Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

No meillä lähti pikkujoulut aivan lapsesta. Vitsillä "poikien kesken" ja loppuillasta pistin sitten pomoani peppuun. Olipa mukava mennä töihin kun jotkut pitivät jopa keijona vaikka minulla on siis lapsiakin. Pomon seksuaalinen suuntautuminen jäi epäselväksi kun vaihdoin firmaa. M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kamalinta on vuosittaiset pikkujoulut aina. Lähinnä siksi, että työkaverit eivät ymmärrä, että en halua juoda alkoholia. Vihaan sitä oloa, mikä tulee kun pää on sekaisin eikä ajatus kulje kunnolla. Tai sitä, kun seuraavana päivänä ei saa mitään aikaiseksi väsymyksen ja krapulan vuoksi. Itseä ei muiden juominen haittaa mutta todellakin haittaa se, kun kaksikymmentä ihmistä tulee kukin kolme kertaa illan aikana kysymään, että miksi etä juo, onko mies kieltänyt juomasta, ota nyt huikka, tässä ois vähän jallua otas nyt tästä. Uskokaa jo ihmiset, että jotku osaa pitää hauskaa ilman alkoholia. 

Tuo on ärsyttävää. Itsekin juon melko hillitysti ja HITAASTI - sama olut saattaa olla kädessäni tunnin pari. Minuakin ihmiset usein hoputtavat juomaan lisää ja viimeksi kuukausi sitten olin bileissä, joissa join jälleen yhtä samaa juomaa melko pitkään. Muuan puolituttuni tuli kettuilemaan "älä vaan sano että toi on se sama juoma joka sulla oli kaksi tuntia sitten, mä menen ostamaan sulle toisen!"

Rasittavaa! Mitä kenenkään juomiset toisille kuuluvat?

Miksi tuollaiset raivoraittiit uskovaiset tulevat normaalien ihmisten bileisiin nyrpistelemään norsunvttunaamaansa alkoholijuomien edessä?? Pysykää niissä raamattukekkereissänne!

Mä en ole naama norsunveellä, vaikka olisin selvänä. Juttu lentää ilman viinaakin. Mitä sen sun napaas kaivelee, jos toinen ei juo? Sen kun juot ite vaan, kyllä sun toilailujas kattelee ja naureksii selvinkin päin.

En ole uskiskaan, vaan kirkosta eronnut. Ei vaan alko maistu enää enkä kaipaa krapulaa.

No tulihan se sieltä. Mulle ei ole mikään ongelma, jos joku ei juo, ikinä en tuputa tai edes kysele, mutta olen kyllä huomannut tuon ylemmyyden tunteen täysin selvinpäin pysyttelevien taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyryu kirjoitti:

Miten te jaksatte olla työpaikoissa, joissa on niin sietämätöntä väkeä ettei heidän kanssaan voi edes juhlia pikkujouluja? Meillä on väkeä parikymppisistä viisikymppisiin ja kaikki osaavat käyttäytyä pikkujouluissa, vaikka toki mielellään humallutaan kuten minä tahansa ravintolailtana. Kaikilla on kivaa ja ihan aidosti on mukava vaihtaa vapaalle työkavereiden kanssa ja heittää läppää. Firmakin toki tarjoaa aina mukavat puitteet, ankeana ei tarvitse olla.

Meillä on sama. Firman keski-ikä n. 35v, porukkaa vähän reilu sata henkilöä tällä hetkellä ja firman juhliin osallistuu yleensä noin 70-80 hlöä. Kaikilla on juhlavat vaatteet, ei mitään roiskeläppämekkoja naisilla tai farkkuja miehillä. Ruokailu on aina 3 ruokalajin illallinen juomineen pöytiin tarjoiltuna, lisäksi on jotain ohjelmaa ja musiikkia (bändi tai dj), kaikki tanssivat heti ensi sävelistä lähtien. Hyvä fiilis, jatkot yleensä baarissa, kukaan ei ole koskaan nolannut itseään tai käynyt painamassa työkavereita (ainakaan juhlien aikana, baarin jälkeisestä yöstä en sitten tiedä :D ).

Pikkujouluissa on 70-80 henkilöä ja kaikki tanssivat heti ensi sävelistä lähtien. Todella uskottavaa.

Ymmärrän, että on vaikea uskoa, jos on tottunut jurottajiin ja örvellyspikkujouluihin :) Olen itsekin osallistunut ex-puolison firman pikkujouluihin monta kertaa, kun oli avec-juhlat ja ne oli kyllä sellaiset junttibileet aina. Ihan hirveä kontrasti oman firman juhliin. Naiset oli just sellaisissa astetta liian tiukoissa leopardimekoissa ja alkudrinksulle (kl 18.30) tultiin jo ristiaskelilla. Miehillä t-paitaa, farkkua ja nahkaliiviä. Voi hyvä luoja..

Musta taas ois hauskaa edes kerran osallistua tuommoisiin juhliin, mitä kuvailit. :D Omat olleet aina hyvin asialliset, alkoa on tarjolla mutta mitään ylilyöntejä ei ole tapahtunut. Syödään, juodaan pari, on joku pakollinen ohjelma ja sit kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa, vahdattiinko minua henkeä pidätellen, että mitä tilaan ruoan kanssa juomaksi..? :O :D :D No toki vahdittiin!!! :D

Vieressä istuva kollega tilasi juuri minua ennen ruokajuoman, ja oikein merkitsevästi pohjusti, että minäpä taidankin kyllä ottaa ihan ison annoksen viiniä ruoan kanssa! :O Ja tilasi jonkin viinin - ihan vain siksi, että minäkin uskaltaisin tilata alkoholia ja todistaisin näin koko porukalle, että olen itseasiassa alkoholisti! ;) :D

Voin vain arvata, mitn siellä on spekuloitu, että oli pakko lähteä, jottei ratkeaisi... Tai että oli kiire miehen kanssa kostean viikonlopun viettoon! :D :D :D

Hei, tää oli "karmeimmat työpaikan pikkujoulut", ei "karmeimmat salaliittoteoriat" -ketju.

Meillä oli järjestetty alkoholittomat pikkujoulut koska tietyt ihmiset tätä olivat toivoneet. No tätähän ei kerrottu siis etukäteen ja kun homman juoni selvisi niin klo 18 alkaneissa p.jouluissa oli 10% ihmisistä jäljellä tunnin päästä, tuli joku kapinahenki ja lähtivät siis viettämään ravintolaan omalla porukalla juhlia. Juhlapaikalle järjestetty isolle porukalle ohjelmaa ja ruokaa ja voin sanoa että paikalle jääneet olivat erittäin kiusaantuneita. Kyseisen työyhteisön koko noin 200 henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat pikkujoulut oli silloisella Postipankilla. Oltiin pankin tiloissa saunomassa. Sauna oli siellä pankin penthousessa, eli katolla. Umpijurrinen työkaveri teki omasta mielestään hauskankin tempun, kun hän heitti alushousuni sieltä katolta alas. No lähdin hakemaan niitä pelkkä pyyhe päällä. Oven väliin laitoin harjan varren ja hain housut. Samassa tuulenpuuska ensin imaisi oven puoliksi auki, harja tippui välistä ja sitten se pamautti sen kiinni ja lukkoon.

Ihan turha oli yrittää huutaa sinne katolle yhtään mitään. Työkaveri joka ne kalsarit heitti oli niin pierussa, että tiesin varmuudella ettei se osaa minua sinne ylös kaivata. Kännyköitä tuohon maailman aikaan edes ollut ja saunalla tuskin oli lainkaan puhelinta. Helkkarin kylmä ilta ja mulla tosiaan vain pyyhe päällä.

 

Ei muuta kuin bussin kyytiin ja selitin kuskille tilanteen. Pääsin kotiin aivan jäässä. Mutta oli siinä vaimolla näkemisen arvoinen ilme. Mä tulen kotiin työpaikan pikkujouluista ilta yhdeksältä, pelkkä pyyhe päällä :D[/

Miten pääsit bussiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyryu kirjoitti:

Miten te jaksatte olla työpaikoissa, joissa on niin sietämätöntä väkeä ettei heidän kanssaan voi edes juhlia pikkujouluja? Meillä on väkeä parikymppisistä viisikymppisiin ja kaikki osaavat käyttäytyä pikkujouluissa, vaikka toki mielellään humallutaan kuten minä tahansa ravintolailtana. Kaikilla on kivaa ja ihan aidosti on mukava vaihtaa vapaalle työkavereiden kanssa ja heittää läppää. Firmakin toki tarjoaa aina mukavat puitteet, ankeana ei tarvitse olla.

Meillä on sama. Firman keski-ikä n. 35v, porukkaa vähän reilu sata henkilöä tällä hetkellä ja firman juhliin osallistuu yleensä noin 70-80 hlöä. Kaikilla on juhlavat vaatteet, ei mitään roiskeläppämekkoja naisilla tai farkkuja miehillä. Ruokailu on aina 3 ruokalajin illallinen juomineen pöytiin tarjoiltuna, lisäksi on jotain ohjelmaa ja musiikkia (bändi tai dj), kaikki tanssivat heti ensi sävelistä lähtien. Hyvä fiilis, jatkot yleensä baarissa, kukaan ei ole koskaan nolannut itseään tai käynyt painamassa työkavereita (ainakaan juhlien aikana, baarin jälkeisestä yöstä en sitten tiedä :D ).

Pikkujouluissa on 70-80 henkilöä ja kaikki tanssivat heti ensi sävelistä lähtien. Todella uskottavaa.

Ymmärrän, että on vaikea uskoa, jos on tottunut jurottajiin ja örvellyspikkujouluihin :) Olen itsekin osallistunut ex-puolison firman pikkujouluihin monta kertaa, kun oli avec-juhlat ja ne oli kyllä sellaiset junttibileet aina. Ihan hirveä kontrasti oman firman juhliin. Naiset oli just sellaisissa astetta liian tiukoissa leopardimekoissa ja alkudrinksulle (kl 18.30) tultiin jo ristiaskelilla. Miehillä t-paitaa, farkkua ja nahkaliiviä. Voi hyvä luoja..

On tosiaan vaikea uskoa, että 70-80 hengen työporukassa kaikki osaavat ja haluavat tanssia tai haluavat tanssia kyseisen musiikin tahdissa. Yhtä vaikea on uskoa, että niin isossa porukassa kukaan ei joisi tippaakaan liikaa.

On todella typerää arvostella ketään pukeutumisen vuoksi. Lapsellista ja elämänkokemuksen puutetta, tai puhdasta typeryyttä.

Huonoimmat oli tänä vuonna:

Olin varma että kuukausia kestänyt silmäpeli varatun kollegan kanssa huipentuisi kuumaksi sessioksi pikkujoulujen päätteeksi. Näin ei käynyt. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri hukkui kotimatkalla.

Sama juttu meillä.

Siis hukkui johonkin vesistöön vaiko katosi matkan varrelle?

Mereen hukkui.

Niin tämä on se sosiaalityöntekijä Puuponen, joka tunsi sen murhatun Jukka Lahden. Se Puupponen oli lähtenyt silloisen Sosiaaliviraston pikkujouluista ja löytyi jostain Helsingin rannoilta hukkuneena.

Siis anteeksi se oli Puputti. Pekka Puputti.

Vierailija kirjoitti:

Huonoimmat oli tänä vuonna:

Olin varma että kuukausia kestänyt silmäpeli varatun kollegan kanssa huipentuisi kuumaksi sessioksi pikkujoulujen päätteeksi. Näin ei käynyt. :(

Pakko tehdä sun pikkujouluista vielä huonommat. Mulla se silmäpeli huipentui pussailuun. Ei sen kuumemmaksi kun ollaan molemmat varattuja :)

Pääkaupunkiseudulla olevan hoitolaitoksen esimies nimesi, ketkä työntekijöistä hän haluaa pikku-jouluihin. Juhlissa hän sitten kännissä huhuili "ystävä"-alaisiaan laulamaan karakoeta kanssaan. Ei ihme, että joukkopako hänen osastoltaan on vuosittainen ilmiö.

Suuren suomalaisen pörssiyhtiön pikkujoulut muutama vuosi sitten: torstai-iltapäivänä työpaikan ruokalassa kahvikupista haaleaa mehuglögiä, eiliseltä maistuvia joulutorttuja, pipareita ja pari suklaakonvehtia. Ohjelmana tj:n puhe, sen jälkeen hassunhauska tietovisa ja sen jälkeen kipin kapin takaisin töihin. Jouluiloa!

Olin ollut uudella osastolla alle vuoden. Pikkujouja ei ollut tulossa, vaan selvisi että ne vietettiin tyhy-päivänä. Ohjelmassa oli tanssia ja muuta sisäliikuntaa, jääpalloa ja lumisota ulkona, ja uinti ja sauna. Liikunnallisena nuorena naisena olin aivan innoissani. Päivä oli hauska. Ohjaajat osasivat kasata meistä sopivat joukkueet, että peleissäkin kaikki pääsivät osallistumaan. Viikonpäivää en muista, mutta urheilukeskukseen mentiin aamulla omilla autoilla ja hyvissä ajoin illalla kotiin. Ehkä tästä syystä, tai vaan typeryyttäni en hahmottanut koko päivän kulkua. Uinnin ja saunan jälkeen luvassa oli vielä juhlaillallinen varsin hienoissa puitteissa. Tai muille oli. Minullahan oli mukanani urheiluvaatteet ja pyyhe.

Vieläkin hävettää, kun muistan pitkän pöydän ja kyntteliköt, ja osaston muut ihmiset täydessä tällingissään. Itse yritin häivyttyä penkkiin teknisessä paidassani ja hupparissa, neonoranssissa tottakai. Tukka liiskana ja kloorin kuivattama naama punaisena kiiltäen. Oli sentään deodorantti mukana.

Seuraavina vuosina minulla on ollut matkalaukullinen tavaraa vaikka menisimme joululounaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kamalinta on vuosittaiset pikkujoulut aina. Lähinnä siksi, että työkaverit eivät ymmärrä, että en halua juoda alkoholia. Vihaan sitä oloa, mikä tulee kun pää on sekaisin eikä ajatus kulje kunnolla. Tai sitä, kun seuraavana päivänä ei saa mitään aikaiseksi väsymyksen ja krapulan vuoksi. Itseä ei muiden juominen haittaa mutta todellakin haittaa se, kun kaksikymmentä ihmistä tulee kukin kolme kertaa illan aikana kysymään, että miksi etä juo, onko mies kieltänyt juomasta, ota nyt huikka, tässä ois vähän jallua otas nyt tästä. Uskokaa jo ihmiset, että jotku osaa pitää hauskaa ilman alkoholia. 

Tuo on ärsyttävää. Itsekin juon melko hillitysti ja HITAASTI - sama olut saattaa olla kädessäni tunnin pari. Minuakin ihmiset usein hoputtavat juomaan lisää ja viimeksi kuukausi sitten olin bileissä, joissa join jälleen yhtä samaa juomaa melko pitkään. Muuan puolituttuni tuli kettuilemaan "älä vaan sano että toi on se sama juoma joka sulla oli kaksi tuntia sitten, mä menen ostamaan sulle toisen!"

Rasittavaa! Mitä kenenkään juomiset toisille kuuluvat?

Miksi tuollaiset raivoraittiit uskovaiset tulevat normaalien ihmisten bileisiin nyrpistelemään norsunvttunaamaansa alkoholijuomien edessä?? Pysykää niissä raamattukekkereissänne!

Mä en ole naama norsunveellä, vaikka olisin selvänä. Juttu lentää ilman viinaakin. Mitä sen sun napaas kaivelee, jos toinen ei juo? Sen kun juot ite vaan, kyllä sun toilailujas kattelee ja naureksii selvinkin päin.

En ole uskiskaan, vaan kirkosta eronnut. Ei vaan alko maistu enää enkä kaipaa krapulaa.

No tulihan se sieltä. Mulle ei ole mikään ongelma, jos joku ei juo, ikinä en tuputa tai edes kysele, mutta olen kyllä huomannut tuon ylemmyyden tunteen täysin selvinpäin pysyttelevien taholta. 

Älä viitsi. "Mulle ei ole mikään ongelma". Ja kuitenkin - mikäli olet sama henkilö - sanot näin: "Miksi tuollaiset raivoraittiit uskovaiset tulevat normaalien ihmisten bileisiin nyrpistelemään norsunvttunaamaansa alkoholijuomien edessä?? Pysykää niissä raamattukekkereissänne!" Joo, ei selvästikään ole sulle mikään ongelma. 

Mullekaan ei lähtökohtaisesti ole mikään ongelma muiden juominen tai se kuinka paljon kukakin päättää ottaa alkoa, mutta mun ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun mun täytyy alkaa pitää huolta jostakusta toisesta, joka ei ymmärrä omia rajojaan, ja uhrata mun oma ilta siinä samalla. Helvetti sentään.

Puhumattakaan siitä, että vähintään 10 kertaa illassa saa selittää ja itseä puolustella, että miksi juo pelkkää Coca Colaa. Seuraavan kerran sanon, että ei kuulu sinulle, kuten minullekaan ei kuulu mitenkään tuo tyyppi joka ei pääse enää kävelemään omin jaloin.

Sairaalassa töissä ja viime vuosina työnantajan joulumieltä nostattava panostus on suklaakonvehtirasia... Joka jaetaan 15 hlö kesken.

Joulupuuroaamiainen järjestetään myös, mutta olen allerginen maitoproteiinille. Pomon mielestä pitäis mennä sinne kuitenkin istumaan. Kerran käynyt istumassa siellä ja valitettiin kun en syönyt mitään.

En vain kykene tajuamaan miksi joiden mielestä on niin hirmuisen hauskaa keksiä ällötarinoita tai jotain hurjia seksiseikkailuja. For your information, ne ei ole yhtään huvittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kamalinta on vuosittaiset pikkujoulut aina. Lähinnä siksi, että työkaverit eivät ymmärrä, että en halua juoda alkoholia. Vihaan sitä oloa, mikä tulee kun pää on sekaisin eikä ajatus kulje kunnolla. Tai sitä, kun seuraavana päivänä ei saa mitään aikaiseksi väsymyksen ja krapulan vuoksi. Itseä ei muiden juominen haittaa mutta todellakin haittaa se, kun kaksikymmentä ihmistä tulee kukin kolme kertaa illan aikana kysymään, että miksi etä juo, onko mies kieltänyt juomasta, ota nyt huikka, tässä ois vähän jallua otas nyt tästä. Uskokaa jo ihmiset, että jotku osaa pitää hauskaa ilman alkoholia. 

Tuo on ärsyttävää. Itsekin juon melko hillitysti ja HITAASTI - sama olut saattaa olla kädessäni tunnin pari. Minuakin ihmiset usein hoputtavat juomaan lisää ja viimeksi kuukausi sitten olin bileissä, joissa join jälleen yhtä samaa juomaa melko pitkään. Muuan puolituttuni tuli kettuilemaan "älä vaan sano että toi on se sama juoma joka sulla oli kaksi tuntia sitten, mä menen ostamaan sulle toisen!"

Rasittavaa! Mitä kenenkään juomiset toisille kuuluvat?

Miksi tuollaiset raivoraittiit uskovaiset tulevat normaalien ihmisten bileisiin nyrpistelemään norsunvttunaamaansa alkoholijuomien edessä?? Pysykää niissä raamattukekkereissänne!

Mä en ole naama norsunveellä, vaikka olisin selvänä. Juttu lentää ilman viinaakin. Mitä sen sun napaas kaivelee, jos toinen ei juo? Sen kun juot ite vaan, kyllä sun toilailujas kattelee ja naureksii selvinkin päin.

En ole uskiskaan, vaan kirkosta eronnut. Ei vaan alko maistu enää enkä kaipaa krapulaa.

No tulihan se sieltä. Mulle ei ole mikään ongelma, jos joku ei juo, ikinä en tuputa tai edes kysele, mutta olen kyllä huomannut tuon ylemmyyden tunteen täysin selvinpäin pysyttelevien taholta. 

Älä viitsi. "Mulle ei ole mikään ongelma". Ja kuitenkin - mikäli olet sama henkilö - sanot näin: "Miksi tuollaiset raivoraittiit uskovaiset tulevat normaalien ihmisten bileisiin nyrpistelemään norsunvttunaamaansa alkoholijuomien edessä?? Pysykää niissä raamattukekkereissänne!" Joo, ei selvästikään ole sulle mikään ongelma. 

Mullekaan ei lähtökohtaisesti ole mikään ongelma muiden juominen tai se kuinka paljon kukakin päättää ottaa alkoa, mutta mun ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun mun täytyy alkaa pitää huolta jostakusta toisesta, joka ei ymmärrä omia rajojaan, ja uhrata mun oma ilta siinä samalla. Helvetti sentään.

Puhumattakaan siitä, että vähintään 10 kertaa illassa saa selittää ja itseä puolustella, että miksi juo pelkkää Coca Colaa. Seuraavan kerran sanon, että ei kuulu sinulle, kuten minullekaan ei kuulu mitenkään tuo tyyppi joka ei pääse enää kävelemään omin jaloin.

Joo en ole sama henkilö. Täällä kirjoittaa muitakin kuin sinä ja minä. Johan sanoin, että minulle ei ole ongelma muiden juominen tai juomattomuus (tai edes omani), et siitä sitten osannut jo vetää johtopäätöstä etten ole sama kuin tuo kiroilija.

Vierailija kirjoitti:

En ole tainnut ikinä kuulla yhtään positiivista kokemusta pikkujoulusta, joten oikein ihmettelen että tykkääkö noista sitten kukaan? Itselleni tulee mieleen vain se että siellä juodaan rähinäviinaa, puhutaan rivoja, otetaan melaa mekkoon ja mahdollisesti leivotaan sitä ärsyttävää umpitunnelissa olevaa kaikille vittuillutta pikku pilkunn*ssijaa pataan syrjäkujalla kemujen jälkeen.

Hyi hemmetti. Kuka tuollaiseen edes haluaa osallistua?

Mulla työelämää takana lähemmäs 30 vuotta useammassa firmassa jostain 16-vuotiaasta lähtien, eikä ole tullut vastaan yksiäkään karseita pikkujouluja, joissa örvellettäisiin ja paneskeltaisiin. Omat intiimit jatkot on joskus ollut kollegan kanssa jommankumman kotona, mutta meillä oli sutinaa muulloinkin kuin pikkujouluissa. Eikä petetty ketään.

Tylsintä on ollut ehkä ekana opiskeluvuotena pienen porukan nyyttäripikkujouluissa. Ja samassa opiskeluporukassa parina muuna vuonna on ollut hauskaa, kun tilaisuus oli järjestetty toisin ja paremmassa paikassa, oli nyyttäreitä tai ei.

Työpaikkojen pikkujouluissa on välillä joku ollut vähän liian humalassa, mutta ei mitään mieleenpainuvaa örvellystä eikä sekoilua, ei edes Tallinnan-reissulla. Ihmiset ovat keskittyneet syömään hyvin ja viihtymään. Ohjelmaa on ollut vaihtelevasti. Välillä paljon väkeä, välillä pieni porukka.

Ei olleet minun työpaikan pikkujoulut, vaan miehen harrastus porukan sellaiset.

Ruoka oli noutopöydässä, johon jonoa koko salin mitta.

Jono ei tosiaankaan liikkunut kuin 10 cm vartissa........ No,  loppujen lopuksi saatiin evästä nenän eteen ja 

takaisin pöytään.

Päytäseurue oli mulle tuiki tuntematonta, juttelin siinä kaikille ja yritin pitää keskustelua yllä.

Mutta nämä ihmiset olivat toisilleen tuttuja ja keskustelivat VAIN keskenään sekä myös vieraisiin pöytiin

oltiin enemmän "puheväleissä" kuin minuun.

Mieheni kuului tähän "tuttava rinkiin", joten heillä kaikilla oli niin mukavaa........ Paitsi minä, lapion ruokaa suuhuni sen enempää keskustelematta.

Sitten oli hauskaa ohjelmaa . Loppu illasta tanssia . Nämä "tuttava" naiset kinusivat kaikkia miehiä tanssiin,

ja empä sitten nähnytkään mr. puolisoani kuin vilauksilta tanssien välissä.

Itse en halunnut "kinuta" ketään tanssimaan kanssani. Pari tyyppiä haki kyllä pyytämättäkin.

Ihan Ok tuo tanssiminen, mutta minusta ilta tuntui loputtoman PITKÄLTÄ !

Haukottolin estoitta jo tuossa vaiheessa.....

Osa porukasta jo umpikännissä ja örvellys oli päällimmäisenä. Halusin vaan pois.

Perinteellisesti ukkoni ei halunnut. Niimpä seurasin humalaisten ölinää, edes siinä örvelö-vaiheessa kukaan ei erehtynyt sanomaan mulle sanaakaan.

Siinä tansittiin kuka kenenkin kanssa valomerkkiin asti. Lopulta ihan sama kenen kanssa tanssin, kunhan ilta menisi nopeammin.

Vaikka huomasin erään blondin liimaantuneen tiivisti ukkooni, minua vaan enää nauratti, olihan tää jo muutenkin katastrofi juhla. Ihan lopuksi joku ukkomies ( tietenkin) roikkui käsivarressani, pyysi jatkoille

kun vaimokin on matkoilla......

Aamuyöllä taksissa kotimatkalla olin vakuuttunut siitä että tuon porukan bileet ovat minun osalta nähty.

Vierailija kirjoitti:

Ei olleet minun työpaikan pikkujoulut, vaan miehen harrastus porukan sellaiset.

Ruoka oli noutopöydässä, johon jonoa koko salin mitta.

Jono ei tosiaankaan liikkunut kuin 10 cm vartissa........ No,  loppujen lopuksi saatiin evästä nenän eteen ja 

takaisin pöytään.

Päytäseurue oli mulle tuiki tuntematonta, juttelin siinä kaikille ja yritin pitää keskustelua yllä.

Mutta nämä ihmiset olivat toisilleen tuttuja ja keskustelivat VAIN keskenään sekä myös vieraisiin pöytiin

oltiin enemmän "puheväleissä" kuin minuun.

Mieheni kuului tähän "tuttava rinkiin", joten heillä kaikilla oli niin mukavaa........ Paitsi minä, lapion ruokaa suuhuni sen enempää keskustelematta.

Sitten oli hauskaa ohjelmaa . Loppu illasta tanssia . Nämä "tuttava" naiset kinusivat kaikkia miehiä tanssiin,

ja empä sitten nähnytkään mr. puolisoani kuin vilauksilta tanssien välissä.

Itse en halunnut "kinuta" ketään tanssimaan kanssani. Pari tyyppiä haki kyllä pyytämättäkin.

Ihan Ok tuo tanssiminen, mutta minusta ilta tuntui loputtoman PITKÄLTÄ !

Haukottolin estoitta jo tuossa vaiheessa.....

Osa porukasta jo umpikännissä ja örvellys oli päällimmäisenä. Halusin vaan pois.

Perinteellisesti ukkoni ei halunnut. Niimpä seurasin humalaisten ölinää, edes siinä örvelö-vaiheessa kukaan ei erehtynyt sanomaan mulle sanaakaan.

Siinä tansittiin kuka kenenkin kanssa valomerkkiin asti. Lopulta ihan sama kenen kanssa tanssin, kunhan ilta menisi nopeammin.

Vaikka huomasin erään blondin liimaantuneen tiivisti ukkooni, minua vaan enää nauratti, olihan tää jo muutenkin katastrofi juhla. Ihan lopuksi joku ukkomies ( tietenkin) roikkui käsivarressani, pyysi jatkoille

kun vaimokin on matkoilla......

Aamuyöllä taksissa kotimatkalla olin vakuuttunut siitä että tuon porukan bileet ovat minun osalta nähty.

Miksi harrastusporukan pikkujouluihin edes tuodaan ulkopuolisia? Ja se on perinteisesti, ei perinteellisesti.