Teinityttö tyhjentää herkkukaapit
Ostan harvakseltaan keksejä. Näitä on tarkoitus syödä vain lauantaisin kahvittelun yhteydessä. Olen alkanut huomaamaan, että tyttäreni saattaa syödä koko keksipaketin salaa yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä kaapissa on jo uusi paketti. Samoin on käynyt jäätelöille, joita on tarkoitus syödä max. kahdesti viikossa. Herkkujen roskiakaan ei näy roskiksissa.
Kommentit (39)
En mä kyllä nyt usko ette olisi puhunut asiasta jos kokonaisia paketteja häviää. Eihän tuo ole enää normaalia.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä nyt usko ette olisi puhunut asiasta jos kokonaisia paketteja häviää. Eihän tuo ole enää normaalia.
Olen yrittänyt keskustella, mutta hän ei vastaa mitään.
ap
Jos teini on alipainoinen, ahmii ja syyllisyyttään ostaa omilla rahoillaan vielä korvaavan tuotteen, niin epäilen kyllä syömishäiriötä.
Juttele tyttärellesi. Hanki apua. Herkkujen ostamattomuus ei häntä paranna.
Kyllähän tuo haisee syömishäiriöltä.
Jos tykkää makeasta, niin herkkukaappi kotona voi olla aivan voittamaton houkutus. Ja sitten häpeää, kun ei ole voinut vastustaa kiusausta, minkä takia salaisee asiaa.
Älä osta herkkuja kotiin.
Minä olen kova syömään herkkuja. Olen esim. saattanut syödä lasten karkit ja ostanut uuden pussin tilalle (ja syönyt senkin ja ostanut taas uuden). Olen normaalipainoinen, mutta vain tykkään hirveesti herkuista.
Vierailija kirjoitti:
Ostan harvakseltaan keksejä. Näitä on tarkoitus syödä vain lauantaisin kahvittelun yhteydessä. Olen alkanut huomaamaan, että tyttäreni saattaa syödä koko keksipaketin salaa yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä kaapissa on jo uusi paketti. Samoin on käynyt jäätelöille, joita on tarkoitus syödä max. kahdesti viikossa. Herkkujen roskiakaan ei näy roskiksissa.
Mistä tiedät, että syö salaa herkut, jossei kerta roskiakaan näy missään?
Meillä teinit tekee samaa. Tyttö ja poika, yhdessä ja erikseen. Kaikki kaksit, pullat, jätskit katoavat kaapeista, vain tyhjät pakkaukset jätetään. Ja joskus leipovat itse herkunnälkäänsä. Samoin joskus ostavat taskurahoilla limua ja herkkuja kaupasta. Kuitenkin urheilevat ja syövät oikeaakin ruokaa kunnolla.
Pidän tätä normaalina, enkä hirveän kovin sanoin siitä paasaa, totean vain, että eipä tänne kannata kahvikeksiä ostaa. Syyllistää en halua, herkuttelen nimittäin joskus itsekin, se ei kuitenkaan ole ainoa "elämän suola". Terveelliset elämäntavat ja sokerin vaarat ovat meillä kaikilla tiedossa. Toki jos painot alkaisivat nousta ja sairastelua tulla, niin herkut pistettäisiin tarkempaan syyniin.
Itse olin teininä/lapsena samanlainen, hoikka kuin pajunvitsa mutta herkkuja meni todella paljon. Jopa se kuusi jäätelöä :) En oksentanut tai pantannut muuten syömisiä, tosin en sitä mitenkään salaillutkaan tai ollut puhumatta asiasta. Minusta voi kuulua asiaan, mutta itse sairaistuin anoreksiaa myöhemmällä iällä. En kuitenkaan usko, että noilla herkutteluilla oli asian kanssa tekemistä, vaan suhteeni ruokaan oli teiniä/lapsena vielä normaali herkutteluista huolimatta.
Kohtuuttomien määrien syöminen salaa viittaa minusta kyllä vahvasti syömishäiriöön. Olennainen hälytysmerkki on tuo, että tyhjät pakkaukset katoavat ja ne korvataan uusilla. Syömiseen liittyy selvästi salailua ja häpeää. Veisin tytön käymään syömishäiriöihin erikoistuneella terapeutilla, yhdestäkin kerrasta voi olla apua (mutta on siis todella tärkeää, että terapeutilla on syömishäiriöosaamista). Mikäli kyseessä ei olekaan mikään ohimenevä vaihe, teet tyttärellesi valtavan palveluksen jos autat häntä katkaisemaan kierteen tässä vaiheessa.
Minä saatoin syödä 8 donitsia päivässä ja lisäksi muuta herkkua ja olin alipainoinen. Läski vaan ei tarttunut minuun. Ongelma on kyllä korjaantunut ja nyt painin muutaman liikakilon kanssa.
Teininä oli itselläkin melkoinen sokeritankkausvaihe. Ihan alkaen raa'asta kakkutaikinasta tai suklaalevystä pahimpaan hätään. Näkyi hieman painossa jojoillen. Pahinta ehkä oli, että jätti sitten sen terveellisen ruoan syömättä kompensoidakseen ja piti katumuspaastoa välillä perään. Sairastuin myöhemmällä iällä sitten ihan muista syistä kunnolla syömishäiriöön.
Kannattaa silti olla tarkkana taustalla tilannetta seuraten. Vaikka tyttö olisi kavereiden luona, ei se korvaa aikuisen läsnäoloa, mikäli sellaisen perusturvallisen saman katon alla yhdessä hengailun tarvetta tuntuu olevan. Eniten huolestunut olisin tuosta uuden korvaavan tilalle ostamisen kierteestä, ennen kuin "jää kiinni". Pituuskasvu sallii kyllä herkut tiettyyn rajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön ruokavalio kuntoon, eli oikeata ruokaa kasvuun ja kehitykseen riittävästi, niin ei tarvitse syödä nälkäänsä herkkuja. Syöhän varmasti kunnolla koulussa? Monet teinit skippaavat kouluruuan, kun eivät tykkää. Ei kannata ostaa kaappeihin isoja määriä herkkuja, jos noin käy. Keskustele tytön kanssa asiasta, miksi tuollainen keksin- tai jätskinhimo valtaa, onko huolia tai murheita?
En tiedä, syökö hän koulussa. Kotona teen täyttävää ruokaa, mutta en vuorotyön takia pysty syömään hänen kanssaan, joten en tiedä, kuinka hän syö.
Aikaisemmin ostamani keksipaketti kesti kuukauden meillä kahdella. Nykyään se häviää yhdessä illassa. En siis osta paljon herkkuja.
Kysyin häneltä kerran asiasta eikä hän halunnut keskustella siitä. Pyysi vain anteeksi.
ap
Ap-huora taas itkee yh-arkeaan. Yhy-yy, yhy-yy...
Rakastan tämänhetkistä yh-arkeani, sillä pääsin eroon pettävästä ja ongelmaisesta kumppanistani, ohis.
ap
Ap, onko tuossa osa problematiikkaa? Onko erosta kauan ja tytön isä? Näitä klassisia. Ahdistusta voi purkaa niin monin eri keinoin.
Saattaahan tuo olla oire syömishäiriöstä, mutta voi ihan hyvin olla olemattakin. Itse olin teininä hoikka (175cm/50kg) ja söin paljon herkkuja, just jonkun ison paketillisen keksejä kerralla tai kuusi isoa donitsia tms. Edelleen saatan joskus syödä paketin keksejä kerralla, mutta harvemmin kun muuten alkaa näkyä painossa. Minulla ei ole ikinä ollut syömishäiriötä tai ongelmia ruuan kanssa (ainakaan oman kokemukseni mukaan, toki tuo jonkun mielestä varmasti on jotenkin sairasta ahmimista) ja olen aina ollut myös normaalipainoinen, joten en nyt samantien laittaisi mitään bulimialeimaa tällekään tytölle.
Ettei sitten syötä niitä kavereilleen jos niitä teillä pyörii? Jos ei kerran paljoa yksin ole, meillä oli tämä ongelma esikoisen kanssa ja näyttää tulevan kakkossarjan kanssa myös...Kaverit tietää että meillä on aina jotain hyvää kaapissa(mies sokerihiiri) niin mielellään tulevat meille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tuossa osa problematiikkaa? Onko erosta kauan ja tytön isä? Näitä klassisia. Ahdistusta voi purkaa niin monin eri keinoin.
Voi olla, en ole aikaisemmin ajatellut tuota. Erosimme viime vuonna ja on tyttäreni isä.
ap
Jos teillä ei sovitut säännöt toimi, niin älä osta kotiin mitään ennen kuin se on luvallista syödä. Vai asutko jossain perähikiällä jossa kaupat on 30km päässä.