Järkeä pyrkiä enää opiskelemaan logopediaa? Vastailkaahan! :)

Seuraa 
Liittynyt29.10.2015

Huhuu kaikki logopedian opiskelijat ja puheterapeutit!

Tilanne on tämä:

Olen 27. Kävin lukion, ja sain ylioppilaslakin vuonna 2008. Kirjoitusten ja todistuksen keskiarvot heikohkot. EEMC (englanti, ruotsi, äidinkieli, terveystieto), ka. muistaakseni vähän alle 8,0. 

Mainittakoon, että lukio-opintoni menivät pieleen masennuksen ja kroonisen fyysisen sairauden tähden, joista jälkimmäistä podin vielä vuoteen 2014, kunnes vihdoin sairauteni ymmärrettiin ja hoidettiin oikein ja saavutin hoitotasapainon. Masennus on täysin mennyttä elämää ja liittyi senaikaisiin olosuhteisiin. 

Haaveenani on aina ollut yliopisto ja itsenäinen opiskelu/työskentely.  Päättely- ja visualisointikykyni ovat hyvät, ja koen erityistä kiinnostusta ihmiskehoa ja sen toimintaa kohtaan. Tietoisuus, aivot, ja aivovauriot ovat yksi lempiaiheistani. Olen siis lukenut etukäteen jo esim. TBI:sta, afasioista, dysfasiasta, neurodegeneratiivisista sairauksista, ja yleisesti ottaen ihmisen anatomiasta. Olen ihan huvikseni tässä pohtinut aihealueitakin mahdollista gradua varten. Motivaationi on siis korkealla. 

Ongelmani ja huoleni onkin se, että viime opinnoistani on jo hyvin kauan aikaa. Olen ollut sairaana 6 vuotta tekemättä mitään, kouluaikojani en myöskään varsinaisesti muistele lämmöllä kiusaamisen tähden. 

Yliopistoon hakemisessa minua arveluttavat kirjoitusteni arvosanojen ja keskiarvoni lisäksi pitkä "välivuoteni", ikäni, pääsykokeet, opiskelujen väitetty vaativuus, ja muodollisen sosialisoimisen määrä.

Kertokaapa hyvät ihmiset, otetaanko tämän ikäistä enää opiskelemaankaan? Onko siitä valintatilanteessa haittaa, että olen ollut sairas ja joutilas?

Entä ovatko arvosanani riittämättömät? 

Kuinka pahaa pilkunviilausta pääsykokeet ovat?

Mikä opiskelusta tekee vaikeaa (en ymmärrä)? Opiskellaanko tällä alalla paljon matematiikkaa (esim. tilastotiede)? Millaisella tahdilla edetään, ylikuormittuvatko opiskelijat helposti?

Onko muiden opiskelijoiden kanssa sosialisoiminen sanomaton sääntö eli katsotaanko sellaista pahalla, jos ei oikein osallistu mihinkään ylimääräisiin illanistujaisiin tai small talkiin? Onko porukka kilpailuhenkistä?

Osaavatko opettajat opettaa paremmin kuin lukiossa (pohtivammin, innostavammin, juurta jaksaen)?

Näihin kysymyksiin odotan kiitollisena vastaustanne, te kaikki asiasta vähänkin tietävät!

Sivut

Kommentit (29)

Förevör aloun
Seuraa 
Liittynyt10.10.2015

En ole logopediaa opiskellut, toista ainetta tosin samassa tiedekunnassa. Ei täällä ikää katsota. Oot vielä muutenkin vasta parikymppinen. Itse pääsin sisään ihan pääsykokeen perusteella eli ylppäriarvosanoilla ei ollut mitään merkitystä. Rohkeasti vaan koittamaan! :)

Terv. melkein valmis VTM

kuura
Seuraa 
Liittynyt29.10.2015

Kiitos kannustuksestasi, se vähän jotenkin helpotti epäilyjäni ja jännityksiäni, vaikka siltikin luulen, että ensisijaisessa asemassa valintakokeissa ovat ne lukuisat ekstrovertit 19-vuotiaat kuuden ällän oppilaat, joilla on valokuvamuisti. 

Mitä te oikein alapeukutatte? :D Ihan asiallisia kysyn.  

Vierailija

Yliopistoon ei ole ikärajaa, kun itse opiskelin niin samoilla kursseilla kävi n. 80-vuotias herrasmies. Muutenkin siellä on kaikenikäisiä. Yo-tutkinnon arvosanoilla ei ole paljon väliä, joissain aineissa voi korkeimmista saada jonkun pisteen. Jos pärjäät pääsykokeissa, niin pääset sisään ja muulla ei ole väliä. Luultavasti olet saanut alapeukkuja siksi ettet ilmeisesti ole tutustunut opiskelijavalinnan sivuihin?

Vierailija

Etusijalla on. Ne,jotka osaa kokeessa. Ei extroverttiydestä tuu pisteitä. Ehkä kannattaa hakea ja sitten murehtia jos sattuu pääsemään sisään. 

Vierailija

Jos et pääse sisään et ollut parhaiden joukossa pisteissä. Jos pääsit, olit. Jos et pääse, haet uudelleen ensi vuonna. Koe on sama kaikille.

Vierailija

Yksi vankin osoitus alle 30-vuotiaan nuoruudesta on se, että hän ajattelee olevansa vanha. 27 on ihan nuori, todella nuori ja opiskelun aloittamisiäksi täysin ok. Huomaat sen sitten siellä yliopistolla, miten monenlaista taustaa ihmisillä on, eivätkä todellakaan kaikki ole just lukiosta tulleita. Hieman eri asia olisi, jos olisit vaikka 47, muttei silloinkaan mahdotonta.

Tsemppiä pääsykokeisiin!

Vierailija

1. Lukiomenestyksellä ei ole merkitystä, voit menestyä kokeessa ilman että lukiopapereilla on mitään osaa sisäänpääsyyn.

2. Et ole millään muotoa vanha, logopedia on alanvaihtajia täynnä.

3. Pääsykokeiden kirjallinen osuus on pilkunviilausta, mutta täysin selätettävissä tarkalla ja ahkeralla lukemisella.

4. Opiskelusta tekee vaikeaa työmäärä ja kovat vaatimukset, muuten en ole itse vielä kokenut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tilastotiedettä ei ole mitenkään sen enempää kuin muillakaan aloilla. Opiskelijat ovat kyllä ylikuormittuneita, mutta myös hyvin tunnollisia, mikä lisää stressiä.

5. Kaikki eivät todellakaan osallistu illanviettoihin yms., mutta jos et koskaan puhu missään kellekään mitään, sitä varmaan katsotaan pahalla. Toisaalta se on mahdotonta, koska kaikki ovat kaikilla kursseilla yhdessä ja ryhmäjuttuja on melko paljon. Porukka on kollegiaalista eikä ainakaan näkyvästi kilpailuhenkistä, vaikka sitä varmasti on ns. pinnan alla.

6. Jotkut opettajat osaavat opettaa, jotkut eivät, suurin osa kyllä osaa. Opiskelu on kuitenkin erilaista kuin lukiossa, että sinänsä hankala verratakin.

Hakemaan vaan, aivan turhaan stressaat! Oikein hyvin aikaa vielä lukea pääsykokeisiinkin, ja olisi vaikka aloittaisi vasta joulun jälkeenkin.

Vierailija

Alapeukuttajat alapeukuttaa ehkä sun lukio keskiarvoa ja ylppäritulosta, kyseenalaistavat että olisivat huonoja. Eihän ne ole tietyille aloille mennessä. Mutta yliopistoon pyrkiessä eivät parhaat mahdolliset.

Mutta minäkin hikipinko, joka floppasin kolmannen luokan myös fyysisen sairauteni ja poissaolojen takia, pääsin haluamalleni alalle yliopistoon. Kyllä sinäkin, tsemppiä vaan pyrkimiseen!

Vierailija

YLiopisto on paikka, jossa menneisyydellä ei teoriassa ole merkitystä. Eli sisäänpääsyssä katsotaan vain sun suoritusta niissä pääsykokeissa. Ei ikää, ei sairaushistoriaa, ei välivuosien määrää, ja jos olet parhaiden joukossa, ei myöskään sitä lukiotodistusta (paitsi sen verran, että joku keskiasteen todistus pitää olla).

Toisaalta on kuitenkin selvä, että se aikaisemmin tapahtunut vaikuttaa siihen, miten pärjäät pääsykokeessa. Esseevastausten kirjoittaminen, ulkomaankielisten kirjojen pänttäys ja oleellisen poimiminen kirjasta ovat kaikki jotain, mitä lukiossa harjoitellaan ja jos et ole oppionut sitä siellä, sun on erikseen panostettava sen oppimiseen nyt, jotta menetyt pääsykokeessa. Myös se sairaushistoria voi vaikuttaa, jos edelleen olet helposti ahdistuvaa ja hermostuvaa tyyppiä. Pääsykokeessa kun pärjää parhaiten jos pystyy sulkemaan häiriötekijät mielestään. Samat tekijät vaikuttavat myös opinnoissa selviämiseen.

Sosialisoinnissa on tietyt rajat. Bileisiin ei ole pakko osallistua, vaikka joku voi sen johdosta pitää sua ylpeänä nipona. Sen sijaan luentojen ja harkkojen alussa on syytä käyttäytyä kohteliaasti ja tervehtiä lähellä olevia ihmisiä kentiest jopa vastattava jos joku toteaa, että onpas tänään kylämä aamu - ja kun luennolla tai harkoissa käsketään keskutella viiden lähimpänä istuvan kesken aiheesta X niin se on sitten keskusteltava.

Opettajien kyky opettaa on myös makuasia. Nykyään lähes kaikilla yliopisto-opettajilla on takana yliopistopedagogisia opintoja, koska ne ovat pakollisia niille, joilla on tai jotka tavoittelevat pysyvää virkaa. Näissä opinnoissa korostetaan muun muassa noiden ryhmäkeskustelujen tärkeyttä, samoin sen tärkeyttä, että opiskelijoille ei "kerrota, miten asiat ovat" vaan opiskelijoiden pitää "ihan itse oppia ihan itse tuottamaan tietoa" ( tätä sanotaan "tutkivaksi oppimiseksi" ja problem based learningiksi). Onko se sitten sun mielestäsi innostavaa ja juurtajaksaista on eri asia. Monet varsinkin lukio-opiskelussa menestyneet kokevat sen ensin huijaukseksi, jossa ei opinta mitään uutta (koska kukaan ei kerro, miten asiat menevät aina vain yksityiskohtaisemmin ja yksityiskohtaisemmin, vaan ihmiset pannaan keskustelemaan ja laatimaan papereita omasta ajattelustaan samalla kun ajatteluun puolisalaa syötetään uutta tietoa). Pedagogisia asioita tutkineet kuitenkin väittävät, että näin oppii syvällisemmin: ei faktoja ja detaljeja (joita yliopistoissa pidetään lähinnä lukio-, ammatti- ja ammattikorkeakoulutavarana), vaan niiden käyttämistä ja uuden tiedon tuottamista (joka taas on Se Oikean Yliopiston Juttu).

Vierailija

Kyllä logopediassa ja muissa ihmistieteissä elämänkokemus katsotaan ihan eduksi. Ensin sinun täytyy selviytyä kirjallisesta pääsykokeesta , silloin ei vielä ole mitään merkitystä että kuka olet ja millaisista taustoista tulet. Soveltuvuuskokeessa tuot sitten esiin tuon valtavan motivaatiosi ja olet vahvoilla. Logopediassa piirit ovat pienet ja opiskelu semmoista... kotikutoista (hyvässä mielessä), joten tukea opiskeluun saat varmasti, jos opiskelutekniikat ovat aluksi hukassa.

t. Eräs 2012 valmistunut puheterapeutti

Vierailija

Ei yliopistossa ole vain 19v pissiksiä. Siellä on niin kolme, neljä, viisi ja kuusikymppisiäkin, avoimessa opiskelevia, täydennyskouluttautujia. Ei siellä kuljeta mikään kyltti kaulassa, jossa lukee "fuksi 28v.". 

Vierailija

Ilman muuta kannattaa kuule jos sinua ala vähäänkään kiinnostaa!

Kyseisellä alalla aivan mahtavia tyyppejä (tunnen sattumalta muutaman)!

Ole rohkea nyt vain  ja tee unelmastasi totta.

Vierailija

Hei ap, mulla ei ole käytännön kokemusta kysymistäsi asioista mutta samaistun tarinaasi osittain. Olin myös valmistumassa ylioppilaaksi v. 2008 mutta lopetin lukion vuotta aikaisemmin masennuksen ja paniikkihäiriön vuoksi, sen jälkeen olen tehnyt pieniä pätkiä töitä ja harjoitteluita, vuosi sitten aloitin aikuislukiossa jossa menee ihan hyvin ja valmistun keväällä. Tähänastisen opiskelumenestyksen ja kirjoitusten alustavien tulosten perusteella voi olla että kirjoitan hieman paremmat arvosanat kuin sinä, mutta muakin mietityttää niiden merkitys. Aion hakea keväällä opiskelemaan mutta en ole vielä varma minne, yliopistossa kiinnostaa useampikin ala mutta mulle tärkeintä olisi nyt päästä johonkin mukiinmenevälle linjalle opiskelemaan niin en tiedä uskallanko pyrkiä yliopistoon vai olisiko turvallisempaa yrittää ammattikorkeaan.

No, käänsin nyt liikaa itseeni tämän keskustelun... halusin vain sanoa että tosi paljon tsemppiä sulle, meitä on samankaltaisessa tilanteessa muitakin.

kuura
Seuraa 
Liittynyt29.10.2015

Hei ja kiitokset hyvistä vastauksistanne! Sain niistä oikeasti tarvitsemani rohkaisun.

Tarkennan nyt vielä muutamaa seikkaa. :) 

Tiedän toki, että yliopistoon ei ole ikärajaa ja että mm. logopediassa opiskelee ihmisiä monesta eri ikäryhmästä. Kuitenkin käytäntö saattaa olla monessa paikassa ja asiassa eri mitä teoria. Että siitä iästä, vaikka se ei tapauksessani aivan mahdoton olekaan, tulee kuitenkin miinuksia niihin oikeasti nuoriin laudatur-oppilaisiin verrattuna, sellaisiin pyrkijöihin, joilla ei ole mitään "selityksiä" lorvimisesta taustalla, vaan jotka pyrkivät kirkkain silmin ja loistavin paperein heti lukiosta yliopistoon. 

Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla, että välttämättä tämä ei pidä paikkaansa, vaan että elämänkokemustakin voidaan arvostaa. 

Toiseksi, olen totta kai moneen kertaan tutustunut opiskelijavalinnan sivuihin ja lukenut kaikki pakolliset opinnot läpi eli tiedän siis teoriassa millaista opiskelun pitäisi olla ja mitä opetetaan, kuitenkaan tästä en voi todella tietää millaista käytäntö on, esim. millaisia asenteita valintakoetilanteissa voi piillä tai millaista sosialisointi pohjimmiltaan on. Siksi tarvitsin suoraa kokemusperäistä tietoa teiltä. 

Olen lukenut myös Puhuvan Ihmisen, ja Anatomia Ja Fysiologia Rakenteesta Toimintaan on hankinnan alla. Mielestäni Puhuva Ihminen oli helppo ja hyvin mielenkiintoinen. Olen selaillut myös kursseilla käytettäviä kirjoja ja lukenut niistä muutamia pintapuolisesti läpi. 

Onhan niitä esseitäkin lukiossa tullut kirjoiteltua hyvin arvosanoin eikä vieraskielisissä kirjoissa mielestäni mitään pelottavaa ole, päinvastoin toivoisin, että saisin lukea englanniksi, koska se on mielenkiintoisempi ja helpompi kieli kuin suomi. 

Vielä sosiaalisuudesta sen verran, että katson toki sen olevan sanomattakin selvää, että toisia hymyillen tervehditään ja ehkä pari valittua sanaa sanotaan jostakin yleismaailmallisesta, mutta sen enempää en oikein haluakaan keskustella asioistani tai "bondata" kenenkään kanssa. Olisin siellä opiskelemassa, en juoruamassa tai tyhmiä juomalauluja laulamassa. En juo alkoholia pisaraakaan enkä nauti ryhmähenkisistä hömpötyksistä. Kyllä, olen tutustunut myös yliopiston tarjoamaan "viihteeseen" ja minusta se vaikutti vain ahdistavalta ja turhalta. 

Niin, ja tuosta opetuksen tasosta vielä lopuksi se, että ala-asteella ja yläasteella opiskelu oli kamalaa, koska ei saanut hetken rauhaa luokan hälinältä ja koko ajan väännettiin rautalangasta ja tehtiin ihan turhaa työtä. Opettajien taso oli myös vaihteleva, aika huono. Lukiossakin taso vaihteli ja mielestäni asioita ei käyty niin perinpohjaisesti läpi kuin olisin toivonut. Enkä tarkoita tässä niinkään detaljien latelemista, vaan nimenomaan laaja-alaisuutta ja sitä, että saa itse tilaa oivaltaa.

No, mutta kiitos vielä kerran vastanneille! Saitte vahvistettua asioita, kauan painanut kivi putosi harteiltani. Unelmia kohti rohkeasti siis. :) 

Vierailija

Pyri toki lukemaan, jos ala kiinnostaa! Tuosta sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista sen verran, että näin reilun 20 vuoden työkokemuksella puheterapeuttina voin kertoa, että käytännön työssä niitä aika paljon tarvitaan. Et toki lapata ihmisille omia asioitasi etkä vietä iltojasi heidän kanssaan (no ehkä työpaikalla jkv on tällaistakin toimintaa), vaan tarkoitan sitä että töissä pitää tulla toimeen tosi monenlaisten ja monista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa. Eri sidosryhmien kanssa täytyy tehdä paljon yhteistyötä koko ajan. Pelkästä asiakas - terapeutti -"koppiterapiasta" siirrytään koko ajan yhteisöllisempään  työotteeseen. 

En halua sua lannistaa, mutta opiskelujen jälkeen koittava työelämäkään ei saisi olla pettymys...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat