Miksi jotkut menevät suvun tilaisuuksiin, vaikka eivät millään tahtoisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Jos jokun arvoihin ei kuulu muista välittäminen ja muiden kunnioittaminen, niin sitten hän ei yleensä paikalle ilmesty eikä häntä ihmeesti sinne kaivata.

Olet kyllä poikkeuksellisen taitava kirjoittamaan aiheen ohi, mutta tarkennettakoon nyt vielä, ettei vastenmielisyys sukujuhlia kohtaan tietenkään kerro, ettei välittäisi muista ihmisistä ja kunnioittaisi näitä. Tämä ketju ei ole hyökkäys sukujuhlia vastaan eikä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät suvun tilaisuuksissa viihdy. -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että eri yhteisöissä on erilaisia kohteliaita tapoja osoittaa, että välittää muista ja arvostaa heitä. Suvun tlaisuudet ovat myös eräänlaista perinteen siirtämistä eteenpäin.

Tämä kertoo, miksi sukujuhlia ylipäätää järjestetään, mutta ei, miksi jotkut osallistuvat niihin arvojensa vastaisesti. -ap

Mitä ne arvot sitten on, jos läheisten muistaminen/kunnioittaminen ei kuulu niihin? Kuulostaa kovin hedonistiselta.

Sillä ei ole merkitystä tämän keskustelun kannalta. Ne voivat olla mitä tahansa. Oleellista on, että sukujuhliin osallistuminen on syystä tai toisesta arvojen vastaista. Mikä saa ihmisen taipumaan? -ap

No onhan nimenomaan merkitystä, on vaikea osallistua keskusteluun jos ei voi kertoa mikä siinä osallistumisessa on niin omien arvojen vastaista? Ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan altruistinen ja se altruismi kohdistuu erityisesti omaa sukua kohtaan.

 

Jos keskustelulla tarkoitat yritystä argumentoida, miksi kyseiset arvot ovat vääriä ja huonoja ja miksi suvun tilaisuuksissa käyminen on tärkeämpää, olet tietysti oikeassa. Mutta tämä ei ole sellainen keskustelu. Tässä aiheena on, miksi jotkut ihmiset osoittavat huomattavaa kykyä epäautenttiseen eli omien arvojensa vastaiseen toimintaan.

 

Miksi jotkut menevät sukujuhliin, vaikka eivät millään haluasi?

Miksi jotkut suostuvat jälleen ylitöihin, vaikka heille olisi tärkeämpää olla kotona perheensä kanssa?

Minkä vuoksi jotkut suostuvat hankkimaan lapsia, vaikka he sisimmässään tietävät, että olisivat mieluummin lapsettomia?

Miksi jotkut hakevat vuosi toisensa jälkeen lääkikseen, vaikka he todellisuudessa haluaisivat ohjata dokumenttielokuvia? -ap

Eli peruskysymys on, miksi ihmiset toimivat arvojensa vastaisesti, vaikka ei ole pakko?

Varmaan siksi, että kaikki arvot eivät ole järkeviä kokonaisuuden kannalta. Perheellä ei ole euroakaan rahaa, lapset tarvitsevat ruokaa, henkilö jää arvojensa vastaisesti ylitöihin, koska ymmärtää, että perheen kanssa yhdessäoloa tärkeämpää on se, että lapset saavat ruokaa.

Jonkun arvoihin ei ihmiselämän tuhoaminen sovi mitenkään. Silti hän mieluummin tappaa sen, joka yrittää tappaa hänen lapsensa kuin katselee vierestä, miten oma lapsi kuolee. Täydellisesti omien arvojen vastainen teko, silti se tehdään.

En keksi yhtäkään arvoa, jonka mukaan sukujuhlat olisivat ehdoton ei-ei. Miksi sinne siis ei voi mennä?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jokun arvoihin ei kuulu muista välittäminen ja muiden kunnioittaminen, niin sitten hän ei yleensä paikalle ilmesty eikä häntä ihmeesti sinne kaivata.

 

Olet kyllä poikkeuksellisen taitava kirjoittamaan aiheen ohi, mutta tarkennettakoon nyt vielä, ettei vastenmielisyys sukujuhlia kohtaan tietenkään kerro, ettei välittäisi muista ihmisistä ja kunnioittaisi näitä. Tämä ketju ei ole hyökkäys sukujuhlia vastaan eikä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät suvun tilaisuuksissa viihdy. -ap

 

Ymärrätkö itse, mitä kirjoitat? Jos välittää muista ihmisistä ja kunnioittaa heitä, niin voi ihan hyvin mennä sukujuhliin, vaikka ei henkilökohtaisesti siellä viihdy. Silloin sinne menee siksi, että tietää olevansa muille iloksi, tietää kuuluvansa ko. yhteisöön, vaikka varsinaisesti ei ole suvun tilaisuuksissa viihtyvä tyyppi. Kykenee siis näkemään itsensä osana isompaa kokonaisuutta, ei ainoastaan omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jokun arvoihin ei kuulu muista välittäminen ja muiden kunnioittaminen, niin sitten hän ei yleensä paikalle ilmesty eikä häntä ihmeesti sinne kaivata.

 

Olet kyllä poikkeuksellisen taitava kirjoittamaan aiheen ohi, mutta tarkennettakoon nyt vielä, ettei vastenmielisyys sukujuhlia kohtaan tietenkään kerro, ettei välittäisi muista ihmisistä ja kunnioittaisi näitä. Tämä ketju ei ole hyökkäys sukujuhlia vastaan eikä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät suvun tilaisuuksissa viihdy. -ap

 

Jos on kutsuttu sukujuhlaan - vaikka isoäidin synttäreille  - eikä mene sinne, koska ei sukujuhlissa viihdy, niin eikö silloin nimenomaan osoita, että ei kunnioita ja arvosta sitä isoäitiä? Koska ei kykene näkemään omaa viihtymättömyyttään omana syynään.

Vierailija kirjoitti:

Ymärrätkö itse, mitä kirjoitat? Jos välittää muista ihmisistä ja kunnioittaa heitä, niin voi ihan hyvin mennä sukujuhliin, vaikka ei henkilökohtaisesti siellä viihdy. Silloin sinne menee siksi, että tietää olevansa muille iloksi, tietää kuuluvansa ko. yhteisöön, vaikka varsinaisesti ei ole suvun tilaisuuksissa viihtyvä tyyppi. Kykenee siis näkemään itsensä osana isompaa kokonaisuutta, ei ainoastaan omana itsenään.

Tässä argumentoit, miksi sukuyhteyteen kuuluminen on tärkeämpi arvo kuin jokin toinen arvo, jonka vuoksi ei sukujuhliin halua osallistua. Jos pitää sukuyhteyteen kuulumista tärkeämpänä arvona, mitään ongelmaa ei tietenkään ole. Silloin ihminen toimii autenttisesti. Tässä ketjussa pohdimme kuitenkin tilanteita, joissa ihminen toimii arvojärjestyksensä vastaisesti, epäautenttisesti. Siksi kommenttisi menee ohi aiheen. -ap

Minä en halua mennä, koska siellä on ihmisiä jotka arvostelevat ja joiden kanssa on selvittämättömiä ristiriitoja. Mutta menen aina välillä muutamista syistä.
Siellä saattaa olla ihmisiä, joita myös haluan nähdä, joten kestän epämiellyttävät. En lisäksi näe aiheelliseksi kantaa kaunaa esim mummoni käytöksestä, vaikka siitä tulisi paha olo, koska osa siitä ehkä selittyy vanhuudella. Lapselle sukulaiset ovat tärkeitä. Sitten vielä se, että tarvitsemme välillä suvun apua, enkä voi pyytää ellemme ole ollenkaan pitäneet välejä.
Kieltäytymisessä myös on huonot puolensa. Joutuisin joko sepittämään valheen tai selittämään, miksi en tahdo mennä. Molemmat näistä ratkaisuista myös aiheuttavat pahaa mieltä. Pitää siis valita monesta pahasta yksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kutsuttu sukujuhlaan - vaikka isoäidin synttäreille  - eikä mene sinne, koska ei sukujuhlissa viihdy, niin eikö silloin nimenomaan osoita, että ei kunnioita ja arvosta sitä isoäitiä? Koska ei kykene näkemään omaa viihtymättömyyttään omana syynään.

Avaa vähän tätä ajatusta. Tämä tuntuu nimittäin minusta todella vieraalta. Mielestäsi ei ole mahdollista inhota sukujuhlia sydämensä pohjasta mutta samalla rakastaa omaa isoäitiään? Jos vaikkapa paniikkihäiriötä sairastava ihminen ei kärsi isoäitinsä sukujuhlissa, hän ei todella rakasta isoäitiään? Selvennä nyt ihmeessä kantaasi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua mennä, koska siellä on ihmisiä jotka arvostelevat ja joiden kanssa on selvittämättömiä ristiriitoja. Mutta menen aina välillä muutamista syistä.
Siellä saattaa olla ihmisiä, joita myös haluan nähdä, joten kestän epämiellyttävät. En lisäksi näe aiheelliseksi kantaa kaunaa esim mummoni käytöksestä, vaikka siitä tulisi paha olo, koska osa siitä ehkä selittyy vanhuudella. Lapselle sukulaiset ovat tärkeitä. Sitten vielä se, että tarvitsemme välillä suvun apua, enkä voi pyytää ellemme ole ollenkaan pitäneet välejä.
Kieltäytymisessä myös on huonot puolensa. Joutuisin joko sepittämään valheen tai selittämään, miksi en tahdo mennä. Molemmat näistä ratkaisuista myös aiheuttavat pahaa mieltä. Pitää siis valita monesta pahasta yksi.

Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta.

Kun menet sukujuhliin, onko sinulla menemisestä hyvä omatunto? Eli tunnetko, että teet nyt oikein ja oman tahtosi ja omien arvojesi mukaisesti, vai tuntuuko sinusta että ulkopuoliset paineet määrittävät, mitä teet? -ap

Minä olen mennyt, koska olen tiennyt osallistumiseni olevan juhlien järjestäjälle tärkeä asia. Voisin olla menemättäkin, mutta en ole halunnut pahoittaa heidän mieltään. Iän myötä olen myös huomannut, miten suuri merkitys suvun tuella, turvalla ja välittämisellä on. Nuorena sitä piti itsestäänselvyytenä, näin vanhemmiten siitä osaa olla jo kiitollinenkin. Meidän suvussa onneksi on ymmärretty, että aina ei ehdi, jaksa tai voi osallistua. Ei siis ole mitään kirjoittamatonta lakia, että olisi pakko osallistua kaikkiin suvun juhliin. 

Ystävien kanssa on aika sama juttu. On sovittu jotain, mutta edellisenä iltana miettii, että ei kyllä millään huvittaisi lähteä. Kuitenkin lähtee, koska sillä on ystävälle merkitystä. 

Mitä tulee ylitöihin jäämiseen, niin ainakin omalla työpaikallani joustamista tapahtuu puolin ja toisin. Vaikka ei aina nappaisikaan jäädä tekemään pitkää päivää, niin tiedän, että vastaavasti voin jonain muuna päivänä tehdä lyhyemmän päivän. Jos aina kieltäytyisin ylitöistä, tuskin työnantajakaan antaisi mun lähteä haluaminani päivinä tavallista aikaisemmin....vaikkapa niihin sukujuhliin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos on kutsuttu sukujuhlaan - vaikka isoäidin synttäreille  - eikä mene sinne, koska ei sukujuhlissa viihdy, niin eikö silloin nimenomaan osoita, että ei kunnioita ja arvosta sitä isoäitiä? Koska ei kykene näkemään omaa viihtymättömyyttään omana syynään.

 

Avaa vähän tätä ajatusta. Tämä tuntuu nimittäin minusta todella vieraalta. Mielestäsi ei ole mahdollista inhota sukujuhlia sydämensä pohjasta mutta samalla rakastaa omaa isoäitiään? Jos vaikkapa paniikkihäiriötä sairastava ihminen ei kärsi isoäitinsä sukujuhlissa, hän ei todella rakasta isoäitiään? Selvennä nyt ihmeessä kantaasi. -ap

 

Miksi sinusta on mahdotonta rakastaa isoäitiä ja inhota sukujuhlia? Ne on kaksi eri asiaa. Jos inhoat sukujuhlia ja menet isoäidin synttäreille, niin toimit vastoin itseäsi - miksi ihmeessä? Ei kai vain sen isoäidin takia?

Lue hyvä ihminen oma aloituksesi ja se, mitä siellä kysyit.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Jos on kutsuttu sukujuhlaan - vaikka isoäidin synttäreille  - eikä mene sinne, koska ei sukujuhlissa viihdy, niin eikö silloin nimenomaan osoita, että ei kunnioita ja arvosta sitä isoäitiä? Koska ei kykene näkemään omaa viihtymättömyyttään omana syynään.

Avaa vähän tätä ajatusta. Tämä tuntuu nimittäin minusta todella vieraalta. Mielestäsi ei ole mahdollista inhota sukujuhlia sydämensä pohjasta mutta samalla rakastaa omaa isoäitiään? Jos vaikkapa paniikkihäiriötä sairastava ihminen ei kärsi isoäitinsä sukujuhlissa, hän ei todella rakasta isoäitiään? Selvennä nyt ihmeessä kantaasi. -ap

 

 

Miksi sinusta on mahdotonta rakastaa isoäitiä ja inhota sukujuhlia? Ne on kaksi eri asiaa. Jos inhoat sukujuhlia ja menet isoäidin synttäreille, niin toimit vastoin itseäsi - miksi ihmeessä? Ei kai vain sen isoäidin takia?

Lue hyvä ihminen oma aloituksesi ja se, mitä siellä kysyit.

Pahoittelen niukkaa ja epäselvää aloitustani. Myöhemmät viestini (esim. vesti 14) toivon mukaan selventävät, mistä tässä ketjussa keskustellaan. -ap

Kyllähän se jonkinlaista luonteen heikkoutta on. Miellyttämisen halua. Jos todella uskoo, että on oikein tehdä X, silloin tulee tehdä X. On tärkeämpää tehdä oikein kuin miellyttää muita. Tämä on tietenkin persoonallisuuskysymys myös. Jotkut elävät koko elämänsä miettien mitä muut heistä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noin epäautenttinen elämä syö lopulta ihmisen kokonaan?

"Epäautenttinen"?

"Syö kokonaan"?!

LOL

Nyt oikeesti... jos kerran pari vuodessa käy treffaamassa sukulaisia, ja se vähän joskus nakertaa, onko se todellinen vaaratekijä ihmiselle? Niistä sukulaisista voi jossain vaiheessa oppia tykkäämäänkin. Minusta ainakin on kiva kuulua sukuyhteisöön ja vasta vanhemmiten olen oikeasti oppinut arvostamaan sitä.

Empatia syistä :) ajatelen että isotädille tulee paha mieli jos pitää juhlat joihin kukaan ei halua tulla. Ei ole minulle kovin läheinen sillä vanhempieni eron jälkeen tuli kän sukulaisia tavattua muutaman kerran vain vuodessa. Menen myös isäni takia, että hän kokee minulla olevan jonkunlainen yhteys sukuunsa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö noin epäautenttinen elämä syö lopulta ihmisen kokonaan?

 

 

"Epäautenttinen"?

"Syö kokonaan"?!

LOL

Nyt oikeesti... jos kerran pari vuodessa käy treffaamassa sukulaisia, ja se vähän joskus nakertaa, onko se todellinen vaaratekijä ihmiselle? Niistä sukulaisista voi jossain vaiheessa oppia tykkäämäänkin. Minusta ainakin on kiva kuulua sukuyhteisöön ja vasta vanhemmiten olen oikeasti oppinut arvostamaan sitä.

Edellä tulikin jo todettua, että jos arvostaa sukuyhteisöön kuulumista enemmän kuin sitä syytä, miksi ei haluaisi mennä, mitään arvoristiriitaa ei synny.

Monet asiat tuntuvat vähän epämiellyttäviltä, mutta ne ovat silti täysien omien arvojen mukaisia. Ihminen voi esimerkiksi kärsiä kovasta ramppikuumeesta mutta silti nauttia esiintymisestä tai ainakin pitää sitä tärkeänä. Samoin voi pitää sukujuhlia epämiellyttävinä mutta silti pitää arvokkaampana mennä niihin. Silloin sukujuhliin meneminen on autenttista.

Minua kiinnostavat tilanteet, joissa ihminen toimii oikeasti omien arvojensa vastaisesti eli pitää sitä syytä, miksi ei halua sukujuhliin mennä, tärkeämpänä kuin sitä syytä, minkä vuoksi sukujuhliin pitäisi mennä, mutta menee siitä huolimatta. Olen kiinnostunut tästä mm. siksi, että minulle tulee omia arvojani vastaan toimimisesta niin paha olo, etten viitsi niin tehdä.  -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Jos on kutsuttu sukujuhlaan - vaikka isoäidin synttäreille  - eikä mene sinne, koska ei sukujuhlissa viihdy, niin eikö silloin nimenomaan osoita, että ei kunnioita ja arvosta sitä isoäitiä? Koska ei kykene näkemään omaa viihtymättömyyttään omana syynään.

Avaa vähän tätä ajatusta. Tämä tuntuu nimittäin minusta todella vieraalta. Mielestäsi ei ole mahdollista inhota sukujuhlia sydämensä pohjasta mutta samalla rakastaa omaa isoäitiään? Jos vaikkapa paniikkihäiriötä sairastava ihminen ei kärsi isoäitinsä sukujuhlissa, hän ei todella rakasta isoäitiään? Selvennä nyt ihmeessä kantaasi. -ap

 

 

Miksi sinusta on mahdotonta rakastaa isoäitiä ja inhota sukujuhlia? Ne on kaksi eri asiaa. Jos inhoat sukujuhlia ja menet isoäidin synttäreille, niin toimit vastoin itseäsi - miksi ihmeessä? Ei kai vain sen isoäidin takia?

Lue hyvä ihminen oma aloituksesi ja se, mitä siellä kysyit.

Mitä tekemistä sillä, että paniikkihäiriö tekee esim. sukujuhliin osallistumisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi, on arvojen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

ajatelen että isotädille tulee paha mieli jos pitää juhlat joihin kukaan ei halua tulla. 

– – Menen myös isäni takia, että hän kokee minulla olevan jonkunlainen yhteys sukuunsa.

Koetko, että isäsi ja isoäitisi hyvä mieli on sinulle arvokkaampaa kuin ne syyt, joiden vuoksi et mielelläsi sukujuhliin osallistu? Toisin sanoen koetko toimivasi autenttisesti, kun menet, ja tuleeko sinulle jälkeenpäin sellainen olo, että olet toiminut oikein nimenomaan itsesi kannalta? Vai koetko meneväsi ennemmin muiden odotusten vuoksi kuin siksi, että meneminen on sinulle itsellesi tärkeää? -ap

Mielenkiintoinen aihe kerrassaan. Olen itsekin miettinyt tätä aihetta koska ympärillä näkee niin monia ihmisiä, jotka tekevät oman hyvinvointinsa ja arvojensa vastaisesti ja tämän jälkeen asiasta aiheutunut paha olo oksennetaan jonkun toisen päälle. Useimmiten omien lapsien. Nimimerkillä kokemusta on. Olen vain tullut siihen lopputulokseen että jotkut ihmiset ovat vain autuaan yksinkertaisia, että ympäristö johdattelee heitä koko elämän. Tästä itse sukujuhla asiasta minulle ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa suvussani on ollut väkivaltaisia ihmisiä ja jehovantodistajia (mikä ihana yhdistelmä) joten järkikin sanoo ettei ole syytä pitää yhteyttä. Ainoastaan pari ihmistä kiinnostaa, mutta en missään nimessä menisi johonkin helvetin esikartanoon jossa loputkin suvusta on, vaan ottaisin yksityisesti yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin miettinyt tätä aihetta koska ympärillä näkee niin monia ihmisiä, jotka tekevät oman hyvinvointinsa ja arvojensa vastaisesti ja tämän jälkeen asiasta aiheutunut paha olo oksennetaan jonkun toisen päälle. Useimmiten omien lapsien. Nimimerkillä kokemusta on.

Olen itsekin tehnyt tämänsuuntaisia havaintoja. Itse asiassa kaikki viestini 14 esimerkit ovat todellisia. En voi millään uskoa, että epäautenttinen toiminta voi lisätä kenenkään onnellisuutta, päinvastoin. Kun tekee itseään kohtaan väärin, se näkyy ennemmin tai myöhemmin. Tähän on paitsi filosofiset, myös psykologiset perusteet. -ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Eikö noin epäautenttinen elämä syö lopulta ihmisen kokonaan?

"Epäautenttinen"?

"Syö kokonaan"?!

LOL

Nyt oikeesti... jos kerran pari vuodessa käy treffaamassa sukulaisia, ja se vähän joskus nakertaa, onko se todellinen vaaratekijä ihmiselle? Niistä sukulaisista voi jossain vaiheessa oppia tykkäämäänkin. Minusta ainakin on kiva kuulua sukuyhteisöön ja vasta vanhemmiten olen oikeasti oppinut arvostamaan sitä.

 

Edellä tulikin jo todettua, että jos arvostaa sukuyhteisöön kuulumista enemmän kuin sitä syytä, miksi ei haluaisi mennä, mitään arvoristiriitaa ei synny.

 

Monet asiat tuntuvat vähän epämiellyttäviltä, mutta ne ovat silti täysien omien arvojen mukaisia. Ihminen voi esimerkiksi kärsiä kovasta ramppikuumeesta mutta silti nauttia esiintymisestä tai ainakin pitää sitä tärkeänä. Samoin voi pitää sukujuhlia epämiellyttävinä mutta silti pitää arvokkaampana mennä niihin. Silloin sukujuhliin meneminen on autenttista.

Minua kiinnostavat tilanteet, joissa ihminen toimii oikeasti omien arvojensa vastaisesti eli pitää sitä syytä, miksi ei halua sukujuhliin mennä, tärkeämpänä kuin sitä syytä, minkä vuoksi sukujuhliin pitäisi mennä, mutta menee siitä huolimatta. Olen kiinnostunut tästä mm. siksi, että minulle tulee omia arvojani vastaan toimimisesta niin paha olo, etten viitsi niin tehdä.  -ap

Eiköhän jokainen normaali yksilö tajua, että hän on osa tiettyä sosiaalista yhteisöä, jonka arvot eivät voi ikinä vastata täysin yksi yhteen yksilön arvojen kanssa vaan kyseessä on aina kompromissi. Me kaikki toimimme jatkuvasti tietoisesti ja tiedostamatta arvojemme vastaisesti ihan siksi, että niin säilytämme paikkamme kulloisessakin yhteisössä. Esimerkiksi eläinten oikeuksia kunnioittavat tappavat ihan huoleti hyttysiä ja käyttävät vaatteita, jotka on suojattu niin, että koiperhoset eivät niitä syö.

Arvot eivät ole koskaan mikään syy, kuten ap väkisin yrittää väittää. Ne ovat paljon laajempi kokonaisuus. Se, että ei viihdy sukujuhlissa, ei ole mikään arvo.