Lue keskustelun säännöt.
Uskotko yliluonnollisiin ilmiöihin? Niinku kummituksiin, aaveisiin, henkiin, demoneihin...
Lissu
29.10.2015 |
Uskotko siis kaikkeen yliluonnolliseen? Ja jos uskot niin miks? Itse en oo ihan varma...
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään yliluonnolliseen. Kaikelle on olemassa luonnollinen selitys, vaikka emme ymmärtäisi mikä se on.
Juuri samoin ajattelen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon henkimaailmaan, mutten sen tarkempaan.
Olen törmännyt siihen maailmaan, joten pakko uskoa.
Aina ne voi selittää hallusinaatioina. Tämäkin maailma on hallusinaatio. Mutta siellä toisessa maailmassa usein vaan käydään. Kun tullaan takaisin, niin ei ne sitten tunnu enää niin todellisilta. Sitten kun taas mennään sinne, ne tuntuvat todellisilta.
Musta olis tavallaan tosi siisti uskoa just yliluonnollisiin asioihin, mut sit kuitenkin niihin uskominen tuntuu tosi vaikeelta...
Vierailija kirjoitti:
Musta olis tavallaan tosi siisti uskoa just yliluonnollisiin asioihin, mut sit kuitenkin niihin uskominen tuntuu tosi vaikeelta...
Siinä on pieni kynnys, ennenkuin pääsee sinne. Jos ylität kynnyksen kohtaat näkyjä, ääniä ja ihan uudenlaisia aistimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon joulupukkiin.
Haha, just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Myös tiedän että enkeleitä on olemassa, olen ainakin yhteen heistä tutustunut ihan käytännössä, koska hän pelasti minun henkeni. Lisäksi olen vakuuttunut, että saatana ja hänen demoniporukkansa huseeraa ympärillämme sen minkä ennättää. Mielihyvin siirryn aikanaan tästä ajasta iäisyyteen, tähtitarhain tuolle puolen jossa Taivas odottaa. Eli ulottuvuuksia on kaksi tai kolme kenties useampiakin. Myös tiedän, että ufot ovat totta, olen sellaisenkin jättämän jäljen nähnyt. Niin moneen tavalliselle ihmiselle yli järjen käyvään juttuun olen melko pitkän elämäni aikana törmännyt, sanotaanko että minua on siunattu tietoisuudella joka vain harvoille ja valituille annetaan. Elämä on ihanaa, kun voi jo tässä maailmassa elää vapaana ilman uskontojen ja uskomusten pakkopaitoja, avarin mielin ja avoimin silmin.
En usko, siitäkään huolimatta, että mulla on ollut joitain kokemuksia siitä. Olen yrittänyt selittää niitä itselleni järkevästi. Ei ole oikein onnistunut, joten olen sitten vaan antanut olla, enkä ajattele niitä sen enempää. Mitä ei ymmärrä niin sitä ei ymmärrä, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis tavallaan tosi siisti uskoa just yliluonnollisiin asioihin, mut sit kuitenkin niihin uskominen tuntuu tosi vaikeelta...
Siinä on pieni kynnys, ennenkuin pääsee sinne. Jos ylität kynnyksen kohtaat näkyjä, ääniä ja ihan uudenlaisia aistimuksia.
Niin, riippuu mitä polttelee...
Onhan todella monella kokemuksia oudoista tapahtumista, mutta inhoan tuollaista jeesustelua "avaa kolmas silmäsi niin näet auroja, aaveita, mörköjä, demoneja ja naapurin penoja".
Vie takuuvarmasti sen viimeisenkin uskottavuuden kokemuksilta.
En usko, mutta en ole uskomattakaan. En ole koskaan törmännyt mihinkään yliluonnolliseen, mutta maailmassa on iso kasa asioita, joihin en ole koskaan törmännyt enkä tule törmäämäänkään. Maailmassa on myös iso kasa asioita, jotka ollemme hidtorian eri vaiheissa luulleet selittävämme ihan oikein, mutta sittemmin on kåynyt ilmi, että selitys olisi vain vaillinaisten havaintojen tulos. Näin tulee kåymään myös tulevaisuudessa ja uusia maailmanselityksiä, fysiikan lakeja ja kosmoksen ontologioita tulee syntymään. Minä en kuvittele tietäväni mitä, tai millaisia ne tulevat olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis tavallaan tosi siisti uskoa just yliluonnollisiin asioihin, mut sit kuitenkin niihin uskominen tuntuu tosi vaikeelta...
Siinä on pieni kynnys, ennenkuin pääsee sinne. Jos ylität kynnyksen kohtaat näkyjä, ääniä ja ihan uudenlaisia aistimuksia.
Noin se on. Nämä kokemukset tulevat vain, jos kutsut niitä. Eivät siis itsestään eikä kelle tahansa. Voi itse päättää, haluaako niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis tavallaan tosi siisti uskoa just yliluonnollisiin asioihin, mut sit kuitenkin niihin uskominen tuntuu tosi vaikeelta...
Siinä on pieni kynnys, ennenkuin pääsee sinne. Jos ylität kynnyksen kohtaat näkyjä, ääniä ja ihan uudenlaisia aistimuksia.
Noin se on. Nämä kokemukset tulevat vain, jos kutsut niitä. Eivät siis itsestään eikä kelle tahansa. Voi itse päättää, haluaako niitä.
Kilin vitut. Kyllä ihan jokainen outo kokemus, mitä on useimmille sattunut, on käynyt ihan sattumalta.
Joku sitten aina tällaisen jälkeen päättää olevansa jotenkin erikoinen ja "kutsuneensa" näitä, vaikka loppujenlopuksi on vain yksi pisara meressä.
Itselleni on käynyt todellakin outoja juttuja, ja aina randomisti. On menty johonkin paikkaan ajatuksella, että vietetään hauska ilta/tylsyyksissä käyty kuikuilemassa jotain autiotaloa kesämökillä.
Sitten taas kun on oikein vartavasten lähtenyt johonkin paikkaan, missä sanotaan kummittelevan, niin ei varmasti tasantarkkaan käy yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon Isään Jumalaan, Jumalan Poikaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Uskon että Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta, kuoli ja haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Turvamekanismit, jotka pitää ihmistä erossa yliluonnollisesta ovat melko pitävät. Arki ei vahingossa juuri koskaan vaihdu yliluonnolliseksi. Toivomalla ei tapahdu. Kaikki on tasapainoilua unen rajalla. Jos tekee harjoituksia kyllä sinne pääsee. Ei tarvitse vahingossa mennä tai käyttää aineita.
En oo itse kokenut mitään yliluonnollista, mutta jossakin määrin kyllä uskon.
Uskon henkimaailmaan ja siihen että siellä on monenlaisia olentoja, muitakin kuin edesmenneiden ihmisten sieluja. Itselläni on henkiopaskin, joka on hyvin erilainen tietoisuus kuin ihminen ennen kuolemaa tai kuoleman jälkeen - kuten hän itse sanoi kun kysyin että tuleeko minusta hänen kaltaisensa kun kuolen: "sinun täytyy kuolla ja syntyä uudelleen vielä monia, monia kertoja ennen kuin sinusta tulee minun kaltaiseni tietoisuus, ja sittenkin on oma valintani haluanko tulla sellaiseksi".
Osaan ilman mitään aineita muuttaa tietoisuuteni fokusta niin, että näen tämän todellisuuden sijaan jonkun muun. Se on kuin nappaisi ilmasta radiokanavan signaalin: ilma on täynnä eri kanavien signaaleja, mutta kun virittää itsensä yhdelle taajuudelle, kuulee yhden ohjelman, ja kun toiselle niin kuulee toisen. Sama on todellisuuksien kanssa, tämä ihmisten omaksi maailmakseen kutsuma on vain yksi "lähetys", yksi monista rinnakkain olemassa olevista todellisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Turvamekanismit, jotka pitää ihmistä erossa yliluonnollisesta ovat melko pitävät. Arki ei vahingossa juuri koskaan vaihdu yliluonnolliseksi. Toivomalla ei tapahdu. Kaikki on tasapainoilua unen rajalla. Jos tekee harjoituksia kyllä sinne pääsee. Ei tarvitse vahingossa mennä tai käyttää aineita.
Voi kuule, kyllä ne nimenomaan vahingossa tapahtuvat.
Meillä esim. olimme kaverin kanssa talovahtina yhden yön. Talo ei ollut eritysemmin vanha, joskaan ei mikään ihan uusikaan.
Jo taloon ekan kerran mennessä kuulimme naisen puhetta jostakin talon huoneesta. Ihmeteltiin ja ensioletus oli, että talon omistajalta on jäänyt tv tai radio päälle. Kierrettiin joka huone, mutta eipä mitään laitetta ollut päällä.
Ei jääty sitä sen enempää miettimään, vaikka outo olikin. Tsekattiin paikat ja lähdettiin käymään vielä ulkona, tarkoituksena palata talolle yöksi.
Palattiin sitten myöhemmin, eipä juuri muistettu tuota aiempaa naisen puhetta. Laiteltiin keittiössä iltapalaa ja alettiin katsella tv:tä. Iloisissa tunnelmissa oltiin ja naureskeltiin tv-ohjelmalle, kun kuultiin viereisestä huoneesta askelia. Kuuluivat niin selvästi, että nauru katkesi kuin seinään ja jäätiin katsomaan viereiseen huoneeseen vievää ovea.
Askeleet lähenivät oven luokse ja ovenkahva painui alas. Tällöin saatiin aivan hirveä paskahalvaus, oletettiin siellä olevan murtovaras tms. Refkelsimäisesti pinkaistiin ovelle ja kiskottiin ovea kiinni, toisella puolella joku selvästi yritti kiskoa sitä auki. Siinä vaiheessa oltiin jo todella hädissään ja paniikissa, kunnes ote ovesta toisella puolella hellitti ja kuulosti kuin joku olisi juossut huonetta ympäri ja sen jälkeen äänet lakkasivat.
En tiedä, miksei vaan pingottu ulos ja soitettu poliisille, mutta hätääntyneenä sitä ei ilmeisesti tee ihan fiksuimpia ratkaisuja... Odoteltiin pitkään, ja lopulta varovaisesti avattiin ovi. Huoneessa ei ollut ketään. Kaikki ikkunat oli ehjiä, mistään murtojäljistä ei ollut tietoakaan. Ja vaikka olisi tullut asuntoon meidän poissaollessamme, niin ikkunan olisi pitänyt olla jokatapauksessa rikki ja auki, jotta olisi päässyt talosta ulos.
Mutta huoneessa oli kaikki ok, ei mitään hajalla tai mitään epätavallista. Tarkastettiin vielä jokainen paikka, johon olisi voinut piiloutua, mutta huone oli ja pysyi tyhjänä.
Ei muuten kukaan meistä nukkunut tuona yönä.
Siinä yksi outo kokemus, eikä muuten taatusti taloon mennessä todellakaan odotettu mitään tuollasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvamekanismit, jotka pitää ihmistä erossa yliluonnollisesta ovat melko pitävät. Arki ei vahingossa juuri koskaan vaihdu yliluonnolliseksi. Toivomalla ei tapahdu. Kaikki on tasapainoilua unen rajalla. Jos tekee harjoituksia kyllä sinne pääsee. Ei tarvitse vahingossa mennä tai käyttää aineita.
Voi kuule, kyllä ne nimenomaan vahingossa tapahtuvat.
Meillä esim. olimme kaverin kanssa talovahtina yhden yön. Talo ei ollut eritysemmin vanha, joskaan ei mikään ihan uusikaan.
Jo taloon ekan kerran mennessä kuulimme naisen puhetta jostakin talon huoneesta. Ihmeteltiin ja ensioletus oli, että talon omistajalta on jäänyt tv tai radio päälle. Kierrettiin joka huone, mutta eipä mitään laitetta ollut päällä.
Ei jääty sitä sen enempää miettimään, vaikka outo olikin. Tsekattiin paikat ja lähdettiin käymään vielä ulkona, tarkoituksena palata talolle yöksi.
Palattiin sitten myöhemmin, eipä juuri muistettu tuota aiempaa naisen puhetta. Laiteltiin keittiössä iltapalaa ja alettiin katsella tv:tä. Iloisissa tunnelmissa oltiin ja naureskeltiin tv-ohjelmalle, kun kuultiin viereisestä huoneesta askelia. Kuuluivat niin selvästi, että nauru katkesi kuin seinään ja jäätiin katsomaan viereiseen huoneeseen vievää ovea.
Askeleet lähenivät oven luokse ja ovenkahva painui alas. Tällöin saatiin aivan hirveä paskahalvaus, oletettiin siellä olevan murtovaras tms. Refkelsimäisesti pinkaistiin ovelle ja kiskottiin ovea kiinni, toisella puolella joku selvästi yritti kiskoa sitä auki. Siinä vaiheessa oltiin jo todella hädissään ja paniikissa, kunnes ote ovesta toisella puolella hellitti ja kuulosti kuin joku olisi juossut huonetta ympäri ja sen jälkeen äänet lakkasivat.
En tiedä, miksei vaan pingottu ulos ja soitettu poliisille, mutta hätääntyneenä sitä ei ilmeisesti tee ihan fiksuimpia ratkaisuja... Odoteltiin pitkään, ja lopulta varovaisesti avattiin ovi. Huoneessa ei ollut ketään. Kaikki ikkunat oli ehjiä, mistään murtojäljistä ei ollut tietoakaan. Ja vaikka olisi tullut asuntoon meidän poissaollessamme, niin ikkunan olisi pitänyt olla jokatapauksessa rikki ja auki, jotta olisi päässyt talosta ulos.
Mutta huoneessa oli kaikki ok, ei mitään hajalla tai mitään epätavallista. Tarkastettiin vielä jokainen paikka, johon olisi voinut piiloutua, mutta huone oli ja pysyi tyhjänä.
Ei muuten kukaan meistä nukkunut tuona yönä.
Siinä yksi outo kokemus, eikä muuten taatusti taloon mennessä todellakaan odotettu mitään tuollasta.
hyiiii!
En usko mihinkään yliluonnolliseen. Kaikelle on olemassa luonnollinen selitys, vaikka emme ymmärtäisi mikä se on.