -ap

Mitä ne arvot sitten on, jos läheisten muistaminen/kunnioittaminen ei kuulu niihin? Kuulostaa kovin hedonistiselta.

Sillä ei ole merkitystä tämän keskustelun kannalta. Ne voivat olla mitä tahansa. Oleellista on, että sukujuhliin osallistuminen on syystä tai toisesta arvojen vastaista. Mikä saa ihmisen taipumaan? -ap

No onhan nimenomaan merkitystä, on vaikea osallistua keskusteluun jos ei voi kertoa mikä siinä osallistumisessa on niin omien arvojen vastaista? Ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan altruistinen ja se altruismi kohdistuu erityisesti omaa sukua kohtaan.

 

Jos keskustelulla tarkoitat yritystä argumentoida, miksi kyseiset arvot ovat vääriä ja huonoja ja miksi suvun tilaisuuksissa käyminen on tärkeämpää, olet tietysti oikeassa. Mutta tämä ei ole sellainen keskustelu. Tässä aiheena on, miksi jotkut ihmiset osoittavat huomattavaa kykyä epäautenttiseen eli omien arvojensa vastaiseen toimintaan.

 

Miksi jotkut menevät sukujuhliin, vaikka eivät millään haluasi?

Miksi jotkut suostuvat jälleen ylitöihin, vaikka heille olisi tärkeämpää olla kotona perheensä kanssa?

Minkä vuoksi jotkut suostuvat hankkimaan lapsia, vaikka he sisimmässään tietävät, että olisivat mieluummin lapsettomia?

Miksi jotkut hakevat vuosi toisensa jälkeen lääkikseen, vaikka he todellisuudessa haluaisivat ohjata dokumenttielokuvia? -ap

Vastaus on: koska he sillä valinnan hetkellä kuitenkin haluavat enemmän sitä, mitä valinnan seuraus tuo tullessaan kuin sitä, mitä sisimmässään ovat haluavinaan!

Joku menee sukujuhliin vastoin omaa tahtoaan ihan siksi, että tietää siellä tapaavansa mukavia ihmisiä - hän siis saa sukujuhlasta enemmän kuin mitä saisi, jos jättäisi menemättä, vaikka inhoaa ko. tilaisuuksia.

Joku jää ylitöihin siksi, että tietää saavansa ylityön palkalla lapsille asioita, jotka ovat näille tärkeämpiä kuin jokailtainen yhdessäolo. Lisäksi ylitöiden tekijä tietää, että lapsilla ja toisella vanhemmista on hyvä olla kotona joskus keskenäänkin, vaikka omien arvojen mukaan perhe tekee kaiken yhdessä.

Joku suostuu hankkimaan lapsia siksi, että ei hyväksy aborttia, vaikka arvostaa lapsettomuutta. Joku toinen arvo menee lapsettomuuden edelle.

Joku hakee lääkäriksi, koska tietää, että unelma ei elätä

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on: koska he sillä valinnan hetkellä kuitenkin haluavat enemmän sitä, mitä valinnan seuraus tuo tullessaan kuin sitä, mitä sisimmässään ovat haluavinaan!

Onko sinusta siis ihmisen mahdotonta toimia arvojensa vastaisesti? Jos joku hakee kerran toisensa jälkeen lääkäriksi, se tarkoittaa, että hän todella arvostaa sisimmässään enemmän lääkäri ammatin taloudellista turvaa kuin haavetta dokumentaristin urasta? -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

"Autenttisuus (muinaiskreikaksi αὐθεντέω, authenteō 'hallita', myös 'tappaa'[1]) on eksistentialistisen filosofian käsite ja sitä käytetään myös taidefilosofiassa[2] ja psykologiassa. Eksistentialismissa tietoisen minän nähdään oppivan hyväksymään oma olemassaolonsa keskellä ympäröivää todellisuutta sekä kohtaamaan ulkoisia voimia, paineita ja vaikutteita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin minä itse, ja edustavat sen kannalta katsottuna ”toista”. Autenttisuus on se aste missä määrin ihminen on aito suhteessa omaan todelliseen persoonallisuuteensa tai luonteeseensa näistä paineista huolimatta. Eri eksistentialistifilosofit näkevät autenttisuuden hieman eri tavoin"

Eli epäautenttinen on tämän ed. kerrotun vastakohta.

 

Juuri näin. Eli jos ihminen on vaikka sellainen, että arvostaa omaa hyvinvointiaan enemmän kuin sukulaisten miellyttämistä, autenttisesti hänen pitäisi kieltäytyä sukujuhlista, joiden tietää aiheuttavan epämukavuutta. Mutta jos hän antaa muiden odotusten painostaa itsensä kuitenkin menemään, hän toimii epäautenttisesti. Autenttinen elämä on omien arvojen, ei muiden odotusten mukaan toimimista.

 

Minulle tulee epäautenttisuudesta todella paha moraalinen krapula, ja siksi ihmettelen joidenkin kykyä toimia jatkuvasti itseään vastaan. Sukujuhlat nyt ovat vain yksi esimerkki, itse käyttäytymistapa voi ilmetä monella tapaa. -ap

laiskuutta ja mukavuudenhalua voi toki nimittää hienoilla sivistyssanoillakin, mutta ei itse asia siitä miksikään muutu.

Tottahan toki: jos suku on ihmishirviöitä ja hyväksikäyttäjiä täynnä, yksilön pitää suojella psyykkettään ja pysyä poissa.

Mutta jos nyt kyse on siitä, että "ei hotsittaisi" ja "plääh, pitää keskustella vanhojen ihmisten kanssa asioista, jotka ei kiinnosta", niin mitäpä tuo muuta on kuin normaalia sosiaalista joustavuuden harjoittamista!

Nykyajan nuoret tuntuvat ajattelevan, että ympäristö pitää räätälöidä HEILLE sopivaksi, eikä heidän tarvitse sopeutua itse mihinkään.

Siksi ynpäristöstä pitäisi siivota pois hitaat isopapat, samoja asioita toistelevat tädit, julki-imettävät serkut ja ikävästi metelöivät serkkujen lapset.

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat niitä, jotka laativat aloituksia tänne ja vaativat lapsettomia lentoja ja hotelleja, busseihin puhekieltoa jnejne. Ettei VAAN tarvitse sietää ympäristössään erilaisuutta ja sopeutua siihen.

Näin minä sen näen. Kysehän nimenomaan on kompromissien tekemisen ja sopeutumisen kyvystä. Jota ap:lla ilmeisesti ei ole.

Ai, mutta kun se on niin AUTENTTINEN (my ass!)

"Me kaikki toimimme jatkuvasti tietoisesti ja tiedostamatta arvojemme vastaisesti ihan siksi, että niin säilytämme paikkamme kulloisessakin yhteisössä. "

Mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään toisille kokeakseen olonsa turvalliseksi ja "osaksi" yhteisöä. Koska tiettyyn yhteisöön kuuluminen on myös oman turvan tunteen tyydyttämistä riippumatta siitä onko kyseessä edes todellinen turvallisuus. Kuten esimerkiksi erinäiset lahkot ja vastaavat. Jos ihmiset edes tutustuisivat omiin tunteisiinsa, niin heidän ei tarvitsisi tehdä pelkojensa ajamina asioita joita he eivät haluaisi. Suurinosa peloista kun on aiheettomia eikä kuolemakaan ole pahin asia mitä ihmiselle voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

"Autenttisuus (muinaiskreikaksi αὐθεντέω, authenteō 'hallita', myös 'tappaa'[1]) on eksistentialistisen filosofian käsite ja sitä käytetään myös taidefilosofiassa[2] ja psykologiassa. Eksistentialismissa tietoisen minän nähdään oppivan hyväksymään oma olemassaolonsa keskellä ympäröivää todellisuutta sekä kohtaamaan ulkoisia voimia, paineita ja vaikutteita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin minä itse, ja edustavat sen kannalta katsottuna ”toista”. Autenttisuus on se aste missä määrin ihminen on aito suhteessa omaan todelliseen persoonallisuuteensa tai luonteeseensa näistä paineista huolimatta. Eri eksistentialistifilosofit näkevät autenttisuuden hieman eri tavoin"

Eli epäautenttinen on tämän ed. kerrotun vastakohta.

Juuri näin. Eli jos ihminen on vaikka sellainen, että arvostaa omaa hyvinvointiaan enemmän kuin sukulaisten miellyttämistä, autenttisesti hänen pitäisi kieltäytyä sukujuhlista, joiden tietää aiheuttavan epämukavuutta. Mutta jos hän antaa muiden odotusten painostaa itsensä kuitenkin menemään, hän toimii epäautenttisesti. Autenttinen elämä on omien arvojen, ei muiden odotusten mukaan toimimista.

Minulle tulee epäautenttisuudesta todella paha moraalinen krapula, ja siksi ihmettelen joidenkin kykyä toimia jatkuvasti itseään vastaan. Sukujuhlat nyt ovat vain yksi esimerkki, itse käyttäytymistapa voi ilmetä monella tapaa. -ap

 

 

laiskuutta ja mukavuudenhalua voi toki nimittää hienoilla sivistyssanoillakin, mutta ei itse asia siitä miksikään muutu.

Tottahan toki: jos suku on ihmishirviöitä ja hyväksikäyttäjiä täynnä, yksilön pitää suojella psyykkettään ja pysyä poissa.

Mutta jos nyt kyse on siitä, että "ei hotsittaisi" ja "plääh, pitää keskustella vanhojen ihmisten kanssa asioista, jotka ei kiinnosta", niin mitäpä tuo muuta on kuin normaalia sosiaalista joustavuuden harjoittamista!

Nykyajan nuoret tuntuvat ajattelevan, että ympäristö pitää räätälöidä HEILLE sopivaksi, eikä heidän tarvitse sopeutua itse mihinkään.

Siksi ynpäristöstä pitäisi siivota pois hitaat isopapat, samoja asioita toistelevat tädit, julki-imettävät serkut ja ikävästi metelöivät serkkujen lapset.

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat niitä, jotka laativat aloituksia tänne ja vaativat lapsettomia lentoja ja hotelleja, busseihin puhekieltoa jnejne. Ettei VAAN tarvitse sietää ympäristössään erilaisuutta ja sopeutua siihen.

Näin minä sen näen. Kysehän nimenomaan on kompromissien tekemisen ja sopeutumisen kyvystä. Jota ap:lla ilmeisesti ei ole.

Ai, mutta kun se on niin AUTENTTINEN (my ass!)

Jokseenkin huvittavaa, että hyökkäät minua vastaan henkilönä, koska et satu pitämään jostakin arvosta, joka esiintyy hypoteettisessa esimerkissä. Jos et kykene keskustelemaan ketjun varsinaisesta aiheesta, kannattaa varmaan etsiä jokin toinen ketju, johon pääset purkamaan antipatioitasi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarpeeksi rohkeutta toimia sosiaalisten odotusten vastaisesti. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja.

vaikka ovatkin niin menemättä jättäminen tuo enempi ongelmia. loputon juoruilu jatkuu selän takana sekä puututaan toisten asioihin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vastaus on: koska he sillä valinnan hetkellä kuitenkin haluavat enemmän sitä, mitä valinnan seuraus tuo tullessaan kuin sitä, mitä sisimmässään ovat haluavinaan!

 

Onko sinusta siis ihmisen mahdotonta toimia arvojensa vastaisesti? Jos joku hakee kerran toisensa jälkeen lääkäriksi, se tarkoittaa, että hän todella arvostaa sisimmässään enemmän lääkäri ammatin taloudellista turvaa kuin haavetta dokumentaristin urasta? -ap

 

No kerro itse, miksi se dokumentariksi haluava ei tee mitään saavuttaakseen tuon unelmansa? Sen sijaan hän hakee lääkäriopintoihin. Onko dokumenttifilmien tekeminen sittekään hänelle oikeasti tärkeää?

No jos suvussa olisi ap:n kaltainen höpöttäjä joka toistelee samoja oppimiaan muutamia mukaviisaita sanoja niin ehkä itsekin jättäisin jotkut sukujuhlat väliin tai sitten keskittyisin siihen isomummiin vaan.

Vierailija kirjoitti:

"Me kaikki toimimme jatkuvasti tietoisesti ja tiedostamatta arvojemme vastaisesti ihan siksi, että niin säilytämme paikkamme kulloisessakin yhteisössä. "

Mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään toisille kokeakseen olonsa turvalliseksi ja "osaksi" yhteisöä. Koska tiettyyn yhteisöön kuuluminen on myös oman turvan tunteen tyydyttämistä riippumatta siitä onko kyseessä edes todellinen turvallisuus. Kuten esimerkiksi erinäiset lahkot ja vastaavat. Jos ihmiset edes tutustuisivat omiin tunteisiinsa, niin heidän ei tarvitsisi tehdä pelkojensa ajamina asioita joita he eivät haluaisi. Suurinosa peloista kun on aiheettomia eikä kuolemakaan ole pahin asia mitä ihmiselle voi tapahtua.

Omien arvojen vastaisesti toimiminen ei tarkoita sitä, että etsisi yhteisön turvaa. Kyseessä ei välttämättä ole yksijäämisen pelko vaan sen tajuaminen, että vain yhdessä toimimalla saavutetaan kaikille paras lopputulos. Esimerkiksi pedofiili voi päättää, käyttääkö lapsia hyväkseen vai ei. Omien arvojensa mukaan toimimalla hän saavuttaa haluamansa lopputuloksen yksilötasolla mutta ei yhteisön tasolla. Pitäisikö ajatella niin, että jos jokin asia on yksilölle itselleen OK, sen pitää olla yteisölle OK?

Vierailija kirjoitti:

No kerro itse, miksi se dokumentariksi haluava ei tee mitään saavuttaakseen tuon unelmansa?

Niin, sitähän tässä vähän niin kuin kyseltiinkin. :) Tämä esimerkin innoittama ihminen tulee suvusta, jossa kaikki lapset ovat perinteisissä arvostetuissa professioissa: lääkärinä, lakimiehinä, finanssialalla. Jotenkin tulee mieleen, olisiko sukupaineella osansa asiaan, mutta en tiedä. Ainakin kolme kertaa yritti päästä sisään lääkikseen, tietääkseni ei päässyt. -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Me kaikki toimimme jatkuvasti tietoisesti ja tiedostamatta arvojemme vastaisesti ihan siksi, että niin säilytämme paikkamme kulloisessakin yhteisössä. Esimerkiksi eläinten oikeuksia kunnioittavat tappavat ihan huoleti hyttysiä ja käyttävät vaatteita, jotka on suojattu niin, että koiperhoset eivät niitä syö.

 

Tämähän on vain esimerkki siitä, miten paikan säilyttäminen omassa yhteisössä on monelle hyvin tärkeä arvo. Kyllä arvokysymyksiä ovat muutkin kuin sellaiset lukion filosofian tunnilta tutut podinnat kuten, tulisikö syödä lihaa tai onko parempi olla vapaa vai rikas. Arvot vaikutavat kaiken tietoisen ihmillisen toiminnan taustalla, ja juuri ne ohjaavat valintojamme... tai ainakin niiden tulisi ohjata, jos haluamme olla onnellisia.

 

Kaikille ei ole yhtä tärkeää kuulua sukuyhteisöön, vaikka sitä heille normaalina ja välttämättömänä asiana tarjojaan, ja luulen että juuri tällaiset ihmiset ovat erityisen alttiita toimimaan epäautenttisesti sukujuhlien tapauksessa. -ap

Väität, että arvot ohjaavat valintojamme.

Silti sinulla on itselläsi esimerkki, jossa joku hakee kerran toisensa jälkeen opiskelemaan lääkäriksi, vaikka haluaa tehdä dokumenttifilmejä.

Toimiiko hän siis arvojensa vastaisesti vai arvojensa mukaisesti, jos arvot ohjaavat valintoja mutta hän ei toteutakaan haavettaan?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

No kerro itse, miksi se dokumentariksi haluava ei tee mitään saavuttaakseen tuon unelmansa?

 

Niin, sitähän tässä vähän niin kuin kyseltiinkin. :) Tämä esimerkin innoittama ihminen tulee suvusta, jossa kaikki lapset ovat perinteisissä arvostetuissa professioissa: lääkärinä, lakimiehinä, finanssialalla. Jotenkin tulee mieleen, olisiko sukupaineella osansa asiaan, mutta en tiedä. Ainakin kolme kertaa yritti päästä sisään lääkikseen, tietääkseni ei päässyt. -ap

 

Et sinä kysellyt sitä, sinä kysyit " Tässä aiheena on, miksi jotkut ihmiset osoittavat huomattavaa kykyä epäautenttiseen eli omien arvojensa vastaiseen toimintaan."

Tuo lääkikseen hakeminen on nimenomaan hänen omien arvojensa mukaista toimintaa, se dokumenttifilmien tekeminen taas ei ole, koska sillä tavalla hän ei saavuta itselleen tärkeitä asioita. Dokkarit ovat asia, josta hän on olevinaan kiinnostunut, jotta saisi jonkun muun yhteisön hyväksynnän.

Ihmisen julkituotu identiteetti kun vaihtelee sen mukaan, missä yhteisössä hän toimii.

Vierailija kirjoitti:

Silti sinulla on itselläsi esimerkki, jossa joku hakee kerran toisensa jälkeen opiskelemaan lääkäriksi, vaikka haluaa tehdä dokumenttifilmejä.

Toimiiko hän siis arvojensa vastaisesti vai arvojensa mukaisesti, jos arvot ohjaavat valintoja mutta hän ei toteutakaan haavettaan?

Kun sanon, että arvot ohjaavat ihmisen toimintaa, en tarkoita, että ne välttämättömästi määrittävät, mitä ihminen tekee. Uskon, että ihminen voi toimia joko arvojensa mukaisesti tai niiden vastaisesti. Tässä ketjussa olen kiinnostunut tapauksista, joissa ihminen toimii arvojensa vastaisesti, epäautenttisesti. -ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo lääkikseen hakeminen on nimenomaan hänen omien arvojensa mukaista toimintaa, se dokumenttifilmien tekeminen taas ei ole, koska sillä tavalla hän ei saavuta itselleen tärkeitä asioita. Dokkarit ovat asia, josta hän on olevinaan kiinnostunut, jotta saisi jonkun muun yhteisön hyväksynnän.

Näin voi tietysti olla. Mutta voi olla myös niin, että hän todella arvostaa dokumentaristin työtä enemmän mutta syystä tai toisesta ei tavoittele sitä. Tässä ketjussa olen kiinnostunut juuri niistä syistä, miksi ihmiset toimivat tällä jälkimmäisellä tavalla. -ap

Tunnen vain muutaman ihmisen, joille sukujuhlat ja juhliminen ylipäätäänkin on heidän arvojensa vastaista. Eivät vietä joulua, eivät pääsiäistä, eivät itsenäisyyspäivää, eivät synttäreitä jne. Eivätkä he todellakaan toimi arvojensa vastaisesti ja osallistu vaikkapa lastenlastensa syntymäpäiville tai sisarustensa 50-vuotispäiville. Mutta eivät muut tästä loukkaannu, koska heidän elämänkatsomuksensa ja siten arvonsa ovat tiedossa. Tunnen kyllä useitakin ihmisiä allekirjoittanut mukaanlukien, joita ei aina huvittaisi osallistua, mutta osallistuminen ei kuitenkaan ole arvojen vastaista vaan pikemminkin kyse on mukavuudenhalusta, laiskuudesta ja muuten vaan viitseliäisyydestä. 

Hei älä toistele sitä epäautenttisesti sanaa vaikka se susta kuinka hienolta kuulostaakin,toistat itseäsi ja yksin yläpeukutat omia kommenttejasi, taidat olla hyvin autenttinen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tuo lääkikseen hakeminen on nimenomaan hänen omien arvojensa mukaista toimintaa, se dokumenttifilmien tekeminen taas ei ole, koska sillä tavalla hän ei saavuta itselleen tärkeitä asioita. Dokkarit ovat asia, josta hän on olevinaan kiinnostunut, jotta saisi jonkun muun yhteisön hyväksynnän.

 

Näin voi tietysti olla. Mutta voi olla myös niin, että hän todella arvostaa dokumentaristin työtä enemmän mutta syystä tai toisesta ei tavoittele sitä. Tässä ketjussa olen kiinnostunut juuri niistä syistä, miksi ihmiset toimivat tällä jälkimmäisellä tavalla. -ap

 

Joskus voi kyse olla ihan vaan järjenkäytöstä. On huomattavasti todennäköisempää työllistyä ja elättää itsensä ja perheensä lääkärinä kuin dokumentaristina. Omille lapsilleni olen sanonut, että ensimmäisen ammatin voi hankkia alalta, johon tuntee intohimoa. Ja jos sillä ei elä, hankitaan toinen ammatti, jolla työllistytään ja eletään ja sen ensimmäisen ammatin voi pitää sivuammattina tai harrastuksena.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tuo lääkikseen hakeminen on nimenomaan hänen omien arvojensa mukaista toimintaa, se dokumenttifilmien tekeminen taas ei ole, koska sillä tavalla hän ei saavuta itselleen tärkeitä asioita. Dokkarit ovat asia, josta hän on olevinaan kiinnostunut, jotta saisi jonkun muun yhteisön hyväksynnän.

 

Näin voi tietysti olla. Mutta voi olla myös niin, että hän todella arvostaa dokumentaristin työtä enemmän mutta syystä tai toisesta ei tavoittele sitä. Tässä ketjussa olen kiinnostunut juuri niistä syistä, miksi ihmiset toimivat tällä jälkimmäisellä tavalla. -ap

 

Jos joku haluaa jotain, niin yleensä toimii niin, että sen saavuttaa. Jos taas ei halua, niin ei toimi. Jokainen tietää, että dokumenttifilmien tekijäksi ei lääkiksen kautta päädytä (yleensä), joten eiköhän lääkikseen hakija toimi ihan arvojensa mukaisesti.